29. toukokuuta 2019

Työharjoittelu on ohi - pian valmistun!

kukka2

Kevään aikana olen suorittanut opintojeni ainoaa oman työpaikan ulkopuolella suoritettavaa työharjoittelujaksoa. Oppisopimusopiskeluni tulevat päätökseen ensi kuussa ja juhannusta juhlistan jo vastavalmistuneena merkonomina. Aika hienoa, että vuosi sitten valmistuin ylioppilaaksi ja nyt saan päätökseen ammattiopinnot. Enpäs kaikkien kotiäitivuosien jälkeen ajatellut, että lukisin itselleni kaksi tutkintoa vuoden sisään.

Oppisopimusjaksoni on kestänyt hieman alta puolitoista vuotta ja opiskeluun yleisesti hieman epämotivoituneena ihmisenä voin kokemukseni perusteella lämpimästi suositella koulutusmuodoksi oppisopimusta, jos sellaisen mahdollisuuden eteensä saa. Työnteon kautta pääosin tapahtuva opiskelu, satunnaiset lähiopetuspäivät, pienen opintotuen sijaan ihan siedettävä palkkatulo sekä opintojen aikana kertyvä työkokemus ovat kaikki suuria plussia. Opintojen kokonaiskesto on myös yleensä päätoimista opiskelua lyhempi, minullakin vain vuosi ja viisi kuukautta. Huonoja puolia? Ei näin äkkiseltään tule mieleen.

kukka3

Aloitin opiskelun helmikuussa 2018. Opiskeluni on sisällöltään koostunut pääosin täysipäiväisestä työnteosta ja lähiopetusta koululla on ollut 1 - 4 päivää kuukaudessa. Koska olen käynyt lukion, sain ison osan kursseja hyväksi luettua (kaikki yleishyödylliset aineet) ja osallistuin vain ammatillisen puolen kursseihin. Viimeisen kahden kuukauden ajan olen ollut työharjoittelussa omasta työyksiköstäni huomattavasti poikkeavassa yksikössä, palkanlaskennassa. Siinä missä itse normaalisti työskentelen asiakaspalvelutiskillä välittömässä kontaktissa asiakkaisiin ja työ vaatii välillä tiivistä yhteistyötä kollegojen kanssa, on työ palkanlaskennassa itsenäistä, hiljaista  toimistotyötä. Siinä missä omat työvuoroni ovat sidoksissa toimipisteemme aukioloaikoihin, voi palkanlaskentatoimistossa melko vapaasti päättää työaikansa itse.

Paluu omaan yksikköön tuottaa minussa hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Olen viihtynyt palkanlaskennassa hyvin ja tässä kahden kuukauden aikana olen kerennyt jo sopivissa määrin tutustua talon tapoihin sekä työkavereihin. Välillä on ollut hetkiä, jolloin olen ikävöinyt omaa työpaikkaa asiakkaineen ja puheliaine työkavereineen, kun olen istunut hiljaa työpöydän ääressä lähestulkoon koko päivän. Olen sekä oppinut paljon uutta että tylsistyneenä lajitellut ja arkistoinut papereita. Olen saanut konkreettisesti osallistua palkkojen maksuun sekä itsenäisesti että ohjatusti ja minut on otettu lämpimästi mukaan työyhteisöön.

kukka4

Työaikojen joustamattomuutta en voi sanoa ikävöineeni omasta työstäni, mutta ihania työkavereita senkin edestä. Ja kahvinkeitintä! Taloushallinnon sosiaalitiloissa on tosi pahaa automaattikahvia, joten olen ostanut itseni R-kioskin kahveista lähes vararikkoon. Vapaammat työajat ovat mahdollistaneet minulle ajankäytön maksimointia ja työmatkojen kulkemisen autolla. Koska koulu alkaa joka päivä klo 8:15, olen voinut mennä suoraan lapset vietyäni töihin ja vuorostaan kerennyt ajoissa lapsia hakemaan. Jatkossa siirryn taas bussilla kulkijaksi ja joudun tappamaan aikaa kotona aamuisin, kun työt alkavat vasta klo 9:30 ja lapset on silti vietävä klo 8. Iltapäivällä pääsen niin myöhään, että päiväkodit ja muut ovat jo sulkeneet ovensa ja työmatka-aika kasvaa vartista yli puoleen tuntiin.

Harjoittelussa on ollut kivaa ja hyvin erilaista, mutta silti odotan innolla "kotiinpaluuta". Se on mun paikka ja siellä tiedän mitä teen. Jos tulee hiljainen hetki, osaan työllistää itseni tekemällä jotain hyödyllistä. Tämän työharjoittelun aikana olen välillä tuntenut itseni turhaksi ja unohtuneeksi, kun ei ole joka hetkelle löytynyt tekemistä eikä oma-aloitteisuudestakaan aina ole ollut avuksi. Sellainen tyhjänpanttina istuminen on turhauttavaa.

kukka1

Valmistumispäivämäärä lähestyy kovaa vauhtia, mutta onneksi opintoni ovat edenneet mallikkaasti. Olen suorittanut kaikki kurssit, tehnyt kaikki tehtävät ja enää on  jäljellä viimeiset näytöt. Ne suoritan kaikki samalla kertaa ja sitten voin helpotuksesta, onnesta ja ylpeydestä huokaisten suunnata ansaitulle kesälomalle! 

2 kommenttia:

  1. Hei Jenni!
    Tuo oppisopimuskoulutus kuulostaa varsin hyvältä vaihtoehdolta. En ole itsekään saanut aikaiseksi mennä takaisin koulun penkille, sillä olen enemmänkin käytännön ihminen ja viihdyn töissä paremmin, kuin koulussa. Ehkä voisin itsekin harkita oppisopimusta, jotta sen tutkinnon vihdoinkin saisi. Kertomasi mukaan se kuulostaa ainakin hyvältä vaihtoehdolta. Onnea myös valmistumisestasi!

    VastaaPoista
  2. Jea, mahtavaa!Onneksi olkoon! Palkkapuolelta löytyy kyllä varmasti mielenkiintoisia hommia, jos sinne suunnalle päätät joskus lähteä työurallasi. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!