Viime viikonloppuna Hugo oli ensimmäistä kertaa yökylässä, kahdeksan ja puolen kuukauden ikäisenä. Hoitoon jättäminen oli vaikeaa, mutta vauva oli ollut todella kiltisti tuttujen isovanhempien luona. Hassuinta tässä yhtälössä on se, miten vauvan yökylään vieminen voi muuttua vaikeammaksi ja vaikeammaksi mitä enemmän lapsia on. Minulla on tosi helppo jättää Joel tai Alex yökylään, sillä tiedän että he viihtyvät. Mutta mitä liikkuu tuon pienen kahdeksankuisen pään sisällä, kun mamma ja iskä eivät yhtäkkiä olekaan paikalla? Kun ollaan tuntemattoma(mma)ssa paikassa eikä kotona?
Joelin ollessa vauva olin itsekin hyvin epäkypsä, tyypillinen 19-vuotias, nuori äiti vailla huolta ja häivää. Vauvan hoitoon jättäminen ei tuntunut missään, menojalkaa vähän vipatti ja oli siistiä saada vapaata äitiydestä (jota olikin kestänyt niin huikean pitkään). Joel oli ensimmäistä kertaa yökylässä kolmen kuukauden ikäisenä, taisi olla jopa olla niin että yökyläily venyi vahingon kautta kahden yön pituiseksi. Ei omatunnontuskia, ei pelkoa kiintymyssuhteen rappeuttamisesta eikä pitkän imettämättömyyden vaikutuksesta maidontuloon tai imetyksen sujuvuuteen. Siitä lähtien Joel on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti yökylässä, välillä olen laittanut viestiä hoitajalle tai soitellut kulumisia, välillä en. Täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi olen kypsynyt ja viisastunut! En enää ikinä jättäisi alle vuoden ikäistä lasta reilun viikon ajaksi hoitoon!
Alexin kohdalla huomasin selkeästi suhtautuvani eri lailla yökyläilyihin. Alex laitettiin yöhoitoon ensimmäistä kertaa puolivuotiaana, pitkän harkinnan jälkeen. Imetys oli loppunut ja kyläreissulla olisi mukana tuttu ja turvallinen isoveli, tutuista hoitajista puhumattakaan. Monta puhelinsoittoa, viestiä ja huolestunutta ajatusta myöhemmin palattiin aamulla hakemaan poikia ja saimme kuulla kaiken sujuneen moitteettomasti. Taas tuli todettua, että vauvaa enemmän yökyläily taitaa olla äidille stressaavaa. Tiedän kyllä suositukset vauvojen poissaoloista äidin luota (tunti per ikäkuukausi / yö per ikävuosi), mutta uskallan käyttää maalaisjärkeäni ja havainnointikykyäni toteamaan, ettei tuttu ja turvallinen hoitopaikka tutun aikuisen hoidossa voi olla haitallista. Eri asia olisi lykätä vauva täysin tuntemattomalle hoitajalle paikkaan, jossa hän ei ole koskaan ennen ollut.
Seuraavaksi ollaankin jo Hugon vauva-ajassa. Tissistä riippuvainen vauva ei suostunut syömään tuttipulloa mistään hinnasta ja sitoi äidin olemaan luonaan kolmen tunnin välein ensimmäiset neljä kuukautta. Kun maito alkoi maistua tuttipullosta satunnaisia kertoja, pelkäsin hysteerisesti maidontulon loppuvan jos olisin poissa, pelkäsin vauvan alkavan hyljeksimään rintaa. Turhia pelkoja, mutta tulipahan oltua kotona aina. Psyykkasin itseäni Hugon syntymästä asti siihen, että puolivuotiaana jättäisin hänet isälleen hoitoon ja lähtisin ystäväni kanssa lahden toiselle puolelle häämekko-ostoksille. Peruin pupu pöksyssä koko matkan viime hetkellä - vauva ei pärjäsi, minä en pärjäisi. Jatkoin itseni psyykkaamista, sillä tiesin että toisen ystäväni häät lähestyivät ja silloin oli viimeistään jätettävä vauva yökylään isovanhemmilleen. Imetin tuolloin enää aamuisin ja iltaisin, kyllä vauva kestäisi nekin pari syöttöä pullosta. Imetin vauvan aamuyöllä jonka jälkeen hiippailin aamulla kampaajalle muiden vielä nukkuessa. En laittanut päivän aikana yhtään viestiä, tai soittanut yhtään puhelua, miten sujuu ja miten vauva voi. Yöllä päädyin kuitenkin muutaman mutkan jälkeen vanhempieni luokse yökylään ja ennen nukahtamista laitoin äidille viestin "olen täällä jos vauva tarvitsee tissiä". Ei tarvinnut.
Hassuinta tässä on se, että todellakin voisi kuvitella asian menevän juuri toisin päin - että kun vauvalla on isoveljet mukana hoidossa, olo olisi entistä turvallisempi ja tuttavallisempi. Että kerran kun on jättänyt vauvan hoitoon, seuraavien vauvojen kohdalla asia sujuisi jo rutiinilla. Ehkä tässä on minun kohdallani kiinni jostain alitajuisesta traumasta, jos jonnekin aivonystyrään on jäänyt kummittelemaan tuo nuoruuden huolettomuus Joelin vauva-ajalta, jonka seurauksena takerrun kovemmin kiinni seuraaviin vauvoihin haluamatta viedä heitä minnekään. En tiedä, mutta ainakaan tietoisesti en ajattele niin. En kuitenkaan usko että Joelille olisi aiheutunut mitään haittaa noista yökyläreissuista.
Pidättekö te tarkasti kiinni vauvojen hoitoaikasuosituksista? Minkä ikäisen lapsen olette jättäneet ensimmäistä kertaa yökylään?
