Me juhlittiin häitämme loppuvuonna 2011. Joulukuisena kiireellisenä, onnellisena ja pimeänä päivänä häistä jäi uupumaan yksi kaikista tärkeimmistä jutuista, potrettikuvat. Koska Sami ei saanut nähdä pukuani etukäteen ja kirkkoseremonia alkoi vasta klo 16, valoa ulkona otetuille kuville ei ollut, eikä oikeastaan aikaa kuvata muutenkaan. Häiden jälkeen kuvat unohtuivat, kunnes joskus viime kesänä aloin miettimään, että voisihan sitä järjestää feikkikuvaukset näin myöhässäkin. Odoteltiin talven ja lumen tuloa, koska olimmehan menneet talvella naimisiin. Muistui mieleen, että hääpäivänämme satoi räntää eikä suinkaan lunta. Sekä olemmehan Saminkin kanssa muuttunet ulkonäöllisesti muutamassa vuodessa. Päätimme toteuttaa feikkihääkuvat reilusti feikkinä. Kasvava maha huolenaiheena lähdettiin eilen kauniin aurinkoisena alkukeväisenä sunnuntaina toteuttamaan hääkuvausta.
Koska sekä kirkkoseremonia että hääjuhlat olivat keskustassa, päätettiin alkuun kokeilla hieman erilaista kuvaustaustaa, kaupunkiteemaan sopivaa katukuvausta. Nämä olivat ajatuksen tasolla ehkä kivoimmat, mutta toteutus ei ollutkaan ihan sellainen minkälaiseksi olin kuvitellut, vaikka kivoja kuva saatiinkin.
Lähdettiin seuraavaksi rantaan kokeilemaan jotain ihan erilaista. Aurinko paistoi kirkkaana ja kova tuuli oli jäätävän kylmä! Huntu lensi joka suuntaan ja aurinko häikäisi niin ettei silmät meinanneet pysyä auki. Hauskaa oli ja naurua riitti, jäinen meri kuvien taustalla on hauska ja erilainen. Lopuksi noustessani autoon huomasin, että tuuli oli lennättänyt huntuni päästä ja se loikoili maassa auton ulkopuolella. Onneksi ei karannut kauemmas!
Kolmantena kokeiltiin Samin ideaa kuvata tuollaisella risumetsikön ympäröimällä betonilaiturinpätkällä. Alunperin ajateltiin, että tausta on ihan tyhmä, mutta otettiin silti muutamat kuvat. Näistä kuvista löydettiin kuitenkin heti oma lempikuva, joka tulee tauluksi olohuoneeseen. Karu tausta korostaa hääparin kauneutta ja pitää huomion täysin hääparissa, toisin kuin ehkä kaupunkikuvissa.
Monen mielestä saattaa tuntua hassulta, että hääkuvia otetaan yli kaksi vuotta häiden jälkeen, mutta me halusimme varsinaisten hääkuvien lisäksi muistoksi myös kauniita potrettikuvia jotka unohdettiin hääpäivänä ottaa. Tämä kuvauskokemus antoi meille uudet hauskat muistot, sekä tietysti itse kuvatkin, joten meitä ei yhtään haittaa että tehtiin se näinkin myöhään. Onneksi mahduin vielä raskausturvotuksineni mekkoon! Aion luultavasti laittaa hääpuvun ja muut jutut myyntiin nyt, kun en niitä enää mihinkään tarvitse, mikäli vaan niistä raaskin luopua! Toisaalta ne vievät vain tilaa kaapissa, joten miksi säästää...
Mitä te muut morsiamet olette tehneet hääpuvulle häiden jälkeen?
Mikä on teidän mielestänne paras kuva?
Miten te olette järjestäneet aikaa kuvauksille hääpäivänä?