Viimeinen kurkistus vuoteen 2013

Vuosi on taas lopussa, ja ajattelin koota perinteisen yhteenvedon kuluneesta vuodesta. Kuitenkin kesken postauksen luonnostelun tajusin, ettei sellaisessa ole järkeä. Tänä vuonna ei tapahtunut mitään erityisen mullistavaa, edellisinä vuosina kun on ollut syntymiä, raskausuutisia, kihloja ja häitä. Tottakai meillä on tänä vuonna tapahtunut paljon muistorikkaita juttuja, tärkeitä onnenhetkiä ja myös paljon vastoinkäymisiä. Suurin muutos oli Samin uusi työpaikka ja pitkät työpäivät, josta seurasi minulle paljon yksinoloa lasten kanssa ja arjen muuttuminen rankemmaksi. 

Vuosi 2013 alkoi synnytyksenjälkeisen masennuksen kourissa ja koin paineita laihdutuksesta, sillä paino alkoi nousta imetyksen loputtua. Liikuin ja urheilin kuin mielipuoli ja olin sekä henkisesti että fyysisesti rappiolla. Kevään mittaan terapia, kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkityksen lopettaminen ja vuodenajan vaihtuminen valoisampaan auttoi, ja elämäkin alkoi pikkuhiljaa hymyillä. Alex siirrettiin lastenhuoneeseen nukkumaan. Joel täytti 2 vuotta, Alex lopetti tutinkäytön ja otti ensimmäiset askeleensa. Samoihin aikoihin Sami vaihtoi uuteen työpaikkaan ja alkoi tekemään 10-15 tunnin työpäiviä. Oltiin poikien kanssa paljon kolmistaan, sillä Sami lähti töihin aikaisin aamulla ja ehti kotiin hädin tuskin ennen poikien nukkumaanmenoa. Kesä meni ulkoillessa, retkeillessä ja harvojen yhteisten hetkien nauttimisesta. Piipahdettiin minilomalla Tampereella, vietettiin juhannusta saaristossa ja Alex täytti vuoden. Lomailtiin Kesälahdella ilman Samia ja vietettiin lapsivapaata viikonloppua kaverin mökillä ja Weekend festareilla. Syksyllä lomailtiin tyttöjen kanssa Kemissä, vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, ja elettiin rankkoja vaiheita niin parisuhteessa kuin minun henkisessä voinnissa. Voitettiin vastoinkäymiset ja vietettiin joulukuussa onnellisina 2-vuotishääpäiväämme, sekä ihanat joulupyhät perheen ja suvun kesken. Lapsemme ja läheisemme pysyivät terveinä ja hyvinvoivina. Vuosi tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna kaikista rankimmaksi koko 3,5-vuotisen historiamme aikana, mutta listaa vuoden plussista ja miinuksista tehdessäni huomasin että hyviä juttuja löytyy kuitenkin enemmän kuin huonoja.

Tähtihetket

 minun kaksi kaasopestiä vuodelle 2015

mökkireissu mammojen kanssa

Kemin synttäriviikonloppu

uudet ystävät

lähipiirin useat raskausuutiset

lattiaremontti

perheen kesken vietetyt hetket

Pohjamudat

henkinen hyvinvointini tai pikemmin sen olemattomuus

Samin pitkät työpäivät ja vähäinen yhteinen aika perheen kesken

Joelin järjettömät nukkumisvaikeudet, jotka jatkuvat edelleen...

Samin joulukuulle asti siirtynyt "kesäloma", joka kesti vain puolitoista viikkoa

Ensi vuodelle suurin haasteeni olisi välttää syksyisin esiintyvä väsymys/alakulo/masennus, aion yrittää parhaani mukaan keksiä jonkin keinon ennaltaehkäistä sen syntymistä. Aion jatkaa pyrkimyksiäni terveellisempiin elintapoihin ja keskittyä äitiyden lisäksi myös enemmän itseeni ja parisuhteeseemme. Aion pyrkiä elämään päivä kerrallaan: stressata vähemmän ja nauttia enemmän. Mutta ennen kaikkea toivon meille paljon iloisia hetkiä, rakkautta, onnea ja terveyttä. Sitä toivon myös teille kaikille ihanille lukijoille! (Postauksen kuvituksena vuoden parhaimpia kuvia. Mun piti julkaista tässä postauksessa myös ennennäkemättömiä kuvia, mutta ulkoinen kovalevy, jossa lähes kaikki kuvani on, temppuili eikä suostunut käynnistymään)

Onnellista ja ihanaa vuotta 2014 kaikille siellä ruudun takana!

Seuraa blogiain Facebookissa ja Instagramissa

Puolitoistavuotias pötkylä

Alex täytti eilen jo hurjat puolitoista vuotta! Niin iso poika hän on! Minusta tuntuu, että Alex olisi paljon kehittyneempi kuin Joel samanikäisenä, mutta luulen että en vain muista kunnolla millainen Joel oli vajaat puolitoista vuotta sitten. Alex on reipas ja omatoiminen poika, josta huomaa jo nyt että hän on perinyt äitinsä temperamentisuuden. Hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja hänellä on vahva oma tahto. Uskallan väittää, että Alexilla uhma on pahemmin esillä kuin Joelilla. Kun hän suuttuu hän todellakin raivostuu ja kun hän on iloinen ei naurua säästellä. Alex tutkii mielenkiinnolla ympäristöään, matkii Joelia joka asiassa ja keksii mitä mainiompia juttuja kaikkien pään menoksi.

Alex nukkuu yönsä hyvin samassa huoneessa Joelin kanssa, vaikka Joelin ilta- ja aamutemppuilut häiritsevät nukahtamista ja rauhallisia aamuja. Yöunien pituus on suunnilleen 11 tuntia, ja ulkona parvekkeella nukutut päiväunet kestävät 1,5-2h. Olen vastikään alkanut laittaa Alexinkin ulos parvekkeelle nukkumaan, sillä huomasin ettei toisen herääminen välttämättä herätä vielä toista, joten molemmat saavat hyvät unet raittiissa ulkoilmassa ja minun ei tarvitse olla hissukseen sisätiloissa. Alex huhuilee sängyssä puolesta tunnista tuntiin ennen nukahtamista, pääosin siksi, että Joel temppuilee, juoksee sängystä ja huoneessa tarvitsee käydä satoja kertoja jolloin luonnollisesti Alex ei saa kunnon nukahtamisrauhaa. Toivotaan, että Joel pian oppisi taas nukkumaan kunnolla jotta molempien yöt rauhoittuisivat. Myös meidän vanhempien jaksamisen kannalta olisi mukavaa taistella vähemmän nukkumaanmenosta.

Alex osaa syödä hienosti itse lusikalla tai käsin ja harjoittelee haarukan käyttöä. Hän juo edelleen nokkamukista mutta harjoittelee lasista juomista. Se onnistuu, mikäli lasissa on vain pieni tilkka nestettä kerralla. Pullukka-Alex on aina nälkäinen, mutta on viime aikoina nirsoillut ruoan kanssa melko paljon. Saa todellakin sitkeästi yrittää että poika söisi esimerkiksi iltapuuron, mutta onneksi ruokahalua yleensä riittää. Toinen ongelma on ruokailutilanteiden leikiksi heittäminen, jolloin Alex ei enää jaksa keskittyä syömiseen. Ruokapöydässä Alex on yleensä se, joka lietsoo pelleilyä ja Joel ottaa siitä mallia eikä sitten itsekään enää keskity syömiseen.

Puhumista Alex harjoittelee kovasti ja oppii lähes päivittäin uusia sanoja. Tällä hetkellä sanoja tulee varmaan 50-100, vaikea arvioida kun suurin osa ovat jo itsestäänselviä. Pälätystä kuuluu koko ajan ja uusimpana taitona Alex on oppinut ihan kunnolla kommunikoimaan. Kun häneltä kysyy jotain, hän osaa vastata sellaisilla mm-äänillä kyllä tai ei. Alex osoittaa myös sormella mitä haluaa, ja sekin helpottaa ymmärtämistä puolin ja toisin. Uusimpia sanoja puheen joukossa ovat nääna = stjärna (tähti), A-a = Aka (Alex), I-ä = iskä, Jaaji = Joel, kaaui = kaivuri ja pappu = famppo ("sylkkyyn") yms. Sanoja tulee melko tasaisesti molemmilla kielillä, mutta näyttää siltä että ainakin tässä vaiheessa Alexin ruotsinkieli kehittyy nopeammin kuin suomenkieli, toisin kuin Joelilla.

Alex kävelee ja juoksee, kiipeilee turhankin ketterästi kaikkialle, antaa high-fiven, halin ja pusun. Hän taputtaa, vilkuttaa, tekee palapelejä ja kääntää kirjojen sivut. Hän osaa riisua ja pukea paidan, sukat, pipon ja kengät, pesee itse hampaat (ensin mamma tai iskä auttaa, jotta varmistetaan kunnollinen pesu), opettelee hyppimään, harjoittelee potalla käymistä ja vaatii paljon huomiota. Yksinoleminen on kurjaa, ja kuulisittepa millainen huuto tulee kun lähden ovesta ulos ottamatta Alexia mukaan! Iskä ei ole ihan yhtä kiva, mutta iskän jutuille nauretaan enemmän ja iskän sormet kutittaa paremmin.

Alex varastaa viileäkaapista ruokaa, laittaa hellanlevyt päälle, kaivaa multaa kukkaruukuista ja kiipeilee tuolien kautta pöydille. Hän tyhjentää mielellään vaatekaappinsa lattialle ja astianpesukoneesta likaiset astiat. Alex nauttii suunnattomasti kutittelusta, sylittelystä ja kirjojen lukemisesta. Lempipuuhiin kuuluu myös legoleikit, päätön ympärijuokseminen ja Joelin seuraaminen kuin hai laivaa. Voin kuvitella, että Joelin ensimmäiset kerhopäivät tulevat olemaan vaikeita Alexille, kun hän ei pääsekään mukaan. Uskon kuitenkin että se tekee myös Alexille hyvää saada minun jakamattoman huomioni muutaman tunnin ajan viikossa. Ja siitähän Alex varmasti tykkää, sillä hän on mammanpoika henkeen ja vereen!

Ihanaihana mustamakkara, Nalle-Kalle, minun vauvani!
Millaisia n. 1,5-vuotiaita teiltä löytyy?

Ohi on!

Nyt kun on pyhät vietetty, saa loppua kaikki jouluhössötys! Sitä ennen kuitenkin saatte lukea hieman meidän joulusta. Tämän jälkeen palaillaan joulujutuilla vasta ensi vuoden joulukuussa, sen lupaan! 

Näin alkuun jouluaaton asukuvat super tunnelmallisessa kaatosateessa. En tykkää lumesta, mutta olisin kyllä sata kertaa mieluummin valinnut lunta sateen sijaan. Vaikka oltiin jouluaatto vain perheen kesken, oli kivaa panostaa juhlallisempaan pukeutumiseen. Käytän mekkoja tosi harvoin ja sellaisista kerroista pitää ottaa kaikki ilo irti! Varsinkin kun ei tarvinnut edes miettiä ohuissa sukkahousuissa palelemista tuolla plussakeleissä.

takki / Moda Bronco

mekko / Rut m.fl.

korut / Gina Tricot, Kalevala, Timanttiset

saappaat / lahja Samilta

Pojille ei ollut tonttupukuja tai muita naamiaisasuja. Onhan tontuiksi puetut lapset ja vauvat söpöjä, mutta mun mielestä tonttupuvut on turhan pöhköjä että itse haluaisin pukea lapseni sellaisin. Mieluummin puen pojat vaan yleisesti siisteihin vaatteisiin. Vaikka olenkin itse ollut aina tonttupuvussa lapsena. 

kauluspaita / second hand

farkut / H&M

kauluspaita / H&M

farkut / KappAhl

Me ollaan päätetty viettää joulua jokatoinen vuosi-systeemillä, eli tänä vuonna oli vuoro olla minun vanhempieni luona, sillä viime joulu vietettiin Samin perheen kanssa. Tänä vuonna meni harmillisesti ristiin siskoni kanssa, sillä hän vietti jouluaaton poikaystävänsä perheen luona. Ehdittiin kuitenkin häntäkin nähdä pyhien aikana. Vanhempieni luona oli kuitenkin meidän lisäksi pikkuveljeni ja molemmat isoäitini, joista toinen lähti setäni luokse illaksi. 

Syötiin todella hyvin, melkein liian hyvin. Ruokalajeja oli varmaan viisikymmentä, ja kaikki olivat ähkyssä illan lopuksi. Mä en jouluruoasta pahemmin välitä (yllätys, en välitä mistään jouluun liittyvästä), mutta lanttulaatikko ja savusiika on herkkua! Pojat maistelivat uusia ruokia hienosti, ja osasivat olla kiltisti pöydässä vaikka siinä useampi tunti menikin. Pari leikkitaukoa he saivat kuitenkin pitää. Pojat jäivät vanhemmilleni yökylään, jotta meillä ei olisi niin kiire kotiin illalla. Joel oli odottanut tätä jo monta päivää ja on monesti kysynyt "koska pääsee mommolle ja papalle tutimaan". Kaiken kaikkiaan oli oikein ihana ja tunnelmallinen jouluaatto.

Mä tein vanhemmilleni joululahjaksi glögijuustokakkua, joka oli muuten ensimmäinen ikinä tekemäni juustokakku. Glögijuustokakku taisi olla tämän joulun hittituote, koska niitä on vilahdellut useissa blogeissa. Kakku onnistui hyvin ja mautkin olivat täysin kohdallaan! Meillä oli testissä myös vadelma-lakritsiglögiä, se oli yllättävän hyvää, mutta ei kyllä voita perusglögiä.

Lahjoja tuli aivan mahdottoman suuri määrä, vaikka tarkoitus oli olla ostamatta niin paljon. Poikien paketeista paljastui ainakin duploja, junaratapaketteja, jättikasan kirjoja, palapelejä, autoja, vaatteita, sähköhammasharjat, sekä rahaa. Pojilla lopahti innostus avata lahjoja aika nopeasti, joten siitä huomasi että paketteja taisi olla liikaa. Me ostettiin itse Joelille vain kerhomuki, lautapeli ja kaksi Dinojuna-dvd:tä. Alex taas sai meiltä jättikokoisen Martti-pehmon.

Minä sain lahjaksi Polar Loop -aktiivisuusrannekkeen (tai lahjakortin ostaa sellaisen, koska ne olivat tilapäisesti loppu kun mattimyöhäinen Sami lähti ostoksille) ja älypuhelimen, joten olen vihdoin siirtynyt nykyiselle vuosisadalle. Tämän kunniaksi meitä voi seurata nykyään myös Instagramissa @jenskujne. Voitte käydä myös tykkäämässä blogin Facebook-sivusta. Näihin päivittyy pikkukuulumisia, hauskoja juttuja ja kuvia joita blogin puolella ei näy. 

Joulupäivänä heräiltiin rennosti Samin kanssa ja haettiin pojat kotiin mommolta ja papalta. Päiväunien jälkeen suunnattiin Samin mummolle ja vaarille. Siellä syötiin hyvin (mummon maailman parasta lihakastiketta) ja pojat sai vielä muutamat lahjat. Ilta meni rennosti sohvalla maaten. Tänään tapaninpäivänä ollaan otettu ihan rennosti, siskoni ja äitini tulivat kyläilemään ja illalla löhöillään vielä lisää. Joulussa kaikista parasta on kiireettömät vapaapäivät!

Toivottavasti teillä on ollut mukavat joulupyhät! 

Rauhallista joulua?

Huhhuh mikä meno päällä! En ole koskaan ollut mikään jouluihminen ja kaikki se ihmisten stressaaminen, pröystäily, lahjavuoret, koristeet ja muu kulutushysteria saa mut hulluksi vain myötäeläjänäkin! Joulun olisi tarkoitus olla rauhallista perheaikaa, rentouttava irtiotto pimeään talveen, valon ja ilon juhlaa. Pääosassa ei pidä olla lahjojen määrä, rahantuhlaus, päättömät shoppailut ja mielipuolisen paljon ruokaa, jota syödään viikkotolkulla kyllästymiseen asti. Mä en ole tosiaan juuri ikinä pahemmin joulusta välittänyt, mutta nykyään yritän pitää edes jonkunnäköistä joulumieltä perheessämme jotta pojat saisivat kokea joulun taikaa.

En ymmärrä ihmisiä, jotka aloittavat jouluhössötyksensä jo lokakuussa, ostavat satoja lahjoja lapsilleen ja haalivat joulupöytään kahdeksaakymmentä eri ruokalajia. Unohtuuko kaikesta nyt se tärkein? Mä olen ottanut tiukan linjan meidän perheen "sallitusta jouluhössötyksestä". Se rajoittuu maltilliseen koristeluun joulukuun alussa (koristeet siivotaan pois uudenvuodenaattona), muutamiin eri leivonnaisiin (piparkakut, joulutortut, suklaat, glögi) koska emme syö kotona joulupyhinä, sekä vähäiseen lahjamäärään joka sisältää myös käytännölliset ja tarpeelliset lahjat. Pyrimme toivomaan sukulaisiltakin käytännöllisiä, tarpeellisia ja erittäin haluttuja lahjoja. Jos ei keksi mitään niin ollaan mieluummin ilman kuin saadaan jotain turhaa kaapinperälle pölyttymään, lapset eivät myöskään tarvitse viittätuhatta eri lelua.

Tänä vuonna me muistamme lahjoin lapsiamme, toisiamme, vanhempiamme, sisaruksiamme, isovanhempiamme ja lastemme kummeja. Vaikka lahjamäärät pyritään pitää vähäisinä, on ostettavia lahjoja ainakin yli 20. Jos haluaa antaa muutamalle enemmän kuin yhden lahjan, määrä lisääntyy entiseltään. Tällä hetkellä valmiita lahjoja löytyy 11 kappaletta, paketoitavia on vielä kymmenen ja ostettavia ainakin seitsemän. Kolme päivää jouluun, vielä ehtii! Kortein lähetetään jouluntoivotukset myös omille kummeillemme, muille sukulaisille ja ystäville, mutta se jäi tänä vuonna väliin. Onneksi monelle toivotukset voi toimittaa suullisesti ihan kasvotusten tulevien pyhien aikana.

Näin muutamaa päivää ennen joulua kaikki se stressi, jota olen yrittänyt välttää, kasaantuu ja kaatuu niskaan. Lyhyestä lahjalistasta huolimatta kauppakeskusten tungoksissa menee tuntitolkulla aikaa, hermoja kiristää ja muutama päivä sitten se kärjistyi siihen asti, että itkin turhautumisen kyyneleitä kauppakeskuksen parkkihallissa. Tähän päälle kun lisää armottoman väsymyksen, iänikuiset taistelut Alexin kanssa (uhma pukkaa päälle pahemmin kuin Joelilla, joka on oppinut komentamaan pikkuveljeään pois pahanteosta), sekä muut jouluun liittymättömät asiat jotka pyörivät mielessä, on soppa vamis. Iso osa lahjoista ovat ostamatta ja paketoimatta, joulukortteja ei koskaan lähetetty ja ikkunoistakin puuttuu vielä jouluvalot. Tortut on syöty ja niitä Sami toivoi lisää, joten leivotakin pitää vielä ehtiä. Stressitön joulu? Ehkä ensi vuonna sitten... 

Miten te valmistelette joulua? Aloitatteko jo syksyllä, vai jätättekö asiat viime tinkaan? Jakakaa mielellään parhaat vinkkinne stressittömään jouluun. Löytyykö muita jouluvihaajia?

Kaksi vuotta aviossa

Tänään on meidän 2. hääpäivämme! Juhlittiin sitä ennenaikaisesti jo perjantaina, koska tänään ei pahemmin ehditty. Sami oli päivän töissä ja meni sieltä suoraan autokouluun, minä taas heitin lapset autokoululle ja lähdin juoksujalkaa salille ryhmäliikuntatunnille josta jatkoin ruokakauppaan ja ehdin kotiin vasta poikien mentyä nukkumaan. En jaksanut askarrella korttia, koska se tuntui ihan turhalta, ja kaikki ne muutamat lahjaideat on pakko säästää jouluun ettei Sami jää ilman lahjoja. Eikä kyllä Samillakaan ollut mulle lahjaa... Lahjat eivät ole meille kovin tärkeitä hääpäivän viettoon kuuluvia juttuja. Päätettiin tehdä hyvää ruokaa ja nauttia yhteisestä illasta sen pari tuntia mitä jäi aikaa ennenkuin Samin täytyi jo mennä nukkumaan.

Ruokalistalla oli helposti ja nopeasti valmistuvat naudan sisäpaisti-pihvit, paistettuja perunaviipaleita ja yksinkertainen pähkinäinen rucolasalaatti (rucolaa, tomaattia, kurkkua, cashewpähkinöitä ja pinjansiemeniä). Kynttilänvalossa oli ihanaa syödä rauhallinen illallinen, keskittyä vain toisiimme. Ihanan voimaannuttava hetki arkeen. Liian usein vain jäädään tietokoneiden tai telkkarin äärelle iltaisin, eikä vietetä kunnolla aikaa yhdessä. 

Koko päivä meni mun osalta siivotessa, koska lattiaremontti on nyt valmis ja kämppä on kaaoksen vallassa kun kaappeja on tyhjennelty ja huonekaluja on siirrelty pois ja takaisin paikoilleen. Sitten olikin jo aika lähteä autokoululle päin, kipaistiin nopeasti kaupassa ja postissa Samia odotellessa. Mulla on nyt Elixiaan kuukauden ilmainen treenipassi, joten lähdin ensi kertaa kokeilemaan ryhmäliikuntatuntia Elixialla. Menin Easy Xycling-tunnille ja vaikka oon kuntopyöräillyt jonkun verran, niin tuo kolme varttia intervallia, sykkeennostoa ja eri tempoja oli mulle surkeakuntoiselle kyllä ihan kelpo treeni. 

Huomenna Alex jää isäni hoidettavaksi, kun minä lähden Joelin kanssa taas tutustumaan kerhoon. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa toden teolla tekemään jotain joulun eteen. Nimim. ostin tänään vasta kolmannen joululahjan ja joulukortitkin jäivät tänä vuonna lähettämättä... Löytyykö muita mattimyöhäisiä joulun suhteen?

Remonttipuuhissa

Kerroin aiemmin, että meille suunniteltiin lattiaremonttia, koska vanha muovimattomme oli huonokuntoinen ja irronnut useasta kohdasta. Isännöitsijän kanssa saatiin käydä pientä vääntöä, kun ensin sovittiin että koko asunnon lattiat vaihdetaan, mutta myöhemmin meille sanottiin että uusi muovimatto tulee vain keittiöön ja siihen rajalle lattialista. Siis lista keskelle lattiaa? Ihan älytön idea niin lapsiperheessä kuin muutenkin, siihen vaan kompastelee ja varpaat kolisee. Ja kaiken lisäksi se ratkaisu olisi näyttänyt todella tyhmältä sillä uusi matto on parkettijäljitelmän näköinen. Onneksi isännöitsijä lopuksi suostui vaihtattamaan koko asunnon lattiat.

Mehän toivottiin alunperin laminaattia, mutta sen olisi saanut asentaa vain omalla kustannuksella, eikä haluttu pistää niin paljon rahaa vuokra-asuntoon, joten tyydyttiin isännöitsijän ehdottamaan parkettijäljitelmä-muovimattoon. Kun matonasentajat tulivat paikalle heillä oli mukanaan ihan järkyttävän kamala harmaa marmoroidun betonioksennuksen näköinen mattorulla mukanaan, ja taas piti soitella isännöitsijälle. Säikähdin aika pahan kerran, koska isännöitsijän kanssa oltiin juurikin puhuttu parkettijäljitelmästä, ja sitten paikalle ilmestyy matto joka oli vanhaa mattoakin kamalampi. 

Työntekoa ilmeisesti helpotettiin vähän, sillä listoja ei irroitettu ollenkaan, vaan lattialistan eteen laitettiin vielä mattolistat. Ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista repiä vanhat lattialistat pois, asentaa matto kunnolla ja laittaa uudet listat tilalle. Kaksi listaa vierekkäin näyttää omasta mielestäni vähän tyhmältä, mutta asiaan en voinut vaikuttaa joten kelvatkoon. Pikkuvikoja...

Työt aloitettiin keskiviikkona, joka oli meille pikkuinen yllätys sillä alunperin asentajien piti tulla keskiviikkona vain suunnittelu- ja tarkastuskäynnille, mutta he alkoivatkin heti töihin. Nyt vanhaa mattoa on jäljellä enää meidän makuuhuoneessamme, ja se vaihdetaan maanantaina. Yksi työmiehistä sanoi, että tyhjässä asunnossa maton asennus olisi hoidettu päivässä, mutta kun meillä pitää siirtää kalusteet ja kaikki tavarat niin asentamisessa kestää pidempään. Kuitenkaan neljän päivän homma ei minusta tunnu pahalta, olin odottanut tyyliin monen viikon prosessia. Olen todella tyytyväinen uuteen lattiaan, se muuttaa mielestäni koko asunnon yleisilmeen ja tuo kotiin ihanasti lämpöä värimaailmaltaan.

Mitä pidätte uudesta matosta? Eikö olekin miljoona kertaa edellistä kivempi?

Tänään aamupäivästä lähdettiin poikien kanssa evakkoon aamupäivällä, jotta asentajat saisivat rauhassa tehdä töitä. Käytiin postissa viemässä yksi joululahjapaketti, ja tehtiin samalla pieni shoppailukierros. Poikien vaatekaappi-inventaariossa totesin, että molemmilla pojilla on tarve housuille. Joelilta puuttui 'siistimpiä' housuja kuten farkkuja yms, ja Alexille taas piti hankkia olohousuja ja verkkareita. Olen ajatellut olevani avarakatseinen ja suvaitsevainen äiti, mutta tällä kertaa kuitenkin olin törkeä kieltäydyin ostamasta Joelin haluamat pinkki-vaaleanpunaiset seeprakuvioiset housut, vaan otin tilalle nuo viininpunaiset joista Joel ei kuulemma tykännyt.

H&M / KappAhl / KappAhl / KappAhl Newbie

KappAhl / KappAhl / KappAhl/ H&M

Annatteko te lasten valita vapaasti minkälaisia vaatteita ostetaat/puetaan? Kieltäydyttekö ostamasta tai pukemasta lapselle tiettyjä vaatteita esim. pojalle pinkkiä?

Nyt pojat nukkuvat päiväunta parvekkeella, ja meidän pitäisi Samin kanssa alkaa siirtelemään kalusteita takaisin paikoilleen. Illemmalla pojat menevät Samin äidille yökylään ja me juhlistetaan Samin viimeistä lomapäivää ja hieman etuajassa meidän 2-vuotishääpäivää (joka on tulevana keskiviikkona). Suunnitelmia ei vielä ole, mutta varmaan otetaan ihan rauhallisesti, käydään syömässä ja ehkä joululahjaostoksilla tai leffassa.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Barnens lillajul

Tänään vietettiin ystäväporukan kanssa lasten pikkujouluja. Kokoonnuttiin Johanna luokse viettämään iltaa, ja oli tosi hauskaa! Aikamoinen hulina kävi, kun kaksi alle 3-vuotiasta ja kolme alle 1,5-vuotiasta riehuivat keskenään. Siihen kun lisää kolme juoruavaa naista ja yhden miehen, voitte kuvitella millainen meteli saatiin aikaiseksi.

 

takki/Moda Bronco

laukku/Longchamp

farkut/Cubus

nilkkurit/Spiritstore

neuletakki/H&M

toppi/Vero Moda

korut/Snö of Sweden, Timanttiset

Ruokapuoli hoidettiin nyyttärimeiningillä, eli jokainen toi jotain. Mä tein suolaiseksi naposteltavaksi tortillarullia ja niiden kaveriksi viinirypäleitä. Pöytä notkui jouluisia herkkuja ja pientä naposteltavaa: piparkakkuja, joulutorttuja, keksejä, maissinaksuja, tortillarullia, viinirypäleitä, mehua ja glögiä. Kaikki saivat mahansa täyteen ja pojat taisivat käydä melko ahkerasti ruokavarkaissa pitkin iltaa.

Kaverit tulivat hyvin toimeen keskenään, varsinkin isoimmat Jonatan ja Joel, jotka leikkivät villisti toistensa kanssa juosten kilpaa, naureskellen ja riidellen leluista. Pienimmät Mio ja Jeremia taas touhuilivat rennommin, välillä yksikseen ja välillä keskenään. Alex viihtyi enimmäkseen omissa oloissaan, mutta yritti välillä mennä varovasti mukaan isompien leikkeihin. Yleensä Alex ei tykkää olla yksin, vaan haluaa aina jonkun kaverin leikkeihinsä, mutta voi olla että muiden villit leikit eivät tällä kertaa houkutelleet rauhallista Alexia mukaansa.

Oltiin sovittu, että jokainen ostaa pienen lahjan, jotka sitten vaihdellaan lasten kesken. Joel sai hauskan kirjan ja Alex sai pikkuautoja. Uusista leluistakin tuli kaikkien poikien kesken riitaa, mutta se oli ehkä odoteltavissa, ruohohan on aidan takana aina vihreämpää ja kavereiden lahjat kivempia. Jokainen poika taisi kuitenkin olla uuteen leluunsa tyytyväinen. Nämä olivat minulle ja pojille ensimmäiset lasten pikkujoulut, täytyy ehdottomasti tehdä tästä traditio!

Pojat olivat tänä vuonna ehkä hieman liian nuoria järkevämpään touhuun, mutta tulevina vuosina olisi kivaa järjestää enemmän toimintaa, vaikkapa askartelua tai jotain yhteisiä pelejä ja leikkejä, tänä vuonna kun homma keskittyi lähinnä päättömään riehumiseen. Mielettömän hauskaa oli kuitenkin, kiitos kavereille! Vielä kun ehtisi kaiken joulujärjestelyn lomassa viettää erikseen aikuisten pikkujoulujakin. Taitaa kyllä jäädä tekemättä, ehkä uutena vuotena voisi sitten ottaa pienen irtioton. Meillä on kuitenkin uuden vuoden suunnitelmat ihan auki, vielä mietiskellään juhlitaanko rauhallisesti lasten kanssa kotona vai viedäänkö pojat mummin hellään huomaan ja lähdetään itse viihteelle.

Oletteko te järjestäneet lapsille pikkujouluja? Minkälaisia uudenvuoden suunnitelmia teillä on?