Nukkuminen. Se on ehkä ensimmäinen asia, josta tulevia vanhempia varoitellaan. Kaikki neuvolantädistä hyvänpäiväntuttuihin jaksaa muistuttaa, että "nuku nyt vielä ennen kuin se lapsi syntyy". Meillä on onneksi käynyt todella hyvä tuuri, sillä molemmat lapsemme ovat olleet aivan loistavia nukkujia. Syntymästä saakka Joel saattoi herätä öisin kerran tai kaksi, ja muistaakseni jo alle 2kk ikäisenä nukkui kymmenen tunnin yöunia, ja 3kk ikäisenä lopetti yösyömiset kokonaan. Omaan huoneeseen muutto 7kk iässä ja hampaidentulo vaikeutti hetkellisesti unia, mutta korjaantui parissa viikossa, ja sen jälkeen Joel on hienostu nukkunut 12-13 tunnin yöunet. Iltaisin on aina riittänyt omaan sänkyyn vieminen, ja siellä Joel on nukahtanut itsekseen.
Alex oli vauva-aikana hieman huonompi nukkuja, mutta silti todella hyvä. Kuten isoveljensäkin, hän on syntymästään asti nukkunut hyvin. Öisin Alex heräili kaksi-kolme kertaa syömään, ja nukkui vähintään kuuden tunnin pätkiä. Jo kahden kuukauden ikäisenä siirryttiin yhteen yösyöttöön ja jopa 10 tunnin yhtäjaksoisiin uniin. Alex siirtyi Joelin kanssa samaan huoneeseen 8kk ikäisenä, ja siitä muutama viikko eteenpäin loppui (aamu)yösyötötkin. Siitä asti molemmat pojat ovat nukkuneet 12-13 tunnin yöunia heräämättä. Alexille riittää myös pelkkä sänkyyn vieminen, eikä erillistä nukuttamista tarvitse harjoittaa.

Me ollaan siis saatu nauttia aivan älyttömän hyvin nukkuvista pojista, ja ollaan siitä onnekkuudesta kyllä iloisia. Toki niitä poikkeuksia, huonosti nukuttuja öitä, on myös ollut, mutta harvinaisen vähän kuitenkin. Sitten se kaikki muuttui, kun 2v5kk ikäinen Joel oppi kiipeämään pinnasängystä pois, ja siirtyi lastensänkyyn nukkumaan. Pian kahden kuukauden ajan niin illat, yöt kuin aamutkin ovat olleet suoraan sanottua yhtä helvettiä. Alkuun olin luottavainen, kun kuuntelin muiden kokemuksia lastensänkyyn siirtämisestä, kuinka saattaisi olla viikon tai kaksi vaikeaa laittaa nukkumaan, mutta sitten lapsi tottuu ja oppii pysymään sängyssä.
Meillä ei mennyt ihan niin. Ensinnäkin unirytmi vaihtui ihan kokonaan, nukkumaanmeno aikaistui 1,5 tunnilla ja herääminen 2 tunnilla. Joelin unen pituus lyheni 12 tunnista yhdeksään, ja Alexin unet ovat myös kärsineet. En voi ymmärtää, miten unentarve voisi yhtäkkiä vähentyä vain sängyn vaihdon takia. Joel huomaa itsekin olevansa väsynyt, mutta ei vaan suostu nukkumaan kunnolla. En laittaisi kaikkea uhmaiänkään piikkiin, koska Joelin uhma on vielä niin vähäistä, ettei kaikki tämä voi johtua siitäkään.
"Perus"yö menee meillä esimerkiksi näin:
20:00 Pojat menevät sänkyyn. Joel karkaa sängystä sata kertaa, levittelee leluja, varastaa Alexilta petivaatteet ja unilelut, heittelee omat unilelunsa lattialle, laittaa valot päälle, karkailee sängystä vähän lisää, keksii miljoona tekosyytä päästäkseen huoneesta pois, vääntää "protestipaskat" (yleensä kahdet), huutaa, itkee, karkailee lisää, huutaa, hakee huomiota.
21:00 Alex on nukahtanut mekkalasta huolimatta jo aikoja sitten, ja Joelin taistelut alkaa olla lopuillaan, kun hän väsähtää riehumisesta. Joel nukahtaa vihdoin. On todella inhottavaa, että joka ilta ikäänkuin tarvitsee sen surun ja itkun jotta Joel rauhoittuu ja suostuu nukahtamaan.
03:30-05:30 Herään ja havahdun vaihtelevaan kellonaikaan lelujen ääniin, omituiseen kolinaan tai johonkin muuhun. Olohuoneessa on valot päällä, Joel joko nukkuu lattialla tai sohvalla, tiskaa keittiössä, leikkii autoilla, tai istuu pytyllä ja vetää vessaa sata kertaa peräkkäin. Joel passitetaan takaisin sänkyyn. Näitä tilanteita on yön aikana yleensä yhdestä kahteen, joista toisen Sami huomaa noustessaan lähteäkseen töihin. Joel osaa hiljaa hiipiä huoneesta ulos, mutta voin uskoa että oma väsymyksenikin on osasyy siihen, miksen heti havahdu Joelin yöllisiin seikkailuihin. En tiedä kauanko hän on ollut hereillä ennen kuin huomaan sen.
06:30-07:00 Joel herää ja tulee yleensä meidän makuuhuoneeseemme. Oman väsymykseni takia olen lipsunut periaatteistani useana aamuna, ja otan Joelin viereeni nukkumaan. Joel pitää minua hereillä, potkii, lyö ja juttelee, pyörii, hyörii ja karkailee. Ja potkii vähän lisää. (Joel potkii mua ihan tahallaan, koska jos esim. Sami nukkuu mun ja Joelin välissä, niin Joel kurkottelee jaloillaan Samin yli yltääkseen potkimaan minua).
8:00 Mikäli Joel ei ole pelleilyillään herättänyt Alexia, niin Alex herää yleensä viimeistään puoli yhdeksältä. Mikäli Joel on herättänyt Alexin aiemmin, se on luultavasti tapahtunut joko heittämällä leluja Alexin sänkyyn, kiipeämällä sinne itse, laittamalla valot päälle, varastamalla peiton ja unilelut tai kolistelemalla muuten vaan.

Näiden lisäksi Joel tai Alex saattaa heräillä öisin satunnaisesti itkeskelemään, onneksi sitä ei tapahdu kovin usein. Aamuisin ollaan siis kaikki kolme armottoman väsyneitä ja kiukkuisia. Mä alan olemaan fyysisesti jo melko rapistunut huonosti nukuttujen raskaiden öiden takia. Mua väsyttää jatkuvasti riippumatta siitä monenko aikaan olen mennyt nukkumaan. Olen täysin uupunut, arjen pyörittämiseen ja poikien kanssa leikkimiseen menee viimeisimmätkin voimat. En jaksa tai muista syödä, pienimmätkin asiat itkettää ja kiukuttelen aamusta iltaan. Koska pojat ovat kiukkuisia huonosti nukuttujen öiden takia, ne uhmaavat, kitisevätt ja riitelevät jatkuvasti. Ilmapiiri ei ole kotona kovin hyvä, ja me kaikki kärsimme siitä. Onhan meillä tietenkin paljon iloisia hetkiä, naurua, onnea ja rakkautta. Ne hetket ovat tämän vaikean kauden valopilkkuja, ja niitä on todellakin oppinut arvostamaan. Jokikinen hymyn aiheuttava juttu tuntuu elämääkin tärkeämmältä nyt, pitäisi vaan yrittää keskittyä niihin positiivisiin asioihin. Vaihe ja ohimenevää ovat päivän sanat, mutta kun se ei vaan nyt lohduta tässä epätoivoisessa tilanteessa.

Pahoittelen tällaista masentunutta valitusta, joo joo "itsepähän olen lapseni tehnyt". Olen pyrkinyt pitämään blogiani positiivisena, mutta joskus tuntuu helpottavalta avautua, jos vaikka joku muukin käy läpi samantapaista tilannetta. Ollaan jo kokeiltu tietääksemme jo kaikki keinot tilanteen parantamiseksi, tuloksetta. Kyllähän minä tiedän, että tämäkin vaihe menee vielä ohi, ja sitten teini-iässä viimeistään tilanne on jo päinvastainen. Voisin yrittää ottaa haasteeksi nyt sen positiivisen ajattelutavan, sitä todellakin tarvitaan parempia öitä odotellessa.
Miten teillä nukutaan?