Vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen Alex. Tuo pieni ja pippurinen, temperamenttinen tuholainen. Luonne on selvästi peritty äidiltään, mielialat vaihtelevat sekunnissa ääripäästä toiseen. Pieni, kiltti ja rauhallinen vauva on kadonnut, ja tilalle on ilmestynyt pikkuinen hurjapää. Alex juoksee, kiipeilee, kaatuilee ja törmäilee. Hän nauraa, juttelee sekä jakelee mielellään haleja ja märkiä pusuja. Toisaalta hän myös raivoaa, heittäytyy maahan, puree, potkii ja huutaa kurkku suorana. Uhmaa on enemmän kuin isoveljellään ja tahtoa riittää yli oman tarpeen. Pituutta löytyy epämääräisen kotimittauksen mukaan n. 77cm ja painoa n. 10,7 kg. Kotimittauksen mukaan kolmessa kuukaudessa Alex olisi kasvanut 5cm ja alle puoli kiloa. Tarkemmat mitat selviää vuodenvaihteessa 1,5-vuotisneuvolassa.
Alex leikkii mieluiten niillä leluilla joilla Joelkin haluaisi leikkiä, voisin kuvitella että tämä ilmiö on tuttu monissa muissakin useamman lapsen perheissä. Alex on vasta oppinut käyttämään hakka-lelua ja laittamaan palapelinpaloja paikoilleen. Hän ajelee autoilla vakuuttavan brummbrumm-äänen saattelemana. Hän keräilee tavaroita muovipusseihin ja kantelee niitä ympäriinsä, heittää palloa ja opettelee hämähäkki-laulun liikkeitä yhdessä Joelin kanssa. Alex osaa laittaa kumisaappaat jalkaan ja rakastaa kävellä sisätiloissa yksi kumisaapas jalassa. Hän pitää tanssimisesta ja kutittelusta, kirjojen lukemisesta, sekä epämääräisestä möyrimisestä.
Alex on todellinen pahantekoa rakastava pikku pirulainen. Lempiasiohin lukeutuu huonekasvien multien varastelu, ruokapöydälle kiipeäminen ja roskiskaapin tonkiminen, etenkin jos sieltä löytyy aarteita kuten tyhjiä tölkkejä tai banaaninkuoria. Kova sana on myös aterimien ja astioiden viskely pitkin keittiötä. Kaikki kaapit ja laatikot tyhjennetään, kattiloita paukutellaan ja muovipurkit puetaan hatuiksi. Alex myös kiipeilee ihan joka paikkaan, joskus todella vaarallisen näköisesti, ja kokoajan saa olla vahtimassa. Uusimpana paheena on minun ja Joelin pureminen, joka oikeasti sattuu!
Alex on aina ollut hyvä syömään, ja suuhun on uponnut kaikki mitä tarjotaan. Viime aikoina kuitenkin asioihin on tullut muutos: ruoat lentävät kaaressa lattialle, maidot kaatuvat pitkin pöytää ja joillekin ruoille Alex ei suostu edes avaamaan suuta, vaan pudistelee pontevasti päätään ja nyrpistää nenää. Kuitenkin Alexilla on hyvä ruokahalu kun sille päälle sattuu, ja silloin hän söisi varmaan kilotolkulla jos tarjottaisiin. Lempiruokiin kuuluu lohi, jugurtti, hedelmät - etenkin viinirypäleet, ja raaka sipuli. Inhokki numero yksi on puuro, ja listassa seuraavana on riisi. Muut inhokit vaihtelevat päivän ja mielialan mukaan. Alex syö itse kaikki ateriansa, yleensä sormin, mutta hallitsee myös lusikankäytön. Nokkamukin käyttö luonnistuu, mutta mukista juominen on vielä haastavaa avustettunakin. Hampaita suusta löytyy tällä hetkellä 9 ja kaksi puolikasta.
Alex nukkuu pääosin todella hyvin, mutta saattaa joskus satunnaisesti herätä yöllä itkemään. Yleensä itkut menevät muutamassa sekunnissa ohi eikä huoneeseen tarvitse edes mennä rauhoittelemaan. Unirytmi on muuttunut melko radikaalisti Joelin siirryttyä pinnasängystä pois. Aiemmin pojat menivät 21:30 nukkumaan ja heräsivät yhdeksän jälkeen, mutta nykyään pojat ovat ihan viimeistään 20:30 nukkumassa ja aamulla herätys koittaa yleensä jo seitsemän jälkeen. Alex nukkuisi varmaan hieman pidempäänkin, mutta herää yleensä Joelin metelöintiin, eikä sitten suostu enää jatkamaan uniaan. Alex nukkuu päiväunet omassa sängyssään, jonne hänet vain viedään ja peitellään. Päiväunet kestävät 1,5 - 2,5 tuntia. Öisin kainalossa keikkuu koira, Tikru ja Bogi-hirvi. Nyt ollaan vihdoin myös saatu aikaiseksi ostaa Alexille tyyny, ja toisin kuin Joelilla, Alexin pää pysyy tyynyssä. Olen kyllä aina saanut olla tyytyväinen lasteni hyviin unenlahjoihin, vaikka kyllä minulla on aikaisempiin aamuihin hieman totuttelemista kun en osaa mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan iltaisin.
Alex osaa monia sanoja ja ymmärtää suurimmaksi osaksi mitä hänelle puhutaan, sekä suomeksi että ruotsiksi. Sanavarastooon kuuluu mm. tack (kiitos), heihei, napa, oho, nam nam, mamma, brumm (auton ääni), lampa (lamppu), pappa (tarkoittaa muumipappaa), potta, ja muutamia sanoja joita en tähän hätään muista. Sanoista päätellen en osaa sanoa onko Alexilla tällä hetkellä suomenkieli vai ruotsinkieli vahvempi. Joel, joka puhuu itse enemmän suomea, juttelee Alexille vaihtelevasti molemmilla kielillä. Alex osaa ojentaa tavaroita pyydettäessä, noudattaa helppoja käskyjä kuten "mennään syömää", "mennään vessaan", tule tänne", "laita takaisin paikalleen". Ei-sana kaikuu kuin kuuroille korville, mutta luulen että se on ihan valinnainen juttu Alexin osalta.
Kaiken kaikkiaan Alex on suloinen, valloittava ja vahvan luonteen omaava pikkuhurmuri. Hän on hieman varautunut uusien ihmisten seurassa, mutta hauskuuttaa tuttuja naamoja ja ajaa vanhempansa välillä melkein hulluuden partaalle pikku tempuillaan. Niin kovin rakas, täydellisen epätäydellinen PikkuPullukka!