Vuosi synnytyksestä

Pohdin pitkään tämän postauksen tekemistä, sillä en ole oikein sujut itseni tai vartaloni kanssa, enkä tiennyt onko siksi järkevää esitellä vartaloa täällä. Kuitenkin päätin tehdä tämän, epävarmuudesta huolimatta. Yritin ottaa kuvia tämän hetkisestä tilanteesta mutta ahdistuin liikaa ja päätin unohtaa koko postauksen. Muutin kuitenkin taas mieleni sadannen kerran, joten tässä tämä nyt on.

Joel rv 35+6

Joelin raskausaikana minulle kerääntyi 11 kiloa painoa. Osa varmaan siksi, että herkuttelin kuin viimeistä päivää, osa siksi että lopetin pitkäaikaisen urheiluharrastuksen. Pelkäsin lihomista ja vartalon muutoksia todella paljon, mutta kilot eivät näkyneet juuri missään paitsi mahassa, joten olin tyytyväinen. Synnytyksen jälkeen kaikki 11 kiloa karisivat muutamassa viikossa, ja kolmessa kuukaudessa paino oli laskenut vielä neljä kiloa alkupainosta. Raskausarpia ei tullut kuin napakorun reiän ympärille, ja vatsaan kaksi pientä alle sentin kokoinen. Koskaan en ole vartalooni ollut täysin tyytyväinen, mutta kukapa nainen olisi? Kun tulin raskaaksi puoli vuotta synnytyksen jälkeen, oli lähtötilanne suhteellisen hyvä. Olin melko tyytyväinen kroppaani ja hyväksyin heti, että vartalo tulee taas muuttumaan.

Alex rv 10+3, noin 7kk Joelin synnytyksestä

Alex rv 38+2

Alexin raskausaikana painoa tuli 12 kiloa, ja taas paino näkyi lähes ainoastaan mahassa. Kuvittelin, että palautuisin raskaudesta yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta toisin kävi. Kilot istuivat tiukassa, eikä imetys auttanut asiaa. Arpiakin tuli vatsaan, vain muutama pieni, mutta silti. Paino oli lähtölukemissa vasta 6kk synnytyksestä. Samoihin aikoihin lopetin imetyksen ja muutamassa kuukaudessa paino nousi reilut kolme kiloa. Ärsytti, sillä tarkkaillin syömisiäni ja yritin syödä terveellisesti sekä lisäsin liikuntaa arkeen, mutta paino vain nousi. Lisäsin liikuntaa entisestään ja söin vähemmän. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan, että käytökseni oli muuttumassa sairaammaksi. Pelästyin, ja otin taukoa laiduttamisesta. Söin mitä teki mieli, myös herkkuja, vähensin liikuntaa ja otin rennommin. Paino alkoi hiljattain laskea, ja nyt vuosi synnytyksestä paino heittelee suunnilleen kilolla lähtöpainosta molempiin suuntiin. Voin siis sanoa, että olen takaisin lähtöpainossani.

Viikko Alexin synnytyksestä. Tuolloin ajattelin olevani tosi laiha, hahah. Kuvassa arvet näkyvät melko selkeästi.

Vatsan iho on löysempi kuin ennen raskauksia, sekä vatsan seudulla on ne muutamat arvet, mutta en ole kovin paljoa yrittänytkään kiinteyttää vatsan ihoa. Käyhän se mielessä, mutta jää yleensä ajatuksen tasolle. Ehkä syksyllä voisin alkaa panostamaan itseeni taas hieman enemmän. Kroppa näyttää suhteellisen hyvältä vaatteet päällä, mutta vaatteiden alla piilee niin monta vikaa. Rinnat kasvoivat raskaus- ja imetysaikana, mutta pienenivät imetyksen loputtua. Peppu ja reidet ovat löysiä ja täynnä arpia pahimman syömishäiriövaiheen jälkeisen lihomisen takia. Löydän aina vikoja vartalostani, mutta en kuitenkaan jaksa, halua, uskalla tehdä asialle mitään. Olen osittain liian laiska ja mukavuudenhaluinen, osittain pelkään lyöväni taas ihan yli.

Raskausarvet tällä hetkellä. Toisella puolella mahaa arvet hädin tuskin näkyvät.

Vartalossani on tapahtunut vuodessa paljon muutoksia. Raskaudenaikaisista 12 kilosta 4kg jäi synnytyslaitokselle. Viikko synnytyksestä kiloja oli jäljellä kuusi, ja kuten kerroin ne istuivat tiukassa, ja ovat vasta nyt lopullisesti kadonneet. Syyskuusta lantio on kaventunut n. 6cm, vyötärö n. 6cm, peppu n. 3cm ja kummatkin reidet n. 1,5 cm.

Tämänhetkinen tilanne, reilu vuosi synnytyksestä

Vaikka välillä tunnen inhoa, ahdistusta ja yökötystä itseäni kohtaan, annan paljon anteeksi itselleni sillä, että Sami rakastaa minua juuri tällaisena, eikä hän, tai moni muukaan huomaa vikoja, jotka itse näen. Tavoitteena olisi päästä terveelliseen elämänrytmiin liikunnan, syömisen ja nukkumisen suhteen. Ennen kaikkea haluaisin voida hyvin, hyväksyä ja rakastaa itseäni sellaisena kuin olen. Kaikista suurin, ja tärkein asia on kuitenkin, että ollaan saatu kaksi ihanaa ja rakasta lasta maailmaan. Kaikki tämä on sataprosenttisesti sen arvoista, ja niin ovat mahdolliset seuraavatkin raskaudet ja niiden tuomat muutokset vartaloon. Ne on pieniä juttuja verrattuna siihen iloon, onneen, huoleen, suruun, ärsytykseen, nauruun, itkuun ja rakkauteen mitä lapsista saa. Ja jos on aivan liian tyytymätön itseensä ja lasten saannin tuomiin muutoksiin, asialle voi aina tehdä jotain.