1 + 22 juhlat

Tänään vietettin sukulaisten ja lähimpien ystävien (poikien kummit) kanssa Alexin synttäreitä. Samalla juhlistettiin myös mun 22-vuotista taivalta, joka tulee täyteen huomenna. Koska keskikesä on lomasesonkia kovimmillaan, iso osa vieraista eivät päässeet paikalle, mutta hyvä porukka oli kasassa silti! Juhlat olivat onnistuneet ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.

Tarjoilut pidettiin suhteellisen yksinkertaisina, välttääksemme suuren ylijäämän. Tarjolla oli Late-Lammaskakku, hedelmävartaita, tuulihattuja, kinkkukierteitä ja kasviskierteitä, caesarsalaattia, limua, boolia ja kahvia. Tarjoilut menivät kaupan ja jäljelle ei juurikaan jäänyt muuta, kuin pala kakkua. Alex sai lahjaksi astioita, vaatteita, kirjoja, rahaa ja vaippoja. Minua muistettiin koruilla, kukilla, suklaalla ja rahalla.

Alexin päällä: shortsit/H&M, paita/H&M

Joelin päällä: shortsit/KappAhl, paita/Ciraf

Mekko/Nelly.com, ballerinat/Esprit, korut/Snö of Sweden

Ja loppuun sunnuntai-illan piristys: ei-niin-onnistunut asukuva!

Huomenna alkaa tas arki, ja viikolle on suunniteltuna mm. mun huominen syntymäpäivä, jolloin keksitään parhaan kaverini kanssa jotain kivaa tekemistä, Alexin ensimmäinen hammaslääkärikäynti, treffit Katjan ja Mion kanssa, ja loppuviikosta mulla on loma! Harvinaista herkkua kotiäidille, mutta ikävästä huolimatta aion nauttia kahdenkeskeisestä ajasta Samin kanssa, rauhallisista illoista, pitkään nukutuista aamuista ja kavereiden seurasta. Ja ennen kaikkea olla kiitollinen siitä, että pojilla on ihana isoäiti ja ihania tätejä jotka haluavat ottaa pojat yökyläilemään. Hyvää alkavaa viikkoa ja heinäkuuta kaikille!

Yksivuotias Alex

Eilen oli se päivä, jolloin kuopuksemme, pieni Alex saavutti maagisen yhden vuoden iän. Nyt Alex ei ole enää vauva, vaan taapero. Tosiasiahan on kuitenkin niin, että mun vauva se tulee aina oleman. Ainakin siihen asti, kunnes perheeseen tulee vielä pienempi vauva. Yyh, vauvakuume! Huom. Alexin laikukas naama johtuu vauvarokosta (oletettavasti, sillä lääkäri ei ollut diagnoosista täysin varma).

Tuntii siltä, että Alexin kehitys junnaa edelleenkin hieman paikallaan, kuten olen maininnut sen tehneen jo muutaman kuukauden ajan. Uusia taitoja ei oikeastaan ole. Alex kävelee noin kymmenen askelta, taputtaa, vilkuttaa ja sanoo "heihei!". Alex nousee itse seisomaan tuetta, osaa pinsettiotteen, harjoittelee lusikalla syömistä ja hänellä on 6 hammasta. Alex ojentaa kätensä kohti kun haluaa syliin, työntää mielellään sormia nenäänsä ja osaa nostaa kädet ilmaan kun sanotaan Jippii! Alex ymmärtää jonkun verran puhetta, esim. tule, ruoka-aika, vaihdetaan vaippa, ei. Alex osaa antaa haleja ja tykkää kun häntä pusutellaan, kutitellaan ja kun mahaan puhalletaan pieru-ääniä. Alex sanoo "mamma", "oho", "heihei" ja paljon tavuja. Hän huutaa, kiljuu, pärisee, sylkee, nauraa, röhöttää ja tekee tuhansia erilaisia ääniä.

Alex on pääosin todella tyytyväinen ja iloinen, naureskelee ja juttelee paljon, tutkii ympäristöä ja liikkuu sulavasti Joelin perässä. Mutta kun hän sattuu huonolle tuulelle itkulla, kiukkuamisella ja raivoamisella ei ole loppua. Silloin ei auta mikään muu kuin odottaa, että hän rauhoittuu. Se on hermostuttavaa, koska ei voi tehdä mitään. Alex haluaa olla koko ajan ihmisten ympäröimänä, saada huomiota ja seuraa. Hän viihtyy parhaiten Joelin seurassa, mutta Joel ei tietenkään aina halua Alexia mukaan leikkeihin. Alex on hieman varautunut ihmisiä kohtaan, ja kestää pitkään ennen kuin hän avautuu jollekin. Yleensä Alex tuijottaa epäluuloisena ihmistä pitkään, ennen kuin antaa pienen hymyn. Tämä koskee niin tuntemattomia kuin tuttujakin. Alex on muutenkin varovainen luonteeltaan, ei yhtään sellainen rämäpää kuin Joel. Kävelyasioissakin oltaisiin varmasti edistytty jo silloin 10-kuukautisena kun Alex otti ensiaskeleensa, mutta hän on niin arka ettei edelleenkään juurikaan uskalla kävellä, vaikka osaakin. Luonteeltaan pojat ovat siis todella erilaisia.

Alexin päivärytmi on edelleen lähes samanlainen mitä se on ollut viimeisten kuukausien aikana. Alex herää aamulla 8:30-9:30 välillä. Aamiainen syödään n. klo 9 ja lounas 11:30. Lounaan jälkeen Alex menee päiväunille omaan sänkyyn, ja nukkuu siellä vaihtelevasti 1,5-2,5 tuntia. Välipala on 14:30 ja illallinen 17:30. Illallisen jälkeen Alex nukkuu rattaissa parvekkeella 30min-1,5h päiväunet. Iltapuuro on 20:30 ja yöunille ruvetaan 21-21:30. Alex nukkuu 11-12 tuntia öisin heräämättä, joskus poikkeuksellisesti saattaa herätä itkeskelemään öisin, kuten nyt kun hän on kipeänä. Alex nukahtaa itse niin päivä- kuin yöunillekin, eikä tarvitse erillistä nukuttamista. Käytössä on soiva unilelu, joka soi hetken ennen nukkumaanmenoa rauhoittaakseen Alexia.

Alex on jättänyt tutin pois noin kuukausi sitten, ja tuttipulloa käytetään enää vain iltaisin. Korvikemaidosta ollaan siirrytty normaaliin maitoon ja useimmiten Alex syö myös kanssamme samaa ruokaa. Joskus, jos tehdään oikein mausteista ruokaan, niin otan Alexille sivuun osan ja maustan hieman vähemmän. Jos taas syödään jotain 1-vuotiaalle sopimatona ruokaa, saa Alex purkkiruokaa. Enää en ole jaksanut tehdä itse soseita, koska niitä syödään sen verran harvoin, joten purkkiruoat tulee kaupasta. Alexille on aina kelvannut kaikki ruoka mitä hänelle tarjotaan, eikä hän ole koskaan nirsoillut, tai pelleillyt ruoan kanssa kuten Joelilla oli tapana samanikäisenä.

Alexin 1-vuotisneuvolasta vielä kuulumisia. Neuvolassa pohdittiin tälläkertaa enimmäkseen rajua ihottumaa, joka yltää pepusta selkää pitkin niskaan, otsaan ja rintakehälle asti. Lämmönnousun, ulosteen laadun ja yleisen kiukkuisuuden/itkuisuuden takia pyörähdettiin vielä lääkärillä joka oletti oireiden sopivan vauvarokkoon. Harmillista, sillä huomenna vietetään Alexin syntymäpäiviä. Luin jostain, ettei vauvarokko enää tartu ihottumavaiheessa, mutta kehotin silti pienimpiä vieraita harkitsemaan juhliin tulemista. Näin kesällä useat ovat lomalla tai mökillä, joten juhlat ovat varmaan muutenkin hieman pienemmät. Takaisin aiheeseen, neuvolakuulumisiin. Alexia kehuttiin reippaaksi, taitavaksi ja suloiseksi pieneksi pojaksi. Neuvolakorttiin kirjattiin "Alex on oppinut hienosti kävelemään, vielä rohkaistuu enemmän. Pari sanaa mm. "mamma". Perheen ruokavalioon saa siirtyä + lehmänmaito. Kahdet päiväunet, 6 hammasta." Rokotukset jäivät ottamatta sairauden takia, joten käydään syksymmällä hoitamassa ne. Tiistaina on luvassa ensimmäinen hammaslääkärikäynti.

Mitat vuoden iässä (suluissa 10kk)

Pituus: 72cm (69,4cm)

Paino: 10350g (9900g)

Päänympärys: 46,4cm (45,8cm)

Vertauksena vielä Joelin 1v-mitat: 9600g & 73,5cm 

Semmoinen pikkuinen täällä asustaa. Alex, Aka, Apadilaattori, Apilaattis, Akinaattis, Akaburris, Nallekalle, Nakkinalle.
En tiedä muistinko nyt kertoa kaikkea olennaista, mutta kyselkää ihmeessä jos haluatte tietää lisää.

Millaisia 1-vuotiaita sieltä löytyy?

Juhannusviikonloppu

Heippa vaan ja terveiset raikkaasta saaristoilmasta. Viikonloppu ilman tietokonetta, nettiä, telkkaria ynnä muita hienouksia teki oikein hyvää. Oltiin tosiaan suvun saarella juhannusviikonloppua viettämässä, ja ihanaa oli! Säät olivat suotuisat lukuunottamatta lauantai-aamupäivän pientä sadetihkua ja pilvisyyttä. Olen itse viettänyt lukuisia juhannuksia saarella, ja toivottavasti pidetään traditiota yllä myös poikien osalta. Viime vuonna käyytiin vaan päiväretkellä, koska laskettu aika oli niin lähellä enkä uskaltanut olla niin kaukana kotoa. Tällä kertaa paikalla oli meidän perheen lisäksi minun mommo, eno vaimoineen, kolme serkkua + yhden serkun mies ja vauva ja mommoni ystävä Ruotsista. Myös vanhempani viipyivät saarella yhden yön, mutta jatkoivat matkaa perjantaina.

Torstaina lähdettiin ajelemaan puolenpäivän jälkeen jotta pojat nukkuisivat päiväunet autossa. Matka ei ollut kovin pitkä, ja kauppareissutkin oltiin hoidettu jo keskiviikkona. Pojat olivat innoissaan päästessään veneeseen, vaikka pelastusliivit hieman häiritsivätkin. Perille tultuamme levitettiin leirimme pieneen aittaan, jonne mahtui juuri sopivasti kaksi matkasänkyä ja minun ja Samin punkka. Olin hieman huolissani miten pystyisimme nukkumaan kaikki neljä samassa tilassa, mutta turhaan. Pojat nukkuivat yöt hyvin eivätkä häiriintyneet siitä kun tultiin Samin kanssa myöhemmin nukkumaan. Ruoan jälkeen saunottiin ja illalla pelattiin korttia.

Aitta, meidän majapaikkamme

Perjantai-aamuna noustiin pirteinä puoli kymmenen aikoihin ja suunnattiin mommon mökkiin aamupalalle. Aamupäivällä suunnattiin maihin perinteisiin juhannusjuhliin, jossa syötiin lettuja ja katsottiin juhannussalon nostoa. Sami vietti iltapäivän kokkoa rakentamassa serkkujen ja serkun miehen kanssa, ja minä kannoin vettä saunasta poikien uima-altaaseen. Poikien mennessä päiväunille minä otin hetken rentoutuakseni, pelasin pasianssia ja paistattelin auringossa. Kun pojat heräsivät, oli suuntana suoraan uima-altaaseen! Siellä menikin loppupäivä ruoka-aikoja lukuunottamatta.

Illemmalla soudettiin luodolle ja nautittiin kokosta. Skoolattiin shampanjalla, herkuteltiin ja nautittiin kokon lämmöstä ja parhaasta seurasta. Joel toimi tarjoilijana ja kävi vähän väliä sipsipussilla tai karkkipussilla hakemassa herkkuja, joita sitten jakeli kaikille. Yllättävän vähän meni pojan omaan suuhun. Pojat saivat valvoa hieman pidempään ja Sami kävi laittmassa heidät nukkumaan pian kymmenen jälkeen. Minä grillasin vielä luodolla Samille muutamat makkarat iltapalaksi. Kokolta palattuamme istuskeltiin terassilla ja nautittiin auringonlaskusta ja lämpimästä kesäyöstä ennen nukkumaanmenoa.

Kokkoluoto

Kokkopoju

Pojat eivät halunneet poseerata kuvaan

Lauantai-aamupäivä oli pilvinen ja sateinen, joten oleskeltiin pääosin sisätiloissa. Pelattiin korttia, leikittiin autoilla ja luettiin kirjoja. Grillattiin takassa vaahtokarkkeja ja pelailtiin lisää korttia. Päivälliseksi syötiin koko porukalla itse kalastettuja ahvenia (no, minä ja suvun pienin, puolivuotias Oliver, ei syöty kalaa, yhh) ja lihapataa. Illemmalla pojat pääsivät taas ulos leikkimään, sään parannuttua. Odoteltiin saunan lämpenemistä ja sitten mentiin saunomaan. Mereen ei meistä ollut, sillä vesi oli vain 15 astetta, mutta osa porukasta meni kuitenkin urheana pulahtamaan hyiseen mereen. Ilta oli täysin tyyni ja auringonlasku kaunis. Me grillattiin Samin kanssa vielä pihviä ja vihanneksia iltapalaksi. Oli hyvää, vaikkakin täyttävää kaikkien päivän ruokien päälle. Illalla pelattiin taas korttia ennen nukkumaanmenoa.

Saunanraikkaat tervehdykset!

Sunnuntaina pakattiin aamupäivällä tavarat kasaan ja lähdettiin ajelemaan kotiinpäin. Poikettiin vielä Samin äidin luona syömässä ja ehdittiin olla hetki kotipihallakin ennen poikien ruoka-aikaa. Ilta meni mukavasti rentoutuen. Poikien mentyä nukkumaan syötiin salaattia ja patonkia. Sitten Samikin painui nukkumaan jotta jaksaa taas huomenna töihin, ja minä vietin aikaa koneella hengaillen.

Semmosta meille, miten teidän juhannus sujui? Perjantaina on Alexin syntymäpäivät, ja sunnuntaina on juhlat! Samalla juhlistetaan myös minun 22-vuotispäivää, joka on ensi maanantaina. Katsotaan mitäs hauskaa keksitään viikolla, toivottavasti ehditään tehdä muutakin kuin siivota ja suunnitella juhlia. Ja toivottavasti pikkuflunssa jättää pojat rauhaan, nyt he ovat hieman räkäisiä.

SeaLife

Tänään lähdettiin tylsää sadepäivää karkuun SeaLifee katselemaan mereneläviä. Joelilla on hassu merenelävä-vaihe meneillään: kylpyleluista löytyy haita, mustekaloja, merihevosia, meritähtiä, hylkeitä. Ilman isoa delfiinipehmolelua ei suostu päiväunille, parhaimmat Muumi-jaksot on ne, missä on delfiini ja kultakala. Joel tykkäsi katsella kaloja ja oli ihmeissään akvaarion altaisiin tuijotellessa, kyseli mitä kaloja on ja missä on hait. Kilpikonnat olivat myös hauskoja, ja tuttuja, sillä pihapiirin lasten paras kaveri on naapurimme Kamu-kilpikonna. Kamua silitellään, sille kannetaan ruokaa nenän eteen ja laitetaan peittoa päälle.

Alex ei paljoa välittänyt kaloista, vaan ihmetteli enemmänkin hiekkaa ja kiviä altaiden pohjassa. Ne on ulkoillessakin ne parhaat kaverit. Jos antaisimme luvan, Alex varmaan söisi kiviä ja hiekkaa mahan täydeltä. SeaLife on aika pieni, mutta kyllä siellä riitti ihmettelemistä kahdelle noin pienelle lapselle. Katseltuamme kaloja riittävästi poikettiin vielä kahvilla ja pullalla ennen kotiinpaluuta.

Tällä hetkellä arki tuntuu todella rankalta, enkä oikein jaksa iloita kesästä niin paljon kuin haluaisin. Arki on muuttunut paljon, kun Samilla muuttui työkuviot keväällä. Tottakai olen iloinen että Samilla on hyvä työpaikka, jossa hän viihtyy, mutta se verottaa paljon meidän perhe-elämältä. Sami lähtee aikaisin aamulla töihin ja olen lasten kanssa yksin koko päivän. Hoidan lapset yksin, ulkoillaan kolmistaan, tehdään kaikki ilman iskää. Sami tulee töistä yleensä aikaisintaan kuudelta, jolloin poikien nukkumaanmenoaikaan on enää kolme tuntia. Alex on päiväunilla Samin tullessa kotiin, herää 19-19:30 aikoihin, ja puoli yhdeksältä aletaan jo hoitamaan iltatoimia. Arkisin ei ehditä tehdä mitään yhdessä. Sami menee nukkumaan melkein heti poikien jälkeen, jotta jaksaa herätä töihin, joten kahdenkeskeistä aikaakaan ei ole. Minä masentelen yksinolosta ja olen ollut todella väsynyt viimeaikoina, odotan vaan viikonloppuja, jotka menevät aina liian nopeasti. Ja sitten on taas pitkä viikko edessä ennen seuraavaa viikonloppua. En voi muuta kuin nostaa hattua yksinhuoltajille, ja kaikille muille ketä hoitavat lasta/lapsia ja pyörittävät arkea yksin lähes aina.

Siinä pientä avautumista sunnuntai-illalle. Älkää siis ihmetelkö jos blogin päivitystahti on normaalia harvempaa. Ei vain ole jaksamista tai intoa kirjoitella, kun ei tapahdu mitään kertomisen arvoista. Jos teillä on postausideoita tai toiveita, niin pistäkää kommenttia. On mukavampaa kirjoitella sellaisista aiheista mitä haluatte lukea. Tämä oli muuten blogin 400. postaus, jee! Loppukesästäkin tulee kolme vuotta siitä kun aloin pitämään tätä blogia.

Hyvää ja iloista alkavaa viikkoa kaikille!