Kylmää ja valkoista

Ensimmäinen tutustumisyritys oli suuri floppi, toinen taas huippumenestys! Aamupäivä vietettiin Joelin kanssa ulkona, kun Sami ja Alex taas löhöilivät kotona. Tällä kertaa Joel oli innoissaan lumesta, hihkui ilosta, höpötteli ja naureskeli. Ylivoimaisesti hauskinta oli pulkkailu, ja sitä tehtiin ihan urakalla. Meillä on pihalla lyhyt ja loiva mäki, joka sopi mahtavasti pulkkailu-uran aloitteluun. Varaston uumenista esiin kaivettu pinkki minipulkka taas toimi loistavasti kulkupelinä.

Hauskaa, että minä talvenvihaaja, lumenvihaaja, aina paleleva, viihdyin pihalla tosi hyvin! Joelin kanssa oli hauskaa, ja oikealla vaatetuksella ei ollut kylmäkään. Paitsi jaloista, tennarit eivät ole lämpimät edes villasukilla (Ulkoilukengät kauppalistalle heti!).

Talven yksi ainoista hyvistä puolista on se, että kaikkialla on kaunista. Maisemat ovat ihanan valkoiset, ja kameraa tekee mieli kantaa koko ajan mukana, että saisi tallennettua kauneuden myös muistikortille. Talvi voisi mielestäni kestää pelkän joulukuun, jonka jälkeen lumi voisi sulaa vaikka samantien. Toiveajattelua. Ja illalla muuten lähti kaupasta kuomat mukaan, nyt voidaan kaksostella Joelin kanssa kuomissamme ja Didriksons ulkovaatteissamme.