Synnytyskertomus

Keskiviikkona 27.6. heräsin yöllä järkyttäviin supistuksiin. Supistukset tulivat 15 minuutin välein, olivat todella kivuliaita, mutta ei sietämättömiä. Kierin ja pyörin sängyssä minuutteja laskien. Muutaman tunnin päästä helpotti niin, että ehdin jatkaa unia vielä hetken ennen aamua. Kuitenkaan supistukset eivät hävinneet kokonaan, vaan jatkuivat pitkin aamua ja aamupäivää 10-15 minuutin välein.

Vessassa huomasin vaaleanpunertavaa vetistä vuotoa, jonka arvelin olevan lapsivettä. Soitin synnytysosastolle ja sieltä tuli kehtous että jos ei supistukset voimistu  12 tuntiin mennessä sietämättömiksi, niin pitää hakeutua sairaalaan tutkimaan onko vuoto lapsivettä vai jotakin muuta. Iltapäivällä supistukset olivat edelleen siedettäviä, joten lähdimme Joelin kanssa hakemaan Samia töistä ja jatkoimme siitä Samin äidin luokse. Autossa supistuksia tuli tiheimmillään viiden minuutin välein.

Supistelut jatkuivat pitkin päivää, mutta tulivat edelleen epäsäännöllisesti 5-15 minuutin välein. Illalla vietiin Joel kotiin nukkumaan äitini kanssa, ja lähdettiin itse Jorviin. Päästiin käyrille ja tehtiin lapsivesitutkimus ja sisätutkimus. Vuoto ei ollut lapsivettä, ja kohdunsuu oli 3 senttiä auki. Lähdettiin pihalle kävelemään, portaita ylös alas puoleksi tunniksi, jonka jälkeen takaisin käyrille. Tilanne ei edistynyt, joten sain kipulääkettä ja nukahtamislääkettä. Päästiin lepohuoneeseen nukkumaan yöksi. Kipulääke auttoi ja vei kipuja hyvin pois, kunnes puoli viiden aikaan supistukset voimistuivat taas. Kohdunsuussa ei edelleenkään muutosta, supistuskäyrä ja vauvan sydänäänet hyvät. Sain lisää kipulääkettä jonka avulla saan nukuttua vielä kahdeksaan asti. Silloin supistukset alkoivat toden teolla sattumaan, joten yhdeksälta aloitettiin ilokaasu. Lisäksi sain lihakseen pistettävän kipulääkkeen. Imutettuani ilokaasua muutaman tunnin, puoli kahdentoista aikaan vihdoin alkoin näkyä edistystä, kun kohdunsuu on auennut 4 cm. Kahdeltatoista ilokaasu ei enää meinaa toimia supistuksiin, joten siirrytään lepouhoneesta synnytyssaliin.

Synnytyssalissa

Puoli yhdeltä saan epiduraalin. Kalvot puhkaistaan 13.15 ja saan supistustipan, olen 5 cm auki. Epiduraali alkaa vaikuttaa, ja kohdunsuun tilanne edistyy pikavauhtia, reilu tunti myöhemmin olen 8cm auki ja saan lisäannoksen epiduraalia. Kolmen aikaan olen täysin auki. Otan ilokaasua supistuksiin, koska ponnistamisen tarvetta ei ole. Viimein kätilö käskee ponnistaa, vaikkei siltä tunnu, kun vauva on kovaa vauhtia jo syntymässä. Ponnistusvaihe kestää 6 minuuttia ja poika syntyy klo 15:21.

Vastasyntynyt vauva ruttunen

Iskä ja vauva

Poika saa apgar pisteet 9/10/10, piste vähennettynä väristä, koska poika on melko kalpea syntyessään. Istukka painaa 505 grammaa ja syntyy 15:28. Synnytyksen kokonaiskesto ensimmäisistä supistuksista 36,5 tuntia, mutta papereihin merkattiin säännöllisten supistusten aluksi 28.6. 8:00, eli virallisesti synnytys kesti noin 7,5 tuntia. Synnytys oli helppo, hyvien kivunlievitysten ja ihanan kätilön ansiosta. Myös Samin tuesta ja turvasta oli suuri apu, ja synnytyksestä jää todella hyvä mieli. Muistelin että synnyttäminen olisi ollut kahta kauheampaa, mutta yllätyin positiivisesti. Lisäksi muisti on pätkinyt sen verran että ilmeisesti luulin kipujen loppuvan synnytykseen. Kuitenkin viime päivinä olen saanut kunnon muistutuksia siitä, kuinka inhottavaa pissaaminen, vuoto ja jälkisupistukset voivat olla, puhumattakaan maidon noususta ja nännien arkuudesta imettäessä. Onneksi vauriot alapäässä korjattiin vain yhdellä tikillä, vuoto on ollut niukkaa ja kohtu ei pahemmin enää supistele. Maitoa olisi tarjota kokonaiselle armeijalle: vaikka vauva syö molemmat tissit syöttökertaa kohden, ovat tissit kivikovat ja kipeät koko ajan. Innolla odotellaan maidontulon tasaantumista.

Tällainen synnytys tällä kertaa, innolla odotellaan seuraavaa, tosin vasta muutaman vuoden päästä. Huomenna palaillaan ensimmäisten päivien tunnelmissa.