Ensimmäinen raskauteni oli helppo. Vaivoja ei ollut, paitsi armotonta väsymystä. Ei ollut näräsytstä, pahoinvointia tai liitoskipuja. Tuntui ihanalta olla raskaana. Olin aina kuvitellut saavani lapsia nuorena ja vaikka raskaus yllätys olikin, totuin ajatukseen nopeasti. Vaikka seurustelua Samin kanssa oli takana vasta noin kuukausi, toivoin Samin tukevan päätöstäni. Ajattelin, että jos Sami ei olisi valmis isäksi, pitäisin lapsen itse. Onneksi Samikin oli innoissaan siitä, että meistä tulisi perhe. Useimmat sukulaiset ja kaverit ottivat uutisen hyvin, vaikka joitakin epäluuloja oli. Synnytys meni lähes täydellisesti, ei tullut repeämiä tai tikkejä, ja raskausarvetkin jäivät pariin pieneen yksilöön. Painoa ei tullut paljoa ja kaikki lähtikin pois, sekä pari kiloa enemmän. Imetys sujui hyvin kunnes jouduin erinäisistä syistä lopettamaan imetyksen Joelin ollessa neljä kuukautta. Mitään suurempia ongelmia ei ole ollut. Yöt nukutaan eikä päivisinkään ole paljoa kitinää.
 |
Rv 35+6, maaliskuu 2011 |
Nyt kun olen taas raskaana, mietin millaista tällä kertaa tulee olemaan. Heti alusta alkaen minulla on ollut kamalaa pahoinvointia, minulle ihan uutta. Edelleen pelkään arpia ja painonnousua, itsekriittinen ihminen kuin olen, etenkin ulkonäköni suhteen. Pahinta odotettavissa on se aika, kun vatsa ei selvästi näy, pelkään näyttäväni ulkopuolisten silmissä vain lihoneelta. Kunnon vauvamanhaa en malttaisi odottaa, vaikka siihen on vielä aikaa.
 |
Rv 14+1, lokakuu 2010 |
Synnytyksestä en halua ottaa mitään stressiä. Olen sektiovastainen, syystä että lapsi ei ole tarkoitettu syntyväksi muuten kuin alateitse, näin on luonto määrännyt. Lisäksi on se ulkonäöllinen vaiva, en halua arpea sektiosta. Tietenkin ajattelen lapseni parasta tulevassa synnytyksessä, ja jos se menee sektioon niin menee, mutta aion tehdä kaikkeni ettei näin tulisi käymään, jos itse voin asiaan yhtään vaikuttaa. Jos synnytys menee sektioon niin kyllä sen arven sitten ylpeydellä kannan, onhan sieltä vauvani syntynyt.
 |
Rv 10+3, joulukuu 2011 |
Jotenkin olen hieman enemmän varautunut tähän toiseen raskauteen, ehkä juuri siitä syystä, että viime raskaus meni kaikin puolin niin hyvin. En uskalla odottaa toista samanlaista, ja mielessäni piileekin pelko kaiken maailman komplikaatioista raskauden ja synnytyksen kohdalla, imetyksen onnistumattomuus, koliikki ja huonosti nukutut yöt. Toivottavasti nämä kaksi raskautta/vauvaa eivät nyt sentään ole ihan ääripäitä toisistaan.