Vappu ja masennus

Tänään olen ensimmäistä kertaa kolmen viikon äitinä olemisen jälkeen tuntenut sen - epäonnistumisen. Koko mielen ja kehon valtaava tunne että olen vain epäonnistunut äitihahmon irvikuva, viallinen erä. Minusta ei ole äidiksi, koska minä en osaa. Vauva jaksaa huutaa ja huutaa sylissäni, oli se missä asennossa tahansa, vaikka juttelen hempeästi, laulelen tai teen mitä vain. Tissit ei kelpaa, kun maitoa ei tahdo tulla riittvästi, melkein ei ollenkaan. Olen pattitilanteessa. Enkö minä osaa? Eikö oma laspeni viihdy kanssani? Eikö se ole tyytyväinen minuun? Ja minne kaikki maitoni on kadonnut? Alussahan sitä tuli niin paljon että olisi riittänyt vaikka kolmelle nälkäiselle. Annan vauvan isin syliin, se hiljenee heti ja vaikuttaa tyytyväiseltä.

En saa helpotusta siitäkään, että jokaiselta tutulta, sukulaiselta, kaverilta ja melkeimpä tuntemattomiltakin kuulee kuinka vauva on niin isänsä näköinen, kuinka paljon vauva on isäänsä tullut, luonne ja ulkonäkö kaikki isältä perittyä. Missä minun osani on? Minä, lapsen synnyttänyt ihminen, enkö minä saa omaa osuuttani? Lapsi joka on minun mahassani yhdeksän kuukautta kasvanut, eikö hän ole minulta perinyt mitään?



Illalla vauva huutaa nälkää. Yritän syöttää, mutta tissit tuntuvat aivan tyhjiltä, vauva imee mutta ei vaikuta saavan ollenkaan maitoa. Lopuksi tyydytään antamaan korviketta, jota vauva juo vielä suurella nautinnolla pienen tuttipullon verran. Sitten se hiljenee tyytyväisesti isän syliin ja röyhtäisee kunnolla ja kovaa.

---

Tämän angstin jälkeen siirtykäämme positiivisempaan aiheeseen: Vappu.
Lähdettiin vappuaattona S:n äitin luokse, jossa söimme, ja lähdettiin sitten ulos illalla. Vauva jäi tyytyväisenä innokkaan tätinsä ja mumminsa luokse, jossa hänelle pidettiin seuraa, ja hoivattiin hellästi. Matkamme kulki keskustaa kohti, jossa mentiin puistoon nauttimaan ilta-auringosta, joka aika pian piiloutui pilvien taakse. Reissu jatkui hieman sinne ja tänne, ja lopuksi tultiin illalla takaisin S:n äitin luokse. Illan aikana tuli kyllä sekä minulle että S:lle välillä olo että jotakin puuttuu. Missä meidän vaunut ovat? Missä lapsi on? Olihan tämä ensimmäinen kerta kun ollaan yhdessä liikenteessä ilman lasta. Ja ilman mahaa.

Vappupäivänä suuntana oli mun vanhemmat, suunnitelmana grillata ulkona ja syödä terassilla, mutta kylmän sään tuloksena syötiinkin sisällä. Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava vappuviikonloppu siis. Meidän poikamme on nyt kolmen viikon ikäinen!