Marenkeja!

Iltapäivän innostuksen kohde tänään oli leipominen. Koska kaapista ei mitään kovinkaan erikoista löytynyt, päätin tehdä helppoa ja hyvää: marenkeja. Samalla pääsin kokeilemaan uutta Kenwood Chef yleiskonetta, joka tuli tupaantuliaslahjana mummilta. Toki kokeilin laitetta jo viime viikolla tehdessäni mokkapaloja, ja hyvin toimi!

Tässä siis helppo resepti: Marengit

3 munanvalkuaista
150g sokeria
pari tippaa sitruunamehua

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi kiiltäväksi vaahdoksi (niin kovaksi että kulhon voi kääntää ylösalaisin)


Tee lusikalla tahnasta pieniä kokkareita leivinpaperilla vuoratulle pellille.



Paista uunissa 150 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes marengit saavat hieman väriä.
Marengit ovat nyt valmiina nautittavaksi, voilá!




Eipä mulla muuta, huomenna tasan viikko laskettuun, ja innostus senkun jatkuu. Napakoru on todella tulehtunut ja kaikkien rasvojen ja desinfiointiaideiden kokeilujen jälkeen tulin tulokseen että pelkkä vesi auttaa parhaiten. Itsepäisesti aion pitää korun loppuun asti, sillä aikaa on vähän ja sen takia en tahdo reiän menevän umpeen. Totuushan on että oli reiän läpi koru tai ei, niin kun iho venyy niin reikään tulee repemiä, pieniä haavoja, joten korun pitäminen ei siis pahenna asiaa, päinvastoin, reikä pysyy auki eikä tarvitse mennä lävistämään sitä uudestaan.

rv 38+6

neuvola

Tänään oli supistuksia pari tuntia putkeen aamulla, ja hetken tauon jälkeen ne jatkuivat taas. Jäi siis koe väliin kun en aamulla pystynyt raahautumaan kouluun. Enään neljä koetta ennen lukulomaa (nämä on siis sellaisia valmistavia kokeita ylppäreitä varten). Neuvolassa todettiin, että pää on kiinnittynyt aivan melkein, ja liikkuu vain ihan vähäsen. Seuraavaksi ohjeet olivatkin kyttäillä limatulppaa joka olisi seuraava näkyvä merkki synnytyksen lähestymisestä. Ja sekään ei ole varmaa että sitä edes huomaa. Odotellaan siis vaan. Hemoglobiini arvot oli hyvät, 130, ja kaksi viikkoa sitten vielä 117 joten hyvin oli noussut vaikka laiska olenkin ollut rautalisän syömisessä (huonomuistinen pilleristi). Sydänäänet oli hyvät, 130 paikkeilla ja liikkeessä 160.

Ei siellä sitten muuta, uutta aikaa ensi viikolle ellei ole möykkynen päättänyt jo syntyä, ja samaa tylsää tarkastusta. Kotiin tullessani tulikin bloginkunnostus inspiraatio, täten uusi ulkoasu. Kotonakin olen nyt jaksanut hieman duunailla ja puunailla, siivous kesken, tiskit pitäisi pestä, tutit desinfioida ja hellalla tupruttelee ihanan ihana kasvissosekeitto. Sitä odotellessa siis. Voisin vaikka illemmalla, jos jaksan, esitellä lastenhuonetta vaikka sekin on vielä hieman kesken sisustukseltaan. Saa nähdä jääkö myöhemmäksi vai jaksanko tänään. Opiskeluakin pitäisi vielä hieman harrastaa, torstaina ja perjantaina on matikan kokeet.

Mutta nyt täytyykin mennä jatkamaan keiton keittämistä.
rv 38+4

sairaalakäynti

Viime päivinä olen kärsinyt inhottavasta pahoinvoinnista, ja vauvan liikkeitä on tuntunut vähemmän, joten eilen illalla tie vei Jorvin synnytysosaston päivystykseen. Olin sitten monitoroitavana reilun tunnin, mitatessa vauvan sydänääniä ja supistuksia. Odottelun jälkeen päästiin ultrattavaksi, ja kaikki näytti olevan vauvan osalta kunnossa. Diagnoosia pahoinvoinnille ei löytynyt, mutta mukaan saatiin pahoinvointilääkettä. Ei siis tullut meidän kahdenkeskeisestä rennosta illasta mitään, kun vasta puolenyön jälkeen päästiin kotiin ja ilta päätyi aika nopeasti unten maille.

Lauantai aamupäivä oli rentoa siivoamista ja makoilua, jonka jälkeen kävi matka anoppilaan, jossa nyt ollaan lapsenvahtina ja katsotaan Herkulesta. Illaksi on luvassa saunomista, eli toinenkin rento ilta tiedossa. Ja eihän tuo saunominen varmaan pahitteeksi ole synnytyksen edistämiseenkin.

Oi minä onneni kukkuloilla!

Kuinka pienet asiat voivatkin tehdä ihmisen iloiseksi. Kävin vaatekaappiani läpi toiveissa saada kartoitettua vähän kevään ja kesän vaatteita, ikävöiden niitä, miettien tulenko mahtumaan niihin vai olenko ikuisten raskauskilojen orjana, uutta suurikokoisempia vaatteita sisältävää vaatekaappia vailla. Uskalluin kokeilemaan lempihousujani, ja iloisena yllätyksenä ne mahtuivat päälleni! (nappi ei tietty mennyt kiinni) mutta pääasiallisesti en olekaan levinnyt niin pahasti kun olen kuvitellut. S:n tullessa töistä kotiin pyörähtelin vielä hymyssä suin monta kierrosta hänen ympärillään kiljuen "mä mahdun niihin vielä". Luulin nämä kamalat yksitoista kiloa romuttaneen kaikki haaveeni kesäkuntoon pääsemisestä ja bikineissä näyttäytymisestä, mutta vaikka en saisikaan kahdessa kuukaudessa kiloja pois, niin en usko tarvitsevani kovin häpeilevänä näyttäytyä vähemmissä vaatteissa. Tavoitteena siis onkin suuremmassa mittakaavassa syksyn lakkiaiset (elän siinä uskossa että onnistun ylppäreissä kiitettävästi ansaiten lakkini ja täten lakkiaisjuhlatkin).

Tänään vietämme S:n kanssa kaksiviikkoispäivää, oleskellaan kotona ja otetaan rauhallisesti, mutustellaan hyvää ruokaa ja työstetään suhdettamme, siihen on tarvettakin, viime viikonlopusta saakka ollaan oltu etäisiä. Joten päätimme pyhittää tämän päivän ja illan niille tärkeille hetkille, mihin meillä on vielä aikaa ja varaa olla kahdestaan, nauttia pelkästään toistemme seurasta sillä kohta ovat meidän kahdenkeskeiset ajat ohi, ja suhteen ylläpitäminen menee vaikeammaksi kun on vaativa pikkunen nyytti menossa mukana.

täten julistan raskausviikon 39 alkaneeksi!
rv 38+0

Haluan!

On niin paljon asioita mitä tällä hetkellä haluan, janoan, toivon ja vaadin.

1) Haluan tämän ihanan möykkysen masusta ulos! Nyt kaikki vain junnaa paikallaan, elämä on kirjaimellisesti pysähtynyt tähän raskauteen. Kunhan saisin sen ulos, voisin jatkaa elämistä. Hoitaa vauvaa, elää lapsiperheen arkea, käydä kävelyillä, jaksaa siivota ja touhuta kotona, jaksaa liikkua kuten haluan, alkaa pudottaa raskauskiloja, tuntea itseni taas eläväksi, enkä vaan energiaa imevän parasiitin kotikoloksi. Saisin itseni takaisin, ja saisin vauvani luokseni erillään minusta.



2) Haluan kesän! Ja haluan matkustaa johonkin lämpimään, rannalle, saada kauniin rusketuksen, syödä ihania ruokia ja nauttia olostani auringossa




3) Haluan olla taas itseni kokoinen, ilman jättimahaa. Tahdon venyä niin kuin joskus tein, juoksennella, hypiskellä ja leikkiä, ilman että koko ajan tuntuu mahassa pahalta. Haluan pystyä venyttämään selkääni kun se tuntuu kipeältä, ilman että maha kieltää sen. Haluaisin nukkua vatsalteen, kuten olen aina tehnyt, kunnes maha tuli tielle.




4) Haluan takaisin tähän hetkeen, niin kauan aikaa sitten. silti muistelen vieläkin juuri tuota hetkeä syvällä sydämessäni. Se hetki, jolloin pitkän surullisen ajan jälkeen tunsin löytäneeni valoa elämääni, tunsin olevani onnellinen



Mutta älkää käsittäkö väärin! olen erittäin onnellinen perheenlisäyksestä, me olemme molemmat, emmekä malta odottaa Möykyn tuloa, mutta kuitenkin nämä oireet mistä kärsin jatkuvasti vähän tahtoo vetää mieltäni pohjaan päin. Onneksi kaikki on ohi, ja me saadaan kohta S:n kanssa pieni Möykkynen syliimme, ja minä saan kaupan päälle kaikki muutkin asiat mitkä listasin tähän.

rv 37+5

pienimuotoinen paniikki

Huomasin siivotessani, että en ole pessyt yhtään uutena ostettuja vaatteita Möykylle. Samalla huomasin että meillä ei ole yhtään pestyä peittoa. Vaikka lakanat on jo pesty, niin nyt ei ole edes sänkyä pedattuna valmiiksi kun ei ole peittoa. Möykyn vaatekaapista tyhjentyi yli puolet kun pesuun meni vaatteet, lakanat, sukat, sideharsot ja peitot. Lisäksi pitää unilelutkin pestä. Enhän mä olekaan valmistautunut kunnolla lapsen tuloon, mulla on vielä ihan hirvittävästi tekemistä ennen kuin lapsi "saa" syntyä. Muuten se joutuu puolivalmiiseen kotiin. Höh. Nyt tiedänkin miten vietän seuraavat päivät: kokeisiin lukemista ja pyykin pesua.

Neuvolassa tänään oli kaikki suht hyvin taas, verenpaine oli aika matala mutta muuten kaikki jees. Lapsen pää ei ole vieläkään kiinnittynyt, mutta onhan tässä vielä laskettuunkin reilut kaksi viikkoa.

rv 37+4

synnytys(kö)?

En ajatellut että jos blogipäivityksiä ei kolmeen päivään ilmaannu, niin tulee oletus että olen synnyttämässä! Kai sitä pikkuhiljaa alkaa tajuamaan että synnytys on oikeasti ihan lähellä, että kohta se oikeasti tapahtuu. Hassua.

Oltiin pienellä reissulla Karjalohjalla kaverin synttäreissä, ja nyt vasta palattiin kotiin (ja miehet jatkaa juhlimista olkkarissa). Oli ihan ukavaa taas kerran katella viittäkymmentä humalaista nuorta, mutta sain hieman erityiskohtelua: aina kun liikuin niin ihmisiä siirtyi pois tieltä ja käytävissä kaikui "täällä on raskaana oleva nainen, varokaa!". Sain myös oman sängyn varaukseen, kun muille oli tarjolla patjoja ja lattiaa nukkumapaikoiksi. "Omassa huoneessa" oli mukavaa päästä kesken juhlien huilimaan ja kattomaan rauhassa telkkaria, kun muualla riehuttiin ja juopoteltiin.

Aamulla käytiin vielä Karjalohjan paikallisessa 'Unkan baarissa' syömässä, ja kämpän siivouksen jälkeen matka kotiin meni leppoisasti vaikka ajokeli olikin huono. Olen muuten vihdoin alkanut tuntea sellaisia 'oikeita' supistuksia, kivuliaita ja epämiellyttäviä. Ehkä Möykkynen tuleekin masusta joskus vielä ulos.

Huomenna on suunnitelmissa serkun ja hänen miehensä tuparit, ja illalla menen My Chemical Romancen keikalle, pääsee möykky vähän tutustumaan musiikkiin. Saa nähdä kuinka jaksan valvoa taas kaksi yötä myöhään. Onneksi aamuisin on aikaa nukkua. Ilman muita sen kummempia puheenaiheita jätän bloggaamisen kunnes keksin kiinnostavampaa kertomista, ja täten ilmoitan olevani elossa ja vielä yhtenä kappaleena (tai siis kahtena kappaleena sisäkkäin.


rv 37+1

kotimme on valtakuntamme: olohuone

Tässä tulee kotimme esittelyn toinen osa: olohuone. Olohuoneessa suurin osa kalusteista on mun vanhasta asunnosta, lukuun ottamatta sohvapöytää ja nojatuoleja. Väreinä on käytetty ruskeata kalusteiden mukaan, oranssia ja punaista. Myös vihreää on käytetty, mutta enimmäkseen se koostuu kaikista kasveista mitä viljelen ympäri olohuonetta.


Tuo telkkari on serkultani saatu, jonka kiitollisena otin vastaan kun muutin omilleni vajaa kaksi vuotta sitten. Suunnitelmissa on kevään aikana hankkia ihana (S:n vaatimuksesta vähintään 40 tuumainen) uusi flatscreen telkkari. Mutta toimii tuo mahtavasti telkkarin katsomiseen.





Nojatuolit tulivat S:n perhetuttavan kautta, ja vaikka alussa pelottikin räikeän punainen väri, se sopikin todella hyvin muihin väreihin, sai koko olohuone samalla piristystä. Seinät maalasimme vaalean oranssilla tuodaksemme enemmän lämpöä ja valoa huoneeseen, ja se kyllä onnistui, sillä varsinkin auringon paistaessa on olohuoneessa ihana tunnelma. Mun sadan euron verhot sopivat paremmin sisustukseen maalauksen ansiosta, ja sen takia oranssi sävy valittiinkin seinien väriksi.





Tuohon oranssille seinälle tulee myöhemmin vieressä näkyvät punaiset isot kehykset tuon tämänhetkisen taulun tilalle, siihen on suunniteltuna kaksi mustavalkoista kuvaa joissa yksi on minusta ja S:stä (ja mahdollisesti myös mahasta jos ehditään se ottaa ennenkuin lapsi syntyy) ja toiseen tulee Möykkysen kuva, kunhan se syntyy. Tuo taulu varmaan siirretään keittiöön.

Kuparitaulu on S:n isän tekemä, ja se on perintönä saatu, joka myöskin sopii sisustukseen todella hyvin. Tässä vielä selvempi kuva siitä. Näitä oli myös vissiin yksi tai kaksi pienempää, mutta S:n siskollekin meni yksi, joten tyydyimme sitten vain tähän yhteen.

kesäfiilis!

Shoppailen Vicotria's Secret nettimyymälässä, ja toivon olevani edes joskus taas bikinikunnossa. Olen kyllä sitäkin mieltä, että olen ansainnut jotkut ihanat bikinit kesäksi, kunhan kehtaan näyttää kroppaani pelkissä bikineissä jo kesällä. Tulee muuten aika kiirus päästä kiloista eroon.


Tällaiset ihanat löysin, tosin aika perus bikinit, eli en sitten tiedä raaskinko maksaa kallista hintaa ja paljon postikuluja pelkästä merkistä. Löytyy niitä bikinejä lähempääkin.

Kuitenkin löysin nättejä rantamekkoja enemmän kuin itse bikinejä.



On erittäin kesäinen olo, ikkunasta paistaa aurinko ja nautin ihanaa mangomehua. Silti ulkona on pihan täynnä lunta ja loskaa, mutta eiköhän se kesä sieltä pikkuhiljaa lähesty. Odotan innolla voivani mennä ulos rattaiden kanssa kävelylle, tai vaikka koko perheen voimin piknikille. Kesä on vuodn parasta aikaa!

rv 36+5

Neuvola ja pettymys

Kävin tänään neuvolassa. Kaikki oli hyvin, mutta pää ei ole vieläkään kiinnittynyt. Tuli todella pettynyt olo, sillä alan jo toivomaan että tulisi edes jonkinnäköisiä merkkejä siitä, että synnytys lähestyisi. Vaikka viikkoja on laskettuun vielä kolme ja puoli, niin en todellakaan jaksaisi enään tätä fyysistä rasitusta. Alkaa kroppa olla sen verran kovilla. Mutta kai sitä täytyy vain olla kärsivällinen ja odottaa rauhassa synnytystä.

Sokeria näkyi taas virtsassa paljon, joten olen virallisesti tuoremehukiellossa loppuraskauden ajan. Harmi, sillä tuoremehu on parasta nestettä mitä tiedän. Muutakin kivaa, nyt on paino noussut yli 10kg, ja painoa tällähetkellä on 10,6kg enemmän kuin ennen raskautta. Onneksi ei vieläkään paljon, eli uskallan vielä toivoa pääseväni kiloista eroon ennen parhaimpia rantakelejä.

Omituisinta oli, että SF mitta oli pienentynyt?! Viime viikolla 34cm ja nyt vain 32cm. Onkohan tämä edes normaalia? Ei siitä kyllä sen enempää mitään mulle sanottu, eli ehkä tämä ihmetys on vain pääni sisäistä. ehkä kohtuni ei olekaan kutistunut, vaan ehkä onkin ihan normaalia ja riippuu lapsen asennosta mahassa.

syömisongelma

Eli, minulta kysyttiin miten syömishäiriötausta on vaikuttanut raskauteeni.
Tästä syömishäiriöstä on pari vuotta aikaa, ja sen jälkeen vaikka en olekaan ikinä täysin parantunut asiasta (ruoka on koko ajan mielessä) niin olen pystynyt aika lailla normaalisti syömään viimeiset vuodet. Raskauden alussa pelkäsin todella paljon painon nousua, ja sitä miten paljon kuulemma joutuu syömään että lapsi kasvaisi normaalisti. Aiemminkin olen hyvin pitkälti luottanut ravintolisäpillereihin, siis vitamiineihin ja kalsiumlisään sekä muuhun, joita käytän myös nyt raskauden aikana. On se ollut tietty vaikeaa ruuan kanssa nyttenkin, mutta enemmänkin se nälän tunne, ja se ettei mitään jaksa ellei syö, kun muutenkin on kroppa kovilla ja väsyttää, on auttanut paljon tässä asiassa. Minulle on kyllä neuvolassakin puhuttu tästä syömisestä paljon, kun ei alussa paino meinannut millään nousta.Kävin ravintoterapeutilla ja sain karkean arvion miten vähän syön verrattuna kuinka pitäisi syödä saadakseen kaikki tarvittavat aineet terveelliseen raskauteen ja lapsen hyvään kasvuun.

Ruokailu on nyt sujunut ihan hyvin, ja vauvakin kasvaa mahassa todella hyvin ja on pysynyt kasvukäyrillä. Itselleni on vaikeinta ollut se itse syömisen tapahtuma, joten olen todella paljon keskittynyt nestepitoiseen ravintoon, koska se ei tunnu yhtä paljon syömiseltä. Joskus on vaikeata selittää ihmisille miksi syöminen (eli itse pureskelu ja nieleminen) on niin vaikeata, sillä eivät he voi ymmärtää mitä mielessäni liikkuu.

Alussa pelkäsin myös paljon mahan kasvamista, ja miten se vaikuttaisi minuun, tai miten suhtautuisin siihen, mutta mahaan olikin ihmeen helppo sopeutua, sillä kokoajan kuitenkin ymmärsin että vatsassa on lapsi, eikä mahan suuruus johtunut lihomisesta. Nyt kun raskautta on takana yli kadeksan kuukautta, ei oma painoni ole noussut edes kymmentä kiloa, vaikka lapsi kasvaakin kohdussa normaalisti. Tämä tietty on helpotus, sillä alussa pelkäsin myös todella paljon sitä että en pääse ikinä raskauskiloista eroon. Mutta tärkeintä on ollut se, että olen ymmärtänyt oman syömiseni tärkeyden lapsen kannalta, sekä nyt raskauden aikana että myöhemmin imetyksen aikana. Kun olen nyt vastuussa kahden hengen hyvinvoinnista on helpompaa saada syömisen syyllisyyden tunteet työnnettyä sivuun.

Nykyään pystyn jo nauttimaan syömisestä, ja on hauskaa miettiä mitä syödä ja tehdä poikaystävän kanssa ruokaa yhdessä. On mukava tietää, ettei syöminen ole väärin, sillä se auttaa lastani kasvamaan terveeksi kohdussa, ja myöhemmin rintamaidon avulla auttaa lapsen kasvamista edelleen. Tämänkin merkinnän kirjoittamisen aikana unohdin kokonaan ihanat ruisleipäni paahtimeen, joten joudun kai nauttimaan korpuksi kuivahtaneista ruisleivistä, toisin kuin ihanista vatsapaahdetuista lämpimistä leivistä.

Möykkysen lahjat!

Tupareista tuli tietty paljon lahjoja meillekin (varsinkin keittiöön, iso kiitos kaikille!) mutta möykkysellekin oli paljon lahjoja. Tai noh, olihan juhlat yhdistelmä tupareista ja vauvakutsuista.

Tässä sitteri (joka toimii myös pattereilla eri keinutusnopeuksilla ja voi halutessaan laittaa soittamaan musiikkia).

Sitten tuli vaippoja, huopa, sideharsoja, zinkkivoidetta, talkkia, tuttipulloja, tutteja, maidonkorviketta, puhdistusliinoja, pikkuniistäjä ja liivinsuojia.

Ja vaatteita: vaaleanvihreä huppari ja yhteensopivat housut, muumibody, potkupuku ja yhteenkuuluva pipo, t-paita, pitkähihainen potkupuku ja kahdet sukkahousut.


Möykky sai vielä lahjaksi kahdet pehmolelut. Lahjaksi saatiin itse siis yleiskone, veitsiä, purkinavaaja, aterimia, kahden kokoisia lautasia, kulhoja, pullasuti, nuolija, mittakulho ja leipägrilli. Ja tietty kuten tupareissa aina: leipää ja suolaa. Kahvia ja suklaatakin tuli.

Tänään myös entinen yläasteen luokanvalvojani toi meille parit vaatteet kokoa 50, kun olin niin stressaantunut ettei meillä ole tarpeeksi pieniä vaatteita vastasyntyneelle. Opettajani mukaan heidän nuorimpansa oli käyttänyt kyseisiä vaatteita noin kaksi viikkoa. Eli nyt ei sitten tarvitse siitäkään enää huolehtia, että lapsi syntyy ja sille on varattuna vain liian isoja vaatteita.

kotimme on valtakuntamme: makuuhuone

Tässä siis kotimme kiertokäynnin ensimmäinen osa: makuuhuoneen esittely.
Väreinä haluttiin tummaa, muttei pelkkää mustaa joten mustan lisäksi tummanpunainen ja tummanliila. Sänky ostettiin muutettaessamme, ja kaikki tekstiilit ovat uusia. Puinen arkku oli itselläni ennen olohuoneen pöytänä, ja se toimii hyvänä säilytystilana. Punaiset lamput tuovat tunnelmaa, ja sopivat väriskaalaan täydellisesti. Ajatuksena oli maalata seinät, mutta ei silti haluttu makuuhuoneesta liian tummaa, joten päädyimme pitämään seinät valkoisina.




Pinnasänky on toistaiseksi makuuhuoneessa Möykkysen ollessa ihan pieni, mutta siirtyy heti Möykyn kasvaessa tarpeeksi ja oppiessa nukkumaan yöt kertaheitolla lastenhuoneeseen, eli sitten saan oman nurkkani takaisin (nyt en mahdu siltä puolelta edes sänkyyn, joten joudun aina taiteilemaan hieman päästäkseni sänkyyn). Mutta alkuun tämä on siis Möykyn nurkka (huom. noi valot on oikeesti tumman/kirkkaan punaset, vaikka näyttääkin ihan oransseilta).


Nämä julisteet olen saanut isältäni lahjaksi joskus, ja ovat kiertäneet oman huoneeni seinältä omaan asuntooni ja sitä kautta nyt tänne meidän yhteiseen makkariin. Ne on tehnyt taiteilija nimeltä Teo Tarras, ja pidän näitten kuvien tyylistä paljon (toki kuva hieman tärähti).


Arkun päällä on pieni asetelma - punaiset kynttiläkupit (vai miksi niitä nyt kutsuisikaan) joiden ympäröimänä kiviä ja simpukoita mitä on tullut lapsena keräiltyä ympäri Suomea ja maailmaa. Tuikut ovat pieni tunnelmallisuuden lisä, vaikka emme kovin usein niitä poltetakkaan täällä, mutta olen kynttiläfanaatikko.

lauantai

oli siivouspäivä. Käytiin kaupassa ja siivottiin, valmisteluja siis tämän päiväisille tupareille/vauvakutsuille. Meidän pieneen kolmioon on tulossa noin 30 vierasta! Eikä meillä tietty astiatkaan riittäneet, joten äitiltä vaan lautasia ja lusikoita lainaan. Luettuani muitten blogaajien merkintöjä, ja sisustukseen hurahtanut kuten tällä hetkellä oon, ajattelin esitellä kämppämme. Ja tietty senkin takia että vieraat ketkä eivät päässeet paikalle tänään näkevät vähän mitä meillä nyt näyttää. Tosin taidan jättää keittiön esittelemättä kun se on vielä ihan kesken, ja sisustamista on paljon.
Sopivasti kun on kämppäkin siivottuna, niin pääse kuvailemaan hyvin, ettei kämppä näytä ihan tornadon jäljiltä (kuten yleensä), tämä tornado siis koostuu yleensä mun vaatteista.

Parin tunnin päästä vieraat tulee, ja ennen sitä pitää vielä paistaa patonkeja ja vähän valmistella tarjoiluja, mutta ehtii sitä aina blogia päivittelemään, sehän on tärkeintä. Ja tietty sekin tasa-arvon seikka että S pelaa tyynen rauhallisena pleikkaria.

rv 36+2

ai että raivostuttaa!

...kun tämä bloggeri ei tahdo toimia. blogitekstien kommentointi ei tahdo toimia, ja koko ajan tyhmä chrome ei tahdo toimia vaan "verkkosivuun ei saada yhteyttä". Toivottavasti syy tähän on mun paska nettiyhteys, joka heti vaihdetaan kunhan määräaikainen sopimus raukeaa. Yö ja aamu meni aika kovissa mahakivuissa, en muistanutkaan miltä kunnon kuukautiskivut tuntuvat (toki nyt ilman itse kuukautisia), ja olisin kyllä ollut onnellisempi ilman tätä muistutusta. Joten aamu meni koulun sijasta singstaria laulaessa.



Ei tämä sääkään tee minua yhtään sen iloisemmaksi, räntää tulee ihan olan takaa. Minne hävisi kevään varovainen lähestyminen? Minne hävisi auringonpaiste? Huomaan sen siitäkin, kun parvekkeelta näkymä on suoraan päiväkodin pihalle, jossa ei kuulunutkaan iloista naurua ja huutoa, vaan yksittäiset lapset masentuneen näköisinä kävelivät ympäri loskaista pihaa, tekemättä mitään.

Illalla koittaa IB-dinner, eli mennään koko luokka ja opettajat yhdessä syömään Cafe esplanadiin, juhliaksemme koulun loppumista (ja ylppäreihin pänttäämisen alkamista). Eipä sitten ole paljon muuta suunitelmaa, sunnuntaina tulee vieraita kun vietetään sukulaisille tupareita ja vauvakutsuja. Ehkä lauantaina ehdimme sitten S:n kanssa vähän rentoutua kahdestaan ja järjestellä vieraita varten.

rv 36+0

jättimaha

Tiistaina neuvolassa oli kaikki hyvin, tosin hemoglobiini arvot aika matalalla. Olin saanut verenpainettakin nousemaan, hurraa! mutta matalalla se on vieläkin. Möykyllä kaikki jees, ja niin kovat sydänäänet että kuulosti dopplerissa aivan koiran haukkumiselta. Verikokeisiin tuli lähete kun sanoin että jalkoja ja käsiä kutittelee, mutta näytteet oli puhtaat eli ei raskaushepatoosia näkyvissä. Tänään ultrassa kaikki jees, vauva on tarjolla aika ylhäällä, mutta kätilö sanoikin että joillakin se laskeutuu vasta synnytyksen jo alettua. Paino arvio oli huikeat 2800g, eli on 1100g tullut lisää painoa viime ultrasta. Käyrillä siis ollaan. Neuvolassakin sf-mitta oli 34, ja käyrien mukaan ihan ylälaidalla, kuka kehtaa väittää että mulla on pikkunen maha ollakseni yhdeksännellä kuulla!


huomaa sen tuosta kuvastakin, että aika ylhäällä se pötköttää


onhan se aika jätti!

Kotona on nyt kaikki valmistelut hoidettu, sain jopa hammasharjan ostettua sairaalakassiin, ja nyt ei puutu muuta ku itse möykkynen. Ultrassa myös tuli diagnoosi että mitään ennalta huomattavaa vikaa ei olisi alatiesynnytystä varten, joten leikkaukseen joudun vain jos synnytyksen aikana ilmenee jotakin. Onneksi, sillä en todellakaan mitään sektiota haluaisi.

Huomenna lähtee käyntiin viikko 37, eli pelottavan vähän tuota aikaa jäljellä, mutta tuskin maltan odottaa että saan tuhisevan nyyttini syliin.

rv 35+6

vanhaa

lueskelin aikasempaa blogiani, ja löysin sieltä yhden hyvän tekstin. Kirjattu heinäkun 26. eli kolme päivää ennen kuin sain raskaudestani selville.

"noniin, menkkoja ei näy vieläkään... kohta kaks viikkoa (vaan) myöhässä mut kaikki oireet löytyy; rintoja aristaa, alavatsa kipee, paha olo ja oksetus, päänsärkyä, kokoajan pitää juosta vessassa ja mielialat vaihtelee yhtäkkiä kesästä talveen. päätin että venaan nyt et pääsen landelta kotiin ja sit teen testin. Pitäis vaan S:lle uskaltaa kertoo, tosin se nyt jo taitaa tietää kaikista mun pikku vinkeistä ja kommenteista.
eilen kattelin kokopäivän netistä kaikkia raskausjuttuja ja tänäänkin "16 and pregnant" jaksoja. lasten nimiäkin on tullu paljo mietittyy ja nyt mul on kivat kolme poikanimeä ja kolme tyttönimeä joista sais valita. Laskettu aika olis maaliskuun loppupuolella. mutta siis, ekaks testin tekoon ja lääkärin vastaanotolle ennen kaikkea lapsihössötystä.
oonkohan kenties hieman innoissani?"

aika hassua miettiä ja lukea mitä on ollut mielen päällä ennen varsinaista raskauden selviämistä.
Aamulla koulun pihalla pikkuveli tuli vastaan "eksä oo äitiyslomalla" oli mitä se sanoi, mutta joudun mä valitettavasti olee koulussa vielä yhdeksän päivää, ennenkuin pääsen varsinaisesti vapaalle. Mutta tietty äitiysloma on ihan tarpeeksi hyvä syy olla koulusta poissa, mutta nyt kun olen ollut hieman pirteämpi niin voihan sitä aikaa viettää mieluummin koulussa ku yksin kotona masentelemassa. Nykyään mua masentaa tosi paljon olla yksin, joten kaikki seura on plussaa.
Hain tänään vielä S:n työkaverilta toiset vaunut, mutkä olikin itseasiassa paremmat ja paremman kuntoset kun ne mitkä meillä oli, joten saatiin nää sopivasti käyttöön, ja toiset vaikkapa parvekerattaiksi. Nyt alkaa oleen kaikki viimeistä silausta vaille valmista. Synnytyslaukustakaan ei puutu kuin hammasharja. Ja tietty elämästämme puuttuu vauva.

rv 35+3

sairaalakassi

Nyt on vihdoin ja viimein saatu sairaalakassikin pakattua. Alkaa toden teolla tuntua että synnytys lähestyy. Ainoa huono asia oli, että kaikki vaatteet mitä on tullu ostettua näyttää niin hirmu isoilta, ettei oikein jaksa uskoa että ne on tarpeeksi pieniä möykkyselle.

Vaatteista puheen ollen huomasin tänään, että mun vaatekaapin sisällöstä enää murto-osa on tarpeeksi isokokoisia että mahdun niihin, ja vielä on kuukausi kasvamista. Kai sitä täytyy vielä pari äitiyspaitaa ostaa että on jotakin päällepantavaa viimeisinä viikkoina.

rv 35+2

aiai

Nyt muuten sattuu, ja sattuu PAHASTI. Ja yksin kotona ollaan. Eikä tätä sekään asia paranna, että möykky potkii ihan hulluna. Aamulla olin melkein jo pahasti huolestua kun potkuja ei tuntunut moneen tuntiin, mutta aina potkuja tuntiessani ajattelenkin sen olevan luksusta olla tuntematta niitä potkuja koko ajan. Hermothan tässä menee. Ja tietty oma hyvinvointi ja möykyn hyvinvointi on tärkeintä, mutta alkaa jo tämä kahleissa eläminen tuntua ahdistavalta. Kun tämä vihdoin päättää tupsahtaa ulos niin on ainakin mahdollisuus laittaa tyyppi S:n hoidettavaksi että pääsee itekin välillä tuulettumaan.

No, ei muuta ku illanjatkoja kaikilleryypäämässä oleville poikaystäville ja muille.

uusi ongelma

On tullut huomattua taas yksi vaiva raskaasee olemukseeni. Nimittäin jalkojen särky. En pysty paljon askelta enempää kävellä kun särkee jo jalkapohjissa. Tuntuu aika lailla samalta kun on ollut monet tunnit kaupungilla ostoksilla, tai jossain maratonissa juoksemassa. Parasta siis olla kävelemättä yhtään, kohta joudun jo pyörätuoliin.

Ahkerasti se möykkynen sielä potkii, mutta voisi pikkuhiljaa tulla ulos. Kuten olen ennenkin miljoona kertaa valittanut, niin alkaa oma olotila olla sen verran tukala.
Noh, laskettuun aikaan vielä viisi viikkoa.

rv 35+0

ai niin!

Viime viikkoisesta synnytysvalmennuksesta sen verran, kun ihan unohdin kertoa, oli aika jännää. Parisuhdeilta oli kyllä tosi hyvä, ja siellä puhuttiin paljon asioita jotka ovat juuri meidänkin suhteessa keskeisiä. Neuvolan synnytysvalmennus oli aika puppua. Olin kuvitellut että sielä puuhkittaisiin kaikki ringissä lattialla harjoitellen supistuksia ja ponnistuksia, mutta ei. Emmehän me muuta tehneet kun jutelleet ja katsottiin pieni videopätkä synnytyksestä. Ei ollut todellakaan sellaista mitä olin kuvitellut synnytysvalmennuksen olevan, mutta olihan tuollakin paljon asiallista tietoa. Tosin kaikki sellaista mitä oli netistä tullut aiemmin luettua.

synnytyssali

Oltiin eilen synnytyssalin tutustumiskierroksella. Ei se paikka kovinkaan pelottavalta vaikuttanut, ja tuntui hassulta että kohta ollaan siellä sitten itse puuskuttamassa, tosi hommissa. Päästiin myös katsomaan lapsivuodeosastoa. Nyt ainakin tiedetään sitten käytännössäkin millaista tulee olemaan ensimmäiset päivät vauvan kanssa.

Huomenna alkaa virallisesti mun äitiysloma, mutta koulua on vielä kaksi viikkoa senkin jälkeen. Onneksi tunteja ei ole paljon, joten päivät menevät nopeasti. Kotonakin ehdin puuhailla kaikennköistä, tänään tein tosi mahtavan hyvää pannukakkua!

Eipä sitten tänään muuta, ensi viikolla lisää ultraa, neuvolaa ja synnytysvalmennusta.
rv 34+6