6. joulukuuta 2019

Kaksplus-blogiverkoston joulukalenteri: Itsenäisyyspäivä eri sukupolvissa

Tervetuloa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteriin! Joulukalenteriluukuista löytyy ihania leivonnaisia, itsetehtyjä lahjoja sekä  koristeita, kauniita kattauksia ja jouluisia somistuksia, jotka johdattavat sinut ja perheesi Joulun tunnelmaan. Rauhallista ja lämmintä joulumieltä toivottaa Hutimeni-blogi

Itsenäisyyspäivä eri sukupolvissa

2010-luvulla meidän perheellä ei ole tiettyjä perinteitä itsenäisyyspäivänä. Kun meillä oli vielä kissoja, oli tapana lähteä ulos etsimään kotiin julgreniä, eli kattoon ripustettavaa oksaa joulukuusen korvikkeena. Ollaan myös järjestetty illallisia perheillemme, juhlittu kavereiden kanssa riisipuurokattilan äärellä ja oltu tekemättä mitään muuta paitsi pizzatilausta. Olisi kivaa keksiä joku perinne, joka kuuluisi meidän perheessä nimenomaan itsenäisyyspäivään, kun ei oikein olla sellaisia linnanjuhlien katsojia. Näitä tulevia mahdollisia perinteitä suunnitellessani aloin miettimään omaa lapsuuttani ja siihen kuuluvia itsenäisyyspäivän perinteitä. Sitä kautta lähdin myös selvittämään, miten omat vanhempani ja isovanhempani ovat viettäneet itsenäisyyspäivää ja kyselemään, onko heillä jotain perinteitä.

_DSC1728 -1

90-luvulla kun minä olin lapsi, koristeltiin koti jouluiseksi aina itsenäisyyspäivänä. Kaivettiin esille mielettömät määrät tonttuja, kynttilöitä ja kaiken maailman härpäkkeitä ja koristeltiin kodin jokainen nurkka. Itsenäisyyspäivään kuului myös joulunajan ensimmäinen perinteinen jouluateria, mummin ja vaarin luona kaikkien serkkujen kera. Illalla sytyttettiin kaksi kynttilää joka ikkunaan ja tunnelmoitiin linnanjuhlia, aikuiset irish coffeella tai glögillä, lapset irish kaakaolla (kaakaota kermavaahdolla hienosta lasista).

60-luvun sukupolven äitini itsenäisyyspäivään kuului partiolaisten lipunnostoa ja kahden kynttilän sytyttäminen ikkunaan klo 18. Iltatähtenä äitini vietti nuorena monet itsenäisyyspäivät yksin, kun hänen sisarukset asuivat jo omillaan maailmalla ja vanhemmat osallistuivat juhliin sotaveteraanien prenikoihin pynttäytyneinä. Isäni perheessä itsenäisyyspäivän perinteitä ei juurikaan ole ollut, heille päivä on ollut lähinnä kotoilua ja rauhassa oleskelua, ylimääräisestä vapaapäivästä nauttimista sekä joululeivontaa ja muiden joulupuuhien aloitusta. Myös linnanjuhlien katsominen kuului asiaan illalla.

20-luvulla syntyneelle isoädilleni itsenäisyyspäivä tarkoitti suuria juhlia Helsingin Yliopistolla. Siellä hän on käynyt sekä lapsena että myöhemmällä iällä isoisäni kanssa. Itsenäisyyspäivän aamuna mentiin katsomaan partiolaisten ja reserviupseerien liputusta, se oli tärkeä osa päivää. Sitten oli juhlat kirkolla, jonka jälkeen kokoonnuttiin kahvittelemaan muiden sotveteraanien kanssa. Myös äidilleni periytynyt kahden kynttilän sytyttäminen ikkunaan oli perinne. Nykyään isoäitini vie usein kynttilöitä haudoille ja sytyttää edelleen kaksi kynttilää ikkunaan kuudelta illalla.

_DSC1731 -1

Minulle tuli yllätyksenä, kuinka vähän varsinaisia perinteitä itsenäisyyspäivään sekä sen juhlintaan on kuulunut vuosien saatossa. Olin kuvitellut, että itsenäisyyspäivään kuuluu liuta eri perinteitä jotka olisivat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Ehkä tämä selittää myös meidän perheen perinteiden puuttumisen. Sellaisia ei oikein ole, koska sellaisia ei ole peritty vanhemmilta ja isovanhemmilta.

Kuinka te vietätte itsenäisyyspäivää? Onko teillä tiettyjä perinteitä? Onko jotain perinteitä säilynyt vanhemmiltanne tai isovanhemmiltanne?

Eilinen joulukalenteriluukku aukesi Pikku leijonat-blogissa. Huomenna joulukalenteri aukeaa Laella-blogissa.

1. joulukuuta 2019

Lastenhuoneiden päivitystä

Ollaan asuttu nykyisessä kodissamme kaksi vuotta. En ole koko kotia edes esitellyt blogissa. Postaukset keittiöstä ja pikkuvessasta löytyy, samoin lastenhuoneet. Täytyy ehdottomasti esitellä myös olohuone, meidän makuuhuone sekä kylpyhuone, mutta nyt palataan lastenhuoneisiin ja siellä esittelyiden jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin.

Esikoisen huone
  _DSC1648 -1_DSC1651 -1 _DSC1653 -1 _DSC1662 -1 _DSC1656 -1

Esikoisen huoneeseen hankittiin uusi matto, hieman vihertävä musta villamatto. Koska tässä huoneessa ei järin leikitä, ei tarvetta automatolle enää ollut. Simppeli, yksivärinen matto tulee sopimaan huoneeseen myös lapsen kasvaessa teiniksi. Wishistä tilaamani supermies-aiheiset taulut pääsivät reilun vuoden odottelun jälkeen vihdoin seinälle. Pöytälamppu ja samaa sarjaa oleva kattovalaisin päivitettiin jo kauan sitten. Esikoinen sai myös muovisen kympin ikea-tuolin tilalle kevyesti pehmustetun perustuolin, koska emme halunneet työtuolia pyörillä. Ikean löytönurkasta bongattu kuutio toimii mainiosti söpönä pienenä kirjahyllynä. Esikoisen huone on aika pieni. Kun aika koittaa hankkia täyspitkä sänky juniorimittaisen tilalle, ei sinne mahdu enää tekemään mitään. Yritetään sinnitellä juniorisängyllä niin pitkään kuin vain lapsen pituus antaa myöden.


Keskimmäisen ja kuopuksen huone

_DSC1668 -1 _DSC1685 -1 _DSC1680 -1 _DSC1690 -1

Pitkään muhinut muutoksenkaipuuni on koskenut erityisesti pikkuveljien huonetta. Lastenhuone oli täynnä leluja, joilla ei enää leikitty ja tarvetta oli muutenkin pienille päivityksille. Kovin paljon muutoksia huone ei lopulta vaatinut. Leikkikeittiö annettiin eteenpäin jo kauan sitten ja leluista on karsittu muut paitsi junaradan osat, pikkuautot ja dinosaurukset. Duplot tosin saisivat jo joutaa jonnekin muualle, koska ne eivät ketään enää kiinnosta. Miettiessäni viedäänkö legot säilöön vai laitetaanko myyntiin, saavat ne seistä huoneessa tyhjänpanttina edelleen. Leikkikeittiön ja pitkällään seisseen Expedit-hyllyn tilalle hankittiin kunnon työpöytä. Pöydän ääressä voi tehdä läksyt, piirtää tai pelailla, eikä tarvitse touhuta lattialla. Tuoliksi valikoitui samanlainen tuoli kuin esikoiselle. Tykkään siitä, että poikien huoneissa toistuu sama tyyli ja siksi samanlaiset työpöydät tuoleineen ovat kivat. Expedit-hylly sai nousta pystyyn ja toimittaa edelleen lelu- ja kirjahyllyn virkaa toisella puolella huonetta. Vanha kulunut värikäs automatto sai häädön ja sen tilalle pojat saivat esikoisen huoneessa olleen mustavalkoisen automaton.

Nyt huoneet ovat paljon kivemman näköiset ja lasten ikätasoon nähden sopivammat, paitsi nuo hitsin duplot. Molemmat koululaiset voivat tehdä läksynsä omissa huoneissaan ja kuopuksella riittää leikkitilaa uudesta kirjoituspöydästä huolimatta. Kuten kuvista huomaa, kuopus oli ihan ensimmäisenä koeajamassa uutta työpöytää ja kaikkea muutakin uutta ja oli super innoissaan. Muutkin lapset pitivät huoneitaan nyt erityisen kivoina pienten muutosten jälkeen.

27. marraskuuta 2019

Voi vauvahaaveet - olenko hullu?

Me päätettiin kauan sitten, ettei haluta enää lapsia. Minä tosin päätin siinä samassa, ettei ikinä voi sanoa ei ikinä. 

Viime aikoina olen vauvakuumeillut normaalia enemmän. Lähipiirissä syntyy vauvoja ja raskausvatsoja katsellessani ja tunnustellessani olen kaivannut oman mahani lisäksi hentoja pieniä potkuja, raskausaikaa vaivoineen kaikkineen ja myös sitä konkreettista perheen kasvamista yhdellä jäsenellä lisää. Eiii, miksi? Ei mun pitänyt enää haluta lapsia...

rakenneuä_023muok

Toistaiseksi olen pysynyt rationaalisena ja miettinyt kaikkia niitä lisääntymisen huonoja puolia. Kuusihenkiselle perheelle nykyinen kotimme olisi liian pieni, nytkin jo kaksi lasta joutuu jakamaan huoneen. Tavaraa on yllin kyllin ja lisäihminen tarkoittaisi tavaroiden lisääntymistä entisestään. Pieni vauvahan ei vie tilaa pinnasängyn vertaa enempää, mutta ei se vauvana ikuisesti pysy. Autokin pitäisi vaihtaa nykyisestä tila-autosta vielä isompaan tila-autoon tai johonkin hemmetin minibussiin. Isot autot maksavat enemmän niin ostettaessa kuin yleensä kuluttaessakin.

Nykyisille lapsille ja mahdolliselle vauvalle tulisi ikäeroa niin paljon, että vauva jäisi väkisinkin ulkopuoliseksi jutuissa ja leikeissä. Pitäisi tehdä hänellekin leikkikaveri, mutta viisi lasta on jo ihan hullua! Vaikka salaa haaveilenkin kaksosista... Olemme juuri päässeet siihen pisteeseen, että lapset ovat oikeasti omatoimisia ja pärjäävät itsekseen arkiaskareissa. Pian he ovat niin isoja, että voivat alkaa kulkemaan ja olemaan yksin, jolloin aikuisten vetovastuu arjessa pienenee entisestään. Miksi haluaisin palata takaisin alkuun kaiken tämän suhteen?

Entäs sitten äitiyslomat? Olen juuri aloittanut polkuni työelämässä pitkän kotiäitiyden jälkeen. Tulotaso romahtaisi jälleen, vaikka äitiysraha olisikin ensimmäistä kertaa ikinä enemmän kuin minimi. Lapsilisä ei kattaisi kaikkia vauvakuluja. Entä se, kun puolison vaatimus JOS joskus lapsia lisää tekisimme, on jäädä itse kotiin. Kuinka minä osaisin olla vauvasta erossa pakollisen äitiysloma-osuuden jälkeen ja palata töihin jättäen vetovastuun puolisolle? Kyllä hän pärjäisi, mutta pärjäisinkö minä?

6vko_022muok

Onneksi näitä huonoja puolia meidän elämäntilanteeseen nähden on toistaiseksi vielä enemmän, kuin hyviä puolia. Lapsi ottaa paljon, mutta antaa paljon enemmän. Arki tällaisenaan antaa tosin myös paljon ja olemme todella tyytyväisiä elämäämme näin. Vauva olisi aivan älyttömän suuri muutos, joka vaikuttaisi ihan kaikkeen! Olisimmeko oikeasti valmiita kaikkeen siihen?

Joskus kuopuksen vauva-aikana heitin ilmaan ajatuksen neljännestä lapsesta sitten, kun kaikki isommat ovat jo kouluikäisiä. Nyt kun se aika lähestyy hirmuista vauhtia, ehkä se on syy vauvahaaveiden heräämiseen? Vauvakuume on siitä viheliäinen, että siinä helposti kaikki rationaaliset ajatukset kaikkoavat mielestä. Ihan muutamia viikkoja kestäneen vauvakuumeeni perusteella ei tietenkään aleta tekemään näin suuria päätöksiä. Voi hyvinkin olla että pysytään aiemmassa päätöksessämme emmekä koskaan enää tee vauvoja. Puoliso on erittäin allerginen vauvakuumeelleni. Itsekin olen melko allerginen vauvakuumeelleni, mutta minkäs ajatuksillesi teet.

Jos emme enää tekisi lapsia, olisimme vielä vaikka kuinka nuoria kuopuksen aikuistuessa ja lentäessä pesästä sitten joskus. Sekin siirtyisi monta vuotta eteenpäin, jos tulisi uusi kuopus. Ei me sittenkään vielä vanhoja olisi, mutta silti pesästälento-ikämme olisi n. 50, kun se tällä hetkellä on paljon lähempänä neljääkymppiä. 

_DSC0226_1

Mutta olisi niiiiin kiva kärräillä rattailla lapsia vastaan koululle, nauttia erilaisesta äitiyslomasta kahdestaan vauvan kanssa poikien ollessa koulussa ja saada isoveljistä hyviä apukäsiä vauvanhoitoon. Nimikin löytyisi valmiina sekä tytölle että pojalle. Vauvatarvikkeitakin on vaikka millä mitalla, kun en ole niistä raaskinut luopumaan. Aika heikolta kyllä näyttää mun positiivisten puolten lista.

Olen edelleen varmasti sen kannalla, että meille ei enää lisää lapsia tule. Vaikka se ajatus olisi kuinka kiva, niin ajatus elämästä tällaisenaan voittaa toistaiseksi. Mutta, edelleenkään en ikinä sano ei ikinä.