28. syyskuuta 2020

Koronaystävälliset minisyntymäpäiväjuhlat

 Eilen vietimme koko vuoden edestä synttärijuhlia. Keväällä ja kesällä ei juhlittu ollenkaan, kun tilanne oli niin epävakaa emmekä juurikaan tavanneet muita kuin perheenjäseniä. Esikoisen synttäreille pidettiin vain pienet kakkukahvit keskenämme ja keskimmäinen oli isovanhempiensa kanssa reissussa, he oli viettäneet pizzasynttäreitä siellä. Kuopuksen synttäreiden lähestyessä tilanne ei vieläkään näyttänyt kovin lupaavalta, mutta uskaltauduimme silti erityisjärjestelyin järjestämään minijuhlat.

Oli siis aika 9-, 8- ja 6-vuotisjuhlien. Joskus aikanaan järjestin upeita teemajuhlia, jossa kaikki tarjoilut olivat teeman mukaisia ja kotia koristeltiin vaikka millä mitalla. Oli ilmapalloja, banderolleja, seinäkoristeita ja photobooth-propseja. Viime vuosina olen lähinnä leiponut kakun ja hoitanut muut tarjoilut suoraan kaupasta. Tänä vuonna menin entistä matalamman aidan yli ja tilasin kakun valmiina, päädyin helposti valmistettaviin tarjoiluihin ja ostin jopa kaupanvalmiit jääpalat. Muffinseja sentään jaksoin leipoa itse, vaikka alkuun meinasin ostaa valmiita pakastedonitseja. 

_DSC0570

Poikien kakkutoiveena oli väriä vaihtava (eli liukuvärjätty) kakku, jossa paljon koristeita ja tikkareita. Saatiin just sitä mitä tilattiin, karkkeja ja tikkareita notkuva värikäs ja herkullinen sitruuna-mansikkakakku. Enpä olisi tuollaista osannut itse väsätä, vaikka olen leiponut mitä ihmeellisimpiä kakkuja menneisyydessä. Tarjolla oli kakun lisäksi appelsiini-suklaamuffinseja, keksejä, poppareita, kahdenlaisia kolmiotäyteleipiä (feta-paprika ja tonnikala) sekä simppeli viherpastasalaatti lisukkeineen. 

Juhlat järjestettiin koronan takia kahdessa osassa, eli minun puolen sukulaiset ja miehen puolen sukulaiset tulivat eri aikaan. Kahden kattauksen väliin jäi hieman alle tunti aikaa levätä ja laittaa pöytä uudelleen koreaksi. Oltiin myös pidetty huolelliset siivoustalkoot ennen juhlia ja hinkattu erityisesti ovienkahvat ja muut kosketuspinnat tarkasti. Ovella tarjosimme halukkaille käsidesiä.

_DSC0610

Vallitsevan tilanteen takia kutsuimme ainoastaan lähimmät sukulaiset, joten ikävä kyllä kummit ja moni muu tärkeä vieras jäi kutsumatta. Miniporukalla järjestetyt juhlat olivat silti kivat ja onnistuneet. Toivotaan hartaasti, että ensi vuonna saisi järjestää taas isompia juhlia. Myös kaikki kaverisynttärit ovat olleet meillä pannassa, joten toivottvasti nekin saisi ensi vuonna jo turvallisesti järjestettyä. Lapset ovat kuitenkin yllättävän hyvin ymmärtäneet tilanteen eivätkä ehkä ole olleet niin pahoillaan uupuvista kaverisynttäreistä.

Oletteko te viettäneet synttärijuhlia normaalisti korona-aikana?

11. syyskuuta 2020

Toimistopäivän asu

20200902_122657-01-01

Liki kuusi kuukautta olen ollut etätöissä. Käytännössä tämä merkitsee muutoksena toimistolla työkentelemiseen ainoastaan entistä epäergonomisempia työasentoja sekä työpukeutumisena lähinnä aamutakkia ja pesemätöntä tukkaa nutturalla. Työn kulku itsessään ei ole muuttunut, samalla tavalla hommat hoituu kotoa käsin ellei jopa paremmin. Kotona ei ole työkavereita kenen kanssa juoruta kahvitauolla ja näin ollen tauot jäävät huomaamatta lyhyiksi ellei jopa pitämättä. Toki kaiken sosiaalisen kanssakäymisen puuttuminen on joskus raskasta, mutta onneksi on etäpalavereita ja etäkahvitaukoja työkavereiden kanssa. Mutta se ei kuitenkaan ihan yllä samalle tasolle kuin kasvokkain juttelu. 

Kotona työskentelyssä on monia hyviä puolia, kuten lyhyt työmatka ja siitä johtuva ajansäästö. Positiivista on toki myös se, että voit nousta suoraan sängystä koneen ääreen ja töihinlähtöä edeltävä laittautuminen jää pois säästäen aikaa sekin. Pitkässä juoksussa kuitenkin aamutakissa hengailu aamusta iltaan päivästä toiseen käy tylsäksi ja kaikki ihanat vaatteet jäävät kaappiin lojumaan. Harvemmin sitä jaksaa etätyöpäivän takia pukeutua nätisti, koska mitä väliä?

20200902_122626-01-02

Työpukeutumisessa olen aina tykännyt siitä, ettei varsinaisia työasuja ole. Aiemmassa työssäni asiakaspalvelussa töihin sai pukeutua miten halusi, toki hyvän maun mukaisesti. Nykyisessä toimistotyössä on samat säännöt, eli vapaa mutta asiallinen pukukoodi. Minä olen tulkinnut pukeutumissuosituksia niin, etten esim verkkareissa tai jumppahousuissa mene toimistolle, mutta huppari on farkkujen kanssa ihan riittävän siisti. Harvoin kyllä käytän huppareita muutenkaan. Yleensä suosin mekkoja tai farkkuja ja neuleita.

Pitkän etätyöskentelyn myötä satunnaiset toimistopäivät ovat tuoneet lisäintoa pukeutumiseen, kun kerrankin voi vetää niskaansa kivemmat vaatteet kuin sen mainitsemani aamutakin. Olen aika epäergonominen, sillä käytän usein korkkareita, vaikka tiedän jalkojeni olevan kipeät illalla tai viimeistään seuraavana päivänä. Toimistolla suosin sähköpöydän ääressä seisomisen mieluummin kuin istumisen, mikä rasittaa jalkoja korkkareissa entistä enemmän.

20200902_122739-02 (1)-01

Tämä kuvissa näkyvä asuni viime viikolta koostuu mun all-time favorite hameesta (New Yorker), avoselkäisestä paidasta (fb-kirppis), maailman parhaista sukkahousuista (BikBok) ja jaloissa yllättävän mukavista nilkkureista (Citymarket). 

Millaiset työvaatteet teillä on? Onko virallista työasua tai pukeutumiskoodia?