7. elokuuta 2020

10 vuotta yhdessä - kumpi todennäköisemmin...

Vietimme Samin kanssa heinäkuussa kymmenettä vuosipäivää, niin se aika rientää kun on kivaa! Kymmeneen vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä. Kolme lasta, yli kahdeksa vuoden avioliitto, kolme yhteistä kotia, ylämäkiä ja alamäkiä. Löysin jostain tällaisen hauskan kumpi-kyselyn ja näitä on aina hauska lukea, sekä näihin on hauska myös pohtia vastauksia. Joten, tässä kymmenen yhteisen vuoden aikana opittuja asioita parisuhteestamme.

20200701_202935-01

Kumpi todennäköisemmmin...

...pyytää ensin anteeksi?
Jenni - Monesti pidän riidassa mykkökoulua, mutta olen lähes aina myös se, joka katkaisee mykkökoulun ja aloittaa asioiden sovittelun.  

...on enemmän huomionkipeä?
Jenni - Hyvänä esimerkkinä "Voisitko tulla istumaan mun viereen kun katson Netflixiä". Ei se seura niinkään, vaan se tarve olla toisen keskipisteenä. Ei kyllä yleensä mene läpi...

...suuttuu hävitessään lautapelin?
Jenni - Mä tykkään pelata lautapelejä ja korttia niin kauan, kuin olen voitolla. Paitsi tänä kesänä Casinoa pelatessa Sami lopulta kieltäytyi pelaamasta, koska mun "tuuri" oli liian hyvä ja hän oli reilusti häviöllä.

...tarjoaa kahvilassa?
Sami - Sami on meillä se, joka maksaa useammin. Meillä on yhteinen talous, joten kumpikaan ei varsinaisesti tarjoa. Mutta baarissa esimerkiksi Sami saattaa tuoda seurueelle tarjottimellisen juotavaa omaan laskuunsa.

...valitsee huonon leffan?
Jenni - Meillä kestää yleensä leffan pituuden verran päästä yhteisymmärrykseen, mitä katsoa. Minä rakastan elokuvia, jossa ollaan mahdollisimman jumissa samassa paikassa koko elokuvan ajan ja Sami pitää niitä tylsinä. Monesti alan myös katsomaan jotain outoa leffaa, joka on aloitettuaan tietenkin pakko katsoa loppuun oli se kuinka huono tahansa.

...pystyy puhumaan itsensä pois sakoista?
Sami - Minua ei ole siunattu kovin hyvillä puheenlahjoilla, mutta Sami sen sijaan tietää aina mitä sanoa missäkin tilanteessa. Hän varmasti saisi sakotkin puhuttua pois.

...nukahtaa ensin?
Sami - Ai että minua ärsyttää, kuinka nopeasti ihminen voi nukahtaa. Vaikka kuinka monesti muistuttaisi, että älä vaan nukahda ennen mua.

...tuhlaa enemmän rahaa ruokaan?
Sami - Minä pihistelen, pysyn ostoslistassa ja ostan tarpeen mukaan. Samin kauppareissulla mukaan tarttuu aina jos jonkinlaista heräteostosta. Viimeksi tänään neljää eri mehua.

...on hygieenisempi?
Sami - Mä olen varsinkin nyt korona-aikana ollut etätöissä ja päiviä putkeen poistumatta kotoa edes lähikauppaan. Joten miksi vaivautua suihkuun, kun voi asua aamutakissa ja sonnustautua sotkunutturaan?

...kääntyisi vegaaniksi?
Ei kumpikaan - Meistä kummastakaan ei kyllä olisi vegaaneiksi, koska hyvää pihviä ei voita mikään.

...kieltäytyy kutsusta ollakseen vaan kotona?
Sami - Hän monesti jaksaa ihmetellä, millaisiin kaiken maailman kissanristiäisiin on osallistuttava.

...kehuu herkemmin?
Jenni - Kyllä minä olen se, joka kehuu herkemmin.

20200701_202918-01   
...ostaa toisen lempiherkkuja kaupasta?
Sami - Sami monesti tuo minulle herkkuja kaupasta pyytämättä. Puhumattakaan niistä kerroista, kun hän lähtee varta vasten herkkuhimojeni takia kauppaan.

...unohtaa sen, mitä meni ostamaan?
Jenni - Mä unohdan muutenkin paljon enemmän. Unohdan autonavaimet kotiin lähtiessäni autoilemaan ja unohdan aurinkolasit päähän tullessani sisätiloihin. Todennäköisesti unohtaisin myös ostaa maitoa, jos lähtisin maitokauppaan.

...on myöhässä sovitusta?
Jenni - Mä inhoan olla myöhässä, mutta olen lähes aina myöhässä. Muut istuvat jo autossa, kun minä vasta valmistaudun.

...siivoaa tarkemmin?
Sami - Mä olen mestari siivoamaan kaikkea turhaa ja järjestelemään paitoja värisuoraksi vaatekaapissa, mutta muutoin minua ei niinkään haittaa sotkut kotona. Sami siivoaa enemmän, useammin, paremmin ja huolellisemmin. 

...sanoo lapsille joo?
Jenni - Minä annan selkeästi useammin periksi lapsille.

...herää aikaisemmin?
Sami - Paitsi viikonloppuisin kun saisi nukkua myöhään - silloin olen kukonlaulun aikaan hereillä ja itken kuinka tylsää on kun toinen vaan nukkuu.

...laittaa pyykkikoneen päälle?
Sami - Kyllä se Sami on meillä useammin pyykkäämässä. Minä taas viikkaan puhtaat useammin kaappiin, koska puolisolla ei ole hajuakaan edes kokolappuja vertaamalla kenen vaatteet on kenen. Jos Sami laittaa vaatteet kaappeihin, on mun sukkalaatikot täynnä lastensukkia ja lastenvaatteet ihan väärissä hyllyissä. 

...siivoaa keittiön?
Sami - Vihaan keittiön siivoamista, likaisia tiskejä ja myös puhtaita tiskejä. Siispä unohdan niiden olemassaolon ja odotan, että joku muu tekee niille jotain. Onneksi lapset ovat ahkeria apureita.

...sotkee?
Jenni  - Aiempien vastausten perusteella voinette arvata, etten ole huippu missään siivouksen lajissa. Sotkea sen sijaan osaan - on niin paljon helpompi jättää tavarat sinne, mihin ne käsistään päästää irti. 

...valitsee musiikin, mitä kuunnellaan autossa?
Sami - Yleensä meillä soi joko Samin laittama radiokanava tai Samin Spotify.

...lämmittää saunan?
Sami - Hän tykkää saunoa, minua taas pyörryttää liian helposti ja heikottaa ja on liian kuumakin.

Olipa hauska täyttää tällainen kysely. Vastauksia pohtiessa oppii aina katsomaan asioita uusista näkökulmista ja pääsee miettimään niitä omia tapoja ja niiden syitä. Selkeästi mulla olisi harjoiteltavaa siivouksen saralla, mutta se ei kyllä tule kenellekään yllätyksenä, haha.

3. elokuuta 2020

Hei hei kesä, tervetuloa syksy!

IMG_20200715_195149_859

Kevät ja kesä on mennyt jonkinlaisessa usvassa, kuten varmaan monella muullakin. Keväältä ei ole kovin paljoa kerrottavaa. Oli etäkoulut, etätyöt ja etäpäiväkodittomuus, eli kotonaoloa, kotonaoloa, kotonaoloa. Uusi arki oli kaikille tottumisen aikaa, ruutuajat paukkuivat ja monesti mentiin sieltä, missä aitaa ei edes ollut. Mielialat heittelivät ajoittain hyvinkin vahvasti onnesta epätoivoon itse kullakin. Siinä missä puoliso kävi normaalisti töissä päivät, minä jongleerasin omia töitäni, koululaisten tehtävien auttamista sekä viisivuotiaan viihdyttämistä. Kotiäitivuodet olivat asiaa erikseen, silloin ei ollut töitä ja palavereita joihin keskittyä naperoiden kiljuessa taustalla ja toisten chättäillessä opettjien kanssa. Välillä istuimme kaikki kolme luurit päässä omissa palavereissamme keittiönpöydän ääressä.

Jotenkin pärjäsimme kaiken säätämisen kanssa ihan kiitettävästi ja jäimme lomalle hyvillä mielin. Koitti kolmas kesäloma työurani aikana ja se oli ensimmäinen kokonainen neljän viikon kesälomani. Vaikka olin kaksi kuukautta kotona viime kesänä, olin suurimman osan ajasta sairaslomalla, enkä siis varsinaisesti lomalla. Sitä edellisenä kesänä olin vasta aloittanut töissä ja lomaa oli kertynyt vain hurjat neljä päivää. 

Olen onnellinen kuinka syvään lomamoodiin pääsin, sulloin koneen ja puhelimen niin syvälle kaappiin, että niitä sai sieltä ihan tosissaan kaivella esille töihinpaluuta edeltävänä iltana. Yleensä tsekkailen työsähköposteja iltaisinkin, välillä viikonloppuna ja joskus jouluna. Nyt en suonut ajatustakaan työasioille koko kuukauden aikana.

IMG_20200424_114912_935
IMG_20200531_174800_202

Lomaltapaluu koitti osalle meistä jo viime viikolla ja tänään minäkin palasin töihin sekä kuopus aloitti esikoulutaipaleensa. Osa meistä lomailee vieläkin, kun koulut alkavat vasta kahden viikon kuluttua. Arkeenpaluu tuntuu ihan mukavalta, vaikka lomailisin toki mielelläni pidempäänkin, terveisin koululaisten pitkiä lomia kadehtiva.

Kesälomaa vietimme saaristossa, kotona hengaillen, kotikaupungissa seikkaillen  sekä Pohjois-Karjalan seesteisissä järvimaisemissa. Ollaan uitu ihan mahdottoman paljon ja syöty kasapäin mansikoita. Ollaan tehty tavallisia arkisia asioita, kuten käyty kirjastossa, nähty kavereita ja syöty ravintoloissa, asioita jotka vielä hetki sitten tuntuivat kaukaisilta ja vierailta. Juuri tätä kesäloma on parhaimmillaan. Pienistä asioista nauttimista, yhdessäoloa ja rentoa tekemistä. Lautapelejä, pitkiä iltasatuja, aamu-uinteja, jäätelöitä jo ennen lounasta. Vaikka monta jäätelöä päivässä, jos siltä tuntuu. 

IMG_20200619_145428_185 IMG_20200714_145553_001
IMG_20200510_185010_738

Syksy on jonkinlaista uudistumisen aikaa, silloin aina havahtuu siihen ajan rientämiseen. Voitteko kuvitella, että kaikki lapsemme ovat jo kasvaneet päiväkoti-iästä ohitse! Ensi syksynä meillä on jo kolme koululaista. Hullua. Ensimmäistä kertaa en myöskään pode vauvakuumetta enkä taaperoikävää, vaikka lapset ovatkin jo isoja. Enempi innostun heidän kasvusta, omatoimisuuden lisääntymisestä sekä omasta vapaudestani, jota arki tulevina vuosina tulee mahdollistamaan entistä enemmän. Vaikka siitä, että maitotölkin lähikaupasta voi noutaa joku muu kuin minä. Ja että se tehdään innosta hihkuen, koska yksin kaupassa käyminen on uutta ja jännittävää.

Syksyltä odotan kaikista eniten sitä tavallista arkea, vaikka se joskus onkin raskasta. Aina ei jaksaisi juoksennella hypermarkettien hyllyjen välissä ja kuskailla lapsia harrastuksiin illasta toiseen, mutta se arki rutiineineen on kuitenkin terveellistä ja turvallista. Ja kivaa, kun siitä tekee sellaista. Joskus olin sellainen, joka eli viikonloppuja varten, mutta viikonlopun koittaessa oli liian väsynyt tehdäkseen mitään. Halusin olla entistä enemmän sellainen, joka nauttii arjesta siinä missä vapaistakin. Arki on kuitenkin se aika, jota eniten vuodessa vietämme. Sen tulisi olla kivaa ja nautinnollista ja siihen aion tänä syksynä panostaa. 

Kivaa alkanutta elokuuta kaikille! Mitä te odotatte eniten alkavalta syksyltä?