12. helmikuuta 2020

Ylistys osallistuvalle isälle

Maailmassa on aina ollut hiljainen käsitys äidin ja isän roolijaosta lapsiperhearjessa. Jo aikoja sitten miehet kävivät töissä ja emännät hoitivat kotia ja kaitsivat lapsia. Isät tulivat työpäivän jälkeen valmiiseen ruokapöytään, söivät ja linnoittautuivat työhuoneisiinsa lukemaan sanomalehteä ja polttamaan sikaria. Äidit siivosivat, tiskasivat ja hoitivat lapsia. Pojat leikkivät ja tytöt auttoivat äitejä.

Nykyään ajat ovat muuttuneet ja isät ovat hiljalleen saaneet enemmän roolia tasavertaisena vanhempana. Edelleen näkyy niitä vilahduksia entisajoista, esimerkiksi koti-isien jumalointi ja sankaruus, kun kotiäitejä kohdellaan yhteiskunnan varoin elävinä loisina. Myös äitien lähtiessä jonnekin pois lapsen luota, nähdään asia niin että lapsi olisi hoidossa isällään, eikä niin, että olisi ihan vaan kotona vanhempansa kanssa.

Onneksi nämäkin ajatusmallit siirtyvät hiljalleen taka-alalle

nightsku

Ne seitsemän vuotta kun minä olin kotiäitinä, työnkuvaani kuului kodinhoito, ruoanlaitto ja lasten kaikki harrastukset. Siivous, pyykkäys, kauppareissut ja muut hoituivat päivän aikana miehen käydessä töissä. Kuskasin lapsia kerhoon, päiväkotiin, esikouluun ja takaisin. Leikitin, nukutin päiväunille, pyykkäsin ja kokkailin. Mies pääsi usein valmiiseen ruokapöytään ja minä tykkäsin kun sain tarjota sen hänelle raskaan päivän jälkeen. Työpäivän päätteeksi mies ei kuitenkaan linnoittautunut rentoutumaan sanomalehden ja sikarin kanssa, vaan osallistui jäljellä oleviin kotitöihin ja lastenhoitoon siinä missä minäkin. Monesti jopa oman väsymyksensä sivuuttaen ja antaen minulle hetken lepoa. Lasten ollessa vauvoja hän kylvetti, syötti kun en imettänyt, vaihtoi kakkavaippoja ja valvoi öisin. Niin monet kerrat hän lähti aamulla rikkonaisesti nukutun yön jälkeen töihin, koska oli osallistunut yöherätyksiin. Hän on purkanut tiskivuoret lukemattomia kertoja, ihan vaan siksi, että tietää minun vihaavan tiskikoneen täyttöä ja tyhjennystä. 

Puolisoni on kotiäitivuosistani huolimatta aina ollut meillä se reippaampi kotityöläinen. Hän on oma-aloitteinen ja aikaansaava, kun minä taas olen laiska ja teen vasta pakon edessä. Hän joustaa, kun minä en jaksa. Kun palasin töihin, työaikani ajoivat arkemme sellaiseen tilaan, että vetovastuu arjessa siirtyi lähes kokonaan puolison harteille. Hän haki lapset oman päivänsä päätteeksi, hoiti kauppareissut ja ruoanlaitot. Hän auttoi lapsia läksyjen kanssa, siivosi kotia ja kuskasi harrastuksiin. Minä sen sijaan talsin töistä suoraan valmiin päivällispöydän ääreen. Töihinpaluuni itsessään oli jo mielettömän suuri muutos hänenkin arkeensa ja siihen päälle vielä kaiken muun hoitaminen tuli lisänä. Ne kerrat, kun olen kuullut hänen valittavan väsymystä, stressiä tai uupumusta arjen takia ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Vaikka työaikani ovat nyt muuttuneet, on vetovastuu säilynyt puolisolla. Hän hoitaa pääosin harrastukset, pyykit, tiskit ja kauppareissut. Minäkin teen tietenkin osani, mutta huomattavasti pienemmän sellaisen.

Osallistuva puoliso, osallistuva isä. Ei sen pitäisi olla yhtään sen kummempi juttu kuin osallistuva äitikään. Kahden vanhemman taloudessa tulisi olla itsestään selvää, että molemmat tekevät osansa. Mietin usein, millaisen likapyykki-tiskivuori hävityksen keskellä asuttaisiin, jos ei perheessämme olisi osallistuvaa isää. Isää, joka opettaa esimerkillään lapsilleen osallistumista, vastuun ottamista ja oma-aloitteisuutta. Toivottavasti hekin joskus, jos isiksi tulevat, olisivat osallistuvia, tasavertaisia vanhempia kuten isänsä.

5 kommenttia:

  1. Aivan ihana puoliso sulla :)<3 Niin se vaan on että lapsiperheen koti on kyllä yks työmaa :D Ja juuri tuo on myös tärkeää että lapset oppivat ja kasvavat tuohon että vanhemmat ovat tasavertaisia ja huolehtivat molemmat kodin askareista. Kerrassaan ihana lukea tällaista tekstiä jossa molemmat huomioi ja tukee toista lapsiperheen kiireen keskellä :) Tällaista on olla onnellinen perhe :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Kiva kun lapset saavat hyvän esimerkin isästään ☀️

      Poista
  2. Ja silti mikään ei riitä!! Mikset laita tuota ku se on miesten hommaa. Vaihda renkaat autoon ku seki on miesten töitä. Tuotakaan et oo vielä saanu laitettua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Naisten ja miesten hommat" on kyl kans yks asia josta pitäisi päästä eroon. Mä oon lapsena aina auttanut isää vaihtamaan renkaita 😁 mitä sitä sit tehdään, jos ei olekaan miestä auttamassa?

      Poista
    2. Niinhän se pitäs töiden erottelusta eroon päästä vaan ei taida päästä.

      Poista

Kiitos kommentista!