10. lokakuuta 2019

Mitä kaikkea sitten kävikään

Blogi on ollut hiljaiselolla jo muutaman kuukauden. Pitkä ja piinallinen alkuvuosi sisälsi tavallisen arjen lisäksi todella voimakasta ahdistusta ja ailahtelevaa mielialaa. Oli opinnot viimeistelevä työharjoittelujakso ja sitten valmistuinkin merkonomiksi. Todistuksia tosin odottelen edelleen. Raskas kevät johti lopulta siihen, että romahdin kehityskeskustelussa esimieheni edessä. Hakeuduin työterveyteen sekä akuuttipsykiatriselle, koska oireilin niin voimakkaasti. Vuosia jonkinlaisessa remissiossa ollut kaksisuuntainen mielialahäiriöni oli kevään aikana pahentunut huomattavasti enkä edes ollut tunnistanut oireiden syytä. Sain puolitoista kuukautta sairaslomaa, jonka aikana kävin mm psykiatrian poliklinikalla tehostetussa hoidossa. Aloitin jatkuvan lääkityksen uudelleen kuuden vuoden lääkkeettömyyden jälkeen, tunsin itseni epäonnistujaksi. Sairasloman jälkeen kerkesin vielä viettää kaksi viikkoa ihan oikekesälomaa ennen töihinpaluuta.

IMG_20190630_194907_618 IMG_20190808_212201_344

Lapset nauttivat kesälomastaan täysillä. He viettivät aikaa mummilla, kotona, kavereiden kanssa sekä asuntovaunulla isovanhempiensa kanssa. Oltiin myös pari viikkoa perheen kesken asuntovaunulla Kesälahdella, kun Sami vietti jotakuinkin pisimmän kesälomansa ikinä. Ihme, että malttoi edes tuon kaksi viikkoa. Elokuun puolessa välissä koitti koulun aloitus, perheessämme on nyt ekaluokkalainen ja tokaluokkalainen. Kuopuksellakin pyörähti käyntiin viimeinen päiväkotivuosi, sillä ensi syksynä hänestä tulee esikoululainen! Ihan hullua millä tahdilla lapset kasvaa ja aika kuluu!

Nyt arki on rullannut normaalisti jo liki kaksi kuukautta. Koulu sujuu lapsilla hyvin ja minäkin olen pärjännyt töissä kiitettävästi. Arki täyttyy töistä, läksyistä ja harrastuksista, jonka keskellä yritämme vielä löytää aikaa perheen yhteiselle ajalle sekä satunnaisille parisuhdevapaille. Arki sujuu varsin mukavasti, mutta sairauteni varjostaa sitä edelleen enemmän kuin viime vuosina. Lääkitys tasaa pahimpia oloja ja mielialojen heittelyä, mutta ikävänä sivuvaikutuksena vie kaikki muutkin tunteet. Tunnen olevani tyhjä eikä mikään oikein tunnu miltään. Sen lisäksi olen jatkuvasti väsynyt, nukun 10+ tuntisia yöunia ja silti olo on aamuisin tokkurainen. Tästä syystä on mietitty lääkkeen vaihtamista, mutta se prosessi on vielä vaiheessa. Olo on kuitenkin merkittävästi parempi kuin mitä se alkuvuodesta oli.

IMG_20190717_164309_243 IMG_20190803_204803_077

Olen ikävöinyt blogia ja kirjoittamista, ihan vaan vaikka arkisista asioista, mutta kaiken tämän sekamelskan keskellä on ollut pakko keskittyä olennaisempiin asioihin. Monesti olen avannut blogin ja yrittänyt keskittyä kirjoittamiseen, mutta sitten se on jäänyt kesken tai aihe tuntunut väärältä. Lasten kasvaessa muutenkin blogin luonnollinen siirtymä kohti vähemmän henkilökohtaisia asioita heistä on aihepiirikin muuttunut tai muuttumassa. En kuitenkaan ole hetkeäkään halunnut kuopata blogia kokonaan. Eläkööt se jatkossakin omaa elämäänsä ja toivottavasti suunta tästä muuttuu paremmaksi, nyt on ensimmäinen askel jo otettu. Tätä postausta tosin olen työstänyt elokuusta asti, joten edetään hitaasti mutta toivon mukaan varmasti.

IMG_20191002_180325_298

Hiljaista blogia on kompensoinut aktiivisessa päivitystahdissa pysynyt instagram, josta minut löytää nimimerkillä @jenskujne - suunnatkaa sinne, mikäli kiinnostaa seurata meidän reaaliaikaisempia kuulumisia. 

1 kommentti:

  1. mulla vähän sama ongelma. luonnoksia olis vino pino, mutta kun on tässä kaikkea muutakin mitä pitää tehdä niin blogi on nyt tällä hetkellä se priorisointi listan viimeinen vaikka tavallaan haluaisin sen olevan aina top kolmosessa... :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!