27. lokakuuta 2019

Tummansinistä häähumua

DSC_1403-01

Muutama viikko sitten juhlistimme siskoni ja hänen miehensä häitä. Viimeisten viiden vuoden aikana olen ollut neljänä kertana viidestä kaasona häissä, joten "pelkkänä" häävieraana olemisesta ei juurikaan ole kokemusta. Kaasona olemisesta senkin edestä, näin myös tällä kertaa.

Kaasojen pukeutumisen suhteen morsiamella ei ollut kovin tarkkoja toiveita. Värimaailmaltaan mekon tulisi olla tummanpunainen, harmaa tai tummansininen, muutoin saimme vapaat kädet. Kaikki muut kaasot löysivät itselleen siniset mekot (paitsi yhden musta mekko, joka kompensoitui sinisillä hiuksilla), joten tuntui loogiselta itsekin päätyä etsimään tummansinistä mekkoa. Noista värivaihtoehdoista se olisi muutenkin ollut ensimmäisenä minulla mielessä. Lokakuun kylmissä säissä halusin täyspitkän helman, jota muutenkin pidän juhlallisempana hääjuhliin. 

Ensin etsin kaikki fyysiset liikkeet läpi, sitten nettikaupat. Eräässä liikkeessä päädyin kokeilemaan yhtä mekkoa, joka oli kooltaan minulle selkeästi liian iso. Kysyin pienemmän koon perään, niin myyjä nokkavasti totesi, ettei pienempiä kokoja edes ole ja että kyllä tämä (ilmiselvästi liian löysä yläosasta) on sinulle ihan oikea koko, kunhan vaan laitat nämä olkaimet (rumat naruolkaimet, jotka eivät luonnollisestikaan kiristäneet yläosaa, vaan estivät ainoastaan mekkoa valumasta). Tapahtuma oli niin absurdi että riisuin mekon äkkiä ja lähdin pahastuneena pois. Netistä löysin muutamia vaihtoehtoja, mutta olen todella arka tilaamaan vaatteita kokeilematta ja toisaalta laiska palautusrumbaan. Selailin jopa pukuvuokraamoiden valikoimia hiki hatussa huonoin tuloksin. Viime tingan mekkopaniikki ajoi minut varaamaan risteilyn Tallinnaan, koska sieltä ostin aikoinaan mekkoni toisiin häihin. Aikaa häihin oli tuolloin matkustuspäivänä enää kuusi päivää.

Löin kaikki korttini Tallinnan Dresshousen varaan ja sieltä suureksi helpotukseksi löytyi kuin löytyikin täydellinen mekko. Olin katsellut vaihtoehtoja valmiiksi netistä ja paikan päällä löytyi useimmat niistä, sekä muutakin valikoimaa. Minun kokoani löytyi monessa eri mallissa ja päädyin kokeilemaan seitsemää tai kahdeksaa eri mekkoa. Melko pian kuitenkin pääsimme Samin kanssa yhteisymmärrykseen mikä oli the mekko. Hintaa mekolla oli 65€, joka on Suomen hintatasoa huomattavasti alempi. Mekko oli minulle korkkareista huolimatta auttamattomasti liian pitkä. Koska häät lähestyivät hurjaa vauhtia, oli pakko tehdä hätäratkaisu ja viedä puku ompelimoon lyhennettäväksi. Ei uskallettu lähteä itse säätämään mitään, ettei syntyisi katastrofia. Lopulta ompelimon lasku oli saman verran kuin mekko itsessään ja Tallinnapäivänkin aikana saatiin ihan kivasti rahaa tuhlattua. Se siitä edullisesta mekosta

IMG-20191012-WA0032 IMG-20191012-WA0048

Asusteiden suhteen pelasin varman päälle ja luotin kaapista löytyviin asusteisiin. Hopeinen Michael Korsin pikkulaukku sekä siihen sopivat jalassa mukavat ja maltillisen koron omaavat hopeiset korkkarit, luottovalintani juhliin kuin juhliin. Sitten vielä hopeiset korut sekä väreihin sointuvat kynsilakat ja asukokonaisuus oli valmis. Hiusten osalta tein järkevän ratkaisun olla söheltämättä mitään itse ja varasin ajan luottokampaajalleni. Hän loihti minulle kauniin, juhlallisen kampauksen hetken hujauksessa. Olimme heti alkuun samaa mieltä, ettei minulle sovi liian siloiteltu kampaus, vaan se saisi olla melko rento.

Koska olen sävysävyyn ja yhteissointuvuuteen taipuvainen, oli puolisolle löydettävä mekkooni sopivat asusteet. Kaapistamme löytyy jo vaikka kuinka moneen mekkoon käyvää solmiota, mutta sinistä ei vielä löytynyt. Ratkaisin asian pakkaamalla mekkoni säkkiin ja suuntaamalla solmiokauppaan samaa väriä metsästämään. Heti ensimmäisestä liikkeestä löytyi täysin samanvärinen solmio. Klassiseen musta puku, valkoinen kauluspaita - yhdistelmään tummansininen kravatti oli mainio valinta. Pojille ostin yhteensointuvat siniset mirrit, valkoiset kauluspaidat ja siistit mustat farkut jo olemassa oleviin puvuntakkeihin. Oltiin ihan matchy matchy koko perhe!

IMG-20191012-WA0003 IMG-20191012-WA0002 IMG-20191012-WA0015 IMG-20191012-WA0007

Häitä vietettiin alkuiltaan asti lasten kanssa ja lasten ehdoilla. Kun oli seremonioitu, syöty, leikitty, pidetty puheet ja herkuteltu kakulla, oli poikien aika jättää juhliminen sikseen. Kälyni poikaystävänsä kanssa kävivät noukkimassa jätkät yökylään anopin luo ja me jatkoimme Samin kanssa bilettämistä juhlaväen seassa. Oli oikein järkevä ratkaisu, niin lapseset saivat olla mukana tätinsä tärkeänä päivänä ja me saimme jatkaa juhlintaa myös lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Häät olivat ihan täydelliset, onnea vielä upealle hääparille!

DSC_1390-01

Mitä pidätte asuistamme? Tykkäättekö pukeutua sävysävyyn puolison tai lasten kanssa?

10. lokakuuta 2019

Mitä kaikkea sitten kävikään

Blogi on ollut hiljaiselolla jo muutaman kuukauden. Pitkä ja piinallinen alkuvuosi sisälsi tavallisen arjen lisäksi todella voimakasta ahdistusta ja ailahtelevaa mielialaa. Oli opinnot viimeistelevä työharjoittelujakso ja sitten valmistuinkin merkonomiksi. Todistuksia tosin odottelen edelleen. Raskas kevät johti lopulta siihen, että romahdin kehityskeskustelussa esimieheni edessä. Hakeuduin työterveyteen sekä akuuttipsykiatriselle, koska oireilin niin voimakkaasti. Vuosia jonkinlaisessa remissiossa ollut kaksisuuntainen mielialahäiriöni oli kevään aikana pahentunut huomattavasti enkä edes ollut tunnistanut oireiden syytä. Sain puolitoista kuukautta sairaslomaa, jonka aikana kävin mm psykiatrian poliklinikalla tehostetussa hoidossa. Aloitin jatkuvan lääkityksen uudelleen kuuden vuoden lääkkeettömyyden jälkeen, tunsin itseni epäonnistujaksi. Sairasloman jälkeen kerkesin vielä viettää kaksi viikkoa ihan oikekesälomaa ennen töihinpaluuta.

IMG_20190630_194907_618 IMG_20190808_212201_344

Lapset nauttivat kesälomastaan täysillä. He viettivät aikaa mummilla, kotona, kavereiden kanssa sekä asuntovaunulla isovanhempiensa kanssa. Oltiin myös pari viikkoa perheen kesken asuntovaunulla Kesälahdella, kun Sami vietti jotakuinkin pisimmän kesälomansa ikinä. Ihme, että malttoi edes tuon kaksi viikkoa. Elokuun puolessa välissä koitti koulun aloitus, perheessämme on nyt ekaluokkalainen ja tokaluokkalainen. Kuopuksellakin pyörähti käyntiin viimeinen päiväkotivuosi, sillä ensi syksynä hänestä tulee esikoululainen! Ihan hullua millä tahdilla lapset kasvaa ja aika kuluu!

Nyt arki on rullannut normaalisti jo liki kaksi kuukautta. Koulu sujuu lapsilla hyvin ja minäkin olen pärjännyt töissä kiitettävästi. Arki täyttyy töistä, läksyistä ja harrastuksista, jonka keskellä yritämme vielä löytää aikaa perheen yhteiselle ajalle sekä satunnaisille parisuhdevapaille. Arki sujuu varsin mukavasti, mutta sairauteni varjostaa sitä edelleen enemmän kuin viime vuosina. Lääkitys tasaa pahimpia oloja ja mielialojen heittelyä, mutta ikävänä sivuvaikutuksena vie kaikki muutkin tunteet. Tunnen olevani tyhjä eikä mikään oikein tunnu miltään. Sen lisäksi olen jatkuvasti väsynyt, nukun 10+ tuntisia yöunia ja silti olo on aamuisin tokkurainen. Tästä syystä on mietitty lääkkeen vaihtamista, mutta se prosessi on vielä vaiheessa. Olo on kuitenkin merkittävästi parempi kuin mitä se alkuvuodesta oli.

IMG_20190717_164309_243 IMG_20190803_204803_077

Olen ikävöinyt blogia ja kirjoittamista, ihan vaan vaikka arkisista asioista, mutta kaiken tämän sekamelskan keskellä on ollut pakko keskittyä olennaisempiin asioihin. Monesti olen avannut blogin ja yrittänyt keskittyä kirjoittamiseen, mutta sitten se on jäänyt kesken tai aihe tuntunut väärältä. Lasten kasvaessa muutenkin blogin luonnollinen siirtymä kohti vähemmän henkilökohtaisia asioita heistä on aihepiirikin muuttunut tai muuttumassa. En kuitenkaan ole hetkeäkään halunnut kuopata blogia kokonaan. Eläkööt se jatkossakin omaa elämäänsä ja toivottavasti suunta tästä muuttuu paremmaksi, nyt on ensimmäinen askel jo otettu. Tätä postausta tosin olen työstänyt elokuusta asti, joten edetään hitaasti mutta toivon mukaan varmasti.

IMG_20191002_180325_298

Hiljaista blogia on kompensoinut aktiivisessa päivitystahdissa pysynyt instagram, josta minut löytää nimimerkillä @jenskujne - suunnatkaa sinne, mikäli kiinnostaa seurata meidän reaaliaikaisempia kuulumisia.