Perjantaina alkuvuoden uurastus sai
loistavan päätöksen, kun kevään ylioppilastulokset julkaistiin.
Monet tutut olivat jo malttamattomina kyselleet pitkin kevättä
tuloksista, mutta minä en edes halunnut niitä saada. Epävarmana ja
pessimistisenä olin täysin sitä mieltä, että uusinnat kutsuvat
vielä syksyllä enkä pääsisi ryömimään kompastuskiveni
biologian yli. Kaikki toiveeni valmistumisesta olivat
kompensaatiopisteiden varassa ja valmistauduin jo henkisesti siihen,
etten tänä(kään) keväänä saisi painaa valkolakkia päähäni.
En edes halunnut kysellä koululta lopullisia tuloksia, halusin vain
kieltää koko ylioppilastulosten olemassaolon. Perjantai-aamupäivänä
puhelimeeni tulikin kuitenkin viesti kesken työpäivän, isältäni,
”Onnea Jenni, ylioppilas!”. En voinut uskoa sitä! Pian koulun
sihteeri soittikin ja onnitteli kertoen samalla lopulliset
arvosanani. Ja kuinka sitten kävikään?
Kokeiden jälkeen kirjoittamassani postauksessa povailin onnistumista kielikokeissa ja totaalista epäonnistumista biologiassa. Melko hyvin alustavat pisteet pitivätkin paikkansa, vaikka muutamat arvosanat menivätkin eri tavalla kuin olin laskeskellut. Kielikokeisiin en opiskellut lainkaan, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Biologiaakin luin niin mahdottoman vähän että meinasi loppua toivoa jo ennen koko kokeeseen osallistumista.
Kokeiden jälkeen kirjoittamassani postauksessa povailin onnistumista kielikokeissa ja totaalista epäonnistumista biologiassa. Melko hyvin alustavat pisteet pitivätkin paikkansa, vaikka muutamat arvosanat menivätkin eri tavalla kuin olin laskeskellut. Kielikokeisiin en opiskellut lainkaan, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Biologiaakin luin niin mahdottoman vähän että meinasi loppua toivoa jo ennen koko kokeeseen osallistumista.


Suomenkielen kokeen olen aikoinaan
kirjoittanut vuonna 2008 ja saanut siitä Eximian. Tavoitteeni oli
siis yltää edes samaan arvosanaan. Koe oli mielestäni todella
helppo, vaikka uutisoitiin sen vaikeudesta. Tiesin lopullisen
pistemäärän määrytyvän esseen mukaan, sillä muut tulokset
pystyi tarkistamaan jo etukäteen julkaistuista oikeista
vastauksista. Yllätyksekseni onnistuin jopa korottamaan vuosien
takaista arvosanaani siihen parhaimpaan, Laudaturiin.
Englannin koe oli mielestäni myös
helppo ja uskalsin jopa toivoa saavani siitä Laudaturin.
Suomenkokeen tavoin kaikki oli esseestä kiinni, mutta näköjään
se ei ollut lautakunnan mielestä niin hyvä kuin itse ajattelin. Tai
oikeastaanhan kirjoitin loistavan 900 sanan esseen kunnes tajusin
laskeneeni sanoja merkkien sijaan. Jouduin tiivistämään esseeni
kolmasosaan enkä tuohon lyhennelmään ollutkaan enää niin tyytyväinen kuin alkuperäiseen tekstiin. Pisteeni eivät riittäneet toivomaani Laudaturiin mutta sain silti E:n ja olen siitä iloinen ja ylpeä.
Äidinkielen koe (ruotsi) on kuulemma
yleensä ylioppilaskokelaiden kompastuskivi. Tekstitaidon koe olisi
voinut mennä paljon paremmin ja tiesin jo kirjoittaessani sitä,
että tehtävät olivat jotenkin tönkköjä eikä niin sujuvaa
tekstiä. Esseessä onnistuin mielestäni paremmin, mutta siinäkin olisi ollut paljon parannettavaa. Tiesin, ettei
tästä kannattaisi povata kovin korkeaa arvosanaa. Tavoitteeni C.stä
kuitenkin ylittyi ja pisteeni riittivät M:ään.
Sitten se biologia. Koetilanne oli
stressaava, ainoa koe jota pelkäsin etukäteen ihan kamalasti. Pahin
tunne on se, kun näkee koekysymykset ruudulla eikä osaa vastata
niihin. Se epävarmuus on raastavaa, kun koe edessään on pakko istua
ja miettiä, kuinka koko tulevaisuus on tässä kiinni. Vastasin
kaikkiin tarvittaviin kysymyksiin, mutta myönnän keksineeni vähän
omiani ja soveltaneeni aika reippaasti. Ainoa odotukseni kokeen
jälkeen oli saada tämän hylätyn kokeen avuksi muista aineista
riittävästi pisteitä kompensoitavaksi. Hyvä etten tuolilta
pudonnut kuullessani, että lopullinen arvosana oli B. Siis hyväksytty,
eikä edes kaikista huonoimmalla arvosanalla!

Tuloksella L E M B valmistun siis vihdoin ylioppilaaksi. Yksitoista vuotta sitten aloitin lukiossa. Pidin välivuoden, jatkoin opintojani, vietin viimeisen kouluvuoteni raskaana, osallistuin kokeisiin vastasyntyneen kanssa. Kävin uusimassa kokeita riittämättömin tuloksin ja annoin periksi. Seitsemän vuotta kypsyttelin mielessäni ajatusta yrittää vielä uudelleen ja onneksi tein päätökseni saada tutkinto lopultakin suoritettua. Vihdoinkin se tavoite on saavutettu ja saan painaa valkolakin päähäni! Onnea minä ja onnea kaikille muille kevään ylioppilaille! Jos siellä joku ruudun takana miettii ylioppilaaksi kirjoittamista aikuisiällä, en voi kuin lämpimästi suositella.
Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.
Onneksi olkoon! Hienoilla arvosanoilla vielä :) Varmasti hieno fiilis kun on saavuttanut jotain, joka jäi aikoinaan kesken. Vaikka keskeytys olikin mitä ihanin asia, kuin perhe :) Tuli muuten oikein nostalginen fiilis, kun luin noita kokeiden arviointeja :D
VastaaPoistaOnneksi olkoon! Ihan loistava suoritus. Itsekin tarvitsin aikanani pienen opiskelutauon, jotta sain opinnot päätökseen. Tuosta voi hyvillä mielin jatkaa kohti uusia haasteita. 😊
VastaaPoistaUpeaa! Loistavin arvosanoin. Onnea todella paljon!! Lakkiaispäivä on kyllä ikimuistoinen-nauti!
VastaaPoistaUpeaa! Onnea paljon ja ihanaa kesää!
VastaaPoista-El
Jee, onnea! Mahtavaa, että sait noin hienot tulokset yo-kokeista :)
VastaaPoistaOnneksi olkoon!
VastaaPoistaMahtavaa, että uskoit unelmiisi ja toteutit ne. Taas kerran nähtiin, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Onneksi olkoon, kiva kuulla että hyvin meni!
VastaaPoistaOnneksi olkoon! Ihan liikutuin, niin ihana fiilis :) Mahtava suoritus ja mahtavaa, että uskoit itseesi :) Hyvää kesää ja ihanaa lakkiaispäivää!
VastaaPoistaIhan tosi upeat tulokset! Onneksi myös vähän selvensit mitä ne tarkoitti kun minä ei-ylioppilasta en ymmärrä niistä mitään :D sait kuitenkin pienen pistoksen muhun ja täällä mietin jo iltalukiota :D
VastaaPoistaOnnea! :)
VastaaPoistaOnnea! Tosi hieno tulos, kannatti yrittää! Varmasti tämä onnistuminen antaa motivaatiota tulevaisuudenkin opintoja ajatellen. :)
VastaaPoistaOlen iloinen puolestasi.