20. huhtikuuta 2018

Valoisa ja tilava keittiö

Yhteistyössä Veke.fi

Meidän uuden kodin keittiö alkaa vihdoin olla valmis, näin viiden kuukauden asumisen jälkeen. Keittiössä ei tällä hetkellä vietetä hirveästi aikaa ruoka-aikojen ulkopuolella, mutta pidän tärkeänä että keittiö olisi silti mahdollisimman lämpimän oloinen ja kutsuva. Ruoanlaitto on mukavaa siistissä, tilavassa keittiössä ja ison pöydän ääreen on kiva kerääntyä yhteiselle aterialle. Kun keittiö on viihtyisä siellä haluaa todennäköisemmin myös pelata, askarrella ja tehdä vaikka koululaisen kanssa yhdessä läksyjä tulevana syksynä. 

Meidän keittiössä on runsaasti säilytystilaa, hyvät tasot levittäytyneellekin ruoanlaitolle ja tykkään keittiön valoisuudesta. Keittiö on heti ulko-ovesta ja eteisestä seuraavana ja oveton kulkuväylä tuo tilantuntua. Verhot, jotka siirtyivät vanhasta kodistamme ovat liian lyhyet, sillä edellisessä asunnossa huonekorkeus ei ollut täysi ja lyhyemmät verhot riittivät mainiosti ikkunan alareunaan asti. Noita tynkiä täytynee päivittää jossain vaiheessa kun ehtii ja jaksaa.

_DSC0451 -1_1 _DSC0437 -1_1 _DSC0372 -1_1 _DSC0360 -1_1

Mä olen aina halunnut ison pöydän jonka ääreen mahtuisi syömään ilman, että kyynärpäät kolisevat vierustoveriin tai että ruoat eivät mahdu pöytään. Me ollaan asuttu Samin kanssa yhdessä jo reilut seitsemän vuotta ja ollaan keretty kuluttaa lähes yhtä monta ruokailuryhmää sinä aikana. Kun saimme varmistuksen muutolle tiesimme heti, että halusimme päivittää ruokaryhmämme uuteen. Vanha pöytä olisi liian pieni uuteen ja isompaan keittiöön, tuolejakin olemme inhonneet ostohetkestä asti. Kankaiset tuolit imivät kaikki liat itseensä ja näyttivät vastapestyinäkin likaisilta kestotahroineen. Eivätkä ne olleet niin mukavat istuakaan. 

Löysimme Vekeltä kivan valkoisen pöydän sekä mustat tekonahkaiset tuolit. Toimitusaika tuolle kyseiselle yhdistelmälle oli piinaavan pitkät neljä kuukautta ja itse asiassa se vielä pitkittyi alkuvuodesta reilulla kuukaudella. Emme kuitenkaan löytäneet mitään kivempiakaan ratkaisuja, joten sinnittelimme vanhalla pöydällämme odottaen uuden toimitusta.

Eräänä perjantai-iltana lasten mentyä nukkumaan ulko-oveemme koputettiin. Naapuri oli ostanut itselleen uuden pöydän ja kysyi haluaisimmeko hänen vanhan, vain hetken aikaa käytössä olleen pöydän. Kävi sitten niin, että iltakymmeneltä raahattiin vanha ruma pöytämme roskakatokseen ja saimme uuden, ihanan, ison valkoisen pöydän tilalle. Alkuun oli tarkoitus pitää pöytää vain sen aikaa, että oma uusi pöytämme toimitettaisiin, mutta päädyimmekin perumaan kaupat pöydän osalta. Mihin me enää uutta pöytää tarvittaisiin, kun sellainen jo saatiin? Naapurin vanha pöytä oli lähes moitteettomassa kunnossa.

Pelkkien tuolien toimitusaika oli pöytäryhmää huomattavasti nopeampi ja tilaamamme Krista-tuolit saapuivatkin postissa muutamaa päivää myöhemmin. Ne sopivat pöydän kanssa yhteen kuin nakutettu! Molemmissa on kromijalat ja tekonahkaisissa penkeissä ihastutti myös käytännöllisyys. Ei enää höyrypesureita ja tuskallista tuolinpäällisten hinkkaamista! Rasvaiset sormejäljet tarttuvat ikävä kyllä tekonahkan helposti, mutta lähtevät onneksi myös helposti pois kostealla liinalla pyyhkiessä. Tahroilta kuin ei oikein lapsiperheessä voi välttyä, on niiden siivoamisen helppous kriittisen tärkeää. Nämä tuolit ovat myös todella mukavat istua. Meidän vanhoissa käytettyinä ostetuissa tuoleissa joissa pehmusteet olivat jo ihan kuluneet ja epä-pylly-ystävälliset. Uudet tuolit sen sijaan ovat ihanan muhkeat ja toivottavasti ajan saatossa pysyvätkin sellaisina.

_DSC0369 -1_1 _DSC0439 -1_1 _DSC0386 -1_1

KEITTIÖN PLUSSAT
+ Paljon kaappitilaa
+ Iso pöytä
+ Mukavat ja helppohoitoiset tuolit
+ Avoin ja valoisa
+ Lampun muumipappa mun lapsuudestani
+ Tuuletusikkuna
+ Näköyhteys pihalle

KEITTIÖN MIINUKSET
- Lyhyet verhot
- Kellertävät kaapinreunukset
- Outo kahden jääkaapin yhdistelmä
- Imurointia hankaloittavat pöydänjalat
- Ikivanha liesi ja pieni uuni

Uuden pöydän ja uusien tuolien myötä keittiö heräsi ihan uudella tavalla henkiin. Pöytä heijastaa valoa todella hyvin verrattuna aiempaan, tummanruskeaan pöytään ja se avartaa koko keittiön yleisilmettä. Tuolit mahtuvat pöydän ääreen paljon aiempaa paremmin ja kaikille ruokailijoille riittää tilaa istua. Nyt keittiössä kelpaa viettää aikaakin enemmän kuin pakolliset ruoanlaitto- ja ruokahetket. Eikä ole kiirettä pois päivällispöydässä sen takia että peppu puutuisi! 

15. huhtikuuta 2018

7-vuotissynttäreiden juhlapöydässä

Me juhlittiin tänään 7-vuotiasta synttäripojua sukulaisten ja kavereiden kesken. Päivänsankari toivoi Overwatch-teemaista kakkua ja minähän tein työtä käskettyä. Huomaa töiden aloituksen hankaloittaneen juhlien järjestelyä sekä juhliin panostamista. Ei vaan enää ole aikaa eikä jaksamista suunnitella teemajuhlia ja tarjoiluja viimeisen päälle. Mentiin siis tällä kertaa monessa kohtaa helpomman kautta. Lauantaina kotonamme kävi siivooja, joka puunasi kodin puolestamme. Tarjoiluissa ei yritetty pysytellä minkään teeman rajoissa, vaan laitetiin pöytä koreaksi helpoilla ja takuuvarmoilla herkuilla. Juhlapäivän aamuna kerettiin käydä päiväkodin perhetapahtumassa ja kotonakin kaikki oli valmiina jo ennen vieraiden saapumista (varmaan ekaa kertaa ikinä). Kameran akku sanoi sopimuksensa irti heti juhlapöydän kuvaamisen jälkeen, joten tässä hieman herkkufiilistelyä. 

_DSC0393 -1_1 _DSC0395 -1_1 _DSC0391 -1_1 _DSC0398 -1_1 _DSC0404 -1_1 _DSC0406 -1_1

Suolaisina juhlapöydästä löytyi vihanneslautanen jossa oli kukkakaalia, porkkanaa, minitomaatteja ja kurkkua, ruisnachoja sekä niiden kanssa kolmea eri dippiä. Naposteltavaksi oli juustonaksuja sekä poppareita ja hieman ruokaisampana vaihtoehtona cocktailpiirakoita munavoin kera. Makeat tarjottavat koostuivat karkeista, viinirypäleistä ja ananaksesta, epämääräisistä Overwatch-logomuffinseista sekä Rip-tire -kakusta. Suklaamoussella ja vadelmatuorejuustolla täytetty kakku päällystettiin sokerimassalla ja koristeltiin mallikuvaa mahdollisimman tarkkaan tutkien. Tuo rip-tire, eli "piikkirengas/junkratin superhyökkäys" on siis jonkunlainen ase Overwatch-pelistä. Kuulemma toteutus kelpasi ja olin kyllä itsekin ylpeä luomuksestani. Kakun pelottavasta ulkomuodosta huolimatta se maistui kaikille juhlavieraille. Harvoin kakusta jää noin pientä palaa jäljelle kuin tänään jäi. Kotia koristeltiin muutamalla ilmapallolla ja koruttomat "panostamattomat" juhlat olivat silti nappimenestys!

Jotenkin tuntuu että kotiäitinä halusin enemmän näyttää pystyväni luomaan kaikenlaisia hienoja spektaakkeleita ja silloin sitä aikaakin oli ihan eri tavalla. Pääasia on kuitenkin se, että juhlissa on kivaa ja tarjoilut maistuvat hyvältä. Oli kieltämättä kiva huomata, että pienemmälläkin vaivannäöllä saa ihan yhtä onnistuneet juhlat eikä kukaan muu kuin minä itse odota tai vaadi mitään sen erityisempää. 

11. huhtikuuta 2018

Ikuinen selkäkipu epiduraalista

Epiduraalipuudutus on yksi yleisempiä kivunlievityskeinoja synnytyksessä. Synnyttäjän selkäydintä ympäröivään epiduraalitilaan asennetaan katetri, jonka kautta puudutusaine leviää kehoon. Epiduraalipuudutus on tehokas, mutta kuten kaikissa lääkkeissä, on siinäkin haittavaikutuksia. Suurin osa tiedossa olevista haittavaikutuksista ovat vähäisiä, pian ohi meneviä eivätkä ne ylitä puudutuksen hyötyjä. 

ilokaasuhaha

Mä olen kolmesti synnyttänyt epiduralipuudutettuna. Kaikki on mennyt oikein hyvin itse synnytyksissä, puudutus vei kivut ja synnyttäminen sujui ongelmitta. Epiduraalipuudutuksesta on ollut minulle iso hyöty ja olen sitä joka kerta toivonutkin, vaikka sanotaan että uudelleensynnyttäjille käytetään mieluummin muita puudutteita. Kolmannessa synnytyksessä epiduraalia laitettaessa keholleni kuitenkin tapahtui jotain, tai sitten asennus epäonnistui. Tämän seurauksena selkäni reistailee edelleen kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Itse kivunlievitys toimi kolmannessakin synnytyksessä juuri niin kuin pitikin, mutta en ole enää niin varma että se oli näiden selkäongelmien arvoinen.  

Puudutuksen pistäminen on jokaisessa kolmessa synnytyksessä tuntunut ikävältä. Tottakai, kun kipeiden supistusten aikana täytyy pysytellä täysin liikkumatta jonkun ronkkiessa sua neulalla selkään. Kolmannessa synnytyksessä epiduraalin laitto tuntui kestävän paljon pidempään kuin aiemmin, mutta hoitohenkilökunta ei ainakaan ääneen kommentoinut mahdollisia ongelmia. Kuopuksen synnytyksessä epiduraalin pistoskohta jäi huomattavasti kipeämmäksi kuin edellisillä kerroilla, eikä kipu hellittänyt ajan myötä. Alkuun ajattelin tämän olevan normaalia jälkioireilua enkä siksi lähtenyt esimerkiksi tutkituttamaan asiaa tarkemmin. En myöskään osannut arvioida, kuinka pitkä aika katsottaisiin "normaaliin" palautumiseen ja tässä sitä ollaan kolme ja puoli vuotta myöhemmin yhä kipeinä.

lillebror 006muok

Olen jonkun verran etsinyt tietoa epiduraalin haittavaikutuksista, mutta mikään ei selitä kokemaani kroonista kiputilaa selkänikamien välissä. Sen sijaan (koska google diagnosoi parhaiten) aloin selkäkivun lisäksi epäilemään, että kovat päänsärkykohtaykseni joille ei tutkimuksista huolimatta ole löytynyt mitään syytä saattaisivat myös olla liitännäisiä tähän selkäkivun aiheuttajaan. Epiduraalin haittavaikutuksiin kuuluu sekä kovaa päänsärkyä ja selkäkipua, mutta kummankin oireen kuuluisi loppua muutamassa päivässä eikä jatkua vielä yli kolme vuotta synnytyksestä. Ihan äskettäin uutisoitiin muuten että eräälle naiselle oli jäänyt puudutusneula jumiin selkärankaan synnytyksen yhteydessä tapahtuneessa puudutuksessa ja se oli huomattu vasta 14 vuotta myöhemmin. Onkohan mullakin joku neulanpätkä tuolla selkärangassa joka selittäisi kivut?

Selässäni on yksi kipeä piste. Se ei ole ihan jatkuvasti kipeä, mutta se oireilee eri asennoissa selkää taivuttaessa ja venyttäessä sekä säteilee välillä koko selkään. Mistä oletan tuon kipupisteen johtuvan epiduuraalista? Koska se on tasan sama kohta joka on ollut kipeä epiduraalin laitosta asti. Kipu tuntuu kahden nikaman välissä noin keskiselässä, juuri siellä minne piikki aikoinaan iskettiin. Kipu on pahimmillaan äärimmäisissä venytyksissä (esim. silta-asennossa), tai oikeastaan vielä pahempi siinä hetkessä kun venytyksestä palautuu. Kipu tuntuu samanlaisena myös selkää pyöristettäessä ja muuten taivutettaessa, mutta ei yhtä voimakkaasti. Vaikka selkäkipu ei varsinaisesti estä normaalielämää (ainoastaan hidastaa ja hieman hankaloittaa), niin on se silti aika ikävä vaiva kantaa mukanaan mahdollisesti loppuelämänsä ajan. Tämä vaiva on erityisen ikävä siksi, että se tuottaa kovaa kipua mieleisiä asioita tehdessäni, eli venytellessä ja joogatessa. Pelkään myös, etten pysty enää vahvistaa selkäni kuntoa tai kehittyä venyvyydessä siihen mitä joskus olen kyennyt.

Millaisia kokemuksia teillä on epiduraalipuudutuksesta?

9. huhtikuuta 2018

Imeskeleekö sinunkin lapsesi kylpyleluja?

Siivosin eilen saunaamme ja kävin samalla läpi lasten kylpyleluarsenaalia. Siinä vauvaleluja pois kerätessäni mieleeni muistui yhtäkkiä joku aikoja sitten lukemani juttu, jossa suosittu Sophie-purulelu oli leikattu auki ja sisältä oli paljastunut muheva homeylläri. Päätin siis itsekin tutkia meidän muutaman vuoden vanhoja kylpyleluja tarkemmin ennen kuin viskaisin ne roskiin. Ihan vaan mielenkiinnosta. Osasin jo odottaa mielenkiintoisia löytöjä, sillä osassa leluista oli selkeästi havaittavissa tummumia jo ulkopuolelta katsottuna. 

Kaivoin esille sakset ja mattoveitsen ja ryhdyin silpomaan. Ensimmäisessä lelussa tuntui olevan vettä jäljellä viime kylvystä ja heti sakset siihen iskettyäni pöydälle valui mustapilkullista vettä. Hyi yökötys! Sama toistui kaikkien muidenkin lelujen kohdalla. Lelujen sisäpinnat olivat ihan mustia homeesta ja mitä enemmän niitä leikkelin auki sen ällöttävämmäksi meni. Mieheni tuli katsomaan mitä mä keittiössä touhuan, kun yökkäilin ja yökkäilin. Hän tuumasi, että meidän lapsillahan on tapana täyttää noi lelut vedellä ja ruiskia vettä toistensa päälle ja jopa suuhun. Mahtaa olla ollut hyvänmakuista vettä ja todella todella hygieenistä. 

_DSC0397 -1_1 _DSC0395 -1_1 _DSC0399 -1_1 _DSC0400 -1_1

Viimeisimpänä leikkauspöydälle pääsi sininen hylje. Tuo kulunut ja jokseenkin kärsineen näköinen hylje on ollut mun maisteltavana lapsuudesta asti ja hieman nostalgisin fiiliksin upotin veitseni siihen. Sisällön nähtyäni en enää kokenut yhtä paljon surua vanhan leluni kohtalosta, enemmänkin ällötystä. Tuon lelun sisushomeet ovat mitä todennäköisimmin melkein 30 vuotta vanhoja, oikein vuosikertatavaraa! Ehkä jos sen pesisi ja liimaisi takaisin yhteen ja nostaisi jonnekin hyllylle missä se pysyisi puhtaana kun kuola ja kyplyvesi ei pääsisi turmelemaan sitä.

_DSC0408 -1_1

Tässäkö on lastemme hyvän vastustuskyvyn salaisuus? Aina sanotaan, että liian steriili ympäristö ja liian puhtaat oltavat ovat lasten bakteerikannan kehityksen kannalta huono juttu, joten ehkä ratkaisu terveyteen on homeisten kylpylelujen imeskely ja homeveden juominen? Oli tai ei, niin tämä saa luvan loppua. Hyi olkoon. Suosittelen teitä kaikkia tutkailemaan lasten kylpylelut sekä vauvojen purulelut ja olemaan säilyttämättä niitä kovin pitkään. Parempi vaihtoehto vesileikkeihin lienee sellaiset lelut, joiden sisään ei pääse kerääntymään vettä.

8. huhtikuuta 2018

Eskarilaisen Gymi-synttärit

Yhteistyössä Gymi

Eilen vietettiin hieman etukäteen Joelin 7-vuotissynttäreitä eskarikavereiden kanssa. Viime vuonna juhlittiin ensimmäisiä kaverisynttäreitä kotona, mutta tällä kertaa päätettiin ulkoistaa juhlat. Muualla vietetyt synttärit houkuttelivat helppoutensa takia; ei siivousta ennen ja jälkeen juhlien, ei pikkuveljien evakkojärjestelyitä eikä tarvetta suunnitella ohjelmaa ja tekemistä lapsille juhlien ajaksi.

_DSC0390 -1_1 _DSC0465 -1_1

Me saatiin upea mahdollisuus järjestää Joelin synttärit Espoon Suurpellossa sijaitsevassa Gymissä, joka on voimistelusali täynnä telineitä, keinuja, trampoliineja ja jumppalaitteita. Gymi tarjoaa lasten synttäripakettien lisäksi erilaisia harrastetunteja sekä leirejä, sekä aikuisille esimerkiksi polttariohjelmaa Espoossa, Helsingissä, Kirkkonummella ja Valkeakoskella. Gymin synttäreillä mukana on ohjaaja, joka hoitaa lasten leikittämisen, opettaa ja autta laitteiden käytössä. Me oltiin kaveriksi tulleen siskoni kanssa enimmäkseen taka-alalla ja ihailtiin kuinka hyvin ohjaajamme Jasmin hoiti vilkasta lapsilaumaa. 

_DSC0482 -1_1 _DSC0434 -1_1

Gymin synttäripakettiin kuuluu ohjattua liikuntaa radalla, erilaisten esteiden, temppujen ja akrobatialiikkeiden opettelua sekä alkulämmittelyt ja loppuverryttelyt. Liikuntaohjelman sisältö räätälöidään omien toiveiden mukaan sekä osallistujien iän perusteella ja teemaksi voi valita esimerkiksi parkouria, joogaa tai sirkusta. Juhlien loppupuolella lapset pääsevät herkkujen pariin ennen kotiinlähtöä. Gymille saa tuoda omat juhlaeväät ja vaikka mieli olisi tehnyt kokkailla jotkut hienot tarjottavat mentiin tällä kertaa helpomman kautta ja haettiin kaupasta karkkia, sipsiä, pillimehuja ja jäätlöpuikkoja tarjottavaksi. Valoisassa tilassa oli ihanaa istahtaa lopuksi auringonlaskun siviittämänä herkuttelemaan ja höpöttelemään. Hiestä märkinä ja masut täynnä herkkuja lapset lähtivät iloisina kotiin. 

_DSC0510 -1_1 _DSC0401 -1_1

Joelin kommentit juhlista oli, että parasta oli kaikki ja kivointa oli kaikki. Aika perusteellinen arvio, eikö? Me suosittelemme lämmöllä Gymi-synttäreitä mainioksi vaihtoehdoksi sellaisille perheille, jotka etsivät helposti toteutettavia synttärijuhlia. Liikunnalliset synttärit ovat myös mielestäni konseptina loistava, sillä aina puhutaan siitä ettei nykyajan lapset liiku tarpeeksi. Jumppaamisen yhdistäminen juhliin on mainio tapa rohkaista lapset liikkumaan.

Millaisia lastensynttäreitä te olette järjestäneet kodin ulkopuolella?

5. huhtikuuta 2018

5x tiukkaa kasvatussääntöäni

Kaikissa perheissä on omat kasvatusmetodinsa ja tapansa. Joillekin toimii vapaampi tyyli, toiset taas ovat hyvin tiukkoja säännöissä. Kaikkiin asioihin ei ehkä ole tiettyä menetelmää, jota seurata, vaan joissain asioissa sovelletaan tilanteen mukaan. Osa säännöistä taas ovat tiukemmat ja niistä pidetään kiinni lähes jatkuvasti. Aina samat menetelmät ja säännöt eivät edes sovi perheen kaikille lapsille, vaan jokaiselle on keksittävä oma ratkaisutyyli. Meidän perheessä sovelletaan sääntöjä monissa "pikkuasioissa", kuten herkkupäivissä ja ruutuajassa. Mun mielestä me ei olla erityisen tiukkoja kasvattajia - joskus tuntuu että ollaan jopa liian rentoja monissa asioissa. Sitten on ne muutamat tietyt säännöt, joissa ollaan tosi tarkkoja. 

_DSC0998_2

1. Huoneet siivotaan joka ilta. Tämä on asia josta pidämme tiukasti kiinni. Lelut ja vaatteet menevät illalla omille paikoilleen ja huoneiden on oltava siistit. Jos jokin leikki on kesken, esimerkiksi legojen rakentelu, voi ne lelut nostaa hyllylle tai pöydälle sivuun, mutta leluja ei jätetä lojumaan pitkin lattioita. Tavaroita saa levittää ja leikit saavat aiheuttaa sotkua - kunhan pitävät huolen myös jälkipyykistä. Pyritään pitämään kiinni siitä, että leikitään yhtä juttua kerrallaan, mutta jos leikkiin kuuluu legot, autot, naamiaisvaatteet, sohvatyynyt ja unilelut, niin se on ihan ookoo. Välillä kehoitetaan lapsia siivoamaan myös kesken päivän, ettei illan urakka veny mahdottomaksi.

2. Kotitöihin osallistutaan ilman erillisiä palkkioita. Tähän kuuluu tällä hetkellä lähinnä omien huoneiden siivous ja lelujen/vaatteiden kerääminen muualta kodista paikoilleen tai pyykkiin. Lasten tehtävänä on myös viedä kaappiin omat puhtaat pyykkinsä ja auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä. Lasten ei pitäisi osallistua kotiaskareisiin ainoastaan rahahoukuttimen avulla. Oman osuutensa tekemisen ei pitäisi olla ehdollista, sillä kotityöt on joka tapauksessa tehtävä. Tietenkin esimerkiksi erityisestä oma-aloitteisuudesta tai ahkeruudesta voi saada jotain pientä extraa, mutta lähtökohdan tulisi olla että jokainen perheenjäsen osallistuu oman kykynsä mukaan ja ikätasoonsa sopivalla tavalla. Ei kenenkään kuulu maksaa sinulle siitä, että pidät huolta kodistasi ja siivoat omat jälkesi.

3. Vanhempia kunnioitetaan. Mammalle tai iskälle ei puhuta rumasti eikä heitä haukuta tyhmiksi. Tottakai tätä tapahtuu välillä, mutta olemme tiukkoja siitä, että lapset tajuavat ettei sitä hyväksytä. Tämä pätee myös muihin aikuisiin. Samalla tavalla tämä sääntö pätee myös meihin vanhempiin, eli emme moiti lasta vaan lapsen käytöstä. Mielestäni siinä, miten asiat esitetään, on kriittisiä eroja. Lapsi ymmärtää ja käsittelee asioita aivan eri tavalla jos sanotaan "olitpas tyhmä kun teit noin" tai jos sanotaan "olipas tyhmästi tehty". Teon kritisointi on ok, persoonan kritisointi ei. 

4. Aamuisin ei nousta kukonlaulun aikaan. Postaukseni tästä aiheesta herätti aikoinaan niin suuren kohun, että maikkarikin teki asiasta jutun. Lapset tarvitsevat tietyn määrän unta jaksaakseen virkeänä koko päivän ja jos herää liian aikaisin saa luvan mennä sänkyyn makoilemaan/lepäämään vielä hetkeksi. Aina takaisin sänkyyn passittaminen ei kuitenkaan auta, mutta lapset huomaavat väsymystä valittaessaan itsekin nukkuneensa liian vähän. Silloin ei auta kuin sanoa, että mitäs nousit niin aikaisin ja ehkä nyt huomaat miksi olisi pitänyt nukkua tai edes levätä aamulla pidempään. 

5. Tiettyjä hyviä käytöstapoja on noudatettava. Lasten tulee osata kiittää, puhua kauniisti ja pyytää tarpeen tullen anteeksi (mielellään oma-aloitteisesti ilman erillistä muistutusta). Ruokapöydässä ei pelleillä, pidetä älämölöä tai yökkäillä. Valehtelu on ehdottoman kielletty ja ollaankin pyritty tekemään selväksi se jo pienten lasten "viattomien" valheiden kohdalla. Jos teet jotain väärin vanhempasi voivat tietenkin suuttua, mutta jos valehtelet, on se vielä pahempi juttu. Sääntöjä totellaan ja niiden tahallisesta laiminlyönnistä tulee rangaistus. Ollaan kilttejä, otetaan toiset huomioon ja käyttäydytään kohteliaasti.

_DSC0147 -1_1

Monet näistä ovat kyllä aika mission impossible. Kolme rasavilliä poikaa ovat varsin mahdottomia pitää aisoissa jatkuvasti. He tönivät, riitelevät, haukkuvat, kiusaavat ja ärsyttävät toisiaan usein. He testaavat rajojaan, kuten kuuluukin. Vaadin lapsilta hyvää käytöstä, mutta annan heille tietyissä määrin myös vapauksia oppia asioita kantapään kautta. Korostan sitä, että jos yksi käyttäytyy ikävästi se ei tarkoita että muidenkin pitää / että muutkin saavat tehdä niin. Opetan lapset olemaan yksilöitä ja ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Lapset tietävät ja ymmärtävät meidän säännöt, mutta unohtavat myös hetkessä kaikki mitä heille opetetaan.

Rajat ovat rakkautta. On ehdottoman tärkeää, että perheessä on sääntöjä ja rajoja. Toivon, että lapseni saavat tätä kautta hyvät perusteet elämälleen ja toisten ihmisten kanssa toimimiseen. Toivon, että he oppivat pitämään hyvä käytöstä arvokkaana asiana. En halua olla natsiäiti, joka kieltää kaiken kivan ja simputtaa minkä kerkeää. Haluan lasten oppivan, että luottamus ansaitaan ja hyvästä käytöksestä seuraa hyviä asioita ja huonosta käytöksestä seuraa rangaistuksia.

Erityisen tärkeää on osoittaa lapsilleen rakkautta ja selittää, selittää, selittää. Sekä positiiviset että negatiiviset asiat tulisi selittää lapselle niin, että syyt ja seuraukset ovat ymmärrettävissä. Positiivisessa palautteessa tuodaan esille hyöty: "Olipas sinulta kiltisti tehty, kun autoit tiskien kanssa. Tällä tavalla minulle jää enemmän aikaa lukea kanssasi, koska saimme hommat tehtyä nopeammin yhdessä". Negatiivisessa palautteessa tarkastellaan tilannetta toisen näkökulmasta: "Ei ollut kivasti tehty, kun rikoit hänen rakennelman. Huomaatko, hänellä on paha mieli ja hän itkee. Mieti, miltä sinusta tuntuisi jos joku rikkoisi sinun rakennelmasi?".

Tiukkojenkin sääntöjen paras osuus on kuitenkin ne poikkeukset, jotka vahvistavat säännöt. Ei haittaa, jos joskus valvotaan erityisen pitkään jännittävän iltasadun ääressä. Välillä voi skipata iltapuuron ja ottaa tilalle jäätelöä tai tehdä eväsretken telkkarin ääreen. Sotkea saa vaikka millä mitalla, kunhan auttaa sotkujen siivoamisessakin. Aina ei tarvitse olla kiltti ja iloinen, koska kaikilla on huonoja päiviä. Tahalliset ilkeilyt olisi kuitenkin aina suotavaa jättää pois. Säännöillä arkielämä pysyy ruodussa ja poikkeuksilla piristetään arkea. 

Missä kasvatusperiaatteissa te olette erityisen tiukkoja?

2. huhtikuuta 2018

Päivähoito säästää perheen ruokakuluja

Meidän perheen nuorimmat lapset aloittivat päivähoitotaipaleensa kolmisen kuukautta sitten. Päiväkotipaikkoja haettiin oikeastaan työkkärin painostuksesta, mutta onneksi kerkesinkin saamaan töitä ennen kuin jouduin laittamaan lapset arvojeni vastaisesti hoitoon lojuessani itse kotona. Lapset aloittivat päiväkodissa kolme viikkoa ennen kuin menin töihin ja se oli oikein hyvä aika totutella hoitoarkeen. Ensimmäiset viikot pojat söivät aamupalan kotona, koska aamut olivat edelleen mun kotona olon takia melko kiireettömät. Työn aloituksen myötä päiväkotiaamut aikaistuivat tunnilla ja oli järkevämpää siirtää myös aamupalan syönti päiväkotiin, näin saamme kaikki nukkua puoli tuntia pidempään.

Päiväkodin tullessa mukaan arkikuvioihin moni muukin asia kuin päivien kulku muuttui entisestä. Asia, johon tänään otetaan kantaa on ruokakauppalaskut. Kotihoidossa ollessaan ja päiväkerhossa käydessään lapset söivät kaikki päivän ateriansa kotona ja sen lisäksi kerhoon pakattiin myös omat eväät. Nykyään kotona syödään arkisin vain kaksi ateriaa (päivällinen ja iltapala) ja viikonloppuisin tietty normaalisti.

ruokakulut_3
ruokakulut_2

Me ei olla koskaan oltu kovin tarkkoja siitä, paljonko rahaa meillä menee ruokaan. Ostetaan paljon hyväksi todettuja tuotteita vaikka niistä löytyisi halvemmat versiot, tehdään paljon heräteostoksia, panostetaan kotimaisiin tuotteisiin ja yritetään myös tehdä jonkun verran luomuostoksia. Ruokakauppaan menee helposti tuhat euroa kuukaudessa, yleensä vähintään 800 euroa. Tiedetään itsekin, että ruokaostokset ovat sellainen asia josta voisimme säästää paljonkin, mutta ei jakseta pihistää. Päivähoidon aloituksen ja päiväkotiin siirtyneiden ruokailujen myötä meidän kauppalaskumme ovat kuitenkin pienentyneet huomattavasti. Viimeisten kolmen kuukauden ajan ruokakauppaan on mennyt noin 600-800 euroa. Parhaimmillaan tämä tarkoittaisi jopa neljänsadan euron säästöä kuukausittain. 

ruokakulut_1

Talouden kokonaistilanteeseen nähden rahansäästö ei tietenkään ole tuonne päinkään. Aiemman pienen lukukausikohtaisen kerhomaksun sijaan maksetaan kuukausittaista päivähoitomaksua. Bensakulut ovat pysyneet suunnilleen samoina, mutta niiden lisäksi mulla menee bussilippuun rahaa. Suoranaista säästöä ei siis välttämättä ruokakulujen pienenemisestä synny, vaan sama raha kiertää kauppalaskuista muihin menoihin. 

Paljonko rahaa teillä menee ruokakauppaan kuukausittain ja montako suuta on syötettävänä?