21. maaliskuuta 2018

Valmistunko ikinä ylioppilaaksi?

Mulla oli tänään kevään viimeiset ylioppilaskirjoitukset. Kävin aikoinaan lukion loppuun, mutten koskaan valmistunut ylioppilaaksi. Päätin siis vihdoin ottaa tuumasta toimeen ja suorittaa tutkinto loppuun asti. Minun ei onneksi tarvinnut suorittaa kursseja ennen kokeita, sillä sain kaikki aikoinaan suorittamani kurssit hyväksiluettua. Kirjoitettavat aineet oli valittava IB:llä lukemistani aineista, joten ilmoittauduin ruotsin, suomen, englannin sekä biologian kokeisiin. Bilsan sijaan olisin voinut valita myös matematiikan, mutta koska en osaa matikkaa ollenkaan päätin valita biologian. Jota en myöskään osaa ja joka oli syy miksi valkolakki aikoinaan jäi saamatta.

yo2

Tuntuihan se hieman pöhköltä ilmoittautua ylioppilaskirjoituksiin kahdeksan vuotta nuorempien oppilaiden joukkoon, mutta eipä sillä iällä ole merkitystä. Minulla on kuitenkin suhteellisen hyvä syy (tai kolmekin syytä), miksi tavoittelen valkolakkia vasta nyt 26-vuotiaana. Lukioraskaus lukuisine poissaoloineen sekä kirjoitusten aikaan kolmen viikon ikäinen vauva ovat toki osasyy huonoon menestykseen, mutta suurin osa oli kiinni ihan itsestäni ja laiskuudestani valmistautua kokeisiin kunnolla.

Kansallisen lukion yo-kokeet ja IB-linjan final examit eroavat jokseenkin toisistaan. Siinä missä kansallisessa lukiossa on suoritettava vähintään neljä ainetta ja kompensaatiopisteiden ansiosta voi valmistua hylätystä arvosanasta huolimatta, on IB linjalla läpäistävä kaikki kuusi pakollista koetta tietyin minimiarvosanoin, esim. pitkän oppimäärän kokeista vähintään 4 (skaalalla 1-7 jossa 7 on paras) joka vastaa yo-tutkinnon C:tä. 

yo3

Ylioppilaskokeisiin valmistautuminen uuden työn ohella kolmen pienen lapsen kanssa oli melkoisen hankala yhdistelmä. Lukiolaisilla on viikkojen mittaiset lukulomat, mutta mulle jäi töiden ja lastenhoidon jälkeen muutama hassu tunti siellä täällä opiskella. Kielikokeisiin en valmistautunut juuri ollenkaan, mitä nyt kokeita edeltävinä iltoina ohimennen vilkaisin millaisia tehtäviä kokeet suurpiirteisesti pitävät sisällään. Äidinkielen kokeen tekstitaidossa onnistuin mielestäni ihan siedettävästi. Alustavissa arvosanoissa sain 4/6 pistettä kaikista kolmesta tekstitaidon tehtävästä, joka vaikuttaa ihan kelpo tulokselta. Esseessä puolestaan taisin kirjoittaa hieman ohi aiheen ja reilun sivun verran enemmän kuin suositeltu 4-5 sivua, joten saa nähdä kuinka käy. Esseen alustavia arvosanoja en ole vielä saanut.

Englannin sekä suomen kokeet olivat mielestäni helppoja, ainakin kuullunymmärtämisen, luetunymmärtämisen sekä kielioppitehtävien osalta. Essee-osuus tuotti enemmän päänvaivaa. Esseen tulisi olla pituudeltaan enintään 1300 merkkiä. Englannin kokeessa kirjoitin todella hyvän esseen, kunnes tajusin laskeneeni sanoja merkkien sijaan ja jouduin typistämään loistavan 900 sanan esseeni noin 300 sanan pituiseksi koosteeksi. Suomen kokeessa oli myös hankalaa pitäytyä noin lyhyessä "esseessä" ja oikein raivostutti, että mikä ihmeen essee tuollainen lyhyt tekstinpätkä on olevinaan. IB:llä kun tuli liiankin tutuksi monen tuhannen sanan esseet. Ehkä se juttu tässä onkin osata kirjoittaa lyhyesti mutta ytimekkäästi. Julkistettujen vsastausten perusteella muut osa-alueet menivät suhteellisen nappiin, eli lopullinen arvosana riippuu esseen tuomista pisteistä, joka on kolmasosa kokonaisuutta. Jos olisin optimisti, toivoisin jopa Laudaturia kummastakin aineesta, mutta koska en ole jään odottamaan jotain maltillisempaa.

Biologia oli oletetustikin suuri kompastuskivi. IB:llä aikoinaan kirjoitin biologian pitkän oppimäärän kolmesti, enkä siltikään saanut riittävästi pisteitä hyväksyttyyn arvosanaan (Siis siihen C:hen eli neloseen. Sain kolmosen joka oli ärsyttävän lähellä mutta silti niin kaukana). Mun kielipää toimii, mutta matematiikka ja luonnontieteet ovat täyttä hepreaa. Vaikka opiskelisin kuinka paljon, mieleen ei tunnu jäävän yhtään mitään. Koe sujui hyvin epävarmasti. Vastasin kyllä kaikkiin vaadittuihin tehtäviin, mutta koska en osaa kirjoittaa teoreettisesti jäivät vastaukset vähän epämääräisiksi. Osa meni ihan arvaamalla. Harmi, ettei ylioppilastutkintolautakunta taida jaella säälipisteitä. 

yo1

Kompensaatiomenetelmän ansiosta ainoa toivoni valmistua tänä keväänä onkin se, kuinka hyvin kielikokeet menivät, sillä olen melkoisen varma ettei biologiasta irtoa kovin montaa pistettä. Jos pisteeni eivät riitä, on minulla onneksi vielä kaksi mahdollisuutta korottaa arvosanoja valmistuakseni myöhemmin. IB:llä yritin aikoinaan kahdesti korottaa biologian arvosanaa, mutta siltikään en saanut tarvittavaa pistemäärää neloseen. Uskonette siis kun sanon että olen toivoton tapaus, sillä tuolloin tieto oli kuitenkin jokseenkin tuoreessa muistissa. Nyt omaehtoista lukemista lukuun ottamatta opiskelusta on aikaa seitsemän vuotta, eli pienimmätkin tiedon rippeet olivat kerenneet unohtua ja opiskelu oli aloitettava ihan alusta. Ihanaa, että kokeet ovat ohi! Nyt jää enää jännitettäväksi kutsuuko syksyn uusintakokeet vai saanko kesäkuussa vihdoin painaa valkolakin päähäni.

Välillä mä mietin, että oonko tyhmä vai tyhmä... Miten voi muka olla niin vaikeaa valmistua lukiosta? Tuhannet oppilaat suorittavat ylioppilastutkinnon vuosittain, mutta mä vaan jumitan vuodesta toiseen pääsemättä ylioppilaaksi. Toisinaan se hävettää, toisinaan muistan, että eipä se muille kuulu. Mä olen ylpeydellä valmistunut lukiosta ja vaikken ikinä saisikaan valkolakkia olen silti tyytyväinen itseeni. Tietenkin se yo-tutkinto olisi vielä astetta hienompi juttu, mutta jos en tänä(kään) keväänä onnistu, niin on mulla vielä aikaa. Onneksi asettamaani armolliseen #ylioppilaaksiviimeistään50vuotiaana -tavoitteeseeni on vielä aikaa!

Osallistuiko joku teistä tämän kevään ylioppilaskokeisiin? Millainen fiilis kokeista jäi?
Entä onko muita, jotka ovat valmistuneet ylioppilaaksi vasta aikuisiällä?

18. maaliskuuta 2018

Pikkuveljien huoneessa

Hugo ja Alex saivat muuttomme yhteydessä yhteisen huoneen kahdestaan jaettavaksi. Pienten poikien makuuhuone on oikeastaan melko samanlailla sisustettu kuin edellisessäkin kodissamme, mutta koko huone elää jonkinlaista välivaihetta. Huone on täynnä leluja ja tarvikkeita joita pojat eivät enää käytä ja hiljalleen huonetta täytyisi varmaan päivittää isommille pojille sopivammaksi. 

_DSC0050 -2 _DSC0059 -1

Joelin saadessa oman huoneen Alex sai kunnian siirtyä kerrossängyssä yläpetiin. Alasängyssä nukkuu tuttuun tapaan Hugo ja sängynaluslaatikko, joka aiemmin toimi Alexin sänkynä on tällä hetkellä tyhjillään. Laatikko toimii silloin tällöin varavuoteena pienille yökylävieraille. Se toimisi hyvin myös lelulaatikkona, mutta meillä on tällä hetkellä niin paljon säilytystilaa lastenhuoneessa, ettei sängynaluslaatikkoon ole mitään laitettavaa. Sängyn nurkassa säilytetään Duploja, joita on vuosien mittaan kerääntynyt neljä isoa laatikollista. 

_DSC0137 -1 _DSC0088 -1 _DSC0065 -1

Automatto on hitti, sillä autot ovat edelleen käytetyimpiä leluja poikiemme keskuudessa. Kaapit kätkevät sisäänsä vaatteet, pelit ja palapelit sekä järjettömän määrän unileluja. Siis todellakin järjettömän, sillä niitä unileluja on vissiin neljä hyllyllistä pullollaan ja mistään ei kuulemma voi luopua. Expedit-hyllyssä säilytetään kirjoja, pikkuautoja ja junaradan osia. Ikean leikkikeittiö ruokineen oli pitkään ihan ykköstuote, mutta seisoo nykyään melkoisen käyttämättömänä tuolla nurkassa. Samoin huoneen toisessa nurkassa pölyttyvät Duplo-legot, joista tehdään satunnaisesti vain aseita taisteluleikkeihin.

Lastenhuoneen välivaiheella tarkoitan juurikin tätä leluongelmaa. Duploilla, junaradalla ja keittiöllä ei juurikaan enää leikitä, mutta jos ne vie huoneesta pois ei sinne enää jää muuta kuin kirjat ja autot. Mikä lastenhuone se sellainen on, jossa ei ole leluja? Pojat touhuavat enimmäkseen pikkulegoilla, joita säilytetään Joelin huoneessa. Kunhan raaskin hyväksyä sen, etteivät lapseni ole enää pieniä, on aika siivota pois nuo edellämainitut lelut ja tuoda tilalle pieni kirjoitus/piirrustuspöytä. Pöydän ääressä lapset voisivat sitten piirtää, pelailla ja rakennella pikkulegoilla.

_DSC0148 -1 _DSC0125 -1 _DSC0105 -1

Huoneen ovea vastapäätä löytyy isomummilta saatu keltareunainen peili, joka sopii värinsä puolesta huoneeseen kuin nakutettu. Etenkin kuopukselle oli tärkeää saada oj så fin jag är -peili, eli voi kuinka hieno mä olen -peili. Mä usein poikien kanssa pukiessa kehoitan mennä katsomaan peilistä ja ihailemaan kuinka hienoja ja komeita ovat. Hyllyssä koristeena on poikien syntymätaulut sekä batman-hylly jota ei koskaan ripustettu hyllyksi. Yövalona toimii punaisena hohtava Darth Vader-miekka. Ikkunoiden välissä seikkailee viidakon eläimiä.

Mä haluaisin poikien huoneeseen vielä jonkun kivan taulun ja sitä samaa sisustussälää, mistä puhuin Joelin huonetta esitellessäni. Huoneet ovat kivoja, mutta jotenkin silti persoonattomia ja kolkkoja. Expedit-hyllykin ammottaa tyhjyyttään. Sisustaminen on kuitenkin sellaista ikuisuushommaa, eli mitään kiirettä ei pidetä huoneen uudistamisen/sisustamisen kanssa. 

Miten te olette ratkaisseet lastenhuoneen siirtymävaiheet lelujen suhteen?

15. maaliskuuta 2018

Haaste: 2x jääkaapin sisältö

Meidän keittiössä on kaksi jää-pakastinkaappia. Loogisesti ajateltuna luulisi olevan järkevämpää, että tuon yhdistelmän sijaan olisi täyskokoinen jää-viileäkaappi ja täyskokoinen pakastin, mutta ei. Me ollaan edelleen vähän harjoitusvaiheessa mitä säilyttää missäkin jääkaapissa. Tällä hetkellä toisessa kaapissa on pääosin juomat sekä hedelmät ja vihannekset, toisessa taas maitotuotteet ja lihat sekä leivänpäälliset.

_DSC0030 -1_1

Ensimmäisen jääkaapin alalaatikoista löytyy perunaa, porkkanaa, kananmunia ja kevätsipulia. Alimmalla hyllyllä puolestaan on ketsuppia, maitoa, mehua ja meidän upea seitsemän lajin jugurttivalikoima. Pojilla on kaikilla omat mieltymyksensä, joten on oltava ties mitä sortteja tarjolla.  Keskihyllyssä on lihatuotteet, eli tällä hetkellä lohta, kinkkusuikaleita sekä pekonia. Hyllyssä on myös eilispäivän kinkkupastan jämät.

_DSC0046 -1_1

Oven hyllyissä on lääkerasvoja, sitruunaa, soijaa, etikkaa, tartarkastiketta ja ruokakermaa. Sitruunamehu on noista eniten käytössä, samoin ruokakermat. Muut ovat lähinnä koristeena, sillä niitä käytetään vain harvoin. Etikka ostettiin joulusinappia varten ja tartaria kuluu kalapuikkojen kaverina. Soijaa käytetään satunnaisesti, mutta sitä on hyvä olla tarjolla. Ruoanlaitossa me käytetään Oatlyn kaurakermaa, vaikkei muuten vältellä lihaperäisiä tuotteita, koska se on todettu hyväksi. Alimmalla hyllyllä ovessa on mehutiivistettä, mehukeittoa ja mehua. Ja yleensä myös avatut maitopurkit, kuten nytkin näyttää olevan. 

_DSC0038 -1_1

Ylähyllyllä säilyy liuta erilaisia purkkeja ja purnukoita, joita myös käytetään vain silloin tällöin. Tällä hetkellä sieltä löytyy reilun vuoden vanhaa mandariinihilloa, kurkkusalaattia, hillosipuleita, valkosipulimurskaa (ainoa joka on lähes päivittäisessä käytössä), jalapenoja, pestoa, puolukkahilloa, valkosipulivoita ja pari jämäpussia kahdenlaista juustoraastetta. Alempi hylly on meidän ns. "leipätarvikehylly" ja sieltä löytyy metvurstia, pippurikinkkua, juustoa, tuorejuustoa, margariinia ja ranskankermaa. 

_DSC0053 -1_1

Kakkosjääkaappia pidetään vähän lämpimämpänä, sillä siellä on vain vihannekset, hedelmät ja juomat. Kuten näkyy meillä tykätään hamstrata jugurttien lisäksi banaania ja siideriä. Mä ostan usein ittelleni esimerkiksi viikonlopuksi muutaman siiderin, tai lapsivapaalle useamman, mutta sitten joko unohdan niiden olemassaolon tai yliarvioin tarpeeni. Silti ostan seuraavalla kerralla aina lisää muistamatta, että jääkaapista löytyisi jo juotavaa. Sama juttu meillä on banaanin kanssa, niitä ostetaan lähes aina "varmuuden vuoksi".

_DSC0062 -1_1

Banaanien lisäksi jääkaapista löytyy tällä hetkellä vesimelonia, omenaa, yksi päärynä, appelsiineja, ananasta, kurkkua ja tomaatti. Ylähyllyllä siiderien kanssa näyttää olevan myös yksi yksinäinen Burger Kingin valkosipulimajoneesi. Kakkosjääkaapin ovessa komeilee meidän marinadi- ja salaattikastikekokoelma, sekä pullo viinaa joka viime joulun jäljiltä varmaan jää odottamaan ensi joulun snapsitarjoilua.

Meidän luottotuotteet, joita jääkaapissa on aina oltava, on ehdottomasti jugurtti, banaani sekä ruokakerma. Ja maito kahvia varten. Näiden jälkeen tärkeimmät on leivänpäälliset ja kurkku.

Mitkä on teidän tärkeimmät jääkaappitarvikkeet?

Pandamaman Pirita haastoi Kaksplussan verkostobloggaajat näyttämään jääkaappinsa sisällön, eli tämä postaus sai inspiraationsa häneltä. 

3. maaliskuuta 2018

Pikkuvessan muodonmuutos

Meidän uuden kodin alakerran vessa oli muuttaessamme varsin mielenkiintoinen tapaus, kuten voitte ennen-kuvista todeta. Punainen kestotarhrittu muovimatto sekä epäsiististi maalatut seinät oranssinpunaisine maaliläikkineen ei todellakaan kuulu niihin ihastuttavimpiin sisustustyyleihin. Päätimme heti ensisilmäyksellä käydessämme katsomassa asuntoa, että tuolle kamalalle wc:lle olisi pakko tehdä jotakin. Vessassa käyminen onnistuu toki rumassakin ympäristössä, mutta silti on kivempaa kun kodin kaikki huoneet ovat kauniita.

Toivottavasti ennen-jälkeen kuvat toimivat oikein, eli scrollaamalla kuvien keskellä olevaa nuolta oikealle ja vasemmalle pitäisi nähdä muutos alkuperäisestä nykyiseen.



Lähdimme toteuttamaan vessan muodonmuutosta suositulla dc-fixillä. Lattialle valikoitui harmaavalkoinen marmoripinta ja sen kaveriksi sisustukseen tuotiin mustaa väriä. Koska pikkuvessassa ei ollut ollenkaan säilytystilaa, kävimme Ikeasta hakemassa tuollaisen avohyllyn, jossa säilyttää vessapaperia, pesuaineita sekä mun miljoona kiloa meikkiromua. Ruma, kellertävä ja kulunut pytynkansi vaihtui mustaan ja tekstiilit sekä saippuapurkit ja roskiskin hankittiin väriteemaan sopivaksi. Mustat kehykset ovat pelkkä sisustuselementti, mutta tokihan niitä on kiva tuijotella jos viipyy pidempään, haha. Askartelemani WC-aiheiset tekstit sopivat tänne kuin nakutettu, tuo kaktus taas oli kehyksen mukana tullut valmiskuva joka oli niin söpö että sai jäädä esille. 



Itse en osallistunut itse dc-fixin asennukseen, mutta kuikuilin selän takaa Samin ja apuriksi tulleen kaverimme töitä ja keittelin pojille kahvia sekä jakelin turhia neuvoja kenenkään kysymättä. Asentaminen näytti olevan aika helppoa, joskin pytyn ympäröivä osa oli muotonsa vuoksi hieman hankala. Joitakin ryppyjä ja saumoja pintaan jäi, mutta tuo marmorikuvio on riittävän anteeksiantava että ne häiritsisivät. Maton ja seinän reuna on osin hieman epätasainen mutta sekin on niin pientä ettei se haittaa. Ensimmäiseksi dc-fixaukseksi sanoisin kyllä että onnistuttiin ihan hyvin. 

_DSC0030_1 _DSC0059_1

Jos joskus aikaa ja tarmoa riittää, voisi vessan seinät maalata uusiksi ja korjata noita putkien ja rakojen alta paistavat oranssinpunaiset läikät. Edellinen maalaaja kun ei ole ollut kovin tarkka työnsä lopputuloksessa. Pienillä sisustusjutuilla vessan yleisilme muuttui kuitenkin niin radikaalisti, ettei nuo pienet virheet enää pistä silmään samalla tavalla kuin aiemmin. Pienillä muutoksilla saatiin aikaiseksi paljon kivempi pikkuvessa eikä rahaakaan uponnut tähän juuri ollenkaan. En ole tarkalleen laskenut, mitä muutos tuli maksamaan, mutta suurin piirtein satasen verran. 

Mitäs pidätte muutoksesta? Oletteko te käyttäneet suosittua dc-fixiä?