27. helmikuuta 2018

Töissä päivät, töissä yöt

Olen ollut nyt kuukauden verran uudessa työpaikassani. Alku lähti hieman kankeasti käyntiin kun jouduin olemaan muutamia päiviä sairauslomalla sekä Joelin että itseni kanssa, mutta muuten on sujunut oikein hyvin. Työkaverit ovat mukavia, mut on vastaanotettu lämpimästi osaksi joukkoa, työtehtävät ovat mieleisiä ja ne alkavatkin sujua jo aika hyvin kuukauden harjottelun jälkeen. On kivaa mennä töihin, vaikka se onkin suuri muutos entiseen ja näen lapsiani arkisin vain muutaman tunnin illalla. Kevättalvi ei flunssakautensa takia ehkä ole otollisin aika aloittaa uudessa työssä, mutta samalla taas on ihanaa huomata jo tämän kuukauden aikana kuinka työpäivän päätteeksi päivät ovat yhä valoisammat. 

IMG_20180221_101731_602

Se, mikä ei ole kivaa, on tapani ottaa kaikki kokemani asiat uniini. En voi sille mitään, tai ainakaan en usko voivani vaikuttaa alitajuntaani ja sitä kautta näkemiini uniin. Nimittäin sen lisäksi, että olen töissä kaikki päivät, olen töissä myös kaikki yöt. No en onneksi sentään ihan joka yö, mutta aivan liian usein. Vaikka pitäisi työstään kuinka paljon, ei sitä halua ottaa mukaansa vapaa-ajalle. Eikä varsinkaan uniin. 

Mulla on aina ollut todella vilkkaat ja mielikuvitusrikkaat unet, jotka usein ovat todellisesta tunnelmastaan huolimatta täysin epätodellisia ja epäloogisia. Siis sellaisia, joista tietää heti herätessään sen olleen uni, sillä tapahtumat ovat niin epärealistisia. Nämä mun työunet taas ovat täysin realistisia ja tapahtuvat ihan samalla tavalla kuin töissäkin. Uskoisin, että tämä on vain joku reaktio/totutteluvaihe työn aloitukseen liittyen ja toivon että unet pian loppuvat. Suuret elämänmuutokset tulevat mulle aina uniin ja näin on tainnut käydä nytkin. Onneksi unet ovat sentään ihan siedettäviä ja herään niiden jälkeen hyväntuulisena, eli ei ole kyse painajaisista tai muuten epämiellyttävistä unista. Silti nuo unet ärsyttävät ja tuntuu raskaalta kun vapaa-aika kuormittuu työasioilla.

IMG_20180216_185632_643

Nyt kun uuden elämäntilanteen rytmi alkaa asettua kohdilleen on aika alkaa taas panostaa muuhunkin elämään. Koko tämän kuukauden olen ainoastaan keskittynyt töihin ja työpäivärytmiin totutteluun. Kaikki vapaa-ajan aktiviteetit kuten liikunta, bloggaaminen, kavereiden tapaaminen jne ovat jääneet pois. Tuntuu, etten iltaisin saa edes lasteni kanssa tehtyä mitään järkevää.  Nyt olisi aika alkaa harjoittelemaan näiden asioiden sisällyttämistä arkeen. Maaliskuu tulee olemaan vielä erityistä tsemppaamista vaativa, mutta kunhan ylioppilaskokeet ovat ohitse on taas yksi asia vähemmän huolehdittavaa perus ruuhkavuosiarjen päälle. Hiljalleen totutellaan uuteen rytmiin ja elämänvaiheeseen, yrittäen silti nauttia pienistä ja suurista ilon hetkistä ruuhkavuosien keskellä.

IMG_20180224_150730_568

Arkipäivät menevät lähinnä aamutoimiin, työ- ja hoitopäiviin sekä osana illoista harrastuksiin. Ollaan yritetty ottaa kaikki ilo irti viikonlopuista, sillä arki-iltaisin ei oikein jaksa eikä kerkeä tehdä mitään päivällisen ja iltatoimien lisäksi. Jo kotiäitivuosina totuttiin lasten kanssa siihen, että viikonloput ovat sitä spesiaaliaikaa kun iskä on kotona töistä. Nyt molempien vanhempien ollessa työelämässä viikonloppujen merkitys on kasvanut entisestään. Vaikka sitä haluaakin nukkua vapaapäivinä mahdollisimman pitkään ja nauttia rauhassa oleskelusta, on myös tärkeää keksiä jotain kivaa tekemistä lasten kanssa. Syödään hyvin, ulkoillaan yhdessä, katsellaan leffoja ja nautitaan kaikenlaisesta yhdessäolosta. Me nautitaan viikonlopuista erityisen paljon ja ihan eri tavalla kuin aiemmin. Nämä asiat ovat ehkä itsestäänselvyyksiä sellaisille, jotka ovat palanneet töihin lasten ollessa pienempiä, mutta me vasta totutellaan.

Ihania, aurinkoisia helmikuun viimeisiä päiviä teille! 

5 kommenttia:

  1. Haluaisitko kertoa minkälainen työ on kyseessä? Esim minkä alan työtä?
    Olen itse vähän samassa tilanteessa kun sinä olit aikaisemmin,tyttäreni on jo neljä täyttänyt,kävin vuoden laitoshuoltajan koulutusta joista sain teoriat suoritettua,näytöt jäi uupumaan.Tai yritin yhtä näyttöä mutta sain hylätyn ja jotenkin koko opiskelu tyssäsi siihen :/ vaikka opettajat ihan ok ja yrittivät tsemppaa jonkin verran mutta en tiedä,jotenkin niin kiireistä tuo koulutus ja työharjoittelussa monet työntekijät oli ilkeitä,eivät tykänneet harjoittelijoista jotka "sotkivat" päivänkulkua ja hidastavat tahtia niin sekin oli vähän itselleni huonoa kokemusta.tallattiin melkeinpä matalaksi koko harjoittelija :/ Vaikka itse parhaansa yritti.
    Ja en tiedä,on minulla yksi ammatti kylläkin opiskeltuna mutta tuntuu että silti on kovin vaikeaa löytää töitä,edes siivoustyöt näyttää olevan kiven alla meilläpäin ja jokaiseen paikkaan vaaditaan melkein joku koulutus ja niihin johon ei niin on tyyliin 10 tuntia kk töitä joka ei taas kannata ollenkaan rahan takia.
    Oon ollut hukassa jo hetken aikaa, työkkäri painostaa lähettämällä noita työtarjouksia juurikin noihin osa-aikaisiin paikkoihin joihin en halua.
    enkä jaksaisi opiskella ja muuttaa en haluaisi,asumme pienellä paikkakunnalla joten ehkä isommissa kaupungeissa olisi mahdollisuuksia töihinkin.
    Mies tsemppaa että kyllä me pärjätään kun hän käy töissä ja itse elelen nyt työmarkkinatuella mutta en tiedä,kivahan se olisi jotain töitäkin tehdä,eikä lusmuilla kotona kaiken aikaa.
    Siksi vaan kyselin että pääsitkö minkälaiseen paikkaan töihin,käsitin ettei sinullakaan ole ammatillista koulutusta? Ja onko sinulla mietinnässä hankkia koulutus johonkin alalle ? Olen vissiin nyt ylioppilaaksi kirjoittamassa ?
    ymmärrän kyllä jos et halua paljastaa.
    ja pahoittelut tämä pitkä jaarittelu teksti :) Olen vaan niin hukassa taas, vaikka työkkärissä olen juossut ja ne yrittää neuvoa mutta ei.
    Olen miettinyt tuota harjoittelupaikkaakin,että olisi 6kk harjoittelemassa työpaikassa,mutta paikka pitää hankkia itse ja siitäkin saa sitten tuon työmarkkinatuen.

    VastaaPoista
  2. Mulla töihin meno vasta edessä ja ahdistaa kyllä kivasti. Miten sitä itse taas sopeutuu ja saako edes työtä!
    Ja todellakin viikonloput ovat saaneet tässä opiskelujenkin aikana merkityksen kotiäitivuosien jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Mulla tulee kans työt uniin! Ihan pyllystä. Mut aamulla naurattaa et onpas jo päivä pulkassa..
    eikai, tsemppiä! Ei ne aina tuu uniin. :)

    VastaaPoista
  4. Minä olen aloittanut työt hoitovapaan jälkeen kolme kertaa. Ekalla kerralla pojat oli 3v ja 1,5v. Tokalla kerralla lapset oli 7v, 5v ja 3v. Silloin tosin ehdin tehdä töitä alle 2kk. Nyt kolmannella kerralla oli toisaalta helppo aloittaa työt, kun meille tuli hoitolapsia ja olen koko ajan kotona. Omat lapset tulee hoidettua tässä samalla. Toisaalta hämärtyy töiden ja vapaa-ajan ero.
    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  5. onnea ja voimia uuteen arkeen :) ihanaa että oot malttanut antaa itellesi aikaa sopeutua uuteen arkeen. Toivottavasti unetkin tasaantuu kun uudet kuviot asettuu rutiineiksi :) tsemppiä myös kirjotuksiin, saat olla itestäs ylpeä! kunpa vaan itekin tietäis mikä musta tulis isona ':D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!