Kaksplus.fi

8. tammikuuta 2018

Esikoisen omassa valtakunnassa

Yhteistyössä veke.fi

Uuteen kotiin muuttaessamme esikoinen sai oman huoneen. Aiemmin kaikki kolme poikaa jakoivat huoneen keskenään, mutta nyt muuton yhteydessä syksyllä koulutaipaleensa aloittava esikoinen oli jo hieman oman rauhan tarpeessa. Nuoremmat saivat huoneeseensa kerrossängyn sekä kaikki vanhan lastenhuoneen kalusteet, joten toisen lastenhuoneen laitto oli aloitettava nollasta. Vuokranantajan toimesta huoneeseen rakennettiin täysin uusi vaatekaappi ja ikkunaverhot meillä oli valmiina, kaikki muu päätyi hankintalistalle.

_DSC0043 -1_1

Ensiksi oli tietenkin saatava lapselle nukkumapaikka. Olen kuullut kehuttavan Veken kalustetta ja lähdinkin selvittämään, millaisia lastensänkyjä heillä on valikoimissaan. Pohdimme 6-vuotiaalle jo täyspitkää sänkyä, mutta lopulta pääydimme pienempään sänkyyn. Huone olisi täyttynyt isosta sängystä kokonaan ja tarvetta leikkitilalle on kuitenkin vielä useammaksi vuodeksi. Päädyimme lopulta Liisa Pieni -lastensänkyyn, johon tilasimme levottomalle nukkujalle turvalaidan sekä tarpeeseen tulevan säilytyslaatikon.

_DSC0017 -1_1 _DSC0038 -1_1

Emme halunneet tehdä kohta koululaisen huoneesta liian lapsellista ja halusimme ehdottomasti kuunnella esikoisen omiakin toiveita huoneen suhteen. Hiljalleen kaikki alkaa näyttää jo paremmalta, mutta ollaan tehty paljon väliaikaisia ratkaisuja, kuten valaisinten sekä työtuolin kanssa. Tuoli kaivettiin varastosta ihan vaan hätävaraksi ja kattolamppu on joku super retro joka on aikoinaan ollut mun isän lapsuuden huoneessa. Pöytävalaisin on fiksu, mutta ajan saatossa kellastunut. Pääasia on kuitenkin, että huoneeseen saa valoa ja näitä kerkeää uusia aikanaan. Katossa roikkuu aurinkokunta-yövalo, jossa aurinko valaisee himmeästi planeettojen kiertäessä sen ympärillä. Ideana ihana, mutta pitää käynnissä aika kovaa ääntä, mikä saattaa hankaloittaa unensaantia. Taulujakin pitäisi saada seinille; kehykset löytyy, mutta sisältö uupuu. Ainoa seinälle asti päätynyt taulu on kummisedältä joululahjaksi saatu Overwatch-juliste.

_DSC0056 -1_1 _DSC0025 -1_1

Mattoja käytiin katsomassa useissa eri liikkeissä, muttei löydetty oikein mitään riittävän kivaa. Esikoinen toivoi mustavalkoista automattoa, joten lähdin seuraavaksi kahlaamaan netin tarjontaa. Lopulta löysimme Veken kalusteesta myös maton, joka kelpasi pojalle. Matto on sopivan lapsekas olematta liian lapsellinen ja samalla se on tyylikäs ja sen kanssa on helppo sisustaa ympäröivää huonetta eri tavoin. Tämä mustavalkoinen liikennematto ihastutti esikoista niin, että hän vannoi ja vakuutti alkavansa leikkimään taas pikkuautoilla, vaikkei sitä enää ole juurikaan tehnyt. Kuulemma pikkuveljetkin saavat lainata hänen mattoaan, jos kyllästyvät omaan värikkääseen automattoonsa. Ja on siellä leikittykin  - sulassa sovussa kolmistaan niin autoilla kuin muutenkin.

_DSC0069 -1_1 _DSC0017_1

Vaikka Joelin huone on sisällöltään nyt valmis, on se silti sisustuksellisesti keskeneräinen. Jotenkin tuntuu, että huone on kylmä ja kolkko, eikä yhtään sellainen kodikas ja kutsuva. Ehkä tilanne paranee kunhan saadaan lisää tauluja seinille sekä jotain kivoja yksityiskohtia hyllylle sekä pöytää piristämään. Kaikki kirjatkin ovat nyt tungettu vain jättikokoiseen vaatekaappiin. Toisaalta on hyvä, etteivät kirjat tule pikkuveljien repimiksi edes vahingossa, mutta samalla on vähän tylsää sulloa kaikki tavarat kaappiin. Ei ihme, että huone näyttää kolkolta, kun siellä ei ole näkyvillä muuta kuin isot kalusteet. Hankintalistalla on edelleen siis ainakin roskis, seinäkello, jotkut kivat kuvat kehyksiin ja ehkä joku pieni kirjahyllyn tapainen ratkaisu.

_DSC0036 -1_1

Omaan huoneeseen tottuminen on vienyt aikansa, onhan se iso muutos kun on melkein koko elämänsä ajan jakanut huoneen jonkun muun kanssa. Yksin nukahtaminen sujuu paljon rauhallisemmin, kuin veljillään, mutta öisin saattaa välillä jännittää. Aamuvirkku ei enää yhtä herkästi herätä veljiään, sillä houkutus katkaista heidän unensa ei ole enää niin suuri kun voi laittaa omassa huoneessaan valot päälle ja aloittaa aamutouhut. Kirjoituspöytä on vielä ollut hieman vähäisellä käytöllä, mutta eiköhän se löydä käyttötarkoituksensa viimeistään syksyllä koulun aloituksen tuodessa kotitehtävät mukanaan.

Miten te tekisitte tästä huoneesta kotoisamman?

4. tammikuuta 2018

Kuinka kävi vuoden 2017 tavoitteiden kanssa?

Vuosi vierähti taas ennätysvauhtia. Muuttomme sekä raskaan syksyn takia tuntui, että joulu vain valui läpi sormien ja vuosikin vaihtui ihan huomaamatta. Emme joulukuusta lukuun ottamatta saaneet esille juuri mitään joulukoristeita, lahjat hankin kaksi päivää ennen aattoa ja siivouksen hoidin aatonaattona. Vaikka olikin kivaa viettää joulua ensimmäistä kertaa minun ja Samin 7,5-vuoden yhdessäolon aikana kotona, tuntui minusta joulun jälkeen niin tyhjältä. Vaikken pidä joulusta, olen aina yrittänyt panostaa antaakseni lapsilleni taianomaisen ja tunnelmallisen joulun. Tänä vuonna masennuksen ja stressin keskellä pelkään heillä olleen surkein joulu ikinä. Siitä harmistuneena päätinkin, että ensi vuonna pistetään ihan kaikki likoon joulun suhteen!

Vuodenvaihdetta vietimme ystäväperheen luona isolla porukalla. Kuuden aikuisen ja seitsemän lapsen porukalla juhlittiin hyvällä ruoalla, Frozen-skumpalla, sekä ilotulituksilla ja tähtisädetikuilla. En tänäkään vuonna aio tehdä varsinaisia uudenvuoden lupauksia, mutta tavoitteita kylläkin. Palataan nyt kuitenkin viime vuodelle asettamiin tavoitteisiini ja katsotaan miten niiden kävi.

pixlr_20180104165921240
8.1.2017 Vähemmän ruutuaikaa itselleni. Olen jonkun sortin puhelinaddikti. Luuri on käden ulottuvilla ja vilkuilen sitä tosi usein päivän mittaan. Illalla nukkumaan mennessä kun uni ei tule, jään helposti selaamaan puhelinta tunneiksi, eikä se ainakaan helpota unensaantia. Aion siis pyrkiä siihen, etten käytä puhelinta iltaisin sängyssä ollenkaan, ja että päivisinkin voisin ottaa entistä pidempiä taukoja puhelimen käytöstä ja keskittyä lasten kanssa touhuiluun muutenkin kuin snapchatin tai instagramin välityksellä. Päivisin en selaa puhelinta pitkiä aikoja, mutta vilkuilen sitä kuitenkin useita kertoja tunnissa. Tuo jokailtainen puhelimen selaus taas alkaa olla jo jonkunlainen ongelma.
No, tässä asiassa olen ottanut pieniä mutta selkeitä edistysaskeleita. Puhelin ei enää yhtä orjallisesti seuraa mukanani minne tahansa menen ja monesti voin olla tuntejakin tietämättä minne edes olen puhelimeni jättänyt. Uskallan väittää, että parikin tuntia putkeen ilman puhelinta on hieno saavutus nykyajan luuritkädessä24/7-yhteiskunnassa. Olen keskittynyt enemmän itse hetkeen kuin sen ikuistamiseen. On ollut ihanaa nauttia kivoista hetkistä ihan "livenä", mutta samalla on kieltämättä harmittanut, ettei niitä tullut ikuistettua. Samalla esimerkiksi kamera on seissyt kaapissa pölyttymässä enemmän kuin koskaan aiemmin ja esimerkiksi joulusta ei ole yhtään muistoja puhelimen tai kameran muistissa. 

pixlr_20180104170201989
8.1.2017 Parisuhdeaikaan panostaminen. Tämä tavoite toteutui viime vuonna todella hyvin ja uskon sen tehneen koko perheelle hyvää! Lapset nauttivat yökyläilyistä todella paljon ja kahdenkeskeinen aika Samin kanssa antaa meille runsaasti lisää voimia arkeen. Viime vuoden tavoin aiomme pyrkiä pitämään kiinni vähintään kerran kuukaudessa tapahtuvista treffipäivistä. 
Edellisvuoden tapaan tämä on taas yksi parhaiten onnistuneista tavoitteista. Parisuhdeaikaa ja treffipäiviä on tullut järjestettyä riittävästi ja se on edelleen todistautunut todella todella tärkeäksi asiaksi sekä parisuhteen että koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Tämä kulunut vuosi on ollut ehdottomasti koko yhdessäolomme raskain enkä tiedä millaisessa tilanteessa olisimme, jos emme olisi saaneet läheisiltämme lastenhoitoapua treffipäiviä varten. Vaikka olemmekin viettäneet monet vapaat kavereiden kanssa eikä vain kahdestaan, ollaan huomattu sen olevan silti tärkeää. Lapset nauttivat yökyläilystä ja viihtyvät muuallakin kuin kotona, joten pidämme ehdottomasti näitä vapaita hyvänä asiana koko perheelle. 

pixlr_20180104170419199
8.1.2017 Itsestäni huolehtiminen. Kliseiset syön terveellisesti ja treenaan itseni kesäkuntoon -jutut ovat niin nähtyjä, mutta tosi tärkeitä asioita. Kun nukkuu riittävän pitkät yöunet, liikkuu säännöllisesti, syö pääosin terveellisesti kuitenkaan unohtamatta herkuttelua ja pitää kehostaan huolta voi paljon paremmin ja jaksaa arjen haasteita ihan eri tavalla. Myös ulkonäöstä huolehtiminen kuuluu tähän kastiin. On ihan ookoo käydä ruokakaupassa likaiset hiukset pipon alle survottuna, ja kotona nyt voi näyttää vaikka minkälaiselta variksenpelättimeltä. Mutta jos edes hieman jaksaisi harjata tukkaa ja laittautua niin olisi heti entistäkin parempi mieli! Peiliin katsominen piristää, eikä kauhistuta.
Kesään asti sujui todella hyvin tämän asian suhteen. Liikuin useita kertoja viikossa, söin pääosin terveellisesti, keskityin riittävään vedenjuontiin ja loppukesästä opettelin nukkumaankin pidempiä yöunia. Syksy ja vaikein kokemani masennuskausi vuosiin kuitenkin romahdutti kaiken tämän. Syöminen, nukkuminen, liikkuminen sekä itsestäni huolehtiminen ovat jääneet täysin unholaan. Ja voin kertoa, että se ei ainakaan auttanut masennuksen kanssa painimiseen, päinvastoin, se vain ahdisti entistä enemmän. Kohti parempia aikoja, siis!

pixlr_20180104170557294
8.1.2017 Perheen yhteiset hetket. Poikien kanssa tulee tietenkin leikittyä joka päivä, mutta pitkiä työpäiviä tekevä Sami ei samalla lailla ehdi osallistua lasten kanssa touhuamiseen. Ne hetket, jolloin koko perhe on koolla aiomme panostaa entistä enemmän yhteisiin ruokailu- ja leikkihetkiin sekä keksiä uusia juttuja kokeiltavaksi. Toivottavasti Sami voisi myös pitää kunnon kesäloman. Koko yhdessäoloaikamme aikana Samin pisin varsinainen loma on tainnut olla viikon pituinen, ellei siis sairaslomia ja isyyslomia lasketa. Eli kaksikin viikkoa olisi jo luksusta!
Yhteistä aikaa olemme ainakin saaneet tänä vuonna. Sami oli alkuvuodesta lomautettuna useamman kuukauden, joten toiveemme yhteisestä lomasta ainakin toteutui. Lomautuksen aikana minä pystyin hoitamaan omat työni iltojen sijasta arkipäivisin poikien ollessa kerhossa ja päiväkodissa, joten illat pystyimme viettämään perheen kesken. Syksyllä yötöiden, viikonloppuvuorojen sun muiden takia yhteinen aika oli taas kortilla, mutta vaihtelevaa tämä on aina ollutkin ja siihen ollaan totuttu. Ollaan tämän vuoden aikana opittu nauttimaan niistä yhteisistä hetkistä mitä meillä on, olivat ne sitten lyhyitä tai pitkiä. Saa nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan, kun arki kokee lisää suuria muutoksia.

pixlr_20180104170816052
8.1.2017 Kodin siistinä pitäminen. Siis kyllä meilläkin joskus siivotaan ja pidetään koti pääosin peussiistinä. Joka ilta kerätään lelut pois ja laitetaan tavarat paikoilleen. Päivisin kämppä on kuin tornadon jäljiltä, joten iltaisin on pakko siivota. Pyykätään ja tiskataan ahkerasti, viisihenkinen perhe kuluttaa ihan älyttömän määrän astioita ja vaatteita. Imuroidaan lähes päivittäin ja viedään roskia. Imurointi on mulle sellainen pakkomielle, vihaan murusia lattioilla ja päivittäisestä imuroinnista huolimatta niitä on aina joka nurkassa. Tavoitteeni, eli ongelman ydin on enemmänkin ne epätavallisemmat siivousjutut, kuten ikkunoiden pesu, tahrojen pyyhkiminen seinistä, ovista ja ovenkarmeista. Koti voi näyttää siistiltä ja puhtaalta, vaikka onkin sitten lähempää tarkastettuna sivoton mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Oon viimeisten viikkojen ajan kauhistellut etenkin sitä, kuinka likaiset meidän seinät voi olla. Hyi.
Tämä onkin hassu juttu. Ikkunoita olen pessyt tänä vuonna useammin kuin varmaan viimeiseen nejään vuoteen yhteensä. Olen silti ollut ihan yhtä ignorantti lattialla lojuville vaatteille ja pöydille kasaantuville romuille kuin ennenkin. Edelleen siivotaan lelut paikoilleen joka ilta ja edelleen pyykkikone sekä tiskikone pyörii päivittäin - tämä nyt on ihan normaali asia lapsiperheessä. Kodin siisteyteen on varmasti myös vaikuttanut lomautettuna olleen mieheni auttavat kädet. Syksyllä taas muuttorumban ja masennuksen keskellä kukaan ei saanut aikaiseksi oikein mitään. Mutta toisaalta, nurkkiin kasaantuvat pahvilaatikot eivät tietenkään haittaa samalla tavalla kuin pölymakkarat, käytetyt sukat ja pikkuautot. Uuden kodin myötä ainakin uutuudenviehätys-siivousinto on herännyt eloon ja koti on pysynyt hyvin siistinä tämän reilun kuukauden ajan kuin ollaan täällä asuttu. Toivottavasti ei jää pelkäksi uutuudenviehätykseksi.

Kuvituksena instagramin lemppareita vuodelta 2017. Seuraa @jenskujne