28. kesäkuuta 2018

Blogiverkoston kesäjuhlat - pakohuoneita, skumppaa ja ratikkakiskoja

IMG-20180616-WA0070

Muutama viikko sitten kokoonnuttiin Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa juhlistamaan kesää rennon illanvieton merkeissä. Monen kanssa tulee pidettyä yhteyttä ihan päivittäin ja koska asumme ripoteltuna pitkin Suomea ei tule kovin usein tavattua näitä ihania naisia. En voi muuta kuin jälleen kerran hehkuttaa, kuinka mahtavaa on yhteisen kiinnostuksen kohteen (=bloggaamisen) kautta löytää näin ihania ystäviä! Tässä porukassa nauru ei koskaan lopu kesken, kukaan ei katso vinoon somettamista, asukuva-poseeraamista ja kuvien ottamista neljästäkymmenestäkuudesta eri kuvakulmasta.

LRM_EXPORT_20180617_112222 LRM_EXPORT_20180617_112025 LRM_EXPORT_20180617_111745

Tällä kertaa kokoonnuimme Game Over Escape Roomin tiloihin ja siinä samassa saimme myös mahdollisuuden päästä kokeilemaan jännittäviä pakohuonepelejä. Ryhmä, jossa olin, lähti kokeilemaan onnea Saw-elokuvista inspiraationsa saaneeseen Maniac-huoneeseen. Hieman kuumottavaa oli joutua pimeään huoneeseen silmät sidottuina kahlituksi käsiraudoilla lattiaan. Maniac-pakohuone otti tällä kertaa voiton meistä ajan loputtua kesken viime sekunneilla. Muutamat muut ryhmät voittivat omat pelinsä ja kaikkien mielipiteet pakohuoneista taisi muutamasta häviöstä huolimatta olla erittäin positiiviset.

Pakohuoneiden jälkeen jäätiin viettämään iltaa kokoustilassa, jonne oli järjestetty POP&co-lastenvaatemerkin esittely sekä makupaloja syksyn mallistosta (johon muuten tulee myös poikien vaatteita!). Tämän jälkeen keskuudessamme arvottiin muutamat sponsoreiden tarjoamat tuotteet: Vimman tunika, spa-setti joka sisälsi hiuspyyhkeen ja hiusharjan, sekä Aarni Woodin upea rannekello. Aarni Woodin tuotteissa käytetään kotimaisia puumateriaaleja sekä suomalaista hirven nahkaa ja keskitytään luomaan kestäviä ja luonnollisia design-tuotteita.

P6160171 LRM_EXPORT_20180617_111646 IMG-20180621-WA0000 IMG-20180621-WA0006

Seuraavaksi oli luvassa vapaata seurustelua boolin, skumpan, viinin, siiderin, oluen ja naposteltavien kera. Ei mennyt pitkään, kun kaikki olivat sännänneet pihalle ottamaan asukuvia, yhteiskuvia sekä vielä lisää kuvia. Osan porukasta kanssa tilasimme pizzaa ja seuraavaksi löysimmekin itsemme jo keskeltä paljastavaa en ole koskaan-peliä. Opittiin paljon mieleniintoisia yksityiskohtia toisistamme, osa joutui huikkaamaan paljastuksineen hieman enemmän kuin toiset, heh. Illan vaihtuessa yöhön päin porukka alkoi valumaan kotiinpäin ja reippaimmat suuntasivat vielä jatkamaan iltaa baariin. Itse kipitin jättikokoisen painavan goodiebagini kanssa kotiin ja nukahdin sohvalle.

IMG_20180616_194139_678 IMG-20180616-WA0059 IMG-20180616-WA0081

Ihanasta illasta suurkiitos ja hatunnosto järjestäjille sekä erityiskiitos illan yhteistyökumppaneille. Goodiebagi oli täynnä kivoja tuotteita sekä äideille että lapsille testattavaksi. 

goodari 35430766_10215993759146034_6588569712844603392_o


Kuvista kiitokset Julia, Inka ja Milla

13. kesäkuuta 2018

Lastenjuhlabisnes

Kaverisynttärit. Ne hiipivät lapsiperheen elämään todennäköisesti jossain päiväkodissa vietettyjen vuosien aikana, viimeistään kouluiässä. Kun ensimmäistä kertaa järjestät juhlia lapsesi kavereille tai kun sähköpostiisi kilahtaa ensimmäinen lapselle osoitettu kutsu, on se lapsen näkökulmasta jännittävää ja kivaa. Entäs aikuisen näkökulmasta? Mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon, kun järjestää lapselleen kaverisynttäreitä ja mitä kaikkea pitää miettiä lapsen saadessa kutsun kaverin synttäreille. Meidän kerhouran aikana kaverisynttäreitä ei vielä ollut, vaan ne tulivat kuvioon päiväkodin aloituksen myötä. Esikoinen on juhlinut kavereidensa kanssa 6- ja 7-vuotispäiviään, keskimmäinen saa ensimmäiset omat juhlat nyt täyttessään kuusi vuotta. Kuopuksen kohdalla mietitään vielä mahdollisia 4-vuotis kaverisynttäreitä syksyn tullen.

_DSC0395_1

Lastenjuhlien kolme kriittisintä asiaa:

1. Lastenjuhlat ovat kallista lystiä
Paljonko rahaa on laittaa juhliin? järjestetäänkö perinteiset kotisynttärit vai sisäleikkipuistosynttärit? Kotisynttärit ovat jäänet yleisyydessä muualla vietettyjen synttäreiden taakse, mutta näyttävät oman kokemukseni mukaan vielä olevan suosiossa nuorempien lasten keskuudessa. Muualla vietettyjen synttärijuhlinen helppous varmasti viehättää, sillä juhlakalun perheen ei tarvitse nähdä vaivaa siivoamiseen, tarjoilujen tai muidenkaan käytännön asioiden kanssa. Sisäleikkipuistosynttärit ovat siis helpot, mutta huomattavasti hintavammat. Kun omat synttärijuhlat ovat järjestetty, jää vuoroon osallistuminen muiden juhliin ja sen hinnoittelu. Mikä on sopiva hinta kaverilahjalle? Me olemme käyttäneet hintahaarukkana 5-15€ (yleensä pyrimme pysymään alle kympissä) ja tuollakin summalla saa jo todella hyviä lahjoja. Itse vaivaantuisin, jos lapseni saisi luokkakaverilta liian hienoja tai kalliita lahjoja. Pienempi budjetti madaltaa myös kynnystä pienituloisten osallistumisen kun ei ole ns. hintalappua juhlavieraana olemiselle.

Vaikka pitäisi lahjabudjetin pienenä, niin kaverisynttäreihin saa silti palamaan rahaa ihan kiitettävästi. Esim. kahden lapsen perhe järjestää kummallekin lapselle synttärit sisäleikkipuistossa, mukaan kutsutaan 15 kaveria. Hinta juhlia kohden ruokineen, n. 400€, yhteensä 800€. Kumpikin lapsi saa kutsun jokaiselle kutsumalleen kaverin synttäreille, vuodessa se tekee siis 30 synttärijuhlaa - 30 lahjaa à 10€ = 300€. Siihen pälle kun järjestät vielä kahdet sukujuhlat ja ostat lahjat omille lapsillesi, niin  olet saanut tuhlattua lastenjuhliin n. puolen kuun palkan.

_DSC0735_2

2. Kateus, kiusaaminen ja kilpailuhenkisyys
Pääsemme luontevasti juhlien hintalappuunkin tietyllä tapaa liittyvään lasten (ja joskus vanhempienkin) välisiin kilpailutilanteisiin, eli kenellä on eniten pätäkkää järjestää hienoimmat juhlat, kivoimmat ruuat, eniten vieratia, kalleimmat puitteet ja siisteimmät kotiinvietävät kaverilahjat. Lapset kiusaavat toisiaan pienimmistkin asioista ja yksi näistä voisi ihan hyvin olla se, miksi joku järjestää 500 euron arvoisten koko luokan huvipuistosynttäreiden sijaan pienimuotoisemmat juhlat kotonaan, joihin kutsutaan vain parhaimmat kaverit. Kaikilla ei ole varaa järjestää isoja juhlia huvipuistoissa tai sisäleikkipuistoissa ja sekin saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kilpailutilanteita ja kiusaamista lasten keskuudessa.

Meidän lapset ovat käyneet sekä kotisynttäreillä että huvipuistosynttäreillä ja muunlaisissa spektaakkelijuhlissa. Kaikki juhlat ovat kuulemma olleet hauskoja eikä järjestämispaikalla ole ollut lapsille väliä. Itse olemme (huikean kahden kaverisynttäriuramme aikana) päätyneet siihen, että päiväkoti-ikäisille juhlat pidetään kotona ja myöhemmin voi halutessaan järjestää juhlat jossain muualla. Alkuun ajattelimme myös, että juhlakalu saisi kutsua yhtä monta kaveria kuin täyttää vuosia, mutta jotenkin noin rajallinen määrä vieraita tuntui pieneltä ottaen huomioon etteivät kaikki kutsutut aina pääse osallistumaan. Lapsi saa itse osallistua päätökseen ketkä kutsutaan.

_DSC0262_1

3. Tasavertaisuus ja yksityisyyden suoja
Juhlia järjestäessä jo kavereiden kutsuminen on tuottanut harmaita hiuksia. Päiväkoti ei saa luovuttaa yhteystietoja, mutta vanhempainyhdistykseltä saattaa löytyä joitain tietoja. Päiväkodin kautta kutsuja ei saa jakaa, ellei jaa koko ryhmälle. Kaikkiin vanhempiin ei törmää hoitoon viedessä tai hoidosta hakiessa, ei ehkä tiedetä edes lasten sukunimiä. Kun itse olin koulussa jokaiselle perheelle jaettiin lukuvuoden alussa lista, jossa oli kaikkien luokkalaisten yhteystiedot. Ymmärrän toki, etteivät kaikki halua yhteystietojaan levitykseen, mutta yhteystietojen puute on aika ikävä syy jättää kaveri kutsumatta juhliin. Samoin tasavertaisuuden nimissä ymmärrän varsin hyvin sen, että jos kaikkia ryhmän lapsia ei kutsuta ei ole kivaa jos kutsut jaetaan heidän nenien edessä. Olisi kuitenkin eri asia tehdä se vaivihkaa sujauttamalla kutsut lokeroon tai reppuun. Kavereiden kesken juttelua ei pysty estämään, joten kutsumattomat lapset saavat todennäköisesti kuitenkin tietää juhlista.

Muistan itse erityisesti yhden kurjan kerran lapsuudessani, kun juhliin kutsuttiin kaikki muut paitsi minä ja toinen luokkalainen. Se kurjuus ei johtunut kutsujen jakotavasta (jota ei siis tehty mitenkään "julkisesti" mieltämme tahallaan pahoittaen), vaan siitä että juhlista puhuttiin yleisesti koulussa. Asia käytiin läpi ja kyse ei ollut kiusaamissyistä kutsutta jättämisestä. Aina ei ole resursseja kutsua koko luokkaa ja se on mielestäni ihan kelpo syy pienemmille juhlille, vaikka se tarkoittaisikin, että joku jää ilman kutsua. Eri asia on sitten se, jos systemaattisesti jätetään joku tietty lapsi ulkopuolelle.

_DSC0279_1

Kaiken tämän säätämisen keskellä synttärijuhlat ovat lapsille tärkeät, olivat ne sitten pienet tai suuret ja saivat sitten lahjaksi hienot uutuslelut tai pienet karkkipussit. Tärkeintä on, että lapset saavat pitää hauskaa toistensa kanssa juhlistaen synttäreitään. Omien lasteni kokemuksia vierestä katsellessani he ovat olleet ihan yhtä innoissaan oli kyse sitten kotijuhlista tai huvipuistojuhlista. Heille kivointa on ollut olla mukana kaupassa valitsemassa kaverille lahjaa ja askartelemassa onnittelukorttia. He ovat tulleet yhtä hymyssä suin kotiin juhlista ilman vieraslahjoja tai vieraslahjoineen ja suurimpana asiana on aina ollut ilo siitä, että on saanut osallistua juhliin. 

Millaisia kokemuksia teillä on lastenjuhlien järjestämisestä tai sellaisille osallistumisesta?

4. kesäkuuta 2018

Kesäsunnuntain ihanat lakkiaisjuhlat

Täytekakku on saatu bloginäkyvyyttä vastaan Cake O'Clock -leipomosta

Eilen sunnuntaina vietettiin minun lakkiaisiani. Oikeastihan lakkiaispäivä oli jo lauantaina, mutta päätimme siirtää juhliani päivällä voidaksemme juhlistaa myöskin ylioppilaaksi valmistunutta kälyäni. Koulusta kävin noutamassa todistukseni jo perjantaina ja lakkikin oli vain siskoltani lainassa - en koe tarvitsevani omaa lakkia, sillä se jäisi todennäköisesti kaappiin pölyttymään muiden perheenjäsenteni hattujen tavoin. En näe itseäni sellaisena, joka vappuna lakkia päässä pitäisi, eli hattu tuli tarpeen vain juhlapäivän ja valokuvien ajaksi.

_DSC0097 -1_1 _DSC0190 -2_2 _DSC0009 -1_1

Juhlapäivän sää oli ihana, ei olisi voinut parempaa keliä toivoa. Keräsimme kokoon ison pinon lainapöytiä ja -tuoleja, sillä omat kunnon pihakalusteet ovat edelleen vasta ostoslistalla. Terassilla oli ihana tunnelma eriparituolien ja -pöytien seassa ja vieraita viihtyi iltaan asti. Juhlavieraita kestittiin kuohuviinillä, pommacilla ja mehulla. Lapset viihtyivät vuoroin leikkipaikalla, vuoroin sipsikulholla. Naapureidenkin lapset tulivat kuokkimaan kakun ja limpparin perään, kun pihalla riehuessa iski nälkä ja jano.

Juhlamekoksi etsin aluksi jotain lyhythelmaista ja näyttävää, mutta ihastuin lopulta kuitenkin simppeliin ja koruttomaan vaaleanpunaiseen maksimekkoon Vilasta. 

_DSC0029 -1_1 _DSC0035 -1_1

Juhlaviikonlopun tiukan aikataulun takia pidettiin tarjoilut simppeleinä. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä voileipäkakkua ja menekistä päätellen se oli ainakin jokseenkin onnistunut. Voileipäkakkuuni tein täytteen kinkusta, paprikasta, juustosta sekä yrteistä ja koristelin kinkulla, yrteillä, retiiseillä sekä sitruunalla. Ensimmäiseksi voileipäkakukseni ikinä olin erityisen tyytyväinen koristeluun, omasta mielestäni kakusta tuli tosi kaunis. Mä en itse tykkää voileipäkakuista, mutta Sami ja nykyään lapsetkin syövät niitä mielellään. Tein myös ison pastasalaatin, joka meni kaupaksi koko boolikulhollisen verran. Salaatissa oli eri salaattilajikkeita, kurkkua, fusillipastaa, salaattijuustoa, maissia, kevätsipulia ja uunissa paahdettua porkkanaa. Näiden lisäksi tarjottiin juustonaksuja naposteltavaksi.

_DSC0040 -1_1 _DSC0043 -1_1 _DSC0025 -1_1 _DSC0023 -1_1

Makeina tarjoiltavina meillä oli kaupanvalmiita tuulihattuja ja tuoreita marjoja, sekä koko juhlapöydän kruunaava upea, näyttävä kolmekerroksinen mango-passiontäytekakku. Kakun meille tarjosi paikallisen Espoolaisen Cake O´Clock -kotileipomon Taisia. Annoin Taisialle melko vapaat kädet touteuttamiseen ja lopputulos oli täydellinen! Kakun vaaleanpuna-valkoinen kuorrute kultahippuineen helmineen oli simppeli mutta silti näyttävä ja tuorekukat viimeistelivät kokonaisuuden. Kakku keräsi kehuja niin ulkonäön kuin makunsakin puolesta, ja isosta kakusta jäi jäljelle enää palanen alinta kerrosta. 

_DSC0006 -1_1 _DSC0030 -1_1 _DSC0045 -1_1

En varmasti 26-vuotiaana kolmen lapsen äitinä ole ihan se tavanomaisin ylioppilas, vaan niitä harvinaisempia tapauksia. Halusin siis ylioppilaskuvissanikin tuoda esiin sen, miten lapset ovat vaikuttaneet lukiouraani ja inspiroineet minua lopulta viimeistelemään keskeneräiseksi jäänyt tutkinto. Siispä otettiin myös sellaisia kuvia, joissa pojat ovat mukana omine (laina)hattuineen. Lakitetut pojat symbolisoivat sitä osuutta, joka heilläkin on valmistumisessani ollut. Vaikka he edelleen lukuisista selityksistä huolimatta kuvittelivat meidän viettävän synttärijuhlia, niin toivon että he isompana näkevät saavutukseni merkkinä periksiantamattomuudesta ja unelmien tavoittelun tärkeydestä. Että ei ole iästä tai elämäntilanteesta kiinni toteuttaa haaveita. Ja että jossain asiassa epäonnistuminen ei tarkoita, etteikö siinä samassa asiassa voisi onnistua vielä myöhemmin.

PS. Cake O'Clock tarjoaa kaikista kesäkuun aikana tehdyistä kakkutilauksista 10% alennusta, kun mainitsee tilauksen yhteydessä koodin "hutimeni"

22. toukokuuta 2018

L E M B - Olen vihdoin ylioppilas!

Perjantaina alkuvuoden uurastus sai loistavan päätöksen, kun kevään ylioppilastulokset julkaistiin. Monet tutut olivat jo malttamattomina kyselleet pitkin kevättä tuloksista, mutta minä en edes halunnut niitä saada. Epävarmana ja pessimistisenä olin täysin sitä mieltä, että uusinnat kutsuvat vielä syksyllä enkä pääsisi ryömimään kompastuskiveni biologian yli. Kaikki toiveeni valmistumisesta olivat kompensaatiopisteiden varassa ja valmistauduin jo henkisesti siihen, etten tänä(kään) keväänä saisi painaa valkolakkia päähäni. En edes halunnut kysellä koululta lopullisia tuloksia, halusin vain kieltää koko ylioppilastulosten olemassaolon. Perjantai-aamupäivänä puhelimeeni tulikin kuitenkin viesti kesken työpäivän, isältäni, ”Onnea Jenni, ylioppilas!”. En voinut uskoa sitä! Pian koulun sihteeri soittikin ja onnitteli kertoen samalla lopulliset arvosanani. Ja kuinka sitten kävikään?

Kokeiden jälkeen kirjoittamassani postauksessa povailin onnistumista kielikokeissa ja totaalista epäonnistumista biologiassa. Melko hyvin alustavat pisteet pitivätkin paikkansa, vaikka muutamat arvosanat menivätkin eri tavalla kuin olin laskeskellut. Kielikokeisiin en opiskellut lainkaan, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Biologiaakin luin niin mahdottoman vähän että meinasi loppua toivoa jo ennen koko kokeeseen osallistumista.

_DSC0535 -2_1 _DSC0556 -1_1

Suomenkielen kokeen olen aikoinaan kirjoittanut vuonna 2008 ja saanut siitä Eximian. Tavoitteeni oli siis yltää edes samaan arvosanaan. Koe oli mielestäni todella helppo, vaikka uutisoitiin sen vaikeudesta. Tiesin lopullisen pistemäärän määrytyvän esseen mukaan, sillä muut tulokset pystyi tarkistamaan jo etukäteen julkaistuista oikeista vastauksista. Yllätyksekseni onnistuin jopa korottamaan vuosien takaista arvosanaani siihen parhaimpaan, Laudaturiin.

Englannin koe oli mielestäni myös helppo ja uskalsin jopa toivoa saavani siitä Laudaturin. Suomenkokeen tavoin kaikki oli esseestä kiinni, mutta näköjään se ei ollut lautakunnan mielestä niin hyvä kuin itse ajattelin. Tai oikeastaanhan kirjoitin loistavan 900 sanan esseen kunnes tajusin laskeneeni sanoja merkkien sijaan. Jouduin tiivistämään esseeni kolmasosaan enkä tuohon lyhennelmään ollutkaan enää niin tyytyväinen kuin alkuperäiseen tekstiin. Pisteeni eivät riittäneet toivomaani Laudaturiin mutta sain silti E:n ja olen siitä iloinen ja ylpeä.

Äidinkielen koe (ruotsi) on kuulemma yleensä ylioppilaskokelaiden kompastuskivi. Tekstitaidon koe olisi voinut mennä paljon paremmin ja tiesin jo kirjoittaessani sitä, että tehtävät olivat jotenkin tönkköjä eikä niin sujuvaa tekstiä. Esseessä onnistuin mielestäni paremmin, mutta siinäkin olisi ollut paljon parannettavaa. Tiesin, ettei tästä kannattaisi povata kovin korkeaa arvosanaa. Tavoitteeni C.stä kuitenkin ylittyi ja pisteeni riittivät M:ään.

Sitten se biologia. Koetilanne oli stressaava, ainoa koe jota pelkäsin etukäteen ihan kamalasti. Pahin tunne on se, kun näkee koekysymykset ruudulla eikä osaa vastata niihin. Se epävarmuus on raastavaa, kun koe edessään on pakko istua ja miettiä, kuinka koko tulevaisuus on tässä kiinni. Vastasin kaikkiin tarvittaviin kysymyksiin, mutta myönnän keksineeni vähän omiani ja soveltaneeni aika reippaasti. Ainoa odotukseni kokeen jälkeen oli saada tämän hylätyn kokeen avuksi muista aineista riittävästi pisteitä kompensoitavaksi. Hyvä etten tuolilta pudonnut kuullessani, että lopullinen arvosana oli B. Siis hyväksytty, eikä edes kaikista huonoimmalla arvosanalla!

_DSC0593 -1_1

Tuloksella L E M B valmistun siis vihdoin ylioppilaaksi. Yksitoista vuotta sitten aloitin lukiossa. Pidin välivuoden, jatkoin opintojani, vietin viimeisen kouluvuoteni raskaana, osallistuin kokeisiin vastasyntyneen kanssa. Kävin uusimassa kokeita riittämättömin tuloksin ja annoin periksi. Seitsemän vuotta kypsyttelin mielessäni ajatusta yrittää vielä uudelleen ja onneksi tein päätökseni saada tutkinto lopultakin suoritettua. Vihdoinkin se tavoite on saavutettu ja saan painaa valkolakin päähäni! Onnea minä ja onnea kaikille muille kevään ylioppilaille! Jos siellä joku ruudun takana miettii ylioppilaaksi kirjoittamista aikuisiällä, en voi kuin lämpimästi suositella. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.

20. toukokuuta 2018

Kesä ilman lomaa

Tämä kesä tulee olemaan meille hyvin erilainen kuin ennen. Siinä missä aiemmin kerhot, harrastukset ja muut ovat olleet kesätauolla toukokuun lopusta pitkälle elokuuhun asti ja kotiäiti on voinut lomailla lapsineen koko pitkän kesän, on tänä vuonna ihan eri meininki. Koska aloitin työt vasta alkuvuodesta, on mulle kerennyt kertyä vain huikeat neljä päivää palkallista kesälomaa. Sami on alalla, jossa työmäärä lisääntyy ja sesonki on parhaimmillaan kesäisin. Missä vaiheessa kerkeää lomailla? Koska lapset saavat ansaitun kesälomansa päiväkodista ja esikoulusta?

_DSC0633 -1_1

Ratkaisimme asian niin, että otin muutaman lomapäiväni lisäksi reilun viikon verran palkatonta lomaa. Kaksi vapaata viikkoa saa riittää, ensi kesänä nautitaan sitten pidemmästä lomasta. Sami, joka on lomaillut ehkä viikon kesässä, korkeintaan kaksi, ei ole vielä omia tämän kesän lomiaan suunnitellut. Yritämme kuitenkin olla lomalla edes hetken aikaa yhdessä koko perhe. Lapset ovat päivähoidossa kesäkuun loppuun asti, mutta saavat olla kotona koko heinäkuun. Vielä kaikki hoitokuviot eivät ole selvillä sille ajalle kun päiväkodit ovat kiinni ja me olemme töissä, mutta sovellamme sitä jollain tapaa. Kiitokset avuliaalle tukiverkostollemme jo etukäteen!

_DSC0644 -3_1 IMG_20180520_133342_599

Vaikka edelleen kolmen kuukauden jälkeen totutellaan kahden työssäkäyvän vanhemman arkielämään ja -rytmiin, ovat lämpimät kesäpäivät tuoneet ihan erilaista puhtia arkeen. Minä olen vasta kuudelta kotona arkisin, mutta iltaisin energiaa on ihan eri tavalla, kun on lämmintä ja valoisaa. Omalla pihalla voi puuhailla nukkumaanmenoon asti ja kyllä sitä kahdessakin tunnissa kerkeää tehdä vaikka mitä. Viikonloppuvapaat tuntuvat paljon pidemmiltä, kuin talvella lojutessamme vain väsyneinä kotona odottaen tulevia maanantaita kauhunsekaisin tuntein. Miten voikaan sama kahden vapaapäivän mittainen viikonloppu tuntua pimeänä talvena raivostuttavan lyhyeltä ja kesäisin taas ihanan pitkältä?

_DSC0626 -1_1

Millaisia lomia teillä vietetään tänä kesänä? 

Seuraa instagramissa @jenskujne

20. huhtikuuta 2018

Valoisa ja tilava keittiö

Yhteistyössä Veke.fi

Meidän uuden kodin keittiö alkaa vihdoin olla valmis, näin viiden kuukauden asumisen jälkeen. Keittiössä ei tällä hetkellä vietetä hirveästi aikaa ruoka-aikojen ulkopuolella, mutta pidän tärkeänä että keittiö olisi silti mahdollisimman lämpimän oloinen ja kutsuva. Ruoanlaitto on mukavaa siistissä, tilavassa keittiössä ja ison pöydän ääreen on kiva kerääntyä yhteiselle aterialle. Kun keittiö on viihtyisä siellä haluaa todennäköisemmin myös pelata, askarrella ja tehdä vaikka koululaisen kanssa yhdessä läksyjä tulevana syksynä. 

Meidän keittiössä on runsaasti säilytystilaa, hyvät tasot levittäytyneellekin ruoanlaitolle ja tykkään keittiön valoisuudesta. Keittiö on heti ulko-ovesta ja eteisestä seuraavana ja oveton kulkuväylä tuo tilantuntua. Verhot, jotka siirtyivät vanhasta kodistamme ovat liian lyhyet, sillä edellisessä asunnossa huonekorkeus ei ollut täysi ja lyhyemmät verhot riittivät mainiosti ikkunan alareunaan asti. Noita tynkiä täytynee päivittää jossain vaiheessa kun ehtii ja jaksaa.

_DSC0451 -1_1 _DSC0437 -1_1 _DSC0372 -1_1 _DSC0360 -1_1

Mä olen aina halunnut ison pöydän jonka ääreen mahtuisi syömään ilman, että kyynärpäät kolisevat vierustoveriin tai että ruoat eivät mahdu pöytään. Me ollaan asuttu Samin kanssa yhdessä jo reilut seitsemän vuotta ja ollaan keretty kuluttaa lähes yhtä monta ruokailuryhmää sinä aikana. Kun saimme varmistuksen muutolle tiesimme heti, että halusimme päivittää ruokaryhmämme uuteen. Vanha pöytä olisi liian pieni uuteen ja isompaan keittiöön, tuolejakin olemme inhonneet ostohetkestä asti. Kankaiset tuolit imivät kaikki liat itseensä ja näyttivät vastapestyinäkin likaisilta kestotahroineen. Eivätkä ne olleet niin mukavat istuakaan. 

Löysimme Vekeltä kivan valkoisen pöydän sekä mustat tekonahkaiset tuolit. Toimitusaika tuolle kyseiselle yhdistelmälle oli piinaavan pitkät neljä kuukautta ja itse asiassa se vielä pitkittyi alkuvuodesta reilulla kuukaudella. Emme kuitenkaan löytäneet mitään kivempiakaan ratkaisuja, joten sinnittelimme vanhalla pöydällämme odottaen uuden toimitusta.

Eräänä perjantai-iltana lasten mentyä nukkumaan ulko-oveemme koputettiin. Naapuri oli ostanut itselleen uuden pöydän ja kysyi haluaisimmeko hänen vanhan, vain hetken aikaa käytössä olleen pöydän. Kävi sitten niin, että iltakymmeneltä raahattiin vanha ruma pöytämme roskakatokseen ja saimme uuden, ihanan, ison valkoisen pöydän tilalle. Alkuun oli tarkoitus pitää pöytää vain sen aikaa, että oma uusi pöytämme toimitettaisiin, mutta päädyimmekin perumaan kaupat pöydän osalta. Mihin me enää uutta pöytää tarvittaisiin, kun sellainen jo saatiin? Naapurin vanha pöytä oli lähes moitteettomassa kunnossa.

Pelkkien tuolien toimitusaika oli pöytäryhmää huomattavasti nopeampi ja tilaamamme Krista-tuolit saapuivatkin postissa muutamaa päivää myöhemmin. Ne sopivat pöydän kanssa yhteen kuin nakutettu! Molemmissa on kromijalat ja tekonahkaisissa penkeissä ihastutti myös käytännöllisyys. Ei enää höyrypesureita ja tuskallista tuolinpäällisten hinkkaamista! Rasvaiset sormejäljet tarttuvat ikävä kyllä tekonahkan helposti, mutta lähtevät onneksi myös helposti pois kostealla liinalla pyyhkiessä. Tahroilta kuin ei oikein lapsiperheessä voi välttyä, on niiden siivoamisen helppous kriittisen tärkeää. Nämä tuolit ovat myös todella mukavat istua. Meidän vanhoissa käytettyinä ostetuissa tuoleissa joissa pehmusteet olivat jo ihan kuluneet ja epä-pylly-ystävälliset. Uudet tuolit sen sijaan ovat ihanan muhkeat ja toivottavasti ajan saatossa pysyvätkin sellaisina.

_DSC0369 -1_1 _DSC0439 -1_1 _DSC0386 -1_1

KEITTIÖN PLUSSAT
+ Paljon kaappitilaa
+ Iso pöytä
+ Mukavat ja helppohoitoiset tuolit
+ Avoin ja valoisa
+ Lampun muumipappa mun lapsuudestani
+ Tuuletusikkuna
+ Näköyhteys pihalle

KEITTIÖN MIINUKSET
- Lyhyet verhot
- Kellertävät kaapinreunukset
- Outo kahden jääkaapin yhdistelmä
- Imurointia hankaloittavat pöydänjalat
- Ikivanha liesi ja pieni uuni

Uuden pöydän ja uusien tuolien myötä keittiö heräsi ihan uudella tavalla henkiin. Pöytä heijastaa valoa todella hyvin verrattuna aiempaan, tummanruskeaan pöytään ja se avartaa koko keittiön yleisilmettä. Tuolit mahtuvat pöydän ääreen paljon aiempaa paremmin ja kaikille ruokailijoille riittää tilaa istua. Nyt keittiössä kelpaa viettää aikaakin enemmän kuin pakolliset ruoanlaitto- ja ruokahetket. Eikä ole kiirettä pois päivällispöydässä sen takia että peppu puutuisi! 

15. huhtikuuta 2018

7-vuotissynttäreiden juhlapöydässä

Me juhlittiin tänään 7-vuotiasta synttäripojua sukulaisten ja kavereiden kesken. Päivänsankari toivoi Overwatch-teemaista kakkua ja minähän tein työtä käskettyä. Huomaa töiden aloituksen hankaloittaneen juhlien järjestelyä sekä juhliin panostamista. Ei vaan enää ole aikaa eikä jaksamista suunnitella teemajuhlia ja tarjoiluja viimeisen päälle. Mentiin siis tällä kertaa monessa kohtaa helpomman kautta. Lauantaina kotonamme kävi siivooja, joka puunasi kodin puolestamme. Tarjoiluissa ei yritetty pysytellä minkään teeman rajoissa, vaan laitetiin pöytä koreaksi helpoilla ja takuuvarmoilla herkuilla. Juhlapäivän aamuna kerettiin käydä päiväkodin perhetapahtumassa ja kotonakin kaikki oli valmiina jo ennen vieraiden saapumista (varmaan ekaa kertaa ikinä). Kameran akku sanoi sopimuksensa irti heti juhlapöydän kuvaamisen jälkeen, joten tässä hieman herkkufiilistelyä. 

_DSC0393 -1_1 _DSC0395 -1_1 _DSC0391 -1_1 _DSC0398 -1_1 _DSC0404 -1_1 _DSC0406 -1_1

Suolaisina juhlapöydästä löytyi vihanneslautanen jossa oli kukkakaalia, porkkanaa, minitomaatteja ja kurkkua, ruisnachoja sekä niiden kanssa kolmea eri dippiä. Naposteltavaksi oli juustonaksuja sekä poppareita ja hieman ruokaisampana vaihtoehtona cocktailpiirakoita munavoin kera. Makeat tarjottavat koostuivat karkeista, viinirypäleistä ja ananaksesta, epämääräisistä Overwatch-logomuffinseista sekä Rip-tire -kakusta. Suklaamoussella ja vadelmatuorejuustolla täytetty kakku päällystettiin sokerimassalla ja koristeltiin mallikuvaa mahdollisimman tarkkaan tutkien. Tuo rip-tire, eli "piikkirengas/junkratin superhyökkäys" on siis jonkunlainen ase Overwatch-pelistä. Kuulemma toteutus kelpasi ja olin kyllä itsekin ylpeä luomuksestani. Kakun pelottavasta ulkomuodosta huolimatta se maistui kaikille juhlavieraille. Harvoin kakusta jää noin pientä palaa jäljelle kuin tänään jäi. Kotia koristeltiin muutamalla ilmapallolla ja koruttomat "panostamattomat" juhlat olivat silti nappimenestys!

Jotenkin tuntuu että kotiäitinä halusin enemmän näyttää pystyväni luomaan kaikenlaisia hienoja spektaakkeleita ja silloin sitä aikaakin oli ihan eri tavalla. Pääasia on kuitenkin se, että juhlissa on kivaa ja tarjoilut maistuvat hyvältä. Oli kieltämättä kiva huomata, että pienemmälläkin vaivannäöllä saa ihan yhtä onnistuneet juhlat eikä kukaan muu kuin minä itse odota tai vaadi mitään sen erityisempää. 

11. huhtikuuta 2018

Ikuinen selkäkipu epiduraalista

Epiduraalipuudutus on yksi yleisempiä kivunlievityskeinoja synnytyksessä. Synnyttäjän selkäydintä ympäröivään epiduraalitilaan asennetaan katetri, jonka kautta puudutusaine leviää kehoon. Epiduraalipuudutus on tehokas, mutta kuten kaikissa lääkkeissä, on siinäkin haittavaikutuksia. Suurin osa tiedossa olevista haittavaikutuksista ovat vähäisiä, pian ohi meneviä eivätkä ne ylitä puudutuksen hyötyjä. 

ilokaasuhaha

Mä olen kolmesti synnyttänyt epiduralipuudutettuna. Kaikki on mennyt oikein hyvin itse synnytyksissä, puudutus vei kivut ja synnyttäminen sujui ongelmitta. Epiduraalipuudutuksesta on ollut minulle iso hyöty ja olen sitä joka kerta toivonutkin, vaikka sanotaan että uudelleensynnyttäjille käytetään mieluummin muita puudutteita. Kolmannessa synnytyksessä epiduraalia laitettaessa keholleni kuitenkin tapahtui jotain, tai sitten asennus epäonnistui. Tämän seurauksena selkäni reistailee edelleen kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Itse kivunlievitys toimi kolmannessakin synnytyksessä juuri niin kuin pitikin, mutta en ole enää niin varma että se oli näiden selkäongelmien arvoinen.  

Puudutuksen pistäminen on jokaisessa kolmessa synnytyksessä tuntunut ikävältä. Tottakai, kun kipeiden supistusten aikana täytyy pysytellä täysin liikkumatta jonkun ronkkiessa sua neulalla selkään. Kolmannessa synnytyksessä epiduraalin laitto tuntui kestävän paljon pidempään kuin aiemmin, mutta hoitohenkilökunta ei ainakaan ääneen kommentoinut mahdollisia ongelmia. Kuopuksen synnytyksessä epiduraalin pistoskohta jäi huomattavasti kipeämmäksi kuin edellisillä kerroilla, eikä kipu hellittänyt ajan myötä. Alkuun ajattelin tämän olevan normaalia jälkioireilua enkä siksi lähtenyt esimerkiksi tutkituttamaan asiaa tarkemmin. En myöskään osannut arvioida, kuinka pitkä aika katsottaisiin "normaaliin" palautumiseen ja tässä sitä ollaan kolme ja puoli vuotta myöhemmin yhä kipeinä.

lillebror 006muok

Olen jonkun verran etsinyt tietoa epiduraalin haittavaikutuksista, mutta mikään ei selitä kokemaani kroonista kiputilaa selkänikamien välissä. Sen sijaan (koska google diagnosoi parhaiten) aloin selkäkivun lisäksi epäilemään, että kovat päänsärkykohtaykseni joille ei tutkimuksista huolimatta ole löytynyt mitään syytä saattaisivat myös olla liitännäisiä tähän selkäkivun aiheuttajaan. Epiduraalin haittavaikutuksiin kuuluu sekä kovaa päänsärkyä ja selkäkipua, mutta kummankin oireen kuuluisi loppua muutamassa päivässä eikä jatkua vielä yli kolme vuotta synnytyksestä. Ihan äskettäin uutisoitiin muuten että eräälle naiselle oli jäänyt puudutusneula jumiin selkärankaan synnytyksen yhteydessä tapahtuneessa puudutuksessa ja se oli huomattu vasta 14 vuotta myöhemmin. Onkohan mullakin joku neulanpätkä tuolla selkärangassa joka selittäisi kivut?

Selässäni on yksi kipeä piste. Se ei ole ihan jatkuvasti kipeä, mutta se oireilee eri asennoissa selkää taivuttaessa ja venyttäessä sekä säteilee välillä koko selkään. Mistä oletan tuon kipupisteen johtuvan epiduuraalista? Koska se on tasan sama kohta joka on ollut kipeä epiduraalin laitosta asti. Kipu tuntuu kahden nikaman välissä noin keskiselässä, juuri siellä minne piikki aikoinaan iskettiin. Kipu on pahimmillaan äärimmäisissä venytyksissä (esim. silta-asennossa), tai oikeastaan vielä pahempi siinä hetkessä kun venytyksestä palautuu. Kipu tuntuu samanlaisena myös selkää pyöristettäessä ja muuten taivutettaessa, mutta ei yhtä voimakkaasti. Vaikka selkäkipu ei varsinaisesti estä normaalielämää (ainoastaan hidastaa ja hieman hankaloittaa), niin on se silti aika ikävä vaiva kantaa mukanaan mahdollisesti loppuelämänsä ajan. Tämä vaiva on erityisen ikävä siksi, että se tuottaa kovaa kipua mieleisiä asioita tehdessäni, eli venytellessä ja joogatessa. Pelkään myös, etten pysty enää vahvistaa selkäni kuntoa tai kehittyä venyvyydessä siihen mitä joskus olen kyennyt.

Millaisia kokemuksia teillä on epiduraalipuudutuksesta?