31. joulukuuta 2018

Muutosten vuosi

Vuosi 2018 on tullut päätökseen. Kulunut vuosi on monella tapaa ollut minun ja perheemme elämässä muutosten aikaa, vaikka onkin ollut pääosin sitä tavallista lapsiperhearkea. Vuosi on lukuisten muutosten lisäksi sisältänyt suuria saavutuksia, virstanpylväitä ja hienoja kokemuksia. Blogin suhteen uudet tuulet ovat näkyneet hiljaisuutena, jaksamattomuutena ja ajanpuutteena. Monesti minua on harmittanut, kuinka pitkään niin rakkaana harrastuksena ollut blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle, mutta teen sitä edelleen omalla painollaan - silloin kun inspiraatio iskee.

vuosi2018 vuosi2018

Vuoteen on tosiaan mahtunut paljon suuria asioita. Tammikuussa kaksi nuorintamme aloittivat päivähoitotaipaleensa, kun he astuivat ensimmäistä kertaa päiväkodin ovista sisään. Pitkä seitsemän vuoden urani kotiäitinä oli päättynyt, mikä oli haikeaa, surullista ja jännittävää, mutta silti tietyllä tapaa virkistävä ja odotettavissa ollut askel eteenpäin. Helmikuussa aloitin uudessa työpaikassa, jossa suoritan merkonomintutkintoa oppisopimusopiskelijana. Hektinen työarki oli suuri muutos edelliseen ja on vaatinut koko perheeltä sopeutumista ja rautaisia hermoja. Uusi työ ei kuitenkaan riittänyt sammuttamaan kotiäitiyden vanaveteen jäänyttä saavuttamisen haluani, vaan otin itseäni niskasta kiinni ja päätin saattaa kesken jääneen ylioppilastutkintoni vihdoin päätökseen. 

vuosi2018 vuosi2018

Kevät meni uuteen elämänrytmiin totutellessa. Työn sekä opiskelujen pitäessä kiireisenä oli löydettävä aikaa lapsille sekä parisuhteelle, uupumus ja uniongelmat eivät helpottaneet. Kesäkuussa sain vihdoin painaa ylioppilaslakin päähäni ja huokaista helpotuksesta sekä haljeta ylpeydestä. Kesä meni pääosin töissä, mutta energiaa oli ihan eri tavalla - vihdoin uusi elämänrytmi alkoi tuntua hallittavalta ja kotonakin jaksoin olla taas hieman enemmän äiti ja vaimo, jättäen väsyneen haamun taka-alalle. Kesä meni pääosin töissä, koska tuore työsuhde ei paljon lomapäiviä kartuttanut. Tukiverkostomme pelasti lapsemme kesän tarjoten heille useamman viikon enemmän lomaa kuin mitä olisimme itse voineet heille antaa. Lapsetkin ansaitsevat lomansa, olihan kevät ollut heillekin täynnä uutta ja ihmeellistä arkea. Kesän loppua kohti lähdimme arkeen ihan uudella puhdilla. 

vuosi2018 vuosi2018

Tuli elokuu ja esikoisen koulutaipaleen alku. Taas oli jotain uutta ja ihmeellistä edessä. Keskimmäinen aloitti esikoulun ja kuopus oli ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa hän olisi päivät eri paikassa kuin isoveljensä. Onneksi päiväkoti oli kerennyt kevään aikana tulla tutuksi ja turvalliseksi, eikä hätää ilman veljeä onneksi ollut. Itselleni kesän energiantankkaus tuli enemmän kuin tarpeen, sillä alkusyksy on työpaikalla kaikista kiireisintä aikaa ja sen huomasi. Koko syksy on mennyt oikeastaan aikamoisessa suoritus-sumussa ja olen jo ensimmäisenä työssäolovuotenani päässyt kokemaan työstressin kirjavat vaiheet. Puoliso on ottanut loistavasti vetovastuun perheen arjen pyörittämisessä ja antanut minulle aikaa totutella, palautua ja keräillä itseäni päivästä toiseen. Raskasta työtilannetta on onneksi keventänyt upeat työkaverit, joiden yhteispanoksella olemme kaikki viihtyneet töissä alimitoituksesta ja ylimääräisestä kiireestä huolimatta. 

Syksy näkyi minussa ikävän paljon unettomuutena, ahdistuksena ja saamattomuutena, ärtyneisyytenä ja alakulona. Olin raskas vaimo, kärttyinen äiti ja lähes jatkuvasti jokin asia tuntu pahalta sisälläni. Joulukuu meni vielä ihan sumussa, mikä on näin joulupyhien jälkeen aiheuttanut minulle morkkista ja pahaa mieltä. En itse pidä joulusta lainkaan, mutta tietenkin haluan luoda lapsilleni taianomaisia ja onnellisia muistoja joulusta. Saimme hädin tuskin kotiin joulutunnelmaa, lahjat olivat vähän sinne päin ja tämäkin pieni panos olisi jäänyt tekemättä ellen olisi onni onnettomuudessa joutunut jäämään reilun viikon pituiselle sairaslomalle juuri ennen joulua. Nyt vihdoin vuoden kolmena viimeisenä päivänä olen kokenut olevani ihan eri tavalla asennoitunut tulevaan vuoteen. Olen täynnä intoa, energiaa ja toivoa! Sormet ristiin ja peukut pystyyn, ettei se into ja tarmo lopahda heti alkuun. 

vuosi2018 vuosi2018

Tämän raskaan, turhauttavan, jännittävän, erilaisen mutta kuitenkin onnellisen vuoden aikana olen oppinut elämään eri tavalla. Kuulostaa suurelta ja mahtipontiselta, mutta koskee lähinnä niitä pieniä asioita. Arvostan perheen yhteistä eri tavalla kuin ennen, kun olen niin paljon poissa verrattuna viime vuosiin. Nautin pienistä asioista, havainnoin ympäristöäkin eri tavalla. Ne hetket, jotka aiemmin lipuivat ohi huomaamatta kiinnittävät nykyään huomioni ja jäävät mieleeni - kuten sellainen hetki, kun lapset touhuavat keskenään sovussa ja me voimme juoda kainalokkain kupilliset kahvia keskytyksettä. Vuosi on pitänyt sisällään koko tunnekirjon kaikki eri värit mutta jää silti mieleen positiivisena, onnellisena ja onnistuneena vuotena. Anna palaa 2019, me ollaan valmiita!

Millainen vuosi teillä on ollut?

21. joulukuuta 2018

Lapsilisä - vaippoihin vai pesämunaksi?

Lapsilisä, tuo hyvinvointivaltio Suomen upea etu lapsiperheillemme. Lapsilisät ovat aihe, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Pitääkö niihin tuhlata verorahojamme? Itsehän kukin päättää hankkia lapsia ja pitäisi täten olla myös maksukykyisiä lapsesta syntyviin kuluihin. Pienituloisille perheille lapsilisä voi olla se ainoa pieni raha, jolla kattaa loppukuun ruoka- ja vaippaostokset, ennen seuraavaa tukien maksupäivää. Suurituloisille taas raha saattaa mennä suoraan lapsen tilille pesämunaa kasvattamaan - jotta lapsi voi sitten täysikäisyyden saavuttaessaan ostaa vaikka hienon auton tai käyttää rahan ensiasunnon käsirahana. 

Yhden lapsen perheessä lapsilisää kertyy 16 vuoden aikana yli 18,000 euroa. 

manimanimani

Lapsilisän on kai tarkoitus olla raha, joka vähentäisi eri tuloluokkiin kuuluvien lasten eriarvoisuutta. Sitä maksetaan jokaisesta lapsesta ihan kaikille Suomessa asuville perheille, tuloista riippumatta. En oikein tiedä miten tuo estää eriarvoisuutta, jos sama raha menee yhdessä perheessä pilttiin ja vaippoihin ja toisessa perheessä säästötilille kasvamaan korkoa. Eriarvoiseen asemaan se ajaa ne lapset sitten aikuisuuden kynnyksellä, jos toisella on pesämuna odottelemassa. Miksi kansalaisten verorahoja pitäisi käyttää jonkun säästötilin kartuttamiseen?

Itse olen sitä mieltä, että lapsilisä on tasa-arvoinen juurikin siksi, että sitä maksetaan tuloista riippumatta kaikille. Monesti on keskusteltu siitä, pitäisikö lapsilisiin tulla tulorajat tai lopettaa kokonaan. Minusta toimivaa olisi teoriassa esim jonkinlainen porrastussysteemi, jossa lapsilisä olisi pienituloisille suurempi ja suurituloisille pienempi. Mutta käytännössä se olisi varmasti hankalaa ja lisäisi kokonaiskustannuksia - tulotarkastukset sun muut synnyttäisi aikamoisen paperitulvan jo nyt melko työllistyneelle Kelalle ja tulojen muuttuessa maksuperusteita pitäisi seurata jonkinlaisilla tarkistuksilla tietyn ajan välein. Todennäköisesti tämä tulisi kalliimmaksi kuin nykyinen järjestely.

Mihin teidän perheessä käytetään lapsilisät?

17. joulukuuta 2018

Lasten mietteitä häistä ja avioliitosta

Tänään vietämme Samin kanssa jo seitsemättä hääpäivää. Sen kunniaksi kyselimme pojiltamme kysymyksiä avioliitosta, häistä ja rakkaudesta. Lasten näkökulma hankalasti hahmoitettaviin asioihin, kuten avioliiton tarkoitus, on ihanan simppeli ja aito. Ja välillä vähän hassukin.

hääpis111

Mitä tarkoittaa häät?
7 v: Että synnyttää lapsen ja menee naimisiin
6 v: Pitää juhlat ja pussaa miestään
4 v: Halataan äitiä ja pussataan isää

Mitä tehdään kun mennään naimisiin?
7 v: Pussaa ja rakastuu
6 v: Tulee rakastuneeksi
4 v: Että tulee kaveriksi ja syö

Miksi ihmiset menevät naimisiin?
7 v: Että saa lapsen ja ollaan iloisia
6 v: Jotta saisi jonkun kenen kanssa asua
4 v: Että saa lapsen

Mikä on hääpäivä?
7 v: Kun eroaa
6 v: Jeesusta juhlitaan
4 v: Silloin grillataan

Mitä häissä tapahtuu?
7 v: Syödään kaikkea hyvää ja mennään kirkkoon
6 v: Tehdään kakku, juhlitaan presidenttiä ja röyhtäillään ruokapöydässä
4 v: Pukeudutaan hienosti

Mitä on rakkaus?
7 v: On rakastunut ja pussaa
6 v: Pussaillaan
4 v: Kun löytää söpöliinin

Miltä tuntuu olla rakastunut?
7v: Se on hauskaa ja silloin on iloinen
6v: Tanssii kuin balleriina - kuten iskä teki äsken
4v: Halaillaan

Haluatko joskus itse naimisiin?
7v: EN! Eiku joo
6v: Joo, kesällä kun olen aikuinen
4v: Ei, minä haluan vain vauvan itselleni

Tässä tulee miettineeksi, että vaikka harvemmin tulee kunnolla juteltua ja selitettyä lapsille asioiden kuten häiden tai avioliiton merkitystä, on heillä silti yllättävän hyvä käsitys mitä ne tarkoittavat. Meidän lapset ovat olleet muutamissa häissä vieraina, mutta taisi silti mennä vähän avioliitot ja vauvantekohommat keskenään sekaisin. Ehkä siksi, että viime vuosina on lähipiirissä vietetty enemmän vauvajuhlia ja ristiäisiä/nimiäisiä kuin häitä.

Mitä teidän lapset ajattelevat avioliitosta ja rakkaudesta?

15. joulukuuta 2018

Kun karkasin perhelomalta pikkujouluihin

*Kaupallinen yhteistyö #kppikkujoulut

Viikko sitten Lempäälän Ideaparkissa kokoontui joukko Kaksplus-blogiverkoston bloggaajia viettämään pikkujouluja. Bloggaajien yhteistuumin järjestämät pippalot ovat ihana tapa nähdä kaukana asuvia kavereita. Tällä kertaa jouduin karkaamaan perheen kylpylälomalta päästäkseni edes piipahtamaan, joten oma juhliminen jäi hyvin lyhyeksi. Muut kaverit olivat ensin päässeet Pirkanmaan tanssiopiston mageelle korkkaritanssikurssille, joka ilmeisesti oli ollut ihan hitti! Kuvien  ja videoiden perusteella siellä oltiin naurettu, kaatuiltu, poseerattu ja ehkä vähän tanssittukin.

pikkujoulu1 pikkujoulu2

Ideapark tarjosi meille kokoustilan, jossa viettää aikaa. Ruokatarjoiluista vastasi Lempäälän Subway ja juomista puolestaan Olvi. Alkuilta sisälsi syömisen ja juomisen lisäksi rentoa hengailua, kuulumisten vaihtamista sekä muutamia yhteistyökumppaneiden järjestämiä arvontoja. Palkintoina oli lahjakortti Ballot-vaateliikkeeseen, lippuja Ti-ti Nallen taloon, Lifen kauratyynynalle sekä Luin Livingin tuotteita. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä voitin Ideaparkin sponsoroiman 50 euron lahjakortin Pentikille. 

pikkujoulu3

Koska oma vierailuni jäi lyhyeksi, en päässyt kokemaan Tampereen yöelämää ja Naima-baaria, jonne muut lähtivät jatkoille (lähitvät naimaan, hehe, propsit tuon yökerhon nimen keksineelle!). Ilta oli mitä ilmeisimmin venynyt pitkälle aamuun ja moni juhlijoista päättivät yönsä Omenahotelliin, joka tarjosi majoituksen ulkopaikkakuntalaisille. Yhteistyökumppanit olivat myös osallistuneet hienoihin goodiebageihin monella kivalla tuotteella. Muumikassista paljastui termosmuki, salmiakki- ja piparikarkkeja sekä kauneudenhoitotuotteita.

Kaksplus-blogiverkoston pikkujoulujen yhteistyökumppanit:

logokuva

14. joulukuuta 2018

Kaksplus-blogiverkoston joulukalenteri: Ei materiaaliövereitä kuusen alle

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka aamua aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua, annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin ja paljon muuta. Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!

Joulu lähestyy ja lahjojen hankkiminen on varmasti kaikkien mielen päällä. Itse olen pyrkinyt viime vuosina vähentämään lahjojen määrää sekä materialismiövereitä. Monelle läheiselle olemmekin jo useana vuonna yrittäneet antaa mieluummin jotain aineetonta tai ainakin jotain käytännöllistä ja taatusti käyttöön tulevaa lahjaksi. Joululahjan ei aina tarvitse olla esine tai tavara, mielikuvituksella saa mitä ihanimpia lahjoja aikaiseksi.

joululahja

Harkitse tavaran tai esineen ostamisen sijaan esimerkiksi näitä ideoita pukinkonttiin:

Elokuvalippu ja lupaus tulla kaveriksi viereiseen penkkiin, poppareiden kera tietty.

Herkullinen kakku joulupöytään (tämä on meille tullut jo perinteeksi sekä äidilleni että anopilleni). Yleensä olen tehnyt glögijuustokakkua, tänä vuonna taidan kokeilla jotain uutta.

Kolme tuntia peuhuaikaa kummilapsille Hoplopissa, samalla tarjoten heidän vanhemmilleen omaa aikaa

Pieniä itsetehtyjä herkkuja, esim marmeladikuuset. Persoonallisempi vaihtoehto perus konvehtirasialle, joka tuntuu olevan yleinen en keksi sinulle lahjaa mutta haluan silti muistaa sinua jotenkin -tyypeille.

Kauppareissu- ja kantoapua isovanhemmalle, jolle voi olla raskasta käydä itsekseen asioilla.

Koiranulkoilutukseen apua tai seuraa läheiselle. Voi lupautua viemään eläin lenkille sellaisena päivänä kun omistajalla on hankalaa keretä itse, tai voi löyttäytyä mukaan juttuseuraksi, jolloin arkinen lenkittäminen käy samalla myös laatuaikana kuulumisten vaihtoon.

Lahjoitus hyväntekeväisyyteen lahjansaajan puolesta. Hyväntekeväisyyskohteen voi valita lahjansaajan mieltymysten tai arvojen mukaan. Voi tehdä hyvää ja ilahduttaa samaan aikaan! Facebookissa on nykyään ainakin olemassa ominaisuus, jossa synttärisankari voi toivoa ystäviensä lahjoittavan synttärilahjan sijaan valitsemaansa hyväntekeväisyyskohteeseen - samaa ideaa tässäkin noudatetaan.

Hyödynnä lahjansaajan elämäntilannetta tai "heikkouksia" - Lupaudu pesemään ikkunat ikkunanpesua vihaavan ihmisen puolesta tai ilmoittaudu vapaaehtoiseksi muuttoavuksi uuteen kotiin suuntaavalle kaverille. 

joululahja2

Lahjojen keksimisessä on vain mielikuvitus rajana. Sitä voi soveltaa lahjansaajan mieltymyksen mukaan juuri täydelliseksi lahjaksi. Yhteisen ajan tai avun tarjoaminen yhdessä tekemiseen on varmasti paljon arvokkaampaa kuin joku hieno tavara. Joulussa on mielestäni tärkeintä nimen omaan yhdessäolo ja läheisten kanssa vietetty aika, eikä hintalaput tai lahjakasan suuruus kuusen alla. 

Eilinen joulukalenteriluukku löytyy Kadun aurinkoisella puolella-blogista ja huomisesta luukusta vastaa puolestaan Unelmalandia.

11. joulukuuta 2018

Kolme ohjetta syötäviin joulukuusiin

Joulukuussa leivotaan, askarrellaan ja mietitään lahjoja ja viemisiä niin ystäville ja sukulaisille kuin lasten hoitajille ja opettajille ja ehkä työpaikallekin. Joskus on hankala keksiä ideoita mitä antaa sukulaisille ja päätyy helposti vaikka perinteiseen konvehtirasiaan. Jouluherkut ilahduttavat aina, mutta joskus voi olla kiva kokeilla jotain erikoisempaa. Helpot ja näyttävä jouluherkut sopivat sekä lahjoiksi että koristeeksi oman kodin joulutunnelmaan eikä niiden tekemiseenkään mene tuhottomasti aikaa. 

Kokosin tähän postaukseen kolme suosittua ideaa oman blogini arkistoista.

_DSC1658_1

Vihreät kuulat ovat yksi niistä jouluherkuista, jotka jakavat mielipiteet rajusti. Yleensä niitä joko rakastaa tai vihaa. Karkkikuusiin tarvitsee styroksisen tai vaahtomuovisen tötterön, foliota, hammastikkuja sekä vihreitä kuulia. Jos haluaa koristella kuusta värein, sopii siihen värikkäät marmeladikuulat mainiosti. Tötterö päällystetään foliolla, kuulat halkaistaan, puolitettu hammastikku työnnetään kuulan sisään sekä kiinnitetään tötteröön. Jos haluaa jouluisen tuoksuista lisämaustetta kuusiin, voi kuulien väleihin työntää neilikoita. 

2. Piparijoulukuuset

joululeivonta_1

Piparikuuset ovat ehkä helpoimmat herkut. Pipareita leivotaan joulukuun aikana varmasti useita kertoja, joten näiden toteutus ei vaadi erikseen aikaa. Riittää kunhan valitsee eri kokoisia tähtimuotteja ja paistaa pellillisen tähtipipareita muiden piparien joukossa. Kuusi nousee liimaamalla isompia ja pienempiä tähtiä päällekäin pikeerillä. Lopulta kuusen voi koristella värikkäällä pikeerillä ja muilla koristeilla. 

_DSC1714_1

Viinikuusen askartelu on näistä työläin, mutta kuitenkin melkoisen helppo tekele. Tähän tarvitset: vapaavalintaisen viinipullon, vihreäkääreisiä suklaakonvehteja (muutkin käyvät, mutta kuusiefekti ei ehkä tule täysin oikeuksiinsa), kuumaliimapyssyn sekä halutessaan vihreää kreppipaperia ja keltaista kartonkia. Itse olen käyttänyt kreppipaperia konvehtien ja viinipullon välissä, mutta se ei ole pakollista. Keltaisesta kartongista askartelin pullon korkkiin tähden.

Oletteko te tehneet syötäviä joulukoristeita itsellenne tai lahjaksi? 

6. joulukuuta 2018

Kaksplus-blogiverkoston joulukalenteri: Perinteitä joulukuun ruokapöydistä

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka aamu aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua, annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin ja paljon muuta. Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!

Kun olin nuorempi muistan itsenäisyyspäivän olleen aina se päivä, kun korkattiin kunnon joulupöytä mummin ja vaarin luona. Silloin tarjolla oli kaikkea rosollista graaviloheen ja kinkusta laatikoihin - ihan perinteinen joulupäivällinen. Kokoonnuimme koko suvun kesken isovanhemmilleni, jossa aikuiset söivät ruokasalissa ja lasiseinän takana me lapset syötiin keittiönpöydän ääressä. Jälkkäriksi saatiin itse tehtyä jäätelöä sekä montaa eri sorttia herkkuja, joista parhaimmat olivat pihlaja-kettukarkit. 

Aatonaaton ruokaperinteisiin kuuluu livekala (vai onko se lipeäkala?). Isäni sanoin; ei sitä kalaa kukaan maun takia syö - voisula, pippuri ja valkokastike on the juttu! Kala on annoksessa pelkkä mauton alusta kastikkeille ja mausteille. Itse sain tarpeekseni lapsuuden pakkomaistatuksista ja kierrän hyllyvän ja löllyvän koostumuksen omaavan kalan kaukaa, mutta ahdan sen sijaan lautasen täyteen mummin lihamureketta, joka kuuluu perinteeseen meille nirsoille. 

_DSC0101 -1 _DSC0117 -1

Jouluaaton illallisen lisäksi lapsuuteni jouluruokaperinteisiin kuului myös sekä joulupäivän että tapaninpäivän jouluateriat, jolloin yhä uudelleen ahdettiin itseemme perinteisen joulupöydän antimia: graavilohta, kylmäsavulohta, savusiikaa, kananmunia, rosollia, mätiä, kinkkua, perunaa, herneitä, kuivattuja luumuja, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa. Jossain vaiheessa kaikkia alkoi vihdoin kyllästyttämään tämä jouluruokaähky ja olemmekin viime vuosina rajoittaneet jouluruokien syömisen oikeastaan pelkästään aattoon. Kinkkua ja sinappia Sami syö vielä pitkään joulun jälkeenkin, mutta muuten pyrimme minimoimaan ylijäämät.

Joulupyhien nykyiset ruokaperinteemme eroavat joulunviettopaikasta riippuen.

Anopin joulupöydässä on usein kinkun lisäksi päätähtenä mummon reseptillä tehty lihakastike, sekä tarjolla erilaisia kaloja ja perinteisiä laatikoita. Myös mummon sinappia on oltava. Kaksi joulua olen itsekin harjoitellut sinapin tekoa mummon reseptillä ja on se Samin mielestä melkein yhtä hyvää kuin mummon tekemää. Omista jouluherkuistani olen toivonut anopin joulupöytään savusiikaa. Lihakastike perunan kanssa kuuluu myös joulupäivän ruokapöytään ja hyvä niin - se on aivan älyttömän hyvää ja koko suvun suosikkiruokaa.

Minun perheessäni kinkku ja ylipäätään lämmin pääruoka on vuosi vuodelta yhä syrjäytyneempi. Meillä nautitaan eniten ns. alkuruokapöydästä, eli kaloista ja rosollista. Erityismaininnan saa frittimuikut, joka on tätä nykyä jo pakollinen osa joulupöytää. Pääateriaan kuuluu pienen pakollisen kinkun lisäksi ehkä porkkana- ja lanttulaatikkoa. Lisukkeina meillä lemppareita ovat kovaksi keitetyt kananmunat sekä rakuunaporkkanat. 

_DSC0134 -1 _DSC0123 -1

Palataan takaisin itsenäisyyspäivän ruokapöytään. Viime vuosien aikana olemme yrittäneet luoda uudenlaista perinteen tynkää, joka sisältää erilaisten, uusien ja eksoottisten ruokien testailua. Perinteeksi tätä ei todellakaan vielä voi kutsua, mutta toivottavasti se hiljalleen muotoutuisi säännölliseksi itsenäisyyspäivän jutuksi. Pari vuotta sitten söimme mm. tzatzikikakkua ja marinoitua kukkakaalia ja sitä edellisenä vuonna mm. teriyakilohta. Tänä vuonna halusin itse emännöidä juhlia ja kutsuttiin luoksemme molempien perheet. Siskoni lupasi olla vastuussa jälkiruoasta ja itse suunnittelin siis alku- ja pääruoan. Yhdeksän aikuisen ja viiden lapsen tunkeminen samaan pöytään oli liian haastavaa, joten teimme lapsille oman pienen pöydän, jossa he eivät pitkään kyllä viihtyneet.

Vuoden 2018 itsenäisyyspäivän menu

Palsternakka-cheddarkeittoa
Rubiinilohta, savusiikaa sekä frittimuikkuja
Kukkakaali-kvinoasalaattia ja perunoita
Kookos-jugurttijuustokakkua ja jäätelöä

_DSC0140 -1 _DSC0156 -1

Palsternakka-cheddarkeitto maistui koko porukalle. Keiton lisukkeiksi oli krutonkeja, auringonkukansiemeniä ja hapankermaa. Pääruoan teemassa toistui granaattiomena, jota oli sekä kukkakaali-kvinoasalaatissa että lohen päälle levitetyssä purppuranvärisessä maustetahnassa. Jälkiruoaksi siskoni teki meille kookosjuustokakun kreikkalaisesta jugurtista. Lapsille oli lisäksi vielä jäätelöä, mutta heille maistui kyllä kakkukin. Ruoan menekki viesti sitä, että uudet reseptit olivat kokeilemisen arvoisia. Ei paljoa jäänyt rääpittäväksi.

Millaisia perinteitä teillä on joulunajan ruokailuun liittyen? Mitkä ovat teidän lemppari jouluruuat?

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenterissa eilisessä kalenteriluukusta Saron blogissa löytyy herkullisia keksireseptejä ja huominen luukku aukeaa puolestaan Unelmalandiassa.

23. marraskuuta 2018

Varasta aikaa parisuhteelle arjen keskellä

Parisuhteen hoitaminen lapsiperhearjen keskellä tuntuu välillä olevan ihan utopistinen juttu. Missä ihmeen välissä sitä huoltaisi parisuhdetta, kun on työt, päiväkodit, koulut, läksyt, harrastukset, ruokaostokset sun muut menot rytmittämässä päivää. Laatuaikaa kahdestaan? Ehkä korkeintaan vierekkäin kuorsaaminen öisin - kuinka romanttista!

Arjen keskellä parisuhteen hoitaminen ei aina vaadi kynttiläillallisia, kukkakimppuja tai suklaarasioita, vaikka sellaisetkin ovat tärkeä lisämauste. Tärkeämpää on se arkinen, tavallinen, koruton rakkaus joka estää liiallisen arkeutumisen. Tai joka tekee siitä arkeutumisestakin mukavaa. Se voi olla ihan vaan kuulumisten vaihtamista työpäivän jälkeen. Yhteinen aamukahvihetki ennen lasten herätystä ja töihin lähtöä, jos malttaa nousta hiukan aikaisemmin aamulla. Pusut ja halaukset. Toiselle valmiiksi tehty eväsleipä "hyvää työpäivää" -muistilappu päälle liimattuna. Jopa pyykkien viikkaamista tai sängyn petaamista kunhan ne tedään yhdessä. Suuria mahtipontisia rakkaudenjulistuksia paljon merkityksellisempiä ovat ne jatkuvat pienet teot tavallisen arjen keskellä.

DSC_2352-01

Välillä tietenkin on niitä vaiheita, kun toisen pelkkä olemassaolo ärsyttää. Kun huonosti nukutun yön ja stressaavan työpäivän jälkeen kuuntelet lasten kiukuttelua puoli tuntia ja sitten huomaat, että puoliso söi sen viimeisen kinkkuviipaleen, jonka olit suunnitellut laittavasi omalle leivälle. Tai mikä tahansa muu yhtä pieni ja mitätön juttu! Näissä epätoivon hetkissä positiivinen ajattelutapa, niihin pieniin hyviin asioihin keskittyminen piristääkin aivan mielettömästi! Kunhan tosiaan jaksaa keskittyä niihin.

Maanantaina olimme Samin kanssa mykkäkoulua puolen päivän verran, pienen typerän merkityksettömän kinastelun seurauksena. Mykkäkoulu kuormitti mutta pänkkinä ihmisenä en tietenkään voinut myöntyä. Illalla yritin kuitenkin paikkailla hukkaan mennyttä päivää pakkaamalla miehelle seuraavan päivän eväät valmiiksi ja vielä hakemalla lähikaupasta kahvimaitoa aamuksi. Minulla oli vielä suuret suunnitelmat herätä Samin kaveriksi aamukahville, mutta väsymys vei voiton meiltä molemmilta. Samin sain potkittua ylös 10 minuuttia ennen bussin lähtöä ja itsellekin tuli normaalia aikaisemman työaamun takia kiire laittautua ennen lasten kouluun- ja hoitoonvientiä.

DSC_2364-01

Tiistaina pääsin lähtemään töistä jo samaan aikaan Samin kanssa. Yleensä minulla varsinkin on aina hirveä kiire hakea lapset pois hoidosta, etteivät he vain olisi siellä hetkeäkään turhaan. Tällä kertaa olimme kuitenkin niin hurjia, että kävimme kahdestaan ihan rauhassa ruokakaupassa ennen lastenhakua. Yleensä kauppareissut hoidetaan joko vuorotellen yksin tai koko perhe yhdessä. Molemmissa on omat stressitekijänsä, joten rauhallinen kahdenkeskeinen reissu tuntui melkein luksukselta, vaikka olikin niin arkinen. Tavaksi en kuitenkaan ottaisi hoidella kauppareissuja lasten hoitoaikojen kustannuksella vain saadakseni tehdä ne rauhassa.

Keskiviikkona meillä olikin sitten ihan extra hieno tilaisuus kahdenkeskeiselle ajalle. Töiden jälkeen Sami vei lapset vanhempieni kanssa uimakouluun ja tuli minua vastaan töihin. Sieltä suuntasimme keskustaan illalliselle ja Alan Walkerin klubikeikalle. Ihanien isovanhempien ottaessa lapset yökylään ja luvatessa hoitaa aamun kouluun- ja hoitoonviemiset, otimme Samin kanssa lomapäivän torstaille. Aamulla saatiin nukkua niin pitkään kuin unta riitti ja herättyämme valmistettiin herkullinen brunssi. Sitten lähdettiinkin jo hakemaan lapsia, käsikädessä tehdyn kävelylenkin päätteeksi. Aika spesiaalia lapsiperhearjen keskellä tällainen arkipäivän miniloma!

IMG_20181115_214753_562

Eilen käperryimme kuumien glögikuppien kanssa saman viltin alle ja tänään taitaa olla loppuillalle sama suunnitelma! Ei mitään erikoista, mutta silti niin tärkeää ja tarpeellista yhdessäoloa. Ja sitten me kömmitään yöksi vierekkäin kuorsaamaan - koska sekin on parempi kuin kuorsata erillään.

Miten te hoidatte parisuhdetta lapsiperhearjen keskellä?

31. lokakuuta 2018

Lapsivakuutusten hyöty

Me ollaan vakuutettu kaikki lapsemme. Kahdelle vanhemmalle otettiin vakuutus vauvaiässä, nuorimman kohdalla en muista otimmeko vakuutuksen jo raskausaikana vai vasta vauva-aikana, mutta kaikilla on kuitenkin pienestä saakka ollut hyvät hoitokuluvakuutukset. Meillä vakuutukset ovat eri-ikäisille lapsille olleet vähän eri hintaisia, mutta olen käyttänyt näissä laskelmissani keskiarvohintana 300 euroa vuodessa. Ensimmäisinä vuosina vakuutusmaksut olivat lähempänä neljää sataa, nykyään ainakin kahdella vanhimmalla ne taitavat olla jossain 200-250 euron kieppeillä. Keskiarvon mukaan laskettuna on meidän 7-vuotiaan, 6-vuotiaan sekä 4-vuotiaan vakuutusmaksut olleet tähän mennessä yhteensä n. 5100 euroa. Yhteensä siis 17 henkilöikävuoden ajalta. 

Meidän lasten vakuutuksissa on sadan euron omavastuu per vakuutuskausi. Mielestäni on hyvä, että omavastuu on könttäsumma vuodessa, eikä esimerkiksi per sairaus, kuten olen joillain kuullut olevan. Sadan euron omavastuun tullessa täyteen vakuutus korvaa kaikki loppuvuoden lääkärikäynnit sekä reseptilääkkeet. Kaikkina vuosina emme ole käyneet lääkärissä edes omavastuun verran, joinain vuosina taas olisimme joutuneet vararikkoon ilman vakuutuksia. Tuntuuhan tuo reilu 5000 euroa viimeisen 7 vuoden ajalta kolmen lapsen vakuutuksista aika hurjalta summalta, kunnes aletaan miettimään mitä kaikkea olemme sillä rahalla saaneet.

IMG_20150105_151908

Esikoisellamme on migreeni, joka alkoi oireilla jo alle 3-vuotiaana. Hieman alta neljän ikävuoden aloimme vihdoin tajuamaan mistä oudot muutaman tunnin oksennustaudit johtuivat ja osasimme lähteä tutkituttamaan migreeniä. Diagnoosia etsiessämme kävimme mm. pään magneettikuvauksessa, jota varten pieni poika nukutettiin. Hinta: 5000 euroa. Tuon yhden toimenpiteen summalla olemme siis kuitanneet jo kaikki tähän mennessä maksetut vakuutusmaksut. Tämän lisäksi käymme vähintään kahden vuoden välein lastenneurologin vastaanotolla seurantakäynneillä, jotka kustantavat kerralla 150-200 euroa. Reseptille laitetut särkylääkkeet, joilla kohtauksia hoidetaan, maksavat n. 15-30 e vuodessa. Tuo hinta ei onneksi päätä huimaa.

Keskimmäinen lapsemme sai silmälasit 4-vuotiaana. Neuvolasta saimme kaksi maksusitoumusta silmälääkärikäyntejä ja silmälasien hankintaa varten ja niitä olisi kai saanut vielä 8-vuotiaaksi asti, jos olisimme siirtyneet yksityiseltä lääkäriasemalta Helsingin puolelle silmäsairaalaan (en nyt muista tarkalleen miten nämä ehdot menivät). Päätimme kuitenkin pysyä mieluummin lähes naapurissa sijaitsevan jo tutuksi tulleen yksityisen silmälääkärin asiakkaina, sillä vakuutus korvaisi saman verran kuin kunnan tarjoama maksusitoumus. Tällä hetkellä käymme puolen vuoden välein silmälääkärin kontrollissa, alkuun niitä oli vielä tiheämmin. Hinta: n. 100-200€/kerta. Vakuutus ei kuitenkaan korvaa itse silmälaseja (mikä on hieman pöhköä, sillä ovathan ne välttämättömät välineet silmäsairauden hoitoon). Tämän kahden vuoden aikana pelkät lääkärikulut ovat kustantaneet arviolta 600-800 euroa. 

_DSC0260_1

Jo näiden kahden säännöllisiä lääkärikäyntejä vaativien sairauksien takia vakuutukset ovat todistetusti olleet tarpeen. Siihen päälle kun laskee vielä pari yksityissairaalan päivystyksessä tehtyä liimausta, kaikki muut "normaalit" lääkärikäynnit sekä lääkkeet, on hyöty entistä suurempi. Ihan heittämällä suurempi, kuin julkisella puolella tuntitolkulla päivystyksessä jonottaminen edullisempaan hintaan. Iso tärkeä asia vakuutuksissa mielestäni onkin se, että jonottaminen vähenee reippaasti. Yksityiselle lääkäriasemalle pääsee yleensä melko nopeasti, julkisella puolella taas menee äkkiä tunteja oman vuoronsa odottamiseen eikä ajanvarauksellakaan välttämättä saa aikaa samalle päivälle. Tietenkin julkisessakin terveydenhuollossa on vuosittaiset maksukatot sekä alkaiset poliklinikkamaksut, eli ei näitä yksityisellä syntyneitä kuluja voi suoraan niihin verrata. Mutta itse maksan ainakin mieluummin sairaan lapsen kanssa enemmän siitä ajasta, mitä yksityisellä käymisellä säästää lyhyempine jonoineen.

Yhden ainoan kerran ollaan jonotettu päivystyksessä tuntikausia, kun vaihtoehtoa ei ollut. Palvelu toimi silloin oikein hyvin, en siis todellakaan kritisoi julkisia terveydenhoitopalveluita! Mutta ikuisuudelta tuntunut yli kolmen tunnin odottelu lauantai-iltana eristyshuoneessa väsyneen lapsen kanssa oli hermoja kiristävää meille kaikille. Tuonakin kertana kävimme kyllä ensin yksityisellä (saatiin aika vastaanotolle puolen tunnin päähän soitosta), mutta he ohjasivat meidät kunnalliseen sairaalapäivystykseen ajankohdan takia (eli se lauantai-ilta). 

TL;DR Meidän perhe on henkilökohtaisesti hyötynyt sekä ajallisesti että rahallisesti kalliista lapsivakuutuksistamme. Vastaavasti perhe, jossa sairastetaan jokunen flunssa silloin tällöin saattaisi maksaa vakuutuksia ihan turhaan. 

Onko teillä lapsillenne vakuutukset? Oletteko hyötyneet niistä?

23. lokakuuta 2018

Unta etsimässä Prisman hyllyväleistä asti

wine1

Unettomuus. Olen tainnut kirjoittaa siitä täällä blogin puolella aiemminkin. Olen aina ollut vähäuninen ja pärjännyt keskimääräistä lyhyemmillä yöunilla. En voi identifioida aamuvirkkuna enkä iltavirkkunakaan, sillä olen ainavirkku. Anoppini on kehoittanut minua kokemaan melatoniinia, mutta en ole sitäkään saanut aikaiseksi tehdä. Lukemattomina iltoina olen tajunnut liian myöhään, että pilleri jäi taas ottamatta ja kokeilu täten aloittamatta - ilmeisesti melatoniinia ei kannata ottaa enää iltayhdeksän jälkeen, sillä vaikutus heikkenee ja teho vähenee. Keväällä juttelin esimieheni kanssa työpaikan kehityskeskustelussakin nukkumisvaikeuksistani ja lupasin pyrkiä pidempiin yöuniin. Vähäunisuus ei sinänsä vaikuta työhöni mutta lisälevosta ei todellakaan ole haittaa. Tällä viikolla koittaa kehityskeskustelun seurantaosio ja hieman nolottaa mennä esimiehen juttusille toteamaan, ettei edistystä ole tässä asiassa tapahtunut. Vähäunisuus ei vieläkään vaikuta työntekooni, mutta eipä lisälevosta olisi edelleenkään haittaa.

Jossain vaiheessa alkusyksyä olin kovien ponnistelujen jälkeen saanut unirytmiäni käännettyä parempaan päin. Joitain viikkoja jaksoin pakottaa itseni sänkyyn joka päivä hieman edellispäivää aiemmin ja kieltää itseltäni puhelimen selailu tietyn kellonajan jälkeen. Parhaimmillaan olin ihan oikeasti pää tyynyssä jo ennen kymmentä tai ihan viimeistään yhdeltätoista. Nyt on otettu taas reilusti takapakkia ja kukun tuttuun tapaan vähintään puoleen yöhön. Normaalisti menen n. 12-02 nukkumaan ja herään Samin herätyskelloon 5-6 välillä. Oma herätyskello soi n. 6:45-7, mutta koska olen herkkä heräämään  ja huono saamaan unta uudelleen en enää nuku kunnolla Samin noustua. Hukkaan tuossa jopa kaksi tuntia hyvää unta. Pitäisikö sitä laittaa mies kelloineen vaikka alakerran sohvalle nukkumaan?

Tällä viikolla olen pyörinyt useita tunteja sängyssä turhautumiseen asti. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lähdin ruokakauppaankin kahden aikoihin, koska onhan se järkevämpää käyttää aika hyödyksi kuin vain tuskailla sängyssä kuunnellen muun perheen unta. Eikä tuo ollut ensimmäinen yöllinen ostosreissu, kiitokset vaan vuorokauden ympäri auki olevalle lähiprismalle! Siellä on tullut notkuttua sekä alkuyöstä että aamun pikkutunneilla unen puutteessa. Syksyllä ajattelin ratkaisseeni ongelman sinnikkyydellä ja itseni pakottamisella, mutta nyt olen taas alkanut harkitsemaan sen melatoniinilisän kokeilemista. Millaisia kokemuksia teillä on melatoniinilisästä?

Teininä nukuin monesti korvanapit korvissa musiikkia kuunnellen. Musiikki rauhotti pimeässä huoneessa makoillessa ja uni tuntui tulevan nopeammin. Korvanapit eivät olleet kaikista mukavin ratkaisu ja piuhoihin sotkeutumisessakin on omat riskinsä, eli tätäkään tapaa ei enää viitsi harjoittaa. Iltaisin vähennän valoa koko asunnosta jo heti lasten mentyä nukkumaan, ajatuksena että hämärä valaistus auttaisi omaakin kehoa valmistautumaan yöunille. Näytön tuijottamista ilta-aikaan minun pitäisi ehdottomasti vähentää. Pitäisi tarttua kirjaan, joogata tai mennä vaikka iltakävelylle raikkaaseen syyssäähän mieluummin kuin rullata instafeediä edes takas. Olen yrittänyt mennä Samin kanssa samaan aikaan nukkumaan, mutta sekin tuntuu aiheuttavan molemmille enemmän harmia kuin hyötyä. Minä turhaudun ja Samin unensaanti häiriintyy mun pyörimisestä. Millaisia keinoja teillä on unensaannin helpottamiseen?

27. syyskuuta 2018

Rintakipu säikäyttää

DSC_0021-02-01

Mä en ole kovin pelokas tai varuillani sairasteluista tai muista kehon kiputiloista. Olen huono ottamaan lääkkeitä (edes perus särkylääkettä) ja vielä huonompi hakeutumaan lääkärin vastaanotolle. Mulla on kaiken maailman ongelmia mutta jotenkin vaan mieluummin kärsin kuin hoidan. Olen mm. kärsinyt kovista pääkipukohtauksista pitkään, mutta koska syytä ei ole tutkimuksista huolimatta löytynyt, olen antanut periksi. Kahteen vuoteen en ole pääkipua käynyt tutkituttamassa, vaikka kohtauksia tulee aika ajoin eivätkä kipulääkkeet auta. Kun ei sieltä varmaan nytkään mitään selviäisi... Meidän perheessä onkin aina vitsailtu siitä, että suutarin lapsella ei oo kenkiä. Sairaanhoitaja-äitini on aina muistutellut ettei lääkkeitä tarvitse ottaa joka vaivaan ja sitä kautta oon vissiin ottanu mallia siihen, että kaikki lääkkeet on turhia ja on parempi olla vaan ilman (vaikkei äiti varmaan ihan niin asiaa meinannut).

Mulla on muutaman päivän ajan ollut kipua ja outoja tuntemuksia oikeassa rinnassani. Ensin epäilin ihan tavallista lihassärkyä, mutta se ei ihan täsmännyt tuntemuksiin. Välillä rintaa ikään kuin vihloo ja lihaskipumainen särky säteilee kainaloon päin sekä rinnan alle. Joitakin liikkeitä tehdessä koko oikealla kädellä rinnassa tuntuu kiristystä ja epämiellyttävää tunnetta. Rinnan ulkoreuna on arka ja iho on yhdestä kohtaa aavistuksen punoittava. Peilistä katsottuna kaikki näyttää punoitusta lukuun ottamatta siltä miltä pitäisikin, mutta puolisoni mielestä kipeä rinta näyttää pienemmältä kuin aiemmin. Tämähän ruokki mielikuvitustani tavallisen lihassäryn tai mahdollisen rintatulehduksen sijaan johonkin suurempaan, implanttiin liittyvään komplikaatioon.

DSC_0018-01

Rintojensuurennusleikkauksesta on nyt kaksi ja puoli vuotta aikaa, eikä minulla ole koko sinä aikana ollut minkäänlaisia ongelmia. Ensimmäisten kuukausien normaalien oireiden ja kipujen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Viime päivinä olen seuraillut tuntemuksia erittäin tarkasti ja tehnyt sitä mitä ei saisi  - kysynyt googletohtorilta. Olen etsinyt tietoa lähinnä implanttien pitkän aikavälin terveysriskeistä ja myöhemmin ilmenevistä komplikaatioista. Omaa rintakudosta mulla on niin vähän ja implantti tuntuu varsin selkeästi, eli kyhmyjä, möykkyjä tai muita vastaavia syitä kivulle en epäile. Ainakin uskoisin että sellaiset muutokset huomaisi suhteellisen helposti. 

Ennen leikkausta tietenkin selvittelin mahdollisia riskejä ja komplikaatioita, mitä implanttien kanssa voi ilmetä. On kapseloitumista, implantin puhkeamisen johdosta kehoon vuotavaa silikonia, pois paikaltaan luisuvia implantteja sun muuta mukavaa. En löytänyt täsmääviä oireita implantteihin liittyen, joten palasin takaisin lähtöruutuun epäilemään ihan vaan harmitonta lihaskipua tai rintatulehdusta. Samin sanat pienentyneen näköisestä rinnasta sai mieleeni kauhukuvat puhjenneesta silikonia kehooni vuotavasta implantista, mutta vaikka oudot tuntemukset huolestuttavatkin en ihan usko mihinkään noin radikaaliin syyhyn. Päätin seurailla tilannetta ja tutkailla oloani vielä hetken aikaa ennen tutkimuksiin hakeutumista.

DSC_0031-01-01

Kyllähän tietenkin implantteihin liittyvät riskit ja pitkän aikavälin komplikaatiot huolestuttavat, varsinkin tällaisissa tilanteissa kun ilmenee outoja oireita. Tietenkin asia jos toinenkin voi ilmetä yhtäkkiä, ei ole takuuta sille että kaikki menisivät jatkossakin yhtä hyvin kuin tähän asti. Ilman implantteja en kuitenkaan usko, että olisin yhtä varpaillani rintoihin liittyvistä tuntemuksista kuin mitä nyt olen ollut. Mutta, koska olen niin lääkäriinmenolaiska, kerkeän varmasti joskus myöhemminkin tutkituttamaan rintojen tämänhetkisen tilanteen. Jos siellä oikeasti olisi jokin hätänä, se tuskin oireilisi vain lievinä vihlaisuina ja kosketusherkkyytenä.

Siispä peukut pystyyn, että tissit on ehjät ja pysyvätkin sellaisina.

Rintojen hyvinvointi ja terveys on muutenkin asia, johon ehkä vuosi vuodelta tulisi panostaa enemmän. Ennen leikkausta en ole tainnut tutkituttaa rintojani koskaan, mitä nyt ehkä imetysaikana on joskus tarkkailtu olotiloja rintatulehdusten varalta. Mammografiassa en ole koskaan käynyt ja rehellisesti sanottuna se pelottaa ihan hirveästi. Varsinkin nyt, kun luin sieltä googletohtorin vastaanotolta kuinka kyseinen toimenpide voi poksauttaa implantit puhki. (Joo joo, aina ei pidä uskoa pahimpia kauhutarinoita). En muista ultrattiinko rintani ennen leikkausta, sillä kirurgin mielestä oli epätodennäköistä että yhtään mitään sieltä löytyisi, kun ei siellä sitä itse rintakudostakaan ollut. Tiedän, että implantit vaikeuttavat mahdollisten muutosten huomaamista sekä mammografiassa että ultrassa, joten olisi entistä tärkeämpää todellakin tutkituttaa rinnat säännöllisesti sekä omatoimisesti kotona että lääkärintarkastuksissa.

Kuinka usein te tutkitte rintojanne itse tai tutkitutatte ne kunnolla lääkärin luona? 
Jakakaa kokemuksenne mammografiasta?

17. syyskuuta 2018

Kuka hoitaa sairasta lasta?

lekuri1

Syksy on saapunut ja tuonut mukanaan flunssat ja taudit. Kotiäitivuosina tähänkin asiaan oli helppo ratkaisu eikä lasten sairastelu tuottanut päänvaivaa - minähän olin muutenkin kotona joten hoidin lapset kipeinä tai terveinä. Töihinmenoni myötä lasten sairastelut ovat vaatineet sen, että jompi kumpi vanhemmista jää pois töistä hoitamaan lasta tai järjestämään lastenhoitoa muilla tavoin. Kuinka sitten päättää, kumpi jää pois?

Meillä lähtökohtaisesti Sami on jo lähtenyt töihin kun me muut vasta heräilemme ja mahdolliset sairastumiset huomataan. Näissä tilanteissa kun sairaus huomataan vasta aamulla on tietenkin loogista, että minä jo kotona olevana jään myös loppupäiväksi kotiin. Jos lapsi on poissa monta päivää katsotaan tilanteen mukaan, kumman olisi järkevämpi jäädä kotiin tai yritetään järjestää lapselle hoitaja lähipiiristä. Jos lapsi sairastuu kesken päivän on yritettävä mahdollisimman pikaisesti sopia kumpi pääsee irtautumaan töistä ja hakemaan lasta hoidosta tai koulusta. 

lekuri2

On tietenkin oikeudenmukaista sekä meille vanhemmille, että työnantajillemme, että lasten takia tulevat poissaolot jaetaan mahdollisimman tasan molempien vastuulle. Se, mikä tässä kuviossa tuottaa hankaluuksia on töidemme eroavaisuudet ja poissaolemisen seuraukset työn kannalta. Minä teen töitä ympäristössä, jossa en ole yksin vastuussa työn tehdyksi tulemisesta. Samoja työtehtäviä hoitavat kaikki työkaverini ja kuka tahansa pystyy työkaverin poissa ollessa tuuraamaan toisiaan. Eli vaikka olisin poissa, se ei vaikuta työn sujuvuuteen. Sami taas tekee töissään vastuutehtäviä yleensä urakalla ja sehän meinaa sitä, että hänen ollessa poissa ei kukaan muu voi töitä hänen puolestaan tehdä. Tämä hidastuttaa koko tapahtumaketjua työpaikalla tai aiheuttaa pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei muutkaan pääse tekemään töitään koska Samin hommat on hoitamatta. Näin ollen minä olen valitettavasti se ensisijainen vaihtoehto sairaita lapsia hoitamaan. 

Onneksi olemme aina olleet todella terveitä (kop kop). Pelkäsin lasten hoidon aloituksessa sitä, että nyt ne kaikki päivähoitopiireissä kulkevat taudit yhtäkkiä hyökkäisivät kimppuumme ja joutuisimme pitkään sairastelukierteeseen. Näitäkin tarinoita kun on lähipiirissä kuultu. Ollaan kuitenkin säästytty pahimmilta ja selvitty muutamalla perusflunssalla ja satunnaisella taudilla. Esikoisen migreeni tuottaa omat hankaluutensa, mutta onneksi kohtauksia ei yleensä tule kuin kerran-kaksi kuussa. 

lekuri3

Kuten varmasti monet lapsiperheet tunnistavat, lapset eivät koskaan ole samaan aikaan kipeinä. Tauti tulee vuorotellen jokaiselle perheenjäsenelle ja kipeänä olo pitkittyy. Pahimmillaan tautikierre alkaa alusta kaikkien tervehdyttyä kertaalleen. Minä olen monesti kokenut syyllisyyttä ja ahdistusta poissaolojeni takia, vaikka se ei olisi tarpeen. Meidän molempien työntantajat ovat onneksi erittäin ymmärtäväisiä. Ihan luonnollistahan se on, että lapset joskus sairastavat ja jonkun ne on hoidettava, mutta olisi paljon ikävämpi jos poissaoloista syyllistettäisiin tai niitä kyseenalaistettaisiin. 

Miten teillä muilla työssäkäyvien vanhempien perheissä jaetaa lasten sairaspoissaolot? 

11. syyskuuta 2018

Meidän perheen arkirytmit

IMG_20180831_163735_851

Sain lukijalta toiveen avata hieman meidän arkirytmejä ja arjen muutoksia näin monen kotiäitivuoden jälkeen töihinmenon myötä. Meidän perheessä on eletty kahden työssäkäyvän aikuisen arkielämää nyt melkein kahdeksan kuukautta. Aiemmin lapsiperhearjen pyörittäminen oli pääosin minun vastuullani kotiäitinä, jolloin suoritin Samin työpäivien aikana kerho- ja päiväkotiviemiset sekä hakemiset, harrastukset, kauppareissut, ruoanlaitot ja kotityöt. Tuolloin harrastukset sijoittuivat pääosin arkiaamupäiviin sillä se oli kotihoidossa oleville lapsille hyvä ratkaisu, jolloin iltoihin jäi aikaa perheen yhteiselle ajalle.

IMG_20180813_210213_600

Samin työt ovat pääosin aamupainotteisia, eli hän lähtee aikaisin aamulla ja pääsee yleensä jo ennen neljää töistä. Ajoittain hän tekee ylitöitä, iltavuoroja ja yövuoroakin. Minulla taas työt alkavat myöhemmin aamulla ja päättyvät vasta aikaisintaan puoli kuudelta, jonka takia en kerkeä töistä hakemaan lapsia hoidosta ennen päiväkotien sulkemisaikaa. Minun työn aloitus aiheuttikin arkikuvioissa sen muutoksen, että Samille siirtyi vastuu hakea lapset iltapäivällä. Tämä tietenkin rajoittaa hänen mahdollisuuksia tehdä pidempää päivää, sillä viimeistään viideltä on oltava noutamassa jälkikasvua. Tämän lisäksi arki-iltojen harrastukset ovat myös pääosin Samin vastuulla, samoin päivällisen valmistus (mun mielestä tää on se paras osuus - saan tulla töistä kotiin suoraan valmiiseen pöytään). 

Aamulla minä vien lapset päiväkotiin, eskariin ja kouluun autolla, jonka jälkeen palautan auton kotipihaan ja lähden bussilla töihin. Sami lähtee aamuisin bussilla ja ennen lastenhakua poikkeaa kotiin autoa noutamaan. Tämä on aika hankala järjestely, mutta toistaiseksi vielä järkevämpi ja edullisempi vaihtoehto kuin kakkosauton osto ja ylläpito. Saa nähdä tuleeko kahdelle autolle tarvetta myöhemmin, mutta toistaiseksi pärjätään ja lainataan tarvittaessa toista autoa. 

IMG_20180829_201928_528

Konkreettisesti arkirytmimme menee jotakuinkin näin: Herätyskello soi aamulla klo 7 tai viimeistään 7:15 (tässä vaiheessa Sami on jo lähenyt töihin). Koululainen syö kotona aamupalan, muut syövät vasta hoitopaikassa. Lähdemme kotoa viimeistään 7:50 ja kierretään päiväkodin kautta eskarille, josta koululainen kipittää yksin loppumatkan kolulunpihalle. Minä olen kotona kierrokseltani yleensä viimeistään 8:15, jolloin minulle jää 15-40 min aikaa valmistautua ja keretä bussiin, jotta ehdin viimeistään puoli kymmeneksi töihin. Sami hakee lapset suurin piirtein 16 ja 17 välillä, riippuu työpäivän pituudesta ja työmatkan kestosta, sillä työmaat sijaitsevat milloin missäkin. Itse pääsen töistä 17:21 tai 18:21 (tarkka aika koska Kiky) ja olen kotona puolisen tuntia myöhemmin. Useimmiten pyritään syömään päivällinen yhdessä kuudelta, aina en itse kerkeä mukaan. Iltaisin hoidetaan ruokakauppareissut, harrastukset ja muut menot tai loikoillaan, leikitään ja touhutaan. Sami käy ehkä minua useammin ruokakaupassa, mun vastuulla puolestaan on läksyjen kanssa avustaminen. Iltatoimille aletaan 19:30-20 aikoihin ja sängyissä ollaan viimeistään 20:30. Illalla me syödään Samin kanssa vielä iltapalaa ja hengaillaan ja mennään aina ihan liian myöhään nukkumaan. 

Tällä hetkellä arkipäiviimme ei kuulu muita harrastuksia kuin pikkupoikien muskarit (Alexin hoituu eskaripäivän aikana ja Hugolla fiksusti hoitopäivän päätteeksi) sekä isojen poikien uimakoulu yhtenä iltana. Uimakoulun hoitaa pääosin myös Sami, sillä enimmäkseen en töiltäni kerkeä mukaan. Silloin tällöin menen suoraan töistä mukaan hallille. Toistaiseksi lapset eivät ole kaivanneet muita harrastuksia, joten tämän hektisempiä arki-illat eivät ole. 

IMG_20180906_102422_009

Itse haluaisin sisällyttää arki-iltoihimme vielä lisää yhteistä tekemistä, mutta aika on kieltämättä rajallista. Kun olen vasta kuudelta tai jopa seitsemältä kotona, jonka jälkeen syödään ja tehdään koululaisen kanssa läksyt, ei siihen enää oikein jää aikaa ennen iltatoimia. Nämä lyhyet illat ovatkin se arkipäivien nurja puoli - menisin mieluusti aamuisen luppoajan sijaan aikaisemmin töihin ja pääsisin kotiinkin hieman aiemmin, kuin että lähes koko päivä menee hukkaan. Viikonloppuisin yritetään panostaa erityisesti siihen, että tehdään kivoja juttuja yhdessä. Ulkoillaan, kyläillään, nähdään kavereita, pelataan, pidetään leffailtoja ja tehdään hyvää ruokaa. Onhan viikonloppuvapaat toki viikon parhaita päiviä, mutta ilman arkea ne eivät varmasti tuntuisi niin erityisiltä. Minusta parasta ja tärkeintä arkirytmissämme on ehdottomasti se, että molemmilla vanhemmilla on säännölliset työajat ja lähes poikkeuksetta viikonloput vapaita. 

Mikä on parasta teidän arjessa? Entä mikä on raskainta?

23. elokuuta 2018

Kesäkuulumisia

Kesä ja oikeastaan koko kevätkin on lipunut ohi hurjaa vauhtia. Viimeinen puolivuotinen on kulunut uudenlaiseen arkeen totutellessa ja hiljalleen tuntuu siltä, että arki sujuu ja kerkeää tehdä muutakin kuin suoriutua päivästä kerrallaan. Viihdyn töissä ja arki sujuu vaikka se onkin hektistä ja niin erilaista kuin rauhalliset kotiäitivuodet. Mä olen aina pitänyt itseäni sopeutuvana enkä muutoksille herkästi reagoivana ihmisenä, mutta tietenkin näin suureen asiaan kestää hetken aikaa tottua. 

Screenshot_20180823-190132

Koska työsuhteeni on sen verran tuore, en luonnollisestikaan kerennyt kerryttää itselleni kovin montaa lomapäivää. Samillakin rakennusalalla kesä on parasta sesonkiaikaa eikä hänelläkään ole ollut tapana lomailla kahta viikkoa enempää. Aiempina vuosina meillä ei ole ollut ongelmia lasten hoitokuvioiden kanssa, mutta tänä vuonna päästiin kokemaan nekin heti kättelyssä. Päätimme olla viemättä lapsia heinäkuun ajan päivähoitoon ollenkaan, sillä varahoitopaikassa saattaisi pahimmillaan olla pelkkiä tuntemattomia lapsia ja tuntemattomia hoitajia. Onneksi hoitokuviot saatiin sumplittua lomailevien isovanhempien kanssa ja lapset saivat pidemmän kesäloman.

Screenshot_20180823-190121

Siispä kesäkuun olimme vielä normaaliarjen tapaan töissä sekä päiväkodessa ja kuun lopussa jäimme koko perhe lomailemaan. Vietimme muutaman päivän kaupungissa ja lähdimme sitten Pohjois-Karjalaan lomailemaan vanhempieni asuntovaunulle. Jokunen päivä jouduimme pitelemään sadetta Netflixin, Labyrinth-pelin ja kirjojen kanssa, mutta sen jälkeen kesäkelit hellivät meitä oikein urakalla. Järvivesi kipusi reilusti yli kahteenkymmeneen asteeseen ja päivät kuluivat rannalla touhuten, veneillen ja uiden. Yhden päivän vietimme Savonlinnassa retkeillen; kävimme lapsille tarkoitetulla kiertokävelyllä Olavinlinnassa, leikittiin leikkipuistossa ja käytiin ravintolassa syömässä. 

Screenshot_20180823-190115

Loma kuitenkin loppui liian pian ja oli aika suunnata kotiin päin - lapset jäivät viideksi yöksi vanhempieni kanssa lomailemaan ja me lähdimme takaisin itä-Suomeen työviikon jälkeen perjantaina. Vietimme viikonlopun yhdessä ja sunnuntaina veimme lapset puolestaan viikoksi mummille. Vaikka järjestely vaatikin joustoa tukiverkoltamme oli lasten näkökulmasta varmasti kivempi että he saivat lomailla rauhassa läheistensä kanssa tuntemattomassa päiväkodissa tuntemattomien ihmisten kanssa olemisen sijaan. Kahdesta nuorimmaisesta emme olleet koskaan olleet erossa näin pitkää aikaa, mutta onneksi he ovat jo niin isoja että ymmärsivät tilanteen.  Ei voi muuta kuin olla kiitollinen mahtaville perheillemme kaikesta avusta!

Screenshot_20180823-190110

Kesän aikana kerettiin onneksi myös touhuta kaikenlaista kivaa. Juhannus vietettiin perinteisesti saaressa ja vaikka tuolloin oli vielä kalsea keli niin nautimme sukulaisten seurasta, juhannuskokosta, kyläjuhlista ja meri-ilmasta. Elokuun alussa palasimme mökille toiseksikin viikonlopuksi ja tuolloin merivesikin oli uitavan lämmintä, reilusti yli 20 asteista. Ollaan myös käyty lintsillä ja Sealifessa, pompittu miljoona tuntia uudella trampalla ja nähty kavereita sekä lasten kanssa että ilman. Kesäkauden kruunasi viime viikonloppuiset Weekend-festarit ihan huikealla porukalla!

Screenshot_20180823-190101

Lapset ovat sopeutuneet arkeen hyvin. Hugo viihtyy päiväkodissa vaikka ei ole enää isoveljeä mukana, Alex tykkää uudesta esikoulustaan ja Joelin koulun aloituskin on sujunut mallikkaasti. Pojat aloittivat kesätauon jälkeen taas uimakoulussa. Luulen, ettei haalita itsellemme enää lisää harrastuksia tähän hetkeen, kun lapsetkaan eivät tunnu sellaisia kaipaavan. Katsotaan asiaa uudestaan sitten, jos jollekin tulee kova hinku harrastaa.

Screenshot_20180823-185439

Mitä blogiin ja sen hiljaisuuteen tulee, on pakko myöntää, että kesätauko on tehnyt hyvää. En ole avannut tietokonetta juuri ollenkaan viimeisen puolentoista kuukauden aikana enkä oikeastaan ole sitä kaivannutkaan. Joskus on käynyt mielessä jopa blogin lopetus, mutta en kuitenkaan tahdo luopua tästä. Siispä olen kokenut paremmaksi tavaksi tämän _kirjoita kun siltä tuntuu_ moodin. Ei pakkoa, ei väkisin väännettyä, ei stressiä. Kaikenlaisia postausideoita mielessäni on kyllä pyörinyt pitkin kesää, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tehdä ideoiden eteen mitään. Nyt on kuitenkin sellainen fiilis että intoa riittäisi taas - toivottavasti se into on tullut jäädäkseen.

Jos teillä on jotain postaustoiveita, niin heittäkää kommenttia!

28. kesäkuuta 2018

Blogiverkoston kesäjuhlat - pakohuoneita, skumppaa ja ratikkakiskoja

IMG-20180616-WA0070

Muutama viikko sitten kokoonnuttiin Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa juhlistamaan kesää rennon illanvieton merkeissä. Monen kanssa tulee pidettyä yhteyttä ihan päivittäin ja koska asumme ripoteltuna pitkin Suomea ei tule kovin usein tavattua näitä ihania naisia. En voi muuta kuin jälleen kerran hehkuttaa, kuinka mahtavaa on yhteisen kiinnostuksen kohteen (=bloggaamisen) kautta löytää näin ihania ystäviä! Tässä porukassa nauru ei koskaan lopu kesken, kukaan ei katso vinoon somettamista, asukuva-poseeraamista ja kuvien ottamista neljästäkymmenestäkuudesta eri kuvakulmasta.

LRM_EXPORT_20180617_112222 LRM_EXPORT_20180617_112025 LRM_EXPORT_20180617_111745

Tällä kertaa kokoonnuimme Game Over Escape Roomin tiloihin ja siinä samassa saimme myös mahdollisuuden päästä kokeilemaan jännittäviä pakohuonepelejä. Ryhmä, jossa olin, lähti kokeilemaan onnea Saw-elokuvista inspiraationsa saaneeseen Maniac-huoneeseen. Hieman kuumottavaa oli joutua pimeään huoneeseen silmät sidottuina kahlituksi käsiraudoilla lattiaan. Maniac-pakohuone otti tällä kertaa voiton meistä ajan loputtua kesken viime sekunneilla. Muutamat muut ryhmät voittivat omat pelinsä ja kaikkien mielipiteet pakohuoneista taisi muutamasta häviöstä huolimatta olla erittäin positiiviset.

Pakohuoneiden jälkeen jäätiin viettämään iltaa kokoustilassa, jonne oli järjestetty POP&co-lastenvaatemerkin esittely sekä makupaloja syksyn mallistosta (johon muuten tulee myös poikien vaatteita!). Tämän jälkeen keskuudessamme arvottiin muutamat sponsoreiden tarjoamat tuotteet: Vimman tunika, spa-setti joka sisälsi hiuspyyhkeen ja hiusharjan, sekä Aarni Woodin upea rannekello. Aarni Woodin tuotteissa käytetään kotimaisia puumateriaaleja sekä suomalaista hirven nahkaa ja keskitytään luomaan kestäviä ja luonnollisia design-tuotteita.

P6160171 LRM_EXPORT_20180617_111646 IMG-20180621-WA0000 IMG-20180621-WA0006

Seuraavaksi oli luvassa vapaata seurustelua boolin, skumpan, viinin, siiderin, oluen ja naposteltavien kera. Ei mennyt pitkään, kun kaikki olivat sännänneet pihalle ottamaan asukuvia, yhteiskuvia sekä vielä lisää kuvia. Osan porukasta kanssa tilasimme pizzaa ja seuraavaksi löysimmekin itsemme jo keskeltä paljastavaa en ole koskaan-peliä. Opittiin paljon mieleniintoisia yksityiskohtia toisistamme, osa joutui huikkaamaan paljastuksineen hieman enemmän kuin toiset, heh. Illan vaihtuessa yöhön päin porukka alkoi valumaan kotiinpäin ja reippaimmat suuntasivat vielä jatkamaan iltaa baariin. Itse kipitin jättikokoisen painavan goodiebagini kanssa kotiin ja nukahdin sohvalle.

IMG_20180616_194139_678 IMG-20180616-WA0059 IMG-20180616-WA0081

Ihanasta illasta suurkiitos ja hatunnosto järjestäjille sekä erityiskiitos illan yhteistyökumppaneille. Goodiebagi oli täynnä kivoja tuotteita sekä äideille että lapsille testattavaksi. 

goodari 35430766_10215993759146034_6588569712844603392_o


Kuvista kiitokset Julia, Inka ja Milla