24. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!

_DSC0266 -1_1 _DSC0254 -1_1

Olkoon joulupyhänne ovat täynnä iloa, naurua, herkkuja, 
yhdessäoloa, rakkautta, lahjoja sekä joulun taikaa.

Hutimeni-blogin tontut toivottavat kaikille oikein ihanaa joulua!

18. joulukuuta 2017

6 epätavallista syytä miksi olen onnellinen vaimo

Me vietettiin Samin kanssa eilen jo kuudetta hääpäiväämme. Seitsemän ja puolen vuoden yhdessäolon sekä kuuden vuoden avioliiton aikana sitä on kerennyt oppia toisesta paljon asioita. Naimisiinhan mennään tietenkin ensisijaisesti rakkaudesta ja sitoutumisenhalusta, ehkä osittain myös järkisyistä. Mutta millaisia syitä on pysyä yhdessä vielä vuosien jälkeen, kun arki on niiiiiin arkista ja alkuhuuma on haihtunut pois jo kauan sitten? Rakkaus muuttaa muotoaan ja kiitollisuutta puolisoaan kohtaan voi löytyä pienistäkin asioista. Listasin alle kuuden aviossa vietetyn vuoden kunniaksi kuusi hieman epätavallisempaa syytä, miksi olen kiitollinen Samista ja onnekas saadessani olla hänen vaimonsa. Ei mitään lässynläätä, joten lukekaahan huumorilla. On mulla myös "kunnon" syitä olla onnellinen miehestäni, höhhö.

Jenni&Sami_080muok2

1. Mieheni osaa pestä pyykkiä paljon paremmin kuin minä. Samin käsittelyssä pyykki on pehmeää ja ihanaa, kun taas mun pesemä pyykki ei ole läheskään yhtä miellyttävän oloista. Taitaa olla peritty juttu, sillä olen aina ihaillut anoppini pehmeää ja hyväntuoksuista pyykkiä. Ei auta samat pesuaineet eikä samat pesutyylit eikä muutkaan vippaskonstit, mun pyykki on vaan keskinkertaista.

2. Mieheni on lämpöpatterini. Sami on ruumiinlämmöltään todella kuuma ja minä, joka palelen kesät talvet viltin alla villasukat jalassa, en pärjäisi ilman personal lämpöpatteria. Ilman Samia vaipuisin horroksen kautta hypotermiaan ja muuttuisin Han Solon tavoin syväjäädytetyksi kalikaksi. 

3. Hän tuhlaa aikaansa minun turhuuksiin. Mulla on tapana kysyä Samilta outoja palveluksia ja hän toteuttaa ne lähes aina mukisematta. Esimerkiksi: "Voiks sä istua mun vieressä kun mä selaan instaa/fbtä/katon snäppejä, koska yksin on niin tylsää". Ja hän istuu kiltisti vieressä ollakseen seurana mulle, vaikken itse ole seurallinen. 

4. Hän suostuu kanssani selfieihin harvoin ja valitusti, vaikka vihaa niitä yli kaiken. Hän vastaa mun viesteihin, vaikka inhoaa puhelimella näpyttelyä. Joskus hän käyttää jopa emojeja, koska olen valittanut niin monesti että hänen viestinsä kuulostavan tympeiltä!

5. Hän on kärsivällinen. Yritän olla hyvä vaimo ja olla kiinnostunut Samin töistä. Ja Samia ei haittaa, että on 154326878 kertaa jo selittänyt, mitä on vesipiikkaus tai hiekkapuhallus ja mikä se koolinki nyt olikaan. Hän selittää ne kärsivällisesti minulle yhä uudelleen kun kysyn. Kotona jotain rempatessamme, hän kuuntelee mun neuvot kiltisti, vaikka me molemmat tiedetään että mä en tiedä yhtään mitään mistä mä puhun. 

6. "Kaikki mikä on sun on myös mun." Sami ei pahoita mieltään, kun haukkaan hänen leivästä, juon hänen kahvinsa ja vetensä, kuivaan itseni hänen pyyhkeeseen tai nukun hänen vaatteissa. Pyyhkeiden kohdalla häntä lähinnä hermostuttaa, kun mulla on jo kolme pyyhettä viljeltynä pitkin kotia ja silti päätän tarttua suihkusta tullessani siihen yhteen ainoaan hänen pyyhkeeseen. Hupsista!

17. joulukuuta 2017

Lämmikettä jouluun purkkikeitolla

Purnukat_004_1

Talven hyytävässä kylmyydessä joka on täällä Suomessa lähinnä vitsi nykyään on kiva ilahduttaa läheisiään lämpimillä herkuilla. Lumiukkosoppa taitaa edelleen olla aika suosittu joululahja, mutta tällä kertaa testasimme tehdä makean kaakaon sijaan tulista keittoa. Perusidea on varmaan kaikille tuttu, eli kuivat aineet purkkiin ja valmistus lisää vain vesi-meiningillä. Resepti toteutui hieman oman mielen mukaan ja vähän harmittaa, ettei tätä tullut itse testattua ennen lahjojen antamista. Kuulostaa meinaan todella herkulliselta!

Purnukat_016_1 Purnukat_011_1

Me valitsimme tehdä mausteista meksikolaista linssikeittoa. Aluksi olimme sunnitelleet tekevämme linssi-papukeittoa, mutta koska pavut vaativat lioituksen ne eivät olisi sopineet purkin helppous-periaatteeseen. Siispä muutimme ideaa pasta-linssikeitoksi. Kauniiseen lasipurkkiin laitetaan pohjalle punaisia linssejä, mausteiksi kuminaa, valkosipulia, paahdettua sipulia, piri piri-chiliä, liemikuutio, laakerinlehtiä sekä pastaa. Keitto on helppo valmistaa lisäämällä koko purkin sisältö kiehuvaan veteen ja antamalla sen kiehua kymmenisen minuuttia. Tämän jälkeen laakerinlehdet sekä halutessaan chilit voi noukkia pois ennen tarjoilua. Jos keiton kanssa haluaa tarjoilla vielä jotain lisukkeitakin, suosittelen crème fraîchea ja guacamolea. 

Täytynee seuraavaksi itsekin testata miltä lopputulos maistuu.


13. joulukuuta 2017

Ensitunnelmia uudesta kodista

Muutimme uuteen kotiimme kolmisen viikkoa sitten. Siinä ajassa ollaan saatu melkein kaikki muuttolaatikot tyhjennettyä, tavarat suurin piirtein paikoilleen ja arjen jotenkuten rullaamaan. Vielä kestää aikansa ennen kuin tavarat löytävät omille paikoilleen ja että opimme missä mikäkin asia on. Hemmetin pitkä ostoslistakin ollaan saatu aikaiseksi, sillä isompaan kotiin tarvitsee luonnollisesti enemmän tavaraa. Suurin ongelmamme on tällä hetkellä esikoisen huone, joka on sänkyä ja kirjoituspöytää lukuun ottamatta tyhjä. Isoimmat jutut ostoslistalla ovat siis työtyuoli, matto ja ehkä jonkinlainen hyllykkö Joelille, ehkä meikkipöytä mulle makuuhuoneeseen, katos sekä uudet kalusteet terassille sekä mattoja, lamppuja ja peilejä.

Olohuone on tällä hetkellä aika valmis. Uutta mattoa ollaan hankkimassa, mutta vielä ei ole etsinnöistä huolimatta löytynyt täydellistä yksilöä. Uuttaa telkkaria ollaan ostamassa, mutta tällä hetkellä meillä on vanhan pienen 32-tuumaisen tilalla lainatelkkari, joten vielä ei ole tarvetta hankkia omaa. Kaikki taulut on vielä laittamatta seinälle ja muutamia muitakin yksityiskohtia on hiottavana. Olohuoneen nurkassa seisoo myös kaikki viimeiset tyhjentämättömät muuttolaatikot, joten sekin projekti olisi päätettävä.

_DSC1175 -1 _DSC1185 -1

Keittiöön odottelemme uutta ruokailuryhmää joskus alkuvuodesta, arvioitu toimitus taisi olla helmikuun puolessa välissä. Verhot eivät oikein istu ikkunaan, sillä vanhassa kodissamme ei ollut ikkunoiden kohdalla täysikorkea. Vanhat verhot ovat siis uuteen ikkunaan liian lyhyet ja näyttävät hölmöiltä. Keittiössä suurin ongelma tällä hetkellä on se, ettei oikein tiedetä missä mitkäkin asiat ovat, joten se vaatii harjoittelua ja totuttelua. Alakerran vessa on aivan kamala ja vaatii rankan käden dc-fixausta. Se onkin tämän viikon projekti.

_DSC1212 -1

Yläkerrassa tosiaan Joelin huone on vielä ihan kesken. Sänky ja kirjoituspöytä ovat hankittuina, mutta työtuoli, matto sekä kaikenlaiset sisustusjutut uupuvat. Pitäisi saada joitain tauluja seinille ja huonetta hieman kotoisaksi. Alexin ja Hugon huone puolestaan on melkein täysin valmis. Verhot puuttuvat vielä, mutta en ole löytäneet niitä mistään muuton jäljiltä. Kylpyhuone on valmis, siellä ei tarvinnutkaan sisustaa muuta kuin uudella wc-harjalla, heh.

_DSC1337 -1 _DSC1329 -1 _DSC1322 -1 _DSC1324 -1

Meidän makuuhuone alkaa myös olla aika valmis. Koko yläkerrassa ei tällä hetkellä ole yhtään peiliä, paitsi pieni peilikaappi kylppärissä, joten pukeutuminen on aikamoinen workout kun saa juosta alakertaan asti peilailemaan. Peilin ja sen suunnitellun meikkipöydän lisäksi makuuhuoneesta puuttuu oikeastaan vain matto/matot joilla saataisiin piiloon tuota rumaa lattiaa ja yleisilmettä vähän pehmeämmäksi. Vanha telkkarimme on toistaiseksi makkarissa koristeena, koska sitä ei ole kytketty. Me ei oikeastaan edes haluttu telkkaria makuuhuoneeseen, joten se ei tuohon jää vaan lähtee aikanaan jonnekin muualle. 

_DSC1299 -1

Hieman haikeaa oli sanoa heipat vanhalle asunnolle, joka oli meidän kotimme kuuden ja puolen vuoden ajan. Innolla me kuitenkin rakennamme tästäkin asunnosta meille kotia ja tutustumme uusiin nurkkiin. Täällä me halutaan asua mahdollisimman pitkään. Kodiksi tämä muokkautuu hiljalleen ja vaikka kalusteet ovatkin paikallaan, niin koti on vielä hieman kolkko. Seuraavaksi pitäisi saada ne viimeiset laatikot tyhjennettyä ja ostoslistaa purettua hiljalleen. Tupaantuliaiset saavat suosiolla jäädä jonnekin ensivuoden puolelle, sillä tässä on järjestelyiden lisäksi joulukin vietettävänä. Jää nähtäväksi saammeko joulukoristeita edes esille tämän sekasotkun keskellä. 

Stressaavaa marraskuuta uniongelmineen, muuttuvine työkuvioineen, muuttoineen kaikkineen ei jää ikävä. Muutenkin tuntuu että syksy on kiitänyt silmieni ja ymmärrykseni ohitse, niin täällä blogin puolella (kuten kirjoitustahdista huomaa) kuin ihan oikeassakin elämässä. Jospa sumu hälvenisi loppuvuotta kohti ja saisimme hieman valoa elämäämme loppuvuoden mukana. Joulukuu on ainakin alkanut jo paremmissa merkeissä. Sami on väliaikaisesti taas muutaman kuukauden päivätöissä, minä ilmoittauduin kevään ylioppilaskirjoituksiin ja aion siis vihdoin saada lukion päättötodistuksen tilalle varsinaisen ylioppilastutkinnon. Loppuvuosi menee todennäköisesti opiskelujen sekä joulunvietossa ohi ihan hujauksessa, mutta etenemme uutta vuotta kohti uudella tarmolla!