Kaksplus.fi

26. lokakuuta 2017

Tyhjässä sängyssä

Meillä alkoi uudenlainen elämäntilanne viime viikolla Samin siirtyessä tavallisesta arkipäivätyöstä yötöihin. Jatkuvien yövuorojen lisäksi uusi työmaa on toisella paikkakunnalla reilun sadan kilometrin ajomatkan päässä kotoa. Sami lähtee kotoa töihin alkuillasta ja palaa takaisin kotiin aamulla meidän herätessä. Silloin hän menee nukkumaan ja nukkuu yöunensa pitkälle iltapäivään. Minä olen perheessämme päävastuussa lastenhoidosta sekä kotitöistä, luonnollinen roolijaotus minulle kotiäitinä Samin painaessa pitkää päivää töissä. Tämä asia ei muutu uusien työaikojen myötä. Hän on poissa kotoa meidän nukkuessa ja hän nukkuu sen ajan mitä normaalisti olisi töissä. Ainoa eroavaisuus on se, että yhteistä aikaa on entistä vähemmän. Sami on hereillä kanssamme vain neljä tuntia. Hän lähtee kotoa jo ennen iltatoimia eikä hänestä ole seuraksi minulle illalla lasten mentyä nukkumaan. Itselleni suurin murhe yövuorojen aikana on ollut tyhjä sänky jonne kömpiä yksin joka ilta.

Minä en tykkää olla yksin. Asuessani yksin vietin valtaosan ajasta kutsuen kavereita kylään enkä ollut kovin paljon yksin kotona. Yksin nukun huonommin, unenlaatu on epätasaista ja itse nukkumaan meneminen on hankalaa. Omassa kodissani yksin vietetyt yöt olivat enimmäkseen elokuvien tuijottelua pikkutunneille asti ja väkisin nukahtamista sohvalle kesken katselun. En tarkoita, ettenkö osaisi olla yksin tai välillä nauttisi siitä. Jokainen tarvitsee omaa aikaa tietyssä määrin, niin minäkin. En minä tarvitse viihdyttäjää tai seuraa, mutta pelkkä toisen ihmisen läsnäolo tuo rauhallisen mielen. Vaipuminen uneen puolisonsa kainalossa on tietenkin myös kivempaa kuin tyynyn halaaminen.

_DSC1103_1

En ole koskaan nukkunut kovin hyvin tai paljon, olen niinsanottu aamu- ja iltavirkku: valvon myöhään ja herään aikaisin. En ole koskaan osannut mennä ajoissa nukkumaan, mutta syksyn aikana olen harjoitellut sitä ahkerasti. Olinkin jo sellaisessa vaiheessa, että menin viimeistään yhdeltätoista sänkyyn normaalin 01-02 sijaan. Kunnes tuli nämä yötyöt ja niiden myötä yksinäiset illat. Tyhjä sänky ei houkuttele nukkumaan ja jotenkin aivotkin saa huijattua väsymisen sijaan keskittymään kaikenlaiseen järjettömään tekemiseen, jotta ei tarvitsisi mennä sänkyyn.

Pistän tämän kaiken vielä tottumattomuuden piikkiin, sillä Samin yötöitä ei ole kestänyt kuin reilun viikon verran. Näillä näkymin yötöitä olisi luvassa pitkäksi aikaa, joten jossain vaiheessa on väistämättä opittava nukkumaan yksin ja varmasti se ajan kanssa helpottaakin. Eipähän tarvitse häiriintyä puolison kuorsaamisesta, peittovarkauksista tai tuhannesta torkkuhälytyksestä aamulla.  Saan myös rohmuta kaikki tyynyt itselleni. Jotain positiivista siinäkin.

Onko täällä muita parisuhteessa olevia, jotka nukkuvat yönsä olosuhteiden pakosta yksin?

3 kommenttia:

  1. Elin muutaman vuoden niin, että puoliso oli töiden vuoksi suuren osan ajasta ulkomailla. Kerrallaan hän oli pois kotoa viikon tai kaksi. Ehkä jonkin yksittäisen kerran vieläkin pidemmän ajan. Toisaalta hän oli välillä kotonakin jopa kaksi viikkoa eli meillä oli perheen yhteistä aikaa paljon verrattuna normaalipäivätyöhön. Ensin meillä oli yksi lapsi ja ennen tuon aikakauden päätöstä meille ehti syntyä vielä toinen lapsi. Ensin ajattelin, ettei siitä tule mitään. Varsinkin ne lähtöhetket olivat vaikeita ja juurikin tuo yksin nukkuminen tuntui tuskalliselta. Mutta onhan siinä tosiaan hyviäkin puolia. Ja kyllä se aika aina vaan meni, kun alkuun päästiin. Toki siinä täytyi muistaa koittaa elää joka päivä eikä sitä päivää odottaen, kun mies taas palaa kotiin. Näin jälkeenpäin ajatellen nuo olivat ehkä elämän parhaita aikoja. Hitsasivat minua ja esikoista kovasti yhteen - eikä mielestäni tullut mitään tuhoa miehen ja lapsenkaan välille, kun mies oli kotona hän oli täysillä lapsenkin kanssa. Kun mies oli ulkomailla, minulla oli toki enemmän vastuuta mutta myös vapaus. Kotiäitinä sain vapaasti päättää päivien kulun ihan omien valintojen ja kiinnostusten mukaan. Ja omaakin aikaa oli, kun lapsi nukkui. Toki välillä kaipasi puolisoa juurikin iltaisin. Mutta pidimme tiiviisti yhteyttä. Oletko muuten luopunut toiveesta neljännestä lapsesta? Tuli vaan mieleen, kun en nyt ihan muista, oletko kirjoittanut siitä... Ainakin jossain vaiheessa kirjoitit, että neljäskin voisi olla tervetullut? Täällä ikuinen vauvakuumeilija ja siksi kaikki tuosta aiheesta kiinnostaa...

    VastaaPoista
  2. Aina välillä joutuu nukahtamaan yksin. Tai heräämään. Miehellä kolmivuorotyö. Se ei ole mukavaa. Vihaan yksin nukahtamista ja heräämistä. En tykkää yhtään. Nyt olen vain yrittänyt olla sujut asian kanssa ja jatkaa elämää. Onhan enemmän aikaa minulle itselleni. Ja arvostan paljon enemmän nyt iltavuoroja, että saan nukahtaa JA herätä mieheni vierestä ❤️

    VastaaPoista
  3. Ethän ole yksin, onhan sulla kolme poikaa seurana ja nehän voi kaikki ottaa nukkumaan esim sänkyyn viereen yöksi jos et halua yksin nukkua :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!