Kaksplus.fi

23. lokakuuta 2017

Hävettää olla työtön

Syyskuussa kuopuksemme täytti kolme vuotta ja perheemme oikeus Kelan kotihoidontukeen loppui. Meille on ollut ehdottoman tärkeää hoitaa lapset kotona mahdollisimman pitkään ja onneksi Suomessa onkin mahdollisuus tähän tukien avulla, vaikkei se kovin rahakasta olekaan. Voisin kirjoittaa kilometrin pituisen postauksen siitä, miksi mielestäni on epäreilua, että työtön saa enemmän tukia kuin kotona lapsiaan hoitava vanhempi. Kotona oleva vanhempi säästää kunnan resursseja olemalla laittamatta lapsia kunnalliseen hoitopaikkaan, jonka kustannukset ovat lasta kohti reilu tuhat euroa kuukaudessa (tästä muistutetaan jokaisella varhaiskasvatuslaskulla, joka perheelle lähetetään). Samalla kotivanhempi tekee töitä siivoojana, kokkina, taksikuskina, viihdyttäjänä, varhaiskasvattajana sekä henkilökohtaisena avustajana. Ja paljon muutakin. Kotihoidontukena maksettava n. 300 euron summa ei todellakaan vastaa työn määrää, mutta "ilmaisesta" rahasta tulee silti olla kiitollinen. Kaikkialla tällaista mahdollisuutta ei ole. En vähättele työttömyyttä, onhan siinäkin hommaa laittaa hakemuksia, käydä haastatteluissa ja muilla tavoin parantaa mahdollisuuksiaan päästä työelämään. Mutta mielestäni on silti outoa, että työttömyystuki on kotihoidontukea suurempi. Usein työttömien lapset ovat päivhoidossa, jotta työtön pystyy ottamaan vastaan tarjottua työtä heti, mutta pienillä etuuksilla päivähoitomaksuja tuskin peritään. 

Ilmoittauduin työttömäksi elokuun lopulla, sillä tiesin että lokakuun alusta alkaen ainoat tuloni olisivat lapsilisä, ellen saisi töitä tai opiskelupaikkaa. Olen halukas pääsemään työelämään eikä tarkoitukseni ole pysyä tahallaan työttömänä ja elää tukien varassa, mutta tiedostan, että lukiopohjainen kouluttamaton vuosia kotiäitinä ollut ihminen ei ole halutuinta tavaraa työmarkkinoilla. Kela arvosti panostani kotiäitinä viiden kuukauden karenssilla, jolloin en ole oikeutettu työttömyystukeen. Sinänsä ymmärrän tämän, onhan hyvä asia että työttömyysetuutta ei myönnetä ihan kenelle tahansa tuosta noin vain. Minä olen kuitenkin seitsemän kotiäitivuoteni aikana opiskellut lukiossa, ollut neljässä eri osa-aikaisessa työsuhteessa sekä käynyt erilaisilla kursseilla pyrkien näiden kaikkien avulla olemaan syrjäytymättä työelämästä kokonaan. Osa-aikaiset työt eivät kuitenkaan Kelan karenssia lyhennä, joten sen osalta on samantekevää olisinko tehnyt kotiäitiyden ohella töitä vai en. Työkokemuksen sekä taloudellisen näkökulman kannalta työt ovat kuitenkin olleet tärkeitä.

_MG_2722

Mitä tulee opiskeluun, hain syksyn yhteishaussa ammattikorkeakouluun. Olen käynyt lukion ja kirjoittanut kuusi hyväksyttyä ylioppilaskoetta, mutta koska en päässyt yhtä pakollista koetta läpi jäi itse ylioppilastutkinto saamatta. Olen elänyt koko ajan siinä luulossa, että lukion päättötodistus on täysin samalla linjalla hakukelpoisuudessa kuin ylioppilastutkinto. Ja näin asia onkin, kun puhutaan tavallisesta kansallisesta lukiosta. Minä olen käynyt IB-lukion, joka on kansallista lukiota paljon vaativampi. IB-linjalle opiskelemaan päästäkseen on läpäistävä pääsykokeet, joita tavallisessa lukiossa ei ole. Opiskelu on vaativaa ja kurssien lisäksi opskelijan on osallistuttava erilaisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin sekä tehtävä muutama suurempi essee valmistuakseen. Tämän lisäksi IB-linjalla on tosiaan pakko kirjoittaa kuusi ylioppilaskoetta ja läpäistävä ne kaikki saadakseen ylioppilastutkinnon. Kansallisessa lukiossa riittää ne pakolliset neljä. 

Hakuprosessin edetessä sainkin yhtäkkiä tietää, ettei IB-lukion päättötodistus täytä hakukelpoisuuskriteerejä kansallisen lukion päättötodistuksen tavoin. Minulla ei siis ole oikeutta hakea ammattikorkeakouluun ja näin ollen koulutussuunnitelmat menivät ihan uusiksi. Olin kuin puulla päähän lyöty asiasta kuullessani, sillä tunnen ihmisiä jotka ovat opiskelleet ammattikorkeakoulussa vaikkeivät olekaan päässeet IB-linjalta ylioppilaaksi,  eli he ovat hakeneet pelkällä IB-linjan päättötodistuksella kuten minullakin oli aikomus. Siinä vaiheessa kun sain asiasta tietää, oli yhteishaku jo sulkeutunut enkä siis voinut hakea edes ammattikouluun, joka olisi ollut ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto opiskeluun. Vaihtoehtoinani opiskelun suhteen olisi tulevaisuudessa siis käydä ammattikoulu tai kirjoittaa kansallisen lukion kautta ylioppilaaksi. Yhden yo-kokeen suoritin jo lukioaikana, joten jäljelle jäisi kolme pakollista koetta ylioppilastutkinnon saamiseksi.

_MG_2791

Tällä hetkellä olen siis työttömänä kotiäitinä vailla mitään tukia. Elän lapsilisän ja puolisoni tulojen varassa tammikuun loppuun asti, ellen saa töitä. Tämän jälkeen oikeuteni työttömyysetuuteen alkaa, jos olen vielä vailla töitä. Tällä hetkellä selvittelen voinko käyttää hyödyksi IB-lukion oppimäärääni ja kirjoittaa kansallisen lukion puolella ylioppilaaksi tulevana keväänä, jonka jälkeen ovet korkeakouluihinkin aukeaisivat taas. Muuten jäljelle jää mahdollisuus hakea kevään yhteishaussa ammattikouluun tai oppisopimuspaikkaa. Tai niitä töitä. Nyt olenkin hakenut töitä ja käynyt muutamassa haastattelussakin, mutta vielä ei ole napannut. Koen kuitenkin onnistuneeni aika hyvin, sillä harvemmin saa haastattelukutsuja tai edes niitä "kiitos mutta ei kiitos"-vastauksia. Onhan siinä työnsä vastata kaikille ei-valituille hakijoille kieltävästi, mutta mielestäni totaalinen ignooraus on vain työnantajien ja yritysten puolelta todella epäkohteliasta. Pitäisi ehdottomasti vastata hakijoille, jotka ovat panostaneet hakemuksien tekemiseen ajalla ja vaivalla. Itse sain esimerkiksi viestin jossa kerrottiin että etenen hakuprosessissa ja kyseltiin sopivia työhaastatteluaikoja. Vastasin viestiin ehdotuksillani ja kerroin myös että muut ajankohdat sopivat. Soitin perään, muttei vastattu. Jätin vielä toisenkin viestin jossa ehdotin sopivia aikoja haastatteluun, mutta en enää koskaan kuullut heiltä päin takakisin. Kieltämättä harmittaa, sillä olisin todellakin halunnut sen paikan, tai edes sinne haastatteluun!

Otsikkoon viitaten on todettava, etten lähtökohtaisesti pidä työttömyyttä häpeän arvoisena asiana. Suomessa on paljon työttömiä ja niiden seassa myös korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat ns. liian hyvin koulutettuja saadakseen edes niitä "paskaduuneja". On ihmisiä, jotka laittavat satoja hakemuksia oman alansa työpaikkoihin eivätkä silti saa töitä. On pitkää uraa tehneitä yt-neuvottelujen uhreja ja muita ymmärrettäviä syitä työttömyyteen, kuten pitkäaikaissairaudet ja työkykykyyn alentavasti vaikuttavat asiat. Ainoa ryhmä jota en ymmärrä on elämäntapatyöttömät, joilla ei ole aikomustakaan yrittää työelämään vaan keplottelevat jotta oikeus työttömyysetuuteen säilyisi. Siinä kohtaa saisi jo hävetä. Minä en laske itseäni sellaiseksi, sillä pyrimyksenäni on ehdottomasti päästä pian työelämään. Mutta minua hävettää silti. Koen olevani alemman luokan kansalainen, yhteiskunnan hylkiö, ammatiton kotona laiskottelija. Tiedän, ettei minun pitäisi ajatella näin, mutten voi ajatuksilleni mitään. Työttömänä oleminen hävettää minua.

Kuvat: Lipsonen Photo

13 kommenttia:

  1. Ompa kurja tilanne! Mutta työttömyyttä ei tarvitse hävetä! Hienoa että haet aktiivisesti töitä. Jokainen kotiäiti tietää kuinka vaikea töitä on saada jos ei ole ollut vakipaikkaa äitiyslomalle jäädessä. Sitä ihmettelen miten sinun kht on niin pieni? Minulle maksetaan verojen jälkeen vähän vajaa 600€. Tsemppejä työnhakuun. Kyllä vielä löydät paikan joka on tarkoitettu juuri sinua varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä! :) Mulla oli kotihoidontuki vähän tuota isompi, taisi olla bruttona hieman päälle 500€. Mutta meinasin tuolla reilu 300 eurolla sitä perusosaa (yhdestä lapsesta?), johon tulee sitten mahdolliset kuntalisät ja tulojen mukaan menevät lisät päälle.

      Poista
  2. Saat olla ylpeä itsestäsi. Se aika, mitä oot antanut lapsillesi, on korvaamatonta. Sä oot jaksanut, uhrautunut, tehnyt lapsiesi vuoksi maailman tärkeimmän työn. ❤
    Vaikka ymmärrän todella hyvin harmituksesi tuosta IB-linjan hakukelvottomuudesta. Kuulostaa todella typerältä. Ja muutenkin työttömyys on varmasti kurjaa. Mutta aivan varmasti vielä saat töitä ja/tai pääset kouluun. �� siunausta teidän perheelle!-❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! En kadu hetkeäkään että olen ollut niin pitkään kotona ja varmasti jossain vaiheessa asiat järjestyy urankin suhteen :)

      Poista
  3. Oletko tutustunut omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella? Aikuiskoulutuksiin voi monissa kouluissa hakeutua kesken vuottakin. Ja jos osallistuu esim. työkokeiluun tai työvoimakoulutukseen niin saa työttömyysetuutta karenssinsta huolimatta ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä mulle kyllä työkkärissä kerrottiin, mutta sanottiin että täytyy olla ollut 6kk työttömänä ennen kuin sellaiseen voi päästä. Tota omaehtoista opiskelua täytyykin selvitellä, kiitos vinkistä! :)

      Poista
  4. täältäkin suosittelut tuolle että voi opiskella työttömyyskorvauksella.
    Pärjättiin hyvin,sain kaksi ekaa vuotta työttömyyskorvautuksen ja sitten vuoden elettiin minimisti kun sain opintotuen.
    Eli kolme vuotta kävin,sitten jäin kun valmistuin ilman töitä..hetken ehdin etsiä kunnes kolmas lapsemme ilmoitti tulostaan ja olin kotiäitinä taas sen kolme vuotta.
    Nyt olen opiskellut vuoden kohta laitoshuoltajaksi aikuispuolella työttömyyskorvauksella taas ja kyllä,olen ollut tyytyväinen :)
    Mies painaa töitä,itse opiskelijana vielä,isommat koulussa ja pienin tarhassa.
    Hyvin ollaan pärjätty kun katsoo vähän mitä ostaa yms :)
    Opintotuella ei varmaan pärjättäisi ollenkaan.
    Meillä kuitenkin kaksi autoa että pystyy liikkumaan täältä korvesta..muuten ei mihinkään päästäisikään,talolaina ja kaikkea.

    Noi karenssit on ikäviä kyllä,kaverini sai karenssin kun lopetti työt ja haki opiskelemaan niin kela lätkäsi kolmen kk karenssin :/

    Tsemppiä tulevaan ja ole itse aktiivinen,kysele ja mene ihmeessä työkkäriin,ne auttaa ja neuvoo :)

    Muista vaan katsoa että haet koulutukseen mistä itse tykkäät,ei sellaisiin mihin et menisi muuten kun että joku suosittelee sitä yms.
    Itse koin että laitoshuoltajana saan tehdä itsenäisesti työtä,liikkua ja opinnotkin kestävät vain noin vuoden.
    Omia lapsiani yritän kannustaa opiskelemaan ylä-asteen jälkeen,ettei käy toisaalta kun minulle kävi.
    Raskaudet ja koulut jäi kesken.
    Mutta toisaalta en kadu,nyt nuo kolme täydellistä tyttöä tuovat iloa ja naurua joka päivään :)

    VastaaPoista
  5. Niiden pätkätöiden aikana olisit voinut liittyä ammattiliittoon tai edes työttömyys kassaan ja kerryttää päiviä ette olisit saanut ansiosidonnaisen päivärahan. Karenssi on kyllä tyrkeän pitkä ja kohtuuton....

    VastaaPoista
  6. Ammattikorkeakouluopinnot on mahdollista aloittaa myös ns. polkuopintoina, eli suoritat opintoja tietyn opintopistemäärän avoimella puolella, jolloin voit hakea opinto-oikeutta suoraan ilman pääsykokeita tai aikaisempia opintovaatimuksia. Hiukan monimutkaista, mutta onnistuu kyllä, kysäiseppä tästä oman paikkakuntasi amk:sta.

    VastaaPoista
  7. tässä vielä lisäinfoa https://www.laurea.fi/opiskelu-ja-hakeminen/avoin-amk/polkuopinnot

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä! Sulla ei todellakaan ole mitään hävettävää, kun kerran pyrit kouluttautumaan ja töihin! Samalla tavalla ne nuorena kouluttautuneet (kuten minä) jää myöhemmin töistään hoitovapaille, jos lapsia hankkii. Olet antanut lapsillesi rauhalliset ensimmäiset vuodet kotona ja se on mittaamattoman arvokasta.
    Tylsä tuo hakutilanne :( Toivottavasti pääset lopulta opiskelemaan haluamaasi alaa.
    -Sofia

    VastaaPoista
  9. Olet niin oikeassa, en ymmärrä miksei Suomessa ylistetä kotiäitejä, toisin on monessa muussa maassa. Emme saa kerättyä eläkevaroja, säästämme kymmeniä tuhansia yhteiskunnan varoja jo yhden lapsen kanssa, ei ole työterveyshuolto, pidämme huolen tulevasta sukupolvesta ja teemme heistä sosiaalisia yhteiskunnan jäseniä. En ymmärrä miksi päiväkotiin laitetaan lapsia sosiaalisuuden vuoksi, sillä omat lapseni olivat sosiaalisuuden perikuvia, ne lapset jotka olivat päiväkodissa, niin hiekkalaatikoilla ja puistoissa menivät "seiniä pitkin" ja olivat varautumista kun omat lapseni avoimesti keskustelivat kaikkien kanssa. Meillä oltiin aktiivisia. Kotihoidon tukien jälkeen olin 7 vuotta vailla mitään rahaa, mieheni elätti minut, kunnes EU kielsi suomea toimimasta niin, se on orjuuttamista, jokaisella on oikeus johonkin omaan sosialiturvaan. No sitten oli työnhaun vuoro, olisitte nähneet ne ilmeet sekä Te toimistossa ja työhaastattelussa kun ilmoitin että olen 14 vuotta ollut kotiäitinä :) tosin siinä ajassa on ollut myös opiskelua. Ammattitutkinto oli, itseasiassa kaksi ja en joutunut karenssiin kun ilmoittauduin työkkäriin. Mutta juu tosiaan, EI arvosteta kotiäitejä Suomessa.

    VastaaPoista
  10. Mä kanssa tunnen yhden henkilön joka opiskeli maisteriksi vaikka jäi IB diplomi yhtä pistettä vaille... voi ei, sen kelpoisuus on varmaan viime vuosina muuttunut ☹️ vaikka itselläni on amk tutkinto ja työpaikka odottamassa äippäloman jälkeen, stressaan kans tosi paljon tulevaisuuden työkuvioita. Taitaa kuulua ikään. Tsemppiä työnhakuun ja tulevaisuuden suunnitteluun. Itse tykkään käyttää LinkedIn:ia, siellä paljon työpaikkoja ��

    Yst. t: Amelia

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!