Kaksplus.fi

28. lokakuuta 2017

2 x Halloweenmuffinsit

Eilen leivottiin poikien kanssa lähestyvän Halloweenin kunniaksi lepakkomuffinseja. Kahtena edellisenä vuonna ollaan tehty hämähäkkimuffinseja, mutta nyt oli aika kokeilla jotain uutta. Koska suklaa on meillä kaikkien lemppari, teimme tietenkin suklaamuffinseja pienellä twistillä. Taikinan keskelle tökättiin pätkis-palat hieman makua tuomaan. Koristeissa käytettiin mintun makuisia oreoita sekä syötäviä silmäkoristeita. Näin syntyi siis herkullisen pelottavat minttusuklaa-lepakkomuffinsit.

_DSC1180_1

Mulla on vuosia ollut käytössä sama muffinsiresepti joka on ihan ykkönen. Tällä ohjeella mulla ei epäonnistu leipomukset ikinä! Taikinaan saa makuvaihtoehtoja korvaamalla kaakaon esimerkiksi puolella desillä sitruunamehua ja raastetulla sitruunankuorella, tai mitä tahansa muuta sitä haluaakaan kokeilla.

muffet

  • Sulata voi ja jätä jäähtymään. 
  • Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. 
  • Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita munasokeriseokseen. 
  • Lisää taikinaan viimeisenä vaniljauute sekä voi. 
  • Paista 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. 

_DSC1193_1 _DSC1166_1

Muffinsien jäähdyttyä on aika ryhtyä koristelemaan. Me etsimme leivontaliikkeestä pienempiä silmäkoristeita, mutta ne olivat kaikki loppu, joten oli tyydyttävä näihin isompiin. Lepakoiden kiinnittämiseen käytimme tällä kertaa sulatettua suklaata (puolet maitosuklaata ja puole tummaa suklaata), mutta nämä voi myös koristella vaikkapa suklaakreemillä saadakseen enemmän kuppikakkumaisen ulkonäön. Silloin ei myöskään tarvitse "liimaa", jolla kiininttää koristeet pohjaan. Oreo-keksit puolitetaan. Ei ole niin justiinsa meneekö suoraan, sillä vinot keksinpalat tuovat lepakoiden siipiin hieman eloa. Sulalla suklaalla liimataan kaksi keksinpuolikasta muffinsin päälle ja keksien päälle liimataan silmät. Suklaan jähmetyttyä koristeet pysyvät todella hyvin kiinni. Ja sitten ei kun herkuttelemaan!

_DSC0686_1 _DSC0554_1

Hämähäkkimuffinseja koristellessa on enemmän näperrettävää, mutta lopputulos on tosi kiva! Me ollaan käytetty kuorrutteena oranssia candy melts-massaa. Hämähäkin kehoksi sopii mikä tahansa musta karkki, jalat taas ovat pätkittyä lakritsinauhaa. Silmiin ollaan käytetty valkoista pikeeriä ja pieniä lakritsinauhapaloja (näiden kanssa joutuu kaivamaan pinsetit esille). Nämä hämähäkit eivät ole ehkä ihan pienimmälle leipurille sopivia, sillä tuo jalkojen ja silmien asettelu on aikamoista näpertämistä. Jos siis haluaa, että lapset voivat osallistua muuhunkin kuin taikinan nuolemiseen, kannattaa mieluummin kokeilla lepakkoversiota.

Ps. Oli pakko googlata tuota muffini-sanaa, kun en ollut varma sanotaanko se muffinit, muffinsit vai muffinssit. Noh, ei selvinnyt mikä on oikea joten käytän jatkossakin sanaa muffinsit, sillä se tuntuu mun suuhun luontevimmalta.

Hurjaa ja herkullista Halloweenia kaikille! 

26. lokakuuta 2017

Tyhjässä sängyssä

Meillä alkoi uudenlainen elämäntilanne viime viikolla Samin siirtyessä tavallisesta arkipäivätyöstä yötöihin. Jatkuvien yövuorojen lisäksi uusi työmaa on toisella paikkakunnalla reilun sadan kilometrin ajomatkan päässä kotoa. Sami lähtee kotoa töihin alkuillasta ja palaa takaisin kotiin aamulla meidän herätessä. Silloin hän menee nukkumaan ja nukkuu yöunensa pitkälle iltapäivään. Minä olen perheessämme päävastuussa lastenhoidosta sekä kotitöistä, luonnollinen roolijaotus minulle kotiäitinä Samin painaessa pitkää päivää töissä. Tämä asia ei muutu uusien työaikojen myötä. Hän on poissa kotoa meidän nukkuessa ja hän nukkuu sen ajan mitä normaalisti olisi töissä. Ainoa eroavaisuus on se, että yhteistä aikaa on entistä vähemmän. Sami on hereillä kanssamme vain neljä tuntia. Hän lähtee kotoa jo ennen iltatoimia eikä hänestä ole seuraksi minulle illalla lasten mentyä nukkumaan. Itselleni suurin murhe yövuorojen aikana on ollut tyhjä sänky jonne kömpiä yksin joka ilta.

Minä en tykkää olla yksin. Asuessani yksin vietin valtaosan ajasta kutsuen kavereita kylään enkä ollut kovin paljon yksin kotona. Yksin nukun huonommin, unenlaatu on epätasaista ja itse nukkumaan meneminen on hankalaa. Omassa kodissani yksin vietetyt yöt olivat enimmäkseen elokuvien tuijottelua pikkutunneille asti ja väkisin nukahtamista sohvalle kesken katselun. En tarkoita, ettenkö osaisi olla yksin tai välillä nauttisi siitä. Jokainen tarvitsee omaa aikaa tietyssä määrin, niin minäkin. En minä tarvitse viihdyttäjää tai seuraa, mutta pelkkä toisen ihmisen läsnäolo tuo rauhallisen mielen. Vaipuminen uneen puolisonsa kainalossa on tietenkin myös kivempaa kuin tyynyn halaaminen.

_DSC1103_1

En ole koskaan nukkunut kovin hyvin tai paljon, olen niinsanottu aamu- ja iltavirkku: valvon myöhään ja herään aikaisin. En ole koskaan osannut mennä ajoissa nukkumaan, mutta syksyn aikana olen harjoitellut sitä ahkerasti. Olinkin jo sellaisessa vaiheessa, että menin viimeistään yhdeltätoista sänkyyn normaalin 01-02 sijaan. Kunnes tuli nämä yötyöt ja niiden myötä yksinäiset illat. Tyhjä sänky ei houkuttele nukkumaan ja jotenkin aivotkin saa huijattua väsymisen sijaan keskittymään kaikenlaiseen järjettömään tekemiseen, jotta ei tarvitsisi mennä sänkyyn.

Pistän tämän kaiken vielä tottumattomuuden piikkiin, sillä Samin yötöitä ei ole kestänyt kuin reilun viikon verran. Näillä näkymin yötöitä olisi luvassa pitkäksi aikaa, joten jossain vaiheessa on väistämättä opittava nukkumaan yksin ja varmasti se ajan kanssa helpottaakin. Eipähän tarvitse häiriintyä puolison kuorsaamisesta, peittovarkauksista tai tuhannesta torkkuhälytyksestä aamulla.  Saan myös rohmuta kaikki tyynyt itselleni. Jotain positiivista siinäkin.

Onko täällä muita parisuhteessa olevia, jotka nukkuvat yönsä olosuhteiden pakosta yksin?

23. lokakuuta 2017

Hävettää olla työtön

Syyskuussa kuopuksemme täytti kolme vuotta ja perheemme oikeus Kelan kotihoidontukeen loppui. Meille on ollut ehdottoman tärkeää hoitaa lapset kotona mahdollisimman pitkään ja onneksi Suomessa onkin mahdollisuus tähän tukien avulla, vaikkei se kovin rahakasta olekaan. Voisin kirjoittaa kilometrin pituisen postauksen siitä, miksi mielestäni on epäreilua, että työtön saa enemmän tukia kuin kotona lapsiaan hoitava vanhempi. Kotona oleva vanhempi säästää kunnan resursseja olemalla laittamatta lapsia kunnalliseen hoitopaikkaan, jonka kustannukset ovat lasta kohti reilu tuhat euroa kuukaudessa (tästä muistutetaan jokaisella varhaiskasvatuslaskulla, joka perheelle lähetetään). Samalla kotivanhempi tekee töitä siivoojana, kokkina, taksikuskina, viihdyttäjänä, varhaiskasvattajana sekä henkilökohtaisena avustajana. Ja paljon muutakin. Kotihoidontukena maksettava n. 300 euron summa ei todellakaan vastaa työn määrää, mutta "ilmaisesta" rahasta tulee silti olla kiitollinen. Kaikkialla tällaista mahdollisuutta ei ole. En vähättele työttömyyttä, onhan siinäkin hommaa laittaa hakemuksia, käydä haastatteluissa ja muilla tavoin parantaa mahdollisuuksiaan päästä työelämään. Mutta mielestäni on silti outoa, että työttömyystuki on kotihoidontukea suurempi. Usein työttömien lapset ovat päivhoidossa, jotta työtön pystyy ottamaan vastaan tarjottua työtä heti, mutta pienillä etuuksilla päivähoitomaksuja tuskin peritään. 

Ilmoittauduin työttömäksi elokuun lopulla, sillä tiesin että lokakuun alusta alkaen ainoat tuloni olisivat lapsilisä, ellen saisi töitä tai opiskelupaikkaa. Olen halukas pääsemään työelämään eikä tarkoitukseni ole pysyä tahallaan työttömänä ja elää tukien varassa, mutta tiedostan, että lukiopohjainen kouluttamaton vuosia kotiäitinä ollut ihminen ei ole halutuinta tavaraa työmarkkinoilla. Kela arvosti panostani kotiäitinä viiden kuukauden karenssilla, jolloin en ole oikeutettu työttömyystukeen. Sinänsä ymmärrän tämän, onhan hyvä asia että työttömyysetuutta ei myönnetä ihan kenelle tahansa tuosta noin vain. Minä olen kuitenkin seitsemän kotiäitivuoteni aikana opiskellut lukiossa, ollut neljässä eri osa-aikaisessa työsuhteessa sekä käynyt erilaisilla kursseilla pyrkien näiden kaikkien avulla olemaan syrjäytymättä työelämästä kokonaan. Osa-aikaiset työt eivät kuitenkaan Kelan karenssia lyhennä, joten sen osalta on samantekevää olisinko tehnyt kotiäitiyden ohella töitä vai en. Työkokemuksen sekä taloudellisen näkökulman kannalta työt ovat kuitenkin olleet tärkeitä.

_MG_2722

Mitä tulee opiskeluun, hain syksyn yhteishaussa ammattikorkeakouluun. Olen käynyt lukion ja kirjoittanut kuusi hyväksyttyä ylioppilaskoetta, mutta koska en päässyt yhtä pakollista koetta läpi jäi itse ylioppilastutkinto saamatta. Olen elänyt koko ajan siinä luulossa, että lukion päättötodistus on täysin samalla linjalla hakukelpoisuudessa kuin ylioppilastutkinto. Ja näin asia onkin, kun puhutaan tavallisesta kansallisesta lukiosta. Minä olen käynyt IB-lukion, joka on kansallista lukiota paljon vaativampi. IB-linjalle opiskelemaan päästäkseen on läpäistävä pääsykokeet, joita tavallisessa lukiossa ei ole. Opiskelu on vaativaa ja kurssien lisäksi opskelijan on osallistuttava erilaisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin sekä tehtävä muutama suurempi essee valmistuakseen. Tämän lisäksi IB-linjalla on tosiaan pakko kirjoittaa kuusi ylioppilaskoetta ja läpäistävä ne kaikki saadakseen ylioppilastutkinnon. Kansallisessa lukiossa riittää ne pakolliset neljä. 

Hakuprosessin edetessä sainkin yhtäkkiä tietää, ettei IB-lukion päättötodistus täytä hakukelpoisuuskriteerejä kansallisen lukion päättötodistuksen tavoin. Minulla ei siis ole oikeutta hakea ammattikorkeakouluun ja näin ollen koulutussuunnitelmat menivät ihan uusiksi. Olin kuin puulla päähän lyöty asiasta kuullessani, sillä tunnen ihmisiä jotka ovat opiskelleet ammattikorkeakoulussa vaikkeivät olekaan päässeet IB-linjalta ylioppilaaksi,  eli he ovat hakeneet pelkällä IB-linjan päättötodistuksella kuten minullakin oli aikomus. Siinä vaiheessa kun sain asiasta tietää, oli yhteishaku jo sulkeutunut enkä siis voinut hakea edes ammattikouluun, joka olisi ollut ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto opiskeluun. Vaihtoehtoinani opiskelun suhteen olisi tulevaisuudessa siis käydä ammattikoulu tai kirjoittaa kansallisen lukion kautta ylioppilaaksi. Yhden yo-kokeen suoritin jo lukioaikana, joten jäljelle jäisi kolme pakollista koetta ylioppilastutkinnon saamiseksi.

_MG_2791

Tällä hetkellä olen siis työttömänä kotiäitinä vailla mitään tukia. Elän lapsilisän ja puolisoni tulojen varassa tammikuun loppuun asti, ellen saa töitä. Tämän jälkeen oikeuteni työttömyysetuuteen alkaa, jos olen vielä vailla töitä. Tällä hetkellä selvittelen voinko käyttää hyödyksi IB-lukion oppimäärääni ja kirjoittaa kansallisen lukion puolella ylioppilaaksi tulevana keväänä, jonka jälkeen ovet korkeakouluihinkin aukeaisivat taas. Muuten jäljelle jää mahdollisuus hakea kevään yhteishaussa ammattikouluun tai oppisopimuspaikkaa. Tai niitä töitä. Nyt olenkin hakenut töitä ja käynyt muutamassa haastattelussakin, mutta vielä ei ole napannut. Koen kuitenkin onnistuneeni aika hyvin, sillä harvemmin saa haastattelukutsuja tai edes niitä "kiitos mutta ei kiitos"-vastauksia. Onhan siinä työnsä vastata kaikille ei-valituille hakijoille kieltävästi, mutta mielestäni totaalinen ignooraus on vain työnantajien ja yritysten puolelta todella epäkohteliasta. Pitäisi ehdottomasti vastata hakijoille, jotka ovat panostaneet hakemuksien tekemiseen ajalla ja vaivalla. Itse sain esimerkiksi viestin jossa kerrottiin että etenen hakuprosessissa ja kyseltiin sopivia työhaastatteluaikoja. Vastasin viestiin ehdotuksillani ja kerroin myös että muut ajankohdat sopivat. Soitin perään, muttei vastattu. Jätin vielä toisenkin viestin jossa ehdotin sopivia aikoja haastatteluun, mutta en enää koskaan kuullut heiltä päin takakisin. Kieltämättä harmittaa, sillä olisin todellakin halunnut sen paikan, tai edes sinne haastatteluun!

Otsikkoon viitaten on todettava, etten lähtökohtaisesti pidä työttömyyttä häpeän arvoisena asiana. Suomessa on paljon työttömiä ja niiden seassa myös korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat ns. liian hyvin koulutettuja saadakseen edes niitä "paskaduuneja". On ihmisiä, jotka laittavat satoja hakemuksia oman alansa työpaikkoihin eivätkä silti saa töitä. On pitkää uraa tehneitä yt-neuvottelujen uhreja ja muita ymmärrettäviä syitä työttömyyteen, kuten pitkäaikaissairaudet ja työkykykyyn alentavasti vaikuttavat asiat. Ainoa ryhmä jota en ymmärrä on elämäntapatyöttömät, joilla ei ole aikomustakaan yrittää työelämään vaan keplottelevat jotta oikeus työttömyysetuuteen säilyisi. Siinä kohtaa saisi jo hävetä. Minä en laske itseäni sellaiseksi, sillä pyrimyksenäni on ehdottomasti päästä pian työelämään. Mutta minua hävettää silti. Koen olevani alemman luokan kansalainen, yhteiskunnan hylkiö, ammatiton kotona laiskottelija. Tiedän, ettei minun pitäisi ajatella näin, mutten voi ajatuksilleni mitään. Työttömänä oleminen hävettää minua.

Kuvat: Lipsonen Photo

17. lokakuuta 2017

Sisustuskuumetta (+arvontavinkki)

Yhteistyössä Coolstuff.fi-verkkokauppa.

Elämme jännittäviä aikoja. Ollaan haettu isompaa asuntoa ja lähiaikoina selviää, pääsemmekö muuttamaan. Ollaan jo useamman vuoden tietoisesti ahtauduttu kolmioon viisihenkisenä perheenä, sillä sijainti, hinta ja naapurusto ovat olleet meille tärkeämpiä kriteerejä kodille kuin tila. Totuus kuitenkin on, että nyt ollaan ehdottomasti lisätilan tarpeessa! Parin vuoden päästä meillä on jo kaksi koululaista jotka tarvitsevat enemmän omaa tilaa eivätkä lapset siis enää kovin pitkään pysty jakamaan yhtä makuuhuonetta kolmistaan. Ikävä tilanne on kuitenkin se, että omaan ei ole vielä varaa ja kohtuuhintaiset vuokra-asunnot koulun ja hoitopaikkojen lähistöllä ovat vähissä. Nyt olisi tiedossa isompi asunto loistavalla sijainnilla, eli pidetään peukkuja ja toivotaan ilouutisia!

Tämänhetkiseen kotiimme ollaan jo aika kyllästyneitä. Ei viitsisi sisustaa eikä tehdä uusia kalustehankintoja, jos käykin niin hyvä tuuri että päästään pian muuttamaan. Kaikki sisustusideat ja ostoslistat on mitoitettu uuteen kotiin, jonka kohtaloa emme vielä tiedä. Siinä missä yritän miettiä mitä kaikkea uutta pitäisi ostaa olen myös alkanut valmistautumaan käymällä läpi vanhoja tavaroitamme kirpparille, roskiin ja varastoon. Jos sitten käykin niin, ettemme saa toivomaamme asuntoa, niin täytyy miettiä uusiksi kaikki muuttoaikeet ja kodin ratkaisut.

work

Jotain pientä kodin piristystä on kuitenkin kivaa saada välillä ja siksi olinkin iloinen kun coolstuff.fi -verkkokauppa lähetti meille retrohenkisen kirjaintaulun. Oon pitkään ihaillut tätä instagramissa monilla eri tileillä ja taulu taitaakin olla yksi sellaisia koristeita, joka löytyy tosi monista kodeista nykyään. Tämän taulun käyttö sisustuksessa on vain mielikuvituksen määrästä kiinni. Peruspaketin mukana tulee melkein 300 eri merkkiä mukana ja tietääkseni näihin saa tilata myös lisäosina eri värisiä kirjainsettejä. Meillä taulu on etsinyt paikkaansa kiertämällä kaikki huoneet läpi, mutta istuu toistaiseksi loistavasti Samin työpöydän äärelle ostamani pienen kaktuksen kaveriksi. Pitäähän sitä vähän somistaa kodin miesnurkkaa söpömmäksi.

Instagramiin on muuten tulossa samanlainen kirjaintaulu arvottavaksi, eli kannattaa seurailla @jenskujne!

11. lokakuuta 2017

Hugon apinasynttärit

Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina juhlistimme Hugon kolmevuotissynttäreitä huikeilla apina-teemasynttäreillä ja nyt vihdoin sain aikaiseksi jakaa juhlatunnelmaa tänne blogin puolellekin. Hugo valitsi teemansa ihan itse ja äiti toteutti toivetta parhaansa mukaan. Kutsuimme sukulaisia ja kavereita kylään ja pistimme pöydän koreaksi apinaherkkuja. Koti koristeltiin keltaisin ja vihrein ilmapalloin, sekä banaanibanderollilla ja viidakko-koristeilla. Hugo sai myös hienon apinahelium-ilmapallon lahjaksi, mutta se toimi lähinnä nyrkkeilysäkkinä lasten keskuudessa ja puhkesi pari päivää myöhemmin Joelin ja leikkimattoveitsen avustuksella.

_DSC0891_1 _DSC0903_1 _DSC0872_1

Juhlapöydässä oli tarjolla suolaisina herkkuina viidakkoteemaisia vihanneksia sekä dippiä, pieniä apinanhäntärullia eli tortillarullia liha- ja kasvistäytteillä sekä sipsejä. Koristeiksi tein porkkanasta ja vihreästä paprikasta palmuja ja niistä tuli tosi söpöjä! Tortillarullissa oli täytteenä kinkkua, ruohosipulituorejuustoa, salaattia ja kurkkua lihaversiossa, sekä juustoa, paprikaa, salaattia ja paprika-sipulituorejuustoa lihattomassa versiossa.

Makeina tarjottavina oli banaanikarkkeja, banaanikeksejä, suklaapäällysteisiä banaanijäätelöitä sekä apinakakku. Kakusta mulla oli selkeä visio mutta epäröin toteutusta ja tuntia ennen juhlia olin vielä ihan hukassa koristelun kanssa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan hieno ja super hyvänmakuinen! Keksitkin tuottivat päänvaivaa, kun en löytänyt edes erikoisliikkeistä banaanin tai kuun muotoisia keksimuotteja. Löysin kuitenkin maissintähkän ja oikean värisellä pikeerillä maissista tuli ihan kelpo banaani. Isommat banaanikeksit me tehtiin Alexin kanssa ympyrämuottia soveltamalla. Juotavaksi tarjolla oli viidakkoboolia sekä kahvia. 

_DSC0888_1 _DSC0866_1 _DSC0868_1 _DSC0875_1 _DSC0882_1 _DSC0879_1

Hugo viihtyi juhlissa kavereiden kanssa leikkien ja minusta tuntuu, että herkutkin maistuivat ihan kiitettävissä määrin. Illalla ei enää nälättänyt. Juhlaherkut olivat mitoitettu juuri sopivasti vieraisiin nähden eikä rääpittäväksi jäänyt juuri mitään. Hugo sai kivoja lahjoja ja hänellä oli reipas lauma kavereita auttamassa pakettien avaamisessa. Vaikka muutamat kaverit eivät päässeetkään tulemaan, oli lapsia paikalla silti yksitoista. Unohtamatta tietenkään kaikkia kivoja aikuisia! Uusilla jutuilla on leikitty innoissaan juhlista asti ja erityisesti palapeli, muovailuvahat sekä miljoonat uudet apinakaverit ovat olleet ihan lemppareita. Sänky on kohta jo niin täynnä must have-unikavereita, ettei Hugo enää itse mahdu sinne sekaan ja päiväunillakin on ahdasta kun pitää tunkea lapsi ja kymmenen kaveria parvekerattaisiin!

_DSC0939_1 _DSC0915_1 _DSC0990_2 _DSC0966_1

Juhlia järjestettäessä eri teemoilla ovat koristeet harvemmin uusikokäytettäviä. Sen lisäksi miljoonat ilmapallot lojuvat pitkin poikin kotia hetken aikaa ja menevät sitten suoraan roskiin, se on toki aikamoista tuhlausta. Hermostuin ilmapalloihin niin paljon, että laitoin paikalliseen fb-kierrätysryhmään ilmoituksen ilmaisista valmiiksi puhalletuista palloista. Vähän läpällä, että josko jollakin vaikka olisi juhlat tulossa eikä itse jaksaisi puhaltaa. Ja niin ne vaan tultiin seuraavana päivänä hakemaan! Pitäisi ehdottomasti olla jonkunlainen juhlakoristeiden kierrätyspalvelu olemassa, jotta teemajuhlien koristeet pääsisivät useammin käyttöön kuin vain nihin yksiin bileisiin.

Kivat juhlat oli, kiitos kaikille vieraille!