Kaksplus.fi

25. syyskuuta 2017

Epäonnistuneet elämäntaparemontit vol. 5636799

Olen koko elämäni ajan ollut liikunnallinen ja terve. Lapsuudenkodissani pidettiin todella tärkeänä riittävää unensaantia, terveellisiä ruokailutottumuksia sekä ulkoilua ja liikuntaa. Teiniaikoina terveellisyys koki notkahduksen kun taistelin syömishäiriöitä vastaan, milloin laihdutin olemalla päiviä täysin syömättä ja milloin taas söin kolme litraa jäätelöä yhdeltä istumalta vain oksentaakseni ne syötyäni. Harrastin säännöllisesti liikuntaa ja joukkueurheilua ja söin maltillisessti aina siihen asti, että tulin raskaaksi seitsemän vuotta sitten. Tuolloin lopetin minulle rakkaan harrastuksen koska se oli raskausajalle sopimaton ja aloin syömään mitä ikinä mieli teki, koska olinhan raskaana ja noh, mielihalut. 

Ensimmäiset kaksi raskautta kuluivat herkutellen ja liikkumatta. Raskauskilot putosivat itsestään ilman ponnisteluja tai dieettejä. Raskaus oli tekosyy loikoiluun ja oikeutus herkutteluun. Sitten koin karman takaisiniskuna kolmannen raskauteni, jolloin päätin kerrankin panostaa suklaan mussutuksen sijaan terveelliseen ruokavalioon sekä liikunnan harrastamiseen raskausaikana. Lihoin kymmenisen kiloa enemmän kuin edellisissä raskauksissa ja paisuin pahemmin kuin koskaan ennen. Kilojen pudottaminen synnytyksen jälkeen ei enää sujunut helposti, ensimmäistä kertaa jouduin tekemään jotain sen eteen, että kehoni palautuisi ennalleen.

_DSC0853_1

Vuosiksi äitiyskuplan alle piiloon jäänyt liikuntainto heräsi hiljalleen vajaat kolme vuotta sitten. Se alkoi sillä tavallisella raskauskilojen pudottamisella ja kiinteyttämishalulla. Olen kuitenkin ollut kuluneen kolmen vuoden aikana vaihtelevasti innokas terveellisyyden suhteen ja vaihtelevasti valunut takaisin herkuttelevaksi sohvaperunaksi. Asetin itselleni tavoitteita liikunnan suhteen, kirjasin ylös dieettejä ja päätin lopettaa herkkujen syönnin, kunnes taas huomasin laiskottelevani suklaalevyn kanssa netflixin ääressä. Olen oikea malliesimerkki jojoilusta, vaikka että painoni ei normaalia heittoa lukuun ottamatta ole juurikaan muuttunut vuosien aikana. Muutama kilo sinne tänne, niiitä en lähde laskemaan, sillä vähäiset painon muutokset ovat ihan normaaleja.

Vuoden alussa otin taas tavoitteekseni yrittää kiinteyttää kehoani, kohottaa kuntoani. Klassinen "kesäkuntoon"-lupaus. Liikunnasta pidin tiukasti kiinni, mutta ruokavalioni oli retuperällä. Kuntoni ehkä koheni ja lihakset tuntuivat vahvemmilta, mutta kehoni voi huonosti edelleen. Söin todella huonosti: aivan liian vähän kunnon ruokaa ja aivan liikaa herkkuja. Tavoitteeni olla itsevarma ja tuntea olevani sinut kehoni kanssa meni totaalisen väärin liikunnasta huolimatta, sillä kesän aikana paino vain nousi, kunnes koin herätyksen. En mahtunut enää lempifarkkuihini ja muutkin housut kiristivät vyötäröltä. Pelkän painonnousun olisin uskaltanut sivuuttaa lihasmassan kasvulla, olinhan treenannut ahkerasti 3-6 kertaa viikossa 7 kuukauden ajan. Mutta tässä oli kyse enemmästä. Tajusin, että liikunnan lisääminen arkirytmiin ei riittänyt saavuttamaan sitä, mitä halusin.

_DSC0440_1

Painonnousun ja löystyneen olemuksen lisäksi voin edelleen fyysisesti huonosti, ehkä jopa huonommin kuin ennen. Kuvittelin harjoittaneeni jotain super hienoa elämäntaparemonttia, mutta olinkin vain huijannut itseäni. Olin väsynyt, kärttyinen, ihoni ja hiukseni olivat huonossa kunnossa. Kärsin unettomuudesta eikä kehoni ollut tasapainossa. Liikunta ei yksinään tehnyt mitään parantamaan oloani. Yrittäessäni ahdistuksissani survoa peppuani liian pieniin housuihini tajusin, että tarvitsen tasapainoa enkä tiukkoja dieettejä, ylenpalttista herkuttelua, himoliikkumista ja laiskottelua. Tarvitsen aitoa tasapainoa, enkä iänikuista jojoilua tai maanantaidieettejä. En halunnut ryhtyä dieetille, vaan halusin tehdä aidosti muutoksen elämäntapoihini. Ollakseni hyvä keholleni. Jaksaakseni paremmin, pysyäkseni iloisena ja terveenä niin itseni, puolisoni kuin lastenikin vuoksi. Terve keho ja terve mieli, eli hyvä henkinen sekä fyysinen elämänlaatu, on paras lahja minkä itselleen voi ikinä antaa.

Vasta oivallettuani, kuinka tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta on olla tasapainossa, olin valmis aloittamaan muutoksen. Tiedän myös, ettei muutos tapahdu yön yli, joten päätin suosiolla lähteä varovasti tekemään muutosta. En seuraa tiukkoja dieettejä, en kiellä herkuttelua kokonaan enkä myöskään pakota itseäni harrastamaan liikuntaa joka päivä, jos ei siltä tunnu. Harjoittelen veden juomista ja olen hiljalleen opetellut myös aikaistamaan nukkumaanmenoaikojani. Pyrin tekemään hyviä valintoja ruoan suhteen ja olen huomannut liikunnan tuovan iloa ja energiaa ihan muuten vaan sitä harrastaessa. Jonkun tavoitteen tai laihtumisyrityksen kanssa liikunnasta on helposti tullut pakkopullaa ja menettänyt nautinnollisuuden. Kun sitä harrastaa ilman erityisiä tavoitteita, siitä nauttii paljon enemmän. Ja näin sekä keho että mieli on hiljalleen alkanut voimaan paremmin.

Mikä motivoi sinua elämään terveellisesti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!