Kaksplus.fi

17. elokuuta 2017

Kotiäidin oma aika

Joelin eskaritaival alkoi virallisesti tiistaina ja tänään Alexilla ja Hugolla koitti ensimmäinen kerhopäivä. Mitä tämä tarkoittaa kotiäidin osalta? No OMAA AIKAA! Yhdeksän tuntia viikossa aikaa tehdä mitä huvittaa. Shoppailua, netflix-maratoneja, lenkkeilyä ja löhöilyä, sitä mulla on suunnitelmissa arki-aamupäiville. No ei, todellisuudessa yritän saada mahdollisimman paljon töitä, ruokakauppareissuja ja muita käytännön asioita hoidettua kerhopäivien aikana, jotta lasten ollessa kotona on enemmän aikaa heille. Uskon kuitenkin, että lenkkeilyyn ja löhöilyynkin riittää aikaa, sillä töitä mulla on aika vähän eikä kaupassakaan tarvitse ravata niin usein. Tänään vietyäni lapset kävin tunnin verran pyörähtämässä töissä, jonka jälkeen hoidin ruokaostokset ja kerkesin sen lisäksi vielä lojua hetkisen Netflixin ääressä suklaalevyn kanssa. Aamupäivän tunnit tulivat siis kulutettua suhteellisen fiksusti.

Screenshot_20170817-151921_1

Hugo täyttää syksyllä kolme ja sai siis vihdoin aloittaa kerhotaipaleensa. Ajatella, että hän on vatsasta saakka kulkenut mukanamme kerholle kolmena päivänä viikossa, kolmen ja puolen vuoden ajan. Yrittänyt livahtaa kerhon leikkipaikan porteista sisään ja hihkunut innosta nähdessään veljensä kerhopäivän jälkeen. Erityisesti tänä kesänä hän on odottanut super innostuneena syksyä, kun on tiennyt pääsevänsä silloin isoveljensä mukaan kerhoon. Ensimmäinen päivä sujui todella hyvin. Hugo ei ole kovin arka uusille asioille ja kerhon piha, sisätilat sekä osa ohjaajista olivat jo tuttuja entuudestaan, joten siksi ei ehkä tarvinnutkaan kuin hihkaista portilta heipat ja lähteä omille teilleen. Eri asia olisi ollut jättää lapsi uuteen paikkaan uusien ihmisten kanssa. 

IMG_20170817_091457_698

Joel sen sijaan aloitti esikouluun tutustumisen jo tämän kuun alussa, koska lämpenee muutoksille ja uusille asioille hieman hitaammin. Oli oikein hyvä päätös antaa hänen tutustua uuteen paikkaan, uusiin ohjaajiin ja kavereihin ennen eskarin varsinaista aloitusta. Muutama tuttu kaveri päiväkodista siirtyi samaan esikouluun, joten kivaa, että mukana on myös jo entuudestaan tuttuja kavereita. Joelilla on kuulemani perusteella sujunut eskarissa kaikki oikein mallikkaasti vaikka sanoikin, että tykkäsi päiväkodista enemmän kuin eskarista. Hän tuntuu viihtyvän esikoulussa mainiosti tuosta kommentista huolimatta. Olen niin ylpeä kolmesta pojastani!

IMG_20170815_092152_739

Emme vielä ole suunnitelleet tulevaisuutta sen kummemmin, vaikka kuopus täyttää pian kolme vuotta ja kotihoidontuki loppuu. Olisi ihanaa pystyä olemaan kotona kunnes kuopus menee eskariin, mutta taloudellisesti se on aika hankalaa. Vaikka rakastan kotiäitinä olemista olen vihdoin alkanut hieman haikailemaan työelämään tai ylipäätään elämässä eteenpäin. Asiasta on kuitenkin helpompi puhua kuin toteuttaa, sillä töihinmeno ei ihan sormia napsauttamalla suju. Varsinkaan, kun ei ole edelleenkään hajua mitä tahtoisin tehdä. Tämän vuoden loppuun olen todennäköisesti kotona, ellei eteeni tule jotain ihan napakymppi-täydellistä vaihtoehtoa. Siihen asti aion nauttia täysillä tästä omasta ajastani kolme tuntia päivässä kolmena päivänä viikossa. 

Snapchat & Instagram @jenskujne 

7 kommenttia:

  1. Niin se arki saapuu vaikka tuntuu ettei kesäkään ehtinyt vielä tulla. Onneksi lapsista on melkein yhtä kivaa palata kouluun/tarhaan kuin jäädä sieltä lomalle! Hienoa että olet löytänyt itsellesi mieluista työtä. Saako udella mitä töitä teet? On meinaan harvassa nämä työt joita voi tehdä kotiäitinäkin 1-2h päivässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on kyllä innoissaan arkeen paluusta, ainakin toistaiseksi :D aamulla ajoissa herääminen on ainoa, joka tuottaa hankaluuksia :D

      Teen yhdessä lääkefirmassa tutkimusdatan kirjaamista. Ihan kivaa hommaa kotiäitiyden ohella juurikin sen vuoksi, että töitä on aika vähän kerrallaan ja ne voi tehdä about silloin kuin itselle sopii, eli ei ole sidoksissa tiettyyn työaikaan. :)

      Poista
  2. Tiedän tunteen ettei tiedä mitä sitä tekisi kun lapset kasvaa.
    Itse aloitin vuoden kestävän opiskelun viime helmikuussa ja nuorin meni tarhaan kolmen vuoden iässä.
    Isommat koulussa jo :)
    Vieläkään en oikein tiedä olenko oikealla alalla eli saanko opiskelut päätökseen vaikka opettajat ja koulukaverit on kivoja.yhtäkään näyttöä en ole tehnyt ja toiset jo kohta valmistuvat.
    En vaan tiedä, kotiinkaan ei voi jäädä kun kelan tulot loppuvat jos opinnot lopetan ja niin, en tiedä.lainat painaa päälle ja sitä vaan miettii että mitä sitä tekisi.
    Saako mitään työtä sitten, vaikka yksi ammattitutkinto on jo niinku käytynä aikaisemmin, että sillähän pitäisi sitten töitä hakea.
    Kyllä on välillä vaikeeta ja vaivun melkein masennuksen partaalle kun miettii ja pähkäilee.
    Kaikki sanovat että tee niinkuin itsestä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä mullakin monesti tuntuu että pelkkä tulevaisuuden ajattelu saa harmaita hiuksia ja ahdistusta aikiseksi :/ ehkä täytyy vaan yrittää uskoa että kyllä jossain vaiheessa ajatukset ja suunnitelmat selkenee. Tsemppiä sulle päätösten ja suunnitelmien tekoon!

      Poista
  3. Hyvä duunipaikka sulla! :) En tykkää kertoa muille, mitä pitäisi tehdä, mutta haluaisin heittää muutaman idean ilmaan. Kysele sieltä nykyisestä paikasta tulevaisuuden varalle lisätyötä, projektia, kehitysmahdollisuuksia, tai jtn sellaista. Keskustele esimiehesi kanssa ja kerro huolesi. Ehkä saat häneltä vähän ideoita, vähän sellaista "mentorointia". Toinen ajatus on, että jäikö sinulta lukio aikoinaan kesken? Entä jos tekisit sen eka ja miettisit rauhassa. Tekisit puuttuvat kurssit ja pohtisit, mikä aihepiiri kiinnostaa - maistuisiko kenties yliopisto-opiskelu? Tai aloittaisit jotkut kieliopinnot ihan vaan huvin vuoksi - ainahan voit kurssittaa muita sitten tai pitää jotain opintopiiriä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideoista, kaikki ajatukset on tervetulleita kun oma pää on ihan hukassa :D

      Olenkin kysellyt nykyiseltä työpaikalta lisähommia ja toivottavasti jossain vaiheessa nappaisi :)

      Mulla on kyllä lukiosta päättötodistus, ainoastaan ylioppilaslakki jäi saamatta. Opiskella voisi toki lisää, mutta opiskelupaikan saaminenkaan ei ole ihan helppo homma ja kun vielä pitäisi tietää millaista alaa lähtisi opiskelemaan. Toki on monta sellaista yleishyödyllistä ainetta jotka auttaa monellekin alalle. Pitäänee jatkaa mietiskelyä :)

      Poista
  4. Hei sulla on mielenkiintoinen homma! Mistä semmoisen olet bongannut? Kiinnostaisi kovasti itseäkin..

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!