Kaksplus.fi

28. heinäkuuta 2017

Masentava masennus

Masennuksesta puhuttaessa monesti törmää tietämättömien ihmisten kommentteihin, jotka kuuluvat jotakuinkin näin: "Jos kerta tiedät olevasi masentunut, niin mikset vaan tee asialle jotain? Nouset vaan ylös ja otat itseäsi niskasta kiinni!" Olisipa se näin helppoa. Siitä ei ole kauan aikaa, kun viimeksi kirjoitin kaksisuuntaisen mielialahäiriöni masennusvaiheista. Sitä luulisi, että kun tiedostaa oireensa niin osaisi helpommin taistella niitä vastaan ja vetää itsensä suosta ylös. Näin ei kuitenkaan ole. 

Minulla on taas ollut monen päivän ajan vaikea masennuskausi. Päivät menevät kuin sumussa ja kroppa voi henkisen puolen lisäksi myös fyysisesti huonosti. Tuntuu, että rinnassa on niin suuri musta möykky, ettei hengittäminen luonnistu. Olen vaellellut saamattomana pitkin kotia, käynyt lukemattomia kertoja jääkaapilla pyörähtämässä saamatta pahoinvoinnin takia mitään syötyä, sulkenut oven perässäni. Olen makoillut sohvalla sekä lastenhuoneen lattialla ja istunut pihapenkillä apaattisena osaamatta osallistua lasten leikkeihin. Päivien mittaan olen laitellut miehelleni viestiä töihin, kuinka ahdistaa kun en saa mitään aikaiseksi. 

Kun tietää, että masennusvaiheita tulee omasta tahdosta riippumatta, se ärsyttää entistä enemmän. Tieto nimenomaan lisää tuskaa, sillä vaikka haluaisi vetää itsensä ylös niin siihen ei vain pysty. Tällaiselle normaalisti suunnitelmalliselle, reippaalle ja aikaansaavalle ihmiselle on toivottoman vaikeaa velloa masennuksessa. Eikä siihen ole vuosien aikana tottunut. Mitä enemmän lojun, sitä enemmän mieleeni tulee asioita mitä pitäisi tehdä. Lista kasvaa pidemmäksi ja pidemmäksi mutta en saa toteutettua yhtään mitään. Lasten kanssa olisi kivaa viettää lämpimiä kesäpäiviä jossain poissa kotoa, mutta en pääse pihaa pidemmälle. Onneksi lapset viihtyvät pihalla mainiosti leikkikavereiden kanssa uiden, pyöräillen kilpaa ja tehden eväsretkiä nurmelle.

_DSC0696_1

On kuitenkin taas kerran oltava onnellinen siitä, että minulla on lapset. Ilman heitä en saisi edes niitä pakollisia juttuja tehty. Heidän avullaan löydän jostain ihmeen kolkasta voimia siihen, että pyykkään, teen ruokaa ja ulkoilen. Yritän keksiä yhteistä tekemistä, joka vaatisi minulta mahdollisimman vähän ponnisteluja, jotta voisin olla heille läsnä. Ilman lapsia olisin varmaan juurtunut sohvannurkkaan tai sängynpohjalle, jolloin paha olo kertaantuu entistä enemmän. Kun on edes jotain korvaavaa tekemistä itsesäälissä rypemiselle ja masentelulle, niin mieliala ei väkisinkään pysty vajoamaan sinne ihan pimeimpään kolkkaan.

Tavallaan kaiken tämän turhautumisen keskellä kuitenkin jaksan iloita siitä, että tiedän tämän menevän jossain vaiheessa ohi. Kuten lapsia kasvattaessakin sanotaan, että elämä on vaiheita vaiheiden perään, niin on tämä sairauskin. Eihän se siinä hetkessä paljoa piristä, että pian on taas energiaa niin että muille jakaa, mutta on lohdullista tietää etteivät vaikeat kaudet jatku ikuisesti. Iltaisin helpottaa hetkellisesti, kun ei tarvitse olla yksin. Silloin muistan, että ei minulla oikeasti ole mitään hätää. Käperryn mieheni kainaloon sohvalle katselemaan telkkaria. Saan itkettyä päivän pahat olot pois ja saan syötyä. Nukkumaan mennessä uskaltaa jo toivoa, että huomenna olisi parempi päivä. Vielä ei ole näin käynyt, mutta toivoa on. On nämä vaiheet aina ennekin menneet ohi.

20. heinäkuuta 2017

Kesäulkoilun DIY-vinkki: Katuliitumaali

_DSC0541_1

Katuliiduilla on hauska leikkiä ja koristella kotipihaa kesän väreihin. Näin mekin ajattelimme, kunnes kaupasta löytyi ainoastaan ranteen paksuisia jättiliituja. Nämä jättiliidut eivät olleet yhtään helppoja kaksivuotiaalle kuopukselle, eivät mahtuneet edes kunnolla pieneen käteen ja kaksin käsin piirtäminen oli kömpelöä. Mietittiin hetken aikaa miten ratkaista ongelma, ja päätettiin kokeilla liitumaalin tekoa. Törmäsin tähän vinkkiin joskus netissä ja muistin suurin piirtein miten piti tehdä, mutten jaksanut lähteä etsimään yksityiskohtaisempia ohjeita netistä. Maalin valmistus oli siis pääosin improvisointia, mutta voi että, miten hyvää siitä tulikaan! Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla!

katu3
- katuliituja 
- raastinrauta
- vettä
- sekoitusväline
- kippoja maalia varten
- pensseleitä

_DSC0522_1 _DSC0527_1

katu2

Raasta katuliidut purkkiin. Sekoita liitujauheeseen tilkka vettä. Mitä enemmän vettä laitat, sen vetisempää maalista tulee, mutta värissä riittää pigmenttiä vaikka käyttäisikin suhteellisen vetistä maalia. Katuliitumaaleilla voi maalata asvaltin lisäksi vaikka aitaa tai mitä tahansa muuta, sillä väri liukenee seuraavan sateen tullessa tai vedellä huuhdellessa. Pienille lapsille katuliitumaali on helpompi kuin perinteiset liidut, sillä saadakseen liiduista kunnolla väriä on niitä painettava aika kovaa asvalttia vasten ja piirtäminen rosoisella asvaltilla voi olla hankalaa. Pensselin käsittely ei vaadi yhtä paljon voimaa ja näppäryyttä, vaan se liikkuu vaivattomasti asvalttia pitkin. 

_DSC0570_1 _DSC0544_1 _DSC0578_1

Mitä enemmän vettä liitujauheen sekaan laittaa, sen riittoisampaa se on. Minä raastoin tähän maalisatsiin ehkä sentin verran liidun päästä per väri ja maalia riitti useamman neliömetrin koristeluun. Samanmoisia satseja saa noista epäkäytännöllisistä jättiliiduista varmaan ainakin kymmenen, joten maalia riittäisi vaikka mihin. Meidän jättiliitupaketissa oli vain neljää eri väriä, mutta maalaushetken lopuksi keksimme myös sekoittaa keltaisesta ja punaisesta oranssia sekä sinisestä ja punaisesta liilaa. Emme kokeilleet värien sekoitusta raastamisvaiheessa, mutta uskoisin että se toimii ihan yhtä hyvin kuin valmiiden maalien sekoittaminen keskenään.

Katuliitumaalien lopputulos oli mielestäni tavallisia katuliituja parempi, sillä pensseli yltää rosoisen asvaltin koloihin ja kyhmyihin paremmin kuin liidun pää. Tällä tavoin maalatessa lopputuloksesta tulee voimakkaamman värinen maalin levitessä katuun laajemmin. Maalin kuivuessa väreistä tulee vaaleita ja tosi kirkkaan sävyisiä! Maalin loputtua taapero jaksoi pitkän aikaa maalata pelkällä vedellä pitkin katua, joten sekin on juttu, jota kannattaa kokeilla saadakseen vaihtelua pihaleikkeihin. Ei tarvitse ojentaa lapselle kuin pensseli ja kupillinen vettä. Näillä lapsi jaksaa maalata katua, hiekkalaatikon reunaa tai piha-aitaa pitkänkin tovin ja vanhempi saa nauttia vaikkapa kupillisen kahvia ihan rauhassa.

Oletteko kokeilleet katuliitumaalia? Jos ette, niin suosittelen lämpimästi. 

19. heinäkuuta 2017

Kesäloma asuntovaunulla

Lomailimme perheen kesken heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa vanhempieni asuntovaunulla Kesälahdella. Yleensä olemme kesäisin kerenneet varastaa korkeintaan viikon verran lomaa ja monena vuonna Sami ei ole kerennyt töistä mukaan edes sen vertaa. Nämä kaksi viikkoa olivat aivan mahtavat! Vaikka loma sattuikin samaan aikaan ystäviemme häiden kanssa, saimme onneksi järjestettyä asia niin, että kävimme Samin kanssa kahdestaan viikonlopun verran pyörähtämässä etelässä häitä juhlimassa. Lasten ei tarvinnut keskeyttää lomaansa istuakseen kaksi ylimääräistä viisituntista autossa, vaan saivat viikonlopun verran laatuaikaa isovanhempiensa kanssa ja me saimme Samin kanssa nauttia hieman rauhallista aikaa aikuisten kesken.

_DSC0846_1 _DSC0271_1 _DSC0600_1 _DSC0711_1

Asuntovaunualueena Mäntyrannan Lomakylä on todella rauhallinen ja siisti. Täältä löytyy asuntovaunupaikkojen ja mökkien lisäksi vimpan päälle remontoidut keittiö-, oleskelu- sekä wc/suihkutilat, leikkipaikka, grillikatos, tenniskenttä sekä muita pallopelimahdollisuuksia ja kolme saunaa. Paras on kuitenkin upea ranta, siellä maatessa sielu todellakin lepää. Kaunis järvimaisema, vaalea hiekkaranta, upean kirkas järvivesi sekä ihanat mäntymetsät - mitä muuta sitä voisi kotimaanmatkalta toivoa? Fiilis on parhaimmilla biitsikeleillä kuin ulkomailla olisi. Meille sattui loman aikana onneksi montakin hellepäivää ja järvivesi oli uimakelpoista, parhaimmillaan 19 astetta. Okei, muistan lapsuudestani Puruveden olleen lämpimimmillään jopa 26 astetta, joten parantamisen varaa olisi ollut. Lapset eivät kuitenkaan välittäneet vilpoisesta vedestä, vaan polskivat menemään lähes päivittäin. Saimme toki osamme myös sateisista ja etenkin tuulisista päivistä, mutta niitähän kuuluu tähän ihanaan suomalaiseen kesäämme. Mitäpä olisikaan Suomen kesä ilman välikausitakkeja ja pipoja?

_DSC0386_1 _DSC0448_1 _DSC0675_1 _DSC0646_1

Meidän loma koostui pääosin rannalla leikkimisestä ja pelaamisesta, soutelusta, lautapeleistä sekä trampoliinilla hyppimisestä ja metsissä seikkailusta. Grilli oli kuumana joka päivä ja yhtenä iltana paistoimme lettuja syötäväksi paikallisten mansikoiden kanssa. Välillä pojat karkasivat leirialueen yleisiin tiloihin töllöttämään Pipsa Possua Netflixistä, mutta eivät he itsekään viihtyneet telkkarin ääressä kovin pitkään, kun ulkona oli paljon kivempaakin tekemistä. Tänä vuonna jätimme kaikki retket tekemättä ja keskityimme löhöilyyn. Aiempina vuosina ollaan vierailtu Punkaharjun Kesämaassa sekä parikin kertaa Kiteen eläinpuistossa, mutta lapsilta kysyttäessä eivät hekään olleet kovin kiinnostuneita retkeilyyn. Ensi vuonna voisi keksiä taas jotain extra tekemistä löhöilyn lisäksi.

_DSC0342_1 _DSC0360_1 _DSC0653_1 _DSC0263_2

Mä olen kiertänyt asuntovaunulla Suomea ja Eurooppaa koko lapsuuteni ja Samikin on tykästynyt tähän touhuun viimeisten vuosien aikana. Nautimme jopa niin paljon, että viime kesänä aloimme pohtimaan oman asuntovaunun ostoa, jotta voisi itsekin kiertää lasten kanssa siellä täällä kotimaassa tai ulkomailla. Tämä meidän nykyinen järjestely on kuitenkin todella helppo ja vaivaton, sillä ei tarvitse itse kuin ajaa paikan päälle, jossa koko leiri on valmiiksi jo pystytetty. Kotimatkallekin riittää pelkkä lähteminen, kun vaunu ja kaikki tavarat jäävät paikoilleen. Ollaan onnekkaita, että voimme lainata vanhempieni asuntovaunua kesäisin heidän ollessa töissä ja vaunun seistessä tyhjillään odottmassa asukkaita. Ne kaikki ihanat asiat, mitä olen kokenut kesäisin olisivat sellaisia, joita mieluusti antaisin lastenikin kokea. Emme me ihan tosissamme vielä asuntovaunun ostamisesta olla, kunhan haaveillaan ja pohditaan. Mutta mistä sitä tietää, jos vielä joskus innostumme ryhtymään ihan kunnon karavaanareiksi!

_DSC0658_1 _DSC0664_1 _DSC0799_1 _DSC0630_1

Meidän pojat nukkuvat kotona kaikki samassa huoneessa ja nukkumaanmeno on välillä aikamoista sirkusta. Lomalla pojat saivat käyttöönsä koko asuntovaunun takaosan, joka on huonettakin pienempi. Joka ikinen ilta lapset menivät ennätyskiltisti nukkumaan ja me Samin kanssa mietittiin moneen otteeseen, että tuliko varmasti pakattua oikeat lapset mukaan reissuun? Pojat riitelivätkin erityisen vähän keskenään ja olivat ihanan tottelevaisia. Lomailu tekee siis hyvää monin tavoin! Iltaisin lasten mentyä nukkumaan me käperryttiin Samin kanssa sohvalle pelaamaan lautapelejä kahdestaan tai katsomaan Netflixistä leffoja. Rauhalliset illat ja pitkään nukutut aamu, rennot kesäpäivät lasten kanssa touhuten ja kesäherkkuja nauttien - ei voi olla parempaa lomaa! Jaksan hehkuttaa ikuisesti, kuinka ihanaa ihanaa lässynlää oli. Näitä hetkiä on kiva muistella vielä pitkään!

17. heinäkuuta 2017

Mistä löytää voimia arkeen?

Kesälomakauden lähestyessä hiljalleen loppuaan, enää kuukausi aikaa ennen kuin koulut alkaa, on monen mielen päällä takaisin arkeen totuttelu. Miten selvitä stressistä, työasioista, läksyistä, päivähoitorumbasta ja harrastuksista menettämättä sitä ihanaa rentoutunutta lomamoodia. Arki on monelle raskasta aikaa ja viikonloppuja odotetaan kuin kuuta nousevaa. Ei ihme, että arki tuntuu raskaalta jos sellaisella asenteella sitä kohteleekin. Toivotaan, että aika menisi mahdollisimman nopeasti, että pääsisi viettämään viikonloppua. Maanantaina taas surkutellaan kuinka nopeasti viikonloppu menikin ja taas on kärsittävä viisi arkipäivää ennen seuraavaa hengähdyshetkeä.

Oikealla asenteella pääsee pitkälle, vaikka arki olisikin raskasta. Tuskin kukaan nauttii pitkän työpäivän jälkeen siitä, että joutuu hiki hatussa tehdä kotihommia ja hoitaa asioita kiukutteleva lapsi lahkeessa roikkuen. Mutta, jos asenne on jo valmiiksi se, että tämä on kamalaa, en jaksa, en kestä, niin siltä se aivan varmasti tuntuukin! Itse yritän aina ajatella asioita positiivisen kautta, vaikka aina se ei minullakaan toimi ja tuntuu että haluauisi vain käpertyä peiton alle piiloon odottamaan vapaapäivää. Jos ajattelee positiivisesti ja keskittyy tekemään arjesta mukavaa, se tuntuu vähemmän raskaalta kuin on. Muutamalla hyvällä keinolla raskaisiin arkipäiviinkin saa iloa ja voimaa, jolla jaksaa eteenpäin.

Yhteinen perhe-hetki
Jos pitkän työpäivän jälkeen olisi paljon kotitöitä hoidtettavana ja lapset ovat levottomia, ottakaa kotiin tultuanne hetki aikaa tehdä jotain kivaa yhdessä. Lukekaa perheen lempikirja tai pelatkaa yhdessä lautapeliä. Jutelkaa päivän tapahtumista ja pitäkää hetki mahdollisimman kiireettömänä. Edes puoli tuntia yhteistä rauhallista aikaa piristää sekä lapsia että aikuisia ja sen jälkeen lapset eivät ole niin huomionkipeitä hoitopäivän jälkeen ja aikuinen voi tehdä kotityöt hieman rauhallisemmissa tunnelmissa.

kirjasto_017muok

Hemmottele itseäsi
Lasten nukkumaanmenoaika on monelle vanhemmalle yksi päivän parhaimmista hetkistä, vaikka se kuulostaakin hieman karulta. Lapset ovat ihania ja rakkaita, mutta ai että sitä tunnetta kun koti hiljenee ja kotiin laskeutuu rauha. Tämä on aikuisten omaa aikaa. Illalla voimaannuttaa salaa syöty suklaapatukka, yksin tai yhdessä puolison kanssa katsottu elokuva tai reipas hikilenkki viilenevässä illassa. Hemmottele itseäsi pienillä asioilla, vaikka se olisikin vain pitkä, kuuma suihku tai rauhallinen hetki selata somea sohvannurkassa. Tärkeintä on yrittää päästä mahdollisimman rentoutuneeseen mielentilaan. Sulje pois kaikki ajatukset ja keskity nauttimaan siitä, mitä teet.

ig_3

Älä ota liikaa paineita kotitöistä
Lapsiperheessä tiski- ja pyykkivuoret tuntuvat olevan ikuisia ja siihen päälle kotona olisi paljon muutakin tekemistä kodin ylläpidosta laskujen maksamiseen. Peruskotityöt kuten ruoanlaitto, pyykkääminen ja tiskaaminen on tietenkin hoidettava lähes päivittäin, mutta onko pakko kerätä itselleen stressiä kaikesta muusta? Älä yritä konmarittaa koko perheen vaatekaappeja, pestä ikkunoita, päivittää valokuva-albumeita sekä rasvata natisevia ovensaranoita saman viikon aikana. Päätä yksi tai kaksi isompaa kotityötä hoidettavaksi joka viikko, ei sen enempää. Perushommiakin voi jaksottaa niin, etteivät ne kasaannu samoille päiville. Suunnittele ruokalista etukäteen, niin ei tarvitse käydä ruokakaupassa päivittäin. Tee isompi satsi ruokaa, niin on kokattava vain joka toinen päivä. Ota lapset mukaan kotitöihin, niin hommat tuntuvat hauskemmilta. (Lue vinkit lasten kotitöiden tekoon täältä).

_DSC0212_1

Uskon vakaasti siihen, että asenne on kaikista ratkaisevin tekijä siinä, kuinka raskaalta tai mukavalta arki tuntuu. Henkinen työskentely sekä positiivinen ajattelu auttaa moneen asiaan. Miksi sitä arkea pitäisi vihata? Vuodessa on reilusti enemmän arkipäiviä kuin vapaapäiviä, joten on ikävää jos suurin osa vuodesta menee selviämiseen, kun voisi nauttia ihan jokaisesta päivästä. Velvollisuudet on hoidettava, mutta niistä valittaminen tai huokailu ei vie niitä pois. Pakko ne on silti tehdä, joten silloin kannattaa yrittää nauttia niistä parhaansa mukaan.

Millaisia keinoja te käytätte arjesta selviämiseen? Mitkä asiat voimaannuttavat teitä?

14. heinäkuuta 2017

Stressaava lomaltapaluu

Me päästiin muutama tunti sitten kotiin kahden viikon kesälomalta Pohjois-Karjalasta. Loma-aika oli ihanaa! Tuntui, että lapset kinastelivat keskenään ennätysvähän ja tottelivatkin yllättävän hyvin koko loman ajan. Kesälomalla poissa kotimaisemissa sitä rentoutuu ihan eri tavalla, kuin vain kotona lomaillessa ja sen huomasi kyllä myös lapsista. Meillä sattui hyvät kelit suurimmaksi osaksi ajasta, mitä nyt muutama tuulinen (mutta lämmin) päivä sekä pari sadekuuroa. Suomen kesä, yllätit meidät toden teolla!

IMG_20170710_134145_565

Loma oli ihanaa, mutta kotiinpaluu ei niinkään. Viiden tunnin ajomatkan viimeisellä tunnilla lapset olisivat varmasti hyppineet pitkin seiniä, jos turvaistuimiltaan olisivat pystyneet. Kotipihalla lapset pääsevät vihdoin vöistään irti, mutta samalla alkaa seuraava (huokaus!) projekti, nimittäin auton tyhjennys. Sitä ihmetteleekin, miten parin viikon ulkomaanmatkalla pärjää suunnilleen yhdellä matkalaukulla, mutta parin viikon kotimaanmatkalle pakataan mukaan puolet omaisuudesta. Autollinen tavaraa odottaa pihalla kotiin kantamista ja tyhjentämistä. Tavaroiden päästyä sisälle asti on lomalle lähtöä edeltävänä päivänä siivottu koti taas kuin pommin jäljiltä. Vaatteet, lelut sekä tarvikkeet leviävät pitkin lattioita ja pyykkiä on kassikaupalla. Sitä ajattelisi, että kerkeäisi hetken aikaa rentoutua pitkän kotimatkan jälkeen, mutta ei. On pyykättävä, pyykättävä ja pyykättävä lisää. On tyhjennettävä ruoat kylmäkasseista, sadevaatteet, kolmekymmentä kirjaa sekä säkillinen leluja. On survottava pelastusliivejä kaappiin ja ripustettava märiksi jääneet uimakamat kuivumaan. Työtä riittää tunneiksi ja urakka tuntuu vielä lomaa edeltävää pakkaamistakin raskaammalta.

IMG_20170704_181159_686 IMG_20170704_143245_792

Onneksi kaiken tämän loputtomalta tuntuvan purkamisen ja siivoamisen jälkeen voi istahtaa koneen ääreen ja tyhjentää lomakuvat muistikortista tietokonelle. Näppäimistö tuntuu hieman kankealta eivätkä sormet tottele. Ihanaa, miten kaksi viikkoa tietokonetaukoa voi piristää. Kuvakansio auki ja ei kun selailemaan. Siinä hetkessä kerkeää jo unohtaa kaiken siivouksen sekä loputtoman pyykkivuoren. Mielessään voi palata tunnelmoimaan niitä ihania hetkiä, mitä lomalla koettiin. Vaikka loma on vasta päättynyt, on lomakuvia kiva fiilistellä jo nyt. Varmasti näitä palataan katsomaan talven pimeinä iltoinakin, odotellen seuraavaa kesää ja lämpimiä päiviä. Loma teki hyvää, mutta kivaa on olla taas kotona. Pyykkivuorista ja stressistä huolimatta. 

Tässä muutama insta-maistiainen lomakuvista, palaillaan myöhemmin kunnon lomatunnelmiin!

Seuraa instagramissa @jenskujne

8. heinäkuuta 2017

Kaaso vaaleansinisessä

Tänään olemme juhlineet rakkaan ystäväpariskuntamme häitä, tai juhlimme vielä tälläkin hetkellä kun tämä postaus julkaistaan ajastettuna. Tutustuimme morsiamen, eli Kädenjälkiä Sydämessä-blogin Nean kanssa vasta viime vuoden keväänä ja tapasimme Kämp-hotellin blogibileissä vajaa vuosi sitten. Jutut kolahtivat lähestulkoon heti yhteen ja "blogikaveruus" kehittyikin pikaisesti läheiseksi ystävyydeksi, jonka kautta saimme koko perheen ystäviksemme myös Nean tätä nykyä aviomiehen Jeren sekä pariskunnan ihanat tyttäret!

Vuodenvaihteessa tuli ensi kertaa puheeksi ajatus siitä, kuinka Nea oli miettinyt minua kaasoksi jo valitsemiensa kaasojen lisäksi. Ystävyys oli melko tuore, joten ehkä se kaason pesti tuntui tuossa vaiheessa vielä hieman vieraalta molemmille, vaikka samalla intoilimme yhdessä häistä ja juhlia edeltävistä tehtävälistoista. Kevään mittaan mahdollinen kaasous tuli useammin puheeksi ja muutaman mutkan kautta minut ylennettiinkin häävieraasta kaasoksi! Onhan se suuri kunnia päästä tärkeään tehtävään ystäviensä ikimuistoisimpana päivänä. Vaatekriisiäkin kerkesi jo kaasoksi pyytämis-puhelun aikana tulla, mutta onneksi olimme lähdössä Tallinnaan seuraavana viikonloppuna, joten kerkesimme mekko-ostoksille Suomen kauppoja edullisemman juhlapukuvalikoiman luo. Okei, kaksi vieraaseen kaupunkiin eksynyttä nousuhumalaista naista sekä toimimaton karttasovellus ja olematon nettiyhteys päätyi lopulta siihen, että matkustimme taksilla huikea 50 metrin matka juhlapukukaupalle. Mutkista huolimatta sopiva puku löytyi ja kerkesimme jopa takaisin matkaseurueemme luokse juuri ennen laivan lähtöä. 

_DSC0133_1 _DSC0406_1

Häiden teemaväreihin sopivasti löysin tämän kauniin, kreikkalaisen jumalattaren kolttua muistuttavan, vaaleansinisen maksimekon. Tallinnan Dresshousessa meinasi iskeä kaiken edeltävän paniikin lisäksi pienimuotoinen stressi, kun vaaleansininen valikoima oli odotettua pienempi ja kokovaihtoehtoja aika niukasti. Kokeilin vissiin neljää tai vittä mekkoa ennen kuin Nea löysi tämän kyseisen mekon sovitusrekistä toisen asiakkaan palauttamana. Asusteita miettiessäni päätin heti, että ihana kimaltelevan hopeinen Michael Korsin laukku. Tämän kaveriksi olisi tietenkin löydettävä hopeiset korkkarit, mutta jätin homman tuttuun tapaan viime tinkaan eikä vaihtoehtona enää ollut tilata netistä. Löysin Zalandon alennuksesta täydelliset Steve Maddenit, joiden perään jäin itkemään. Varavaihtoehtona lähdin koluamaan läheisen kauppakeskuksen kenkäliikkeitä ja onneksi löysinkin Haloselta nämä kivat ja maltillisen koron omaavat kengät. Vaikka yleensä käytän tuplasti korkeampia korkoja olivat nämä ihan hyvä vaihtoehto paljon kävelyä ja seisoskelua sisältävälle päivälle. Eikä mulla oikeastaan olisi ollutkaan muuta vaihtoehtoa. Olivatpahan 85 euroa halvemmat kuin ne unelmien Maddenit.

_DSC0268_1 _DSC0318_1 _DSC0049_1

Kesäsään luottamuspulan takia oli löydettävä myös jotain lämpimämpää päälle pantavaa illaksi. Lyhythihaisen pitsineuleen väri oli hyväksytettävä morsiamella ja vaikka tämä onkin kaunis neule niin ei se paljoa lämmitä, jos sattuu huonot säät. Tämänkin löysin kenkiä noutaessani kaupan viimeisinä aukiolominuutteina sattumalta pukukopista valmiina roikkumasta ja päätin heittää sen päälleni. Koko oli XL ja pitsissä oli iso reikä, mutta kerkesin vielä napata rekistä mukaani oikean kokoisen ja ehjän kappaleen. Siskoni avusti hiustenlaitossa ja lainasi huulipunaakin. Mä olen tosi epävarma ja tottumaton huulipunan käyttäjä, mutta ihmeen kivalta noinkin tumma väri näyttää kasvoillani! Kynsiin asusteisiin sopivasti hopeista sekä kimaltelevaa lakkaa ja koruiksi valikoitui kotoa valmiiksi löytyneet Snö of Swedenin korvikset ja kaulakoru sekä tuollainen perusketju ranteeseen.

Mitä pidätte kaason asustani?

5. heinäkuuta 2017

Avaruussynttärit

_DSC0038_1

Vietettiin sunnuntaina sukulaisten kanssa Alexin 5-vuotissyntymäpäiväjuhlia avaruusteemalla. Tuttuun tapaan yritettiin kutsujen, tarjoilujen ja koristeiden osalta pysyä teemassa mahdollisimman hyvin. Koti koristeltiin katoista roikkuvilla planeetta-ilmapalloilla ja kartonkitähdillä, pahvista, jeesusteipistä ja foliosta rakennetulla kuulla sekä Alex-tähtibannerilla. Pöytäliina oli avaruuden tapaan musta ja tarjoilutkin sopivat teemaan. 

Suolaisina meillä oli tarjolla pieniä lihapullaplaneettoja, saturnuksen sipulirenkaita, kulhollinen avaruusromua eli caesar-salaattia sekä saturnus-minipizzoja. Makeina taas galaksi-keksejä, hedelmävarrasraketteja, tähtipölyä eli karkkia sekä aurinkokunta-kakku cake pops-planeettoineen. Keksit olivat koristelua lukuun ottamatta kaupan valmiita ja kakussa oli täytteenä suklaa-vaniljamoussea sekä vadelma-vaniljamoussea. Juomana nautittiin avaruusteemaisista mukeista rakettibensaa, eli omena-appelsiini-sitrusboolia.

_DSC0020_1 _DSC0031_1 _DSC0014_1 _DSC0029_1 _DSC0046_1 _DSC0010_1

Vieraiden lähdettyä siirryimme pihalle viettämään rääppiäisiä naapureiden kanssa. Pelattiin, herkuteltiin hieman lisää ja nautittiin auringosta. Pojat leikkivät naapureiden lasten kanssa vesisotaa ja siksi perinteiset perhekuvat jäi otettavaksi ihan arkivaatteissa. Ei se haittaa, saatiin ihan hauskoja kuvia.

Kivat bileet oli taas, vaikka juhlien järjestämisessä aina on oma stressinsä. Tällä kertaa pistimme juhlat pystyyn hieman erikoisemmissa olosuhteissa, sillä meillä oli Nea ja tytöt kylässä koko viikonlopun. Perjantaina miehet olivat viettämässä Jeren polttareita, joten me naiset oltiin sitten keskenämme kotona lasten kanssa ja touhuttiin hullun lailla. Harvassa on ne ystävät, jotka vapaaehtoisesti ja pyytämättä alkavat siivoomaan meidän sotkuista kotia juhlia varten. Lauantaipäivänä Samikin tuli kotiin Jeren jatkaessa vielä juhlimista kavereiden kanssa. Hyvin kaikki järjestelyt sujuivat, vaikka hulinaa riitti viidestä jaloissa pyörivästä lapsesta.

_DSC0052_1 familjebild

1. heinäkuuta 2017

Aikuisiän stressaavat syntymäpäivät

Tänään vietän 26-vuotissyntymäpäivääni. Siinä missä lapset odottavat syntymäpäivään innoissaan, koska saavat lahjoja ja juhlia, ovat jokavuotiset synttärit aikuisille hieman eri asia. Joku ahdistuu vanhenemisesta, joku nauttii siitä. Minä taas kehitän itselleni stressin aiheita, sillä koen, että jotain pitäisi saavuttaa aina seuraavaan syntymäpäiväänsä mennessä. Ettei elämä seiso ihan paikoillaan. Lueskelin läpi vuosi sitten kirjoittamaani blogitekstiä (lue 25-vuotiaan Jennin ajatuksia täältä) ja voin edelleen allekirjoittaa jokaisen sanan. Vuosi elämässäni on kulunut, mutta elämäntilanteeni ei ole muuttunut mihinkään. Olen edelleen kotiäitinä ja todennäköisesti viimeistä kesää ikinä. Unelmana olisi voida olla edes osittain kotona siihen asti, että Hugo aloittaa koulun, mutta taloudellisesta näkökulmasta se on miltei mahdotonta. En edelleenkään tiedä, mitä ihmettä elämältäni haluan - ainakaan urankuvioiden osalta. Vuodet näyttävät, minne tie vie.

_DSC1155_1 _DSC1179_1

Vaikka tulevaisuuden ja uran epäselvyydet stressaavat nykyään lähes päivittäin tällaista normaalisti niin suunnitelmallista ja tavoitteellista ihmistä, olen silti luottavaisin mielin. Stressi kasvaa päivä päivältä suuremmaksi, mitä lähemmäksi Hugon 3-vuotissyntymäpäiviä lähemmäksi tullaan. Jostain syystä stressin keskellä odotan tulevaisuutta silti yllättävän rauhallisesti, vaikka se kuulostaakin ristiriitaiselta. En aikoinaan tiennyt yhtään, mitä lukion jälkeen tekisin, mutta elämä näytti minulle oikean polun tullessani raskaaksi. Jaksan uskoa, että jossain vaiheessa palaset kyllä loksahtavat paikoilleen ja oivallan sen, mitä minun on seuraavaksi tarkoitus elämässäni tehdä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sen itsevarmempi olen elämäni sekä tekemieni valintojen suhteen. Tiedän, mikä on minulle ja mikä on perheelleni parhaimmaksi. Tiedän mihin asioihin haluan panostaa ja mitkä arvot ovat minulle ja meille tärkeitä. Uskon vankasti siihen, että elämä kantaa. Olen tähänkin asti selvinnyt pienistä ja isommistakin vastoinkäymisistä, joten miksi en selviäisi mahdollisista vastoinkäymisistä tulevaisuudessakin? Tietenkään sellaisia ei itselleen toivo eikä halua, mutta todellisuudessa kuitenkin jokaisen elämässä on niitä ylä- ja alamäkiä tasaisin väliajoin. Ratkaisevaa on se, millä asenteella niitä lähtee selvittämään.

_DSC1151_11 _DSC1172_1

Tämän kuluneen vuoden aikana en ole saavuttanut mitään uutta. Tähän asti saavuttamani eivät minnekään häviä, mutta tietenkin sitä haluaisi kokea tehneensä jotain merkityksellistä tai uutta elämänsä jokaisena vuonna. Saavutusten ei kuitenkaan aina tarvitse olla isoja. Olen onnistunut vuoden aikana kasvattamaan lapsistani taas hieman isompia ja auttanut heitä taas askeleen eteenpäin elämänsä polulla. Olen ottanut ensiaskeleet työelämään vanhempainvapaan jälkeen ja todennut, että raha ei ole epämieluisan työn arvoista. Kaksi osa-aikaista työtä samaan aikaan oli liian suuri askel ottaa heti. Enkä halunnut kuluttaa aikaani työpaikalla, jossa en viihtynyt, vain muutamien satasien lisätienestien takia. Jätin siis yhden työn ja jatkoin kotiäitiyden ohella toisessa. Juuri nyt näin on hyvä, mutta tavallaan odotan jo innolla uudenlaisen arjen aloittamista tulevaisuudessa.

Millaistakohan elämä on vuoden päästä, sen näkee sitten. Paljon onnea minä!