Kaksplus.fi

16. toukokuuta 2017

Kouluttamaton kotiäiti vailla urasuunnitelmia

Tulin raskaaksi kesken lukion ja synnytin esikoisemme kolme viikkoa ennen ylioppilaskirjoituksia. Kirjoituksiin pakkasin isot läjät liivinsuojia ja kävin imettämässä vauvaa kokeiden välissä meille koulun tiloista järjestetyssä huoneessa, jossa mieheni odotteli vauvan kanssa. Pääsin suurimman osan kokeista läpi, vaikka opiskelu oli ollut hyvin laiskanpuoleista supistuksineen sekä vauvakuplan muistinmenetyksineen. Vuosi myöhemmin kävin uusimassa muutamat kokeet, tuolloin odotin toista lastamme viikoilla 30+. Kävin lukion kansainvälisellä IB-linjalla, jonka edellytyksenä ylioppilaslakin saamiselle on kaikkien kuuden pakollisen aineen läpäisy. Uusintakokeista huolimatta en läpäissyt pitkää biologiaa ja sen takia en päässyt ylioppilaaksi. Tämä on tavallaan harmi, sillä normaalissa lukiossa riittää neljän aineen hyväksytyt kokeet. Kuuden pakollisen aineen lisäksi kirjoitin myös suomen äidinkielen yo-kokeen ihan kelpo arvosanoin. Kuusi hyväksyttyä ylioppilaskoetta ja yksi hylätty, lakki jäi saamatta. Sain kuitenkin ihan keskiverto paperit lukion päättötodistukseen ja se ajaa ymmärtääkseni käytännössä saman asian esimerkiksi korkeakouluihin hakiessa.

Jo esikoista odottaessamme päätimme, että hoitaisimme lapsemme kotona mahdollisimman pitkään. Koska miehelläni on hyväpalkkainen työ ja minulla ei mitään, oli luonnollista että minä jäisin kotiin. Tällöin mahdolliset urakuviot tulevaisuudessa eivät myöskään katkeaisi äitiyslomien ajaksi. Kaikki lapsemme ovat syntyneet pienillä ikäeroilla, joten en olisi kerennytkään työelämään siinä välissä. Kolme lasta alle neljässä vuodessa, ei siinä paljoa muuta olisi kerennytkään kuin olla äitiyslomalla. Toki olen tehnyt muutamaakin erilaista osa-aikaista työtä sekä käynyt joissain koulutuksissa, mutta "päätyöni" on viimeiset kuusi vuotta ollut kotiäiti. Kelan tuilla lusmuileva kouluttamaton laiskuri.

_DSC0694_1

Olen saanut esimerkin omille elämänarvoilleni omasta lapsuudenperheestäni. Äitini oli äitiyslomalla ja hoitovapaalla yhteensä noin 8-9 vuotta kolmen lapsen kanssa. Hänkin teki keikkaa ja osa-aikaista työtä siinä sivussa, mutta me emme koskaan menneet päiväkotiin sen takia. Ainoa ero minun sekä äitini tilanteissa on se, että hän sai esikoisen kuusi vuotta minua vanhempana ja oli näin ollen jo vakituisessa työsuhteessa jäädessään kotiin. Hoitovapaan jälkeen oli helppoa palata töihin, kun se työpaikka oli odottamassa. Omassa tilanteessani minulla ei ole mitään. Lukiopohjaisella koulutuksella ei ihan mitä vaan töitä saa, ja töiden saaminen on muutenkin nykyään sanotaanko melkoisen harvinaista jopa. Oma valttini työnhaussa on toki se, ettei äitiyslomia eikä hoitovapaita enää ole tulossa. Lapsettomat minun ikäiset naiset taas ovat todennäköisesti jossain vaiheessa jäämässä lastensaannin takia pois töistä. Huono puoli minussa taas on se, että kolme lasta saattaisi aiheuttaa huonolla tuurilla jopa reilusti sairaspoissaoloja vuodessa. Poissaolto menisivät tietenkin puoliksi miehen kanssa, mutta poissaoloja olisi todennäköisesti silti reilusti enemmän kuin vastaavasti lapsettomalla työntekijällä. 

Suurin ongelma on kuitenkin oman pääni sisällä. Kouluttautua täytyisi, jos mielisi hieman parempiin töihin. Mä olen aina kärsinyt huonosta opiskelumotivaatiosta, jos aihe ei ole mielestäni todella mielenkiintoinen. Ja kun en edes tiedä millaista työtä haluaisin tehdä, on opintopolun valinta hankalaa. En jaksaisi "tuhlata" useampaa vuotta opiskelemaan jotain vain todetakseni, etten haluakaan sille alalle töihin. Kotiin en kuitenkaan halua jäädä lojumaan, joten tarpeen tullen voisin kyllä tehdä lähes mitä vaan töitä, mutta kun niitä ns. "paskaduunejakaan" ei vissin ole kovin helppo saada. Työttömyys huolestuttaa ja pelottaa, siksi opiskelu antaisi muutaman vuoden verran pelivaraa urasuunnitelmien tekemiseen. Ehkä työtilannekin olisi Suomessa silloin jo paranemaan päin. 

Olen kohta 26-vuotias kolmen lapsen kotiäiti vailla minkäänlaista tulevaisuuden suunnitelmaa tai urakehitystä. Nuorin lapsistamme täyttä syksyllä kolme vuotta, silloin en saa enää edes kotihoidontukea, jolla yrittää vähän osallistua perheen elättämiseen. Toki teen tälläkin hetkellä kotiäitiyden ohella osa-aikaisesti töitä, mutta ainoastaan sen pienen palkan varaan en pysty jäämään. Työssäni ei myöskään ole oikein mahdollisuutta yhtäkkiä saada siitä itselleni kokopäivätyötä.

IMG_20170514_165703_995

Olen luonteeltani tosi suunnitelmallinen ja minua helposti ahdistaa, jos en tiedä mitä tulevaisuus pitää sisällään. Kaikkiin asioihin ei tietenkään edes voisi vaikuttaa, ne jutut kyllä kestän. Mutta tällä hetkellä voisin sanoa, että syksyn ja ensi vuoden kuviot pyörivät mielessäni kauhunsekaisena ajatusmassana lähes päivittäin. Mietin pääni puhki mitä opiskella, millaisia työpaikkoja hakea, pitäisikö hakea lapsille päiväkotipaikkaa ja mitäs sitten, jos töitä ei olekaan? Vienkö sitten työttömyystuella kotona lusiessani lapset päiväkotiin joka aamu vaikka se riitelee kaikkia arvojani vastaan? En. Tämän takia en niitä päiväkotipaikkoja aiokaan hakea, ennen kuin niiden tarve on oikeasti olemassa. Vaikka ne paikat sitten saisikin jostain huitsin kuusesta ja pahimmillaan eri päiväkodeista. 

Ideaalitilanteessa haluaisin olla kotona, ainakin osittain, siihen asti että nuorin lapsistamme menee kouluun. Tehdä töitä niin, etteivät lasten tarvitsisi mennä päiväkotiin ollenkaan ennen esikoulua ja koulun aloitusta. Lasten kotihoito on minulle ja miehelleni ehkä tärkeimpiä perhearvoja. En sano, että muiden perheiden tavat ovat yhtään sen huonompia tai parempia, mutta tämä on meille tärkeä asia. Siksi pitääkin olla todella kiitollinen, että Suomessa on mahdollisuus olla kotona näin pitkään ja jopa saada valtiolta taloudellista tukea siihen. Kaikkialla ei todellakaan ole tällaista mahdollisuutta. Koska olen vielä nuori, tiedän, että ehdin tehdä töitä vielä monenmonta vuotta ja maksaa veroissa takaisin sitä, mitä minulle on tukia maksettu. Lapset ovat pieniä vain kerran ja niitä vuosia ei voi korvata myöhemmin elämässä samalla tavalla kuin työelämästä poissa olemista. 

Näihin mietteisiin jatkan pohtimista ja panikoimista, mitä hittoa mä teen mun tulevaisuudelle?

18 kommenttia:

  1. Hae pariin eri opiskelupaikkaa ja koska niihin pääsy ei ole 100% varmaa niin päätä sitten vasta opiskelun aloittamisesta jos pääset niihin. Opiskeluvaihtoehtoja kahlatessa/hakiessa/valintakokeisiin osallistuessa/haastatteluissa käydessä aisa "kypsyy" jonka jälkeen ajatukset kirkastuu. Puoli vuotta menee aina nopeasti hausta/pääsykokeista/haastatteluista ennenkuin opiskelu edes alkaisi. Eli ei muutakuin opiskeluvaihtoehtoja kahlaamaan!

    VastaaPoista
  2. Tietty kannattaa toimia niin kuin tuntuu oikealta koko perheen kannalta. Minun näkökulmastani kuitenkin ainakin kaksi painavaa seikkaa tukisi sitä, että hakeutuisit opiskelemaan: koulutus on sinulle itsellesi panostus sekä, lastesi ja perheesi tulevaisuuteen. On aina turvallisempaa, että perheessä on kaksi potentiaalista ansaitsijaa. Lisäksi naisen on tärkeää pitää huolta siitä, että pärjää myös omillaan koska koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lisäksi äidin koulutustaso on monilla mittareilla yhteydessä lasten pärjäämiseen elämässä (isän ei niinkään).
    Toinen seikka taas on, että mielestäni lasten on hyvä kokea hieman ryhmäelämää ennen koulua. Itse olin kotona kouluikään saakka ja olin todella valmistautumaton koulun sosiaalisiin ja sääntöihin liittyviin vaatimuksiin ja tämä heijastui sosiaaliseen käytökseeni pitkälle nuoreen aikuisuuteen. Oma esikoinen, luonteeltaan aika arka, hyötyi myös selvästi päiväkodista sosiaalisten taitojen suhteen (mun lapset ovat olleet 3-vuotiaiksi kotona, ja sitä nuorempia en minäkään haluaisi laittaa hoitoon, mutta yli 3-4-vuotiaille päiväkodista on mielestäni aidosti hyötyä, vaikka koti olisi hyvä ja normaali).
    Tässä vain minun näkökulmani, tsemppiä päätöksiin!

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva lukea sinun tarinasi. Minä kävin lukion, valmistuin sairaanhoitajaksi ja ehdin tehdä töitä ennen lapsia. Sittemmin olen irtisanoutunut vakituisesta työpaikasta ja hoidan kotona omia ja muiden lapsia. En vielä oikein tiedä mitä työtä haluaisin tehdä "isona" vaikka ikää on reilusti enemmän kuin sinulla. Nyt tuntuu täneältä olla kotona, kun lapset ovat aika pieniä ja koulupäivätkin lyhyitä. Tsemppiä sinulle oikean ratkaisun tekemiseen!

    VastaaPoista
  4. Hei! Mua vähän jopa huvitti lukea tätä koska itsellä on niin sama tilanne. Oon 26 v. Lukion päättötodistus on ainoa mitä löytyy,kävin lukion loppuun kun odotin ensimmäistä lastani,olin ilmoittautunut kirjoituksiin mutta ne jäi välistä kun jouduin vuodelepoon odottaessani toista lasta. 4 lasta ja nuorin täyttää kohta kolme. Mitäköhän sitä sitten keksisi? Sitä täälläkin mietitään. ;) Ei viittis enää lapsiakaan tehdä :D

    VastaaPoista
  5. Kiinnostaako sua lasten hoitaminen muutenkin kuin omien? Tuli vaan mieleen, että mitä jos hakisit perhepäivähoitajan koulutukseen, sitten saisit olla kotona omien lastesi kanssa samalla vielä kun he menevät eskariin ja kouluunkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä taida tämä kannattaa kun 3 omaa lasta niin ei saisi ottaa hoitoon kuin yhden. Työ on raskasta ja yhden lapsen palkka vain n 500€. Kun Joel menee esikouluun sinulla saisi olla 2 lasta joista toinen lähtee kotiin heti kun Joel palaa eskarista. Lisäksi hoitolapsia ei saa kuljettaa omalla autolla joten sekään ei taida luonnostua että kävellen kuskaisi Joelia eskariin ja nuorempia omiin kerhoihinsa :/ Muuten älyttömän hyvä idea!

      Poista
    2. Tämä on juuri se syy, miksen ple perhepäivähoitajan työtä edes harkinnut, vaikka se joskus on mielessä käynytkin. Puolet hoitolasten päivistä menisi siihen, että kuskaisin omia lapsiani kerhoihin ja harrastuksiin. Se ei olisi yhtään hyvää hoitoa heille :/

      Poista
  6. Haut syksyllä alkaviin päiväopintoihin on jo aikaa sitten päättynyt, eli jäljellä lienee enää monimuoto-opintoina suoritettavia koulutuksia eli ns. aikuiskoulutuksia. Ne ovat yleensä varsin nopeasti suoritettavia ja pääpaino opinnoissa on käytännön työssä. Jos haet korkeakouluun esim. ensi kevään yhteishaussa niin tässähän on vielä hyvin aikaa miettiä sopivaa alaa. :) Ja ammatin opiskelu kannattaa, lukiotodistuksella ei juuri muuta virkaa ole kuin kouluun hakeminen.

    Itse kävin lukion, jonka jälkeen opiskelin hetken aikaa yhtä ammatillista perustutkintoa kunnes keskeytin sen saadessani lapsen. Lapsen ollessa 3v. aloitin toisen ammatillisen tutkinnon, jota opiskelin noin vuoden kunnes sitten keskeytin senkin, sillä pääsin aloittamaan korkeakouluopinnot. Olin itse tuolloin lähes 25v. Eli ei hätää, kyllä kerkeet. Joskus se vie aikaa keksiä mitä haluaa. :) Toivottavasti löydätte teidän perheelle ja sinulle sopivan ratkaisun.

    VastaaPoista
  7. Hei! Voisit hyötyä TE-toimistojen ammatinvalinta - ja uraohjauspalveluista, joita tarjoavat psykologit ihan ilmaiseksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin Unicin järjestämästä uraohjauskurssista

      Poista
    2. Tämä olisi varmaan ihan tärkeä juttu, täytyykin laittaa korvan taakse soitella työkkäriin ja selvitellä noita kursseja :)

      Poista
  8. Hae monimuoto-opintoihin ammattikorkeaan, päivät hoidat kapset ja parina iltana viikossa etäopiskelet kotoa käsin. Tai hakeudut avoimein amk tai yliopiston kursseille

    VastaaPoista
  9. Mene työkkäriin kyselemään, ne auttavat siellä ja helpottavat valintaa esim opiskelun suhteen.

    Kyllä se koulutus on tärkeää ja jos työttömyysetuudella on kotona niin siinäkin on pakko ottaa työ mitä tarjotaan tai saa karenssin rahaan, sitten ei ole mitään tukea.
    Nykyään pitää käydä kuulemma työkkärissä useammin jos on työttömyysetuudella, tuliko se uusi laki voimaan nyt vuoden alusta.
    Todellakin kannattaa kouluttautua, säästää rahaa omaan kotiin yms, on sekin panostusta lapsiin :)
    Tottakai lapset on pieniä vain kerran mutta kyllä ne tarhassakin viihtyvät ja saavat ikäistä seuraa ja touhuamista :)

    VastaaPoista
  10. Mitä nyt ymmärsin niin et ole siis ylioppilas? Korkeakouluihin vaaditaan ylioppilas- tai ammattikoulututkinto joten suosittelen käymään lukion loppuun jotta koulutusvaihtoehtoja olisi enemmän. Jokainenhan tekee sen parhaan ratkaisun joka sopii omalle perheelle. Itse tulisin hulluksi jos en pääsisi välillä töihin ja keskittymään myös omaan etenemiseen työelämässä mutta toisille pitkä kotiäitiys sopii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ylioppilas, mutta lukion päättötodistus ajaa saman asian, eli sillä saa kyllä haettua yliopistoon ja ammattikorkeaan. Tutkinto on, lakkia ei :)

      Poista
  11. Minusta sinulla ei ihan hirveästi ole varaa kouluttamattomana, kolmen lapsen äitinä ole "nirsoilla" koulutuksen suhteen. "Mutta kun jos en tykkääkään siitä alasta jota opiskelen". Ala valitaan sen perusteella, jonne on mahdollista työllistyä valmistumisen jälkeen ja sinne kouluun mennään minne päästään sisään. Velvollisuus lastensa elättämisestä pitäisi olla se motivaattori siinä. Sitten kun on työkokemusta, koulutus ja vakaa talous, voi miettiä sen toisen, mieleisemmän ammatin lukemista.
    Vaikka ala ei tuntuisi omalta, voi siitä silti oppia tykkäämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet tavallaan kyllä ihan oikeassa, koulutus on tärkeä ja jotain olisi kuitenkin tehtävä vaikkei ehkä heti tiedäkään mikä olisi se omalta tuntuva juttu. Voihan sitä tosiaan oppia tykkäämään siitä alasta. Ja ehtiihän sitä tosiaan sitten opiskella lisää myöhemmin, jos siltä tuntuu.

      Poista
  12. Täällä yksi 11 vuotta kotona ollut kotiäiti. Lapsia neljä, kuopus täyttää lokakuussa 4. En oo työttömyystuella. Aikomus olla kotona nuorimman eskariin saakka, ehkä sivutoimena pitää tanssitunteja. Ei huolta tulevaisuudesta, eikä työllistymisestä. Ne on Jumalan käsissä.
    Sama kuin sulla että opiskelumotivaatiota ei oo;en oo yhtään teoriaihminen, en jaksa päntätä, mulle asioita pitää saada tehdä käsillä. Lasten kanssa on tosiaan käsiään saanut käyttää :-D
    Toivon et löydät mieluisen opiskelu-tai työpaikan, mut älä stressaa siitä, vaan nauti kotonaolosta kun vielä voit :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!