Kaksplus.fi

23. toukokuuta 2017

Kerran kun annat periksi...

Lapsia kasvattaessa tulee paljon tilanteita vanhemmille, jossa miettiä antaako lapsen tahdolle periksi vai ei. Millaisissa tilanteissa voi suostua lapsen tahtoon? Millaiset tilanteet taas ovat niitä, joista vanhempien tulee olla tiukkana? Meidän lapset ovat ainakin sellaisia, että jos kerran teemme jotain normaalista poikkeavaa, sitä jaksetaan muistella ikuisuuksia. Siinä saakin olla jämpti ja selittää lapsille useita kertoja, miksi asia ei voi jäädä tavaksi.

IMG_20170514_160214_280

Me pidämme suhteellisen tarkasti kiinni siitä, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään. Väsyneenä sitä ei kuitenkaan ihan joka kerta jaksa palauttaa lasta sänkyynsä keskellä yötä, jos lapsi kiipeää vanhempien sänkyyn. Aina sitä ei edes huomaa, kunnes aamulla näkee lapsen tuhisevan vierellään. Tällä hetkellä meillä on meneillään vaihe, että joka yö joku lapsista kömpii viereen. Lasten potkiessa, varastaessa peittoa ja viedessä tilaa sängystä, nukumme kaikki huonosti ja olemme olleet ihan kuolemanväsyneitä reilun viikon ajan. Väsymyskierre johtaa siihen, ettei lapsia jaksa viedä öisin omaan sänkyyn, vaan perhepeti-meininki jatkuu ja tarkoittaa lisää huonosti nukuttuja öitä.

Äitienpäivänä vietimme lämmintä kevätpäivää ja automatkalla isoäidiltäni kotiin päätin poikkeuksellisesti avata ikkunan hetkeksi, sillä pojat valittelivat takapenkillä kuumuutta. Edelleen joka kerta kun kuljemme autolla, lapset jaksavat kysellä voisiko ikkunan avata. Ei ole väliä ajammeko 120 km/h motarilla vai onko ollut kylmä ja tuulinen päivä, ikkuna pitäisi saada auki. Selitän ja selitän, miksi ikkunan avaaminen oli poikkeus, mutta silti kyseleminen jatkuu. Sen siitä saa, kun kerran tekee jotain spesiaalia.

IMG_20170325_142004_073

Emme käy sisäleikkipuistoissa kovin usein, ehkä muutaman kerran vuodessa. Silti aina kysyessäni mitä lapset haluaisivat tehdä, saan vastaukseksi, että he haluaisivat mennä Superparkiin tai Hoplopiin. Tarkennan tarkoittaneeni jotain kotona tekemistä, kuten pelejä, palapelejä, elokuvien katselua, leikkiä tai lukemista. Mutta ei, sisäleikkipuistoon pitäisi päästä. Mielestäni on kivempi, että sisäleikkipuistot ovat hieman spesiaalimpi juttu. Jos sellaisissa kävisi viikottain, se saattaisi jo muuttua liian arkiseksi eikä enää tuntuisikaan niin erityiseltä ja hauskalta sinne päästessään.

Joskus syömme ruoan jälkeen jälkkäriä tai valitsemme iltapalaksi puuron sijaan lämpimiä voileipiä, lettuja tai muita herkkuiltapaloja. Vaikka lapset tietävät, että lähes joka päivä syödään puuroa ja että herkut pyritään jättämään viikonlopuksi, jaksavat he aina kinuta jälkiruokaa. Joka ilta he kysyvät, mitä iltapalaksi on tänään ja joka ilta vastaan, että puuroa. Se aiheuttaa mökötystä, kiukuttelua ja "Miksi AINA puuroa!?!"-kyselyitä. Valituksista huolimatta puurolautaset tyhjenevät hetkessä ja puuro tuntuu kelpaavan. Jos söisimme herkkuja iltapalaksi aina, tulisi varmaan samaa miksi aina -valitusta niistäkin. Tai no, tuskinpa tulisi.

IMG_20170519_105158_092

Kerran kun antaa lasten syödä välipalaa sohvalla, eikä pöydän ääressä, yrittävät he karata sinne joka aterialla. Pöydässä syödään, muistutan, mutta ei heiltä unohdu että ovat joskus saaneet syödä olohuoneessakin. Jotenkin tuo erityisten juttujen ymmärtäminen tuntuu olevan hankalaa, sillä aina siitä jaksetaan vängätä. Jos eläisimme kuin pellossa tehden aina juuri sitä mitä haluaisimme, oltaisiin ihan sekaisin koko sakki. Erityiset ja harvemmin tapahtumat jutut tekevät arjesta mukavaa, sillä silloin ne uudet jutut tuntuvat merkityksellisiltä ja mielenkiintoisia.

Jaksaako muiden lapset vängätä asioista ikuisuuksia, vai ymmärtävätkö helposti, ettei periksi anneta?

Seuraa Instagramissa @jenskujne

11 kommenttia:

  1. En tiedä onko kuvitelmassa yhtään todenperää kun en sinua tunne mutta blogin perusteella minulle on jäänyt sellainen vaikutelma sinusta että olet tosi tiukka äiti. Enkä tarkoita että se olisi huono asia, jokaisella on varmasti omalle perheelle sopivat säännöt ja keinot, mutta viime aikoina olet kirjoittanut paljon rajoista teidän perheessä. mm. ei saa herätä silloin kun on äidistä liian aikaista, ei saa nukkua vieressä, iltapalaksi normaalisti vain puuroa, sitten juuri nämä yhteiset hauskat tekemiset kuten hoplop yms on rajoitettu minimiin. Teidän perheellä tämä ilmeisesti toimii hyvin?

    Meillä toimii kun lapset saavat vaihtelevasti erilaisia iltapaloja. Niimpä he eivät vaadi saada aina jotain tiettyä vaan tietävät että iltapalat vaihtelee joka ilta. Joskus on puuroa, leipää, mysliä, muroja, hedelmälautanen, karjalanpiirakkaa herkut toki sitten erikseen esim letut/pannari. Kyllä kyllästyn itsekin jos aina aamu/iltapalana on se puuro vaikka niitä vaihdeltaisiinkin.

    Meillä lapset nukkuvat myös omissa huoneissa mutta saavat tulla viereen jos haluavat, tämä johtuu siitä että kerran tuli katsottua tvstä dokkari jossa kerrottiin että lapsi tarvitsee läheisyyttä niin pitkään kun itse haluaa nukkua äidin/isän vieressä. Ja lähtee sieltä omaan sänkyyn sitten kun on siihen henkisesti valmis. Osa lähtee jo reilun vuoden iässä mielellään ja osa vasta lähempänä kouluikää. Toki onhan se kurjaa jos tämän takia koko perhe sitten nukkuu huonosti, mutta löytyyhän siihenkin eri ratkaisuja.

    Me käymme myös säännöllisesti kerran kuussa esim. Hoplop, lintsi, puuhamaa, uimahalli, karting yms tekemässä yhdessä perheen kanssa sillä lapsilla ei vielä ole omia harrastuksia.

    Sääntöjä pitää olla ja niissä on hyvä olla johdonmukainen, mutta toki niistä tarpeen vaatiessa on hyvä joustaa lasten takia. Eivätkä minunkaan tavat toimia sovi kaikille mutta meillä koettu hyviksi näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti et ole itse törmännyt törkeisiin kommentteihin kasvatusvalinnoistasi sillä minä törmäsin netin syövereissä juuri sinun kasvatustapaasi koskien eli ettei lapset saa nousta sängystä ennen klo 7 (oliko?) ja se ei ollut kaunista luettavaa. Valintaasi ruodittiin rankalla kädellä. Siellä pohdittiin myös miksi tuollain ajatteleva ihminen on halunnut lapsia ja mitkä traumat lapsi voi saada jos ei saa herätä silloin kun on virkeä.

      Ymmärrän kyllä kommentoijiakin kun tekstinä se kuulosti hieman pahalta kun sen luki, Mutta jokainen kasvattaa omalla hyväksi koetulla tyylillään :)

      Poista
    2. No en pidä itseäni kovin tiukkana kasvattajana, päin vastoin, olen suurimmassa osassa asioita aika lepsu. Joissain taas hyvin tiukka. Minusta rutiinit ja johdonmukainen kasvatus on tärkeää, samoin säännöt ja niiden tottelu. Ymmärrän, että jonkun mielestä meidän kasvatustavat voivat olla huonoja, mutta niin meidänkin mielestä monien ihmisten tavat. Mielipiteensä ja tapansa kullakin :) Jokainen varmasti myös ottaa mallia omasta lapsuudenperheestään, koska ovat siihen oppineet.

      Ne tavat joita meillä käytetään, on todettu meillä hyväksi. En mä lapsia omaan sänkyyn pakottaisi, jos ovat nähneet pahaa unta tai itkeskelevät. Sekä lapset että aikuiset nukkuvat kuitenkin paremmin omissa sängyissä, siksi pyritään pitämään siitä kiinni. Puuro on terveellinen iltapala (johon saa myös vaihtelua eri lisukkeilla) joka pitää lapset kylläisinä koko yön. Jos he eivät tykkäisi puurosta, tuskin pakottaisin sitä joka ilta syömään. Itse oon syönyt puuroa aamupalaksi elämäni ensimmäiset 14-15 vuotta. Lähestulkoon joka aamu. Sisäleikkipaikat me laskemme samaan kategoriaan kuin huvipuistot, sealifet ja eläintarhat jne. En kyllä niitä kuukausittain sellaisiinkaan paikkoihin veisi :D toki jokainen saa tehdä kuten kokee parhaimmaksi, mutta jotenkin kyllä saat mut kuulostamaan hirviöäidiltä joka kieltää lapsiltaan kaiken kivan :'D Kyllä me keksitään kaikkea kivaa yhteistä tekemistä useinkin, vaikkei hoplopissa käydäkään kuin harvoin.

      Ymmärrän toki, että lukija voi saada tekstistä erilaisen käsityksen kuin ehkä se, mitä olen tarkoittanut ja siksi jokainen saa erilaisen mielikuvan asioista. En todellakaan ole asioiden suhteen ehdoton, mutta kieltämättä se saattaa kirjoituksissani kuulostaa siltä.

      Ja tuohon toisen kommentin nukkumisasiaan. Luin aika paljonkin rumia kommentteja pitkin nettiä tuosta aiheesta ja meidän tavoista, mutta sellaista se on. Kasvatusasiat jakaa mielipiteitä. Jos jonkun mielestä olen kiduttaja natsi äiti joka pilaa lapsensa, niin siitä vaan :D sekin tyyli on todettu meillä toimivaksi koska jos lapset saisivat nousta milloin huvittaa he ovat väsyneitä, kiukkuisia ja huonokäytöksisiä. Se jos jokin on lapselle huonoksi, ettei saa riittävästi unta ja lepoa.

      Poista
    3. Kiitos kattavasta vastauksestasi. En mitenkään tarkoittanut leimata sinua miksikään hirviöäidiksi jonka lapsilta on kaikki kiva kielletty! Lapset näyttävät erittäin onnellisilta kuvien välityksellä ja uskonkin että sitä ovat. He ovat tottuneet teidän tapoihin elää ja toimia eivätkä osaa välttämättä edes muuta tapaa kaivata. Luultavasti jos nyt muuttaisit tapojanne olisivat lapset ihmeissään ja alkaisivat taas kaivata rajoja ja sääntöjänne. Olet varmasti hyvä äiti kaikkine sääntöinesi, eikä minun ollut koskaan tarkoitus sitä epäillä. Ainoastaan tuoda esiin myös muita tapoja toimia näissä tilanteissa (:

      Poista
  2. Kuulostaa tosi tutulta! Meillä siis sama homma että jos joskus keksii vaihtelua rutiineihin tai käydään juurikin vaikka hoplopissa niin lapsilla (tai lähinnä sillä vanhemmalla, kuopus pieni vielä) tuntuu olevan tosi vaikea "tyytyä" taas niihin normaaleihin kuvioihin. Koitetaan muistuttaa aina ettei ne olis niin kivoja juttuja jos niitä jatkuvasti tehtäisiin. Ja vielä esimerkkinä, meillä välipalalla lapset saavat valita mitä hedelmää haluaa tai ottaako viilin tms.. Ja sehän meinaa tuottaa ongelmia kun aina ei olekaan mitä haluais tai mikään ei monista vaihtoehdoista kelpaa. Tuntuu joskus että olisko siinäkin parempi että minä päätän aina.

    En säännöllisesti lue blogiasi mutta kasvatusasioihin ja niihin saamiisi kommentteihin liittyen mietin omia tapoja. Olen varmaan myös monen mielestä tiukkis äiti, mutta uskon myös rutiinien tärkeyteen. Ja haluan opettaa lapsille, niin karulta kuin se kuulostaakin, että arki on monesti tylsää ja ihan tavallista. Joka viikko tai kuukausi ei pääse hoploppiin tai eläinpuistoon. Ne on sitten meidän perheen isompia ja tosi erityisiä juttuja. Haluan että omat lapset arvostaa pieniä juttuja ja toisaalta myös rahan käyttöä. Tässä yksi lämmin päivä mentiin iskää töistä hakiessä ex tempore jäätelölle ja lapset oli iloisia :D Tää on meidän arvojen mukaista kasvatusta ja meidänkin lapset on onnellisia ja elämäniloisia. :)

    VastaaPoista
  3. Musta tuntuu että olet varmaan luonteeltasi ihminen joka noudattaa sääntöjä ja elää niiden mukaan. Olen jo hetken lukenut blogiasi niin olen jotenkin aistinut sen kirjoituksistasi.

    En siis pahalla laita kommenttia.
    Kaikki omalla tyylillään.

    Emme mekään käy usein missään huvipuisto yms sisäleikki paikassa.
    Ehkäpä juurikin kun meillä päin ei niitä ole ja olemme arkisin töissä, viikonloppuna siivoan, teen ruokaa yms touhutaan lasten kanssa muita juttuja.
    Kerran vuodessa käymme huvipuistossa tai sisäpuistossa, kesälomalla yleensä ja se on koko perheen juttu, lapsille spesiaalia tottakai :)
    Iltapalana meillä on leipää, puuro ei maistu kellekään enkä sitä tuputa sen enempää.
    Tarhassa syödään kyllä sitten puuroa.
    Herkkupäivä on kerran viikossa.




    VastaaPoista
  4. Ps. Mua kyllä ihmetetty että lapset ei saa herätä ennen seitsämää. Olin vähän että what :D
    Tottakai joskus lapset herää aikaisemmin ja minusta silloin vanhemmankin pitäisi herätä, kun kerta lapsia on tehnyt.
    Ettei vaan sano että kello on vasta kuusi esim takaisin nukkumaan.
    Musta tuo oli outoa :D
    Eri asia jos ei ole lapsia ollenkaan niin silloinhan saa nukkua niin kauan kun haluaa.

    Olette vielä nuoria vanhempia ja varmasti jaksatte herätä vaikka viideltä jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni olis taas todella outoa jos lapsi sattuis heräämään vaikka viideltä, että noustaisiin ylös! Ei lapset voi päättää kaikkea, aivan eri asia jos ysin aikaan käsketään takaisin nukkumaan. Hohhoijaa..

      Poista
  5. Haloo!! Voi kai sängyssä vaikka lukea kirjaa tai piirellä hiljaa tai vain antaa ajatusten lentää! Kyllä lapsetkin osaavat ottaa rauhallisesti ja jos eivät osaa olisi hyvä harjoitella. Meillä on ollut monta vuotta sääntö, että viikonloppuisin saa nousta ylös klo 9. Tietysti voivat herätä aiemmin ja kesäisin isommat saavat hipsiä kotipihaaan leikkimään, jos tulee liian tylsää. Mutta mielestäni on myös lapsille hyväksi, että he oppivat olemaan rauhallisesti ja vähän omissa oloissaan. Vauvatkin ovat osanneet olla köllimässä hiljaksiin ja nauttineet kiireettömästä hetkestä äidin tai isin seurassa. Viikolla kaikki nousevat aikaisemmin, jos on pakko.

    VastaaPoista
  6. (Kommentoin erittäin harvoin mitään blogia) Ihailen jämäkkyyttäsi, rajat on rakkautta ja tuo lapselle turvaa. Puuro on erittäin hyvä ja terveellinen perusruoka, ei muuta tähän :D Ja pienituloisena meilläkin Hoplopit ja muut on lomaan liittyvä erityisjuttu, jota sitten lapsi pitää suuressa arvossa kun pääsee. Olen yksin yhden 6v pojan kanssa ja saa tarvittaessa tulla yöllä viereen, mutta teillä on siksikin vähän eri juttu kun lapsia on kolme - saan myös univelkoja kirittyä kun lapsi on isällään. Tsemppiä ja aurinkoista kesää teille.

    VastaaPoista
  7. Minulle ei ole välittynyt sinusta sellaista kuvaa, että olisit mitenkään erityisen tiukka. Vaikutat ajattelevalta vanhemmalta, joka haluaa lapsilleen parasta ja tarjoaa heille monipuolisesti erilaisia virikkeitä, paljon rakkautta ja juuri sopivasti rajoja. Tuosta "heräämisasiasta" voi olla montaa mieltä, mutta minusta se kuulostaa järkevältä ja toimivalta ratkaisulta. Lapsesi eivät siitä kärsi, päinvastoin, on hyvä ottaa välillä rauhallisesti ja antaa ajatusten lentää. Voi vaikka suunnitella päivän leikkejä tai miettiä mitä kaikkea kivaa tapahtui eilen tai mitä kaikkea kivaa tuleva päivä tuo tullessaan. Kyllä lapset sen osoittaisivat, jos he siitä suunnattomasti kärsisivät. :D Varsinkin kun olette niin turvallisia ja rakastavia vanhempia. Kaikkea hyvää teidän perheelle! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!