Kaksplus.fi

25. huhtikuuta 2017

Poika ja "tyttöjen jutut"

Kun keskimmäinen lapsemme oli kaksivuotias, kysyi hän saisiko lakata kynnet yhdessä mamman kanssa. Tuolloin hihittelin asialle, että näinkö sitä nyt pitäisi pojalle laittaa kynsilakkaa. Epäröivistä ajatuksistani huolimatta suostuin, koska no mitäpä väliä kun vain hengaillaan kotona. Poika valitsi itselleen vaaleanpunaisen glitterikynsilakan ja sohaisi menemään niin onnellisena ja ylpeänä. Hän ei kuitenkaan jaksanut odottaa lakan kuivumista ennen kuin jo kirmasi takaisin autoleikkien ääreen. Se ei ollut kovin pitkäkestoinen kokeilu.

nagulit

Lastemme ollessa nuorempia en pitänyt vaatteissa hempeistä tai vaaleista väreistä. Mielestäni pojille kuuluisi olla räväkkää ja värikästä, tytöille taas voisi jättää ne vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset hempeydet. Jossain vaiheessa keskimmäisen lapsemme kuitenkin ihastui vaatekaupoilla pinkkeihin seeprakuvioisiin farkkuihin ja jäin epäröimään, koska tilanne oli uusi. Keskustelin tilanteen minun mieliksi ja valittiin toisenlaiset housut. Nihkeilin, mutten tiennyt miksi. Toisen kerran kaupoilla ollessamme hän halusi kimaltelevan pinkin käsilaukun. Tämänkin kieltäydyin ostamasta, koska en kokenut leikki-ikäisen tarvitsevan käsilaukkua mihinkään muuhun kuin leikkeihin, ja leluja taas meillä oli ihan riittävästi. Olisin varmasti toiminut täysin samoin vaikka laukkua olisi kinunut mahdollinen tyttölapseni.

kenkulit

Mitä isommaksi lapsi kasvoi, sen useammin hän valitsi itselleen pinkkejä juttuja ja tajusin vihdoin myöntyä, koska värit ovat vain värejä ja se, onko ne "tyttöjen" vai "poikien" on vain jonkun idiootin keksintö. Niimpä vaatekaappiin alkoi kerääntymään yhä enemmän vaaleanpunaista, pinkkiä ja liilaa. Tällöin koin jonkunlaisen vapautumisen ja olin jopa mielessäni ylpeä. ettei minua ainakaan voisi kutsua suvaitsemattomaksi vanhemmaksi. Nykyään en enää erityisemmin kiinnitä huomiota siihen, minkä värisiä vaatteita kaupoista kotiutuu. Lapsilla on omanlaisensa vaatemaut ja mieltymykset ja niiden mukaan yritän ostoksia tehdä jos lapset eivät ole itse mukana tekemässä päätöksiä. Kiertelen usein myös tyttöjen osaston, koska sieltä löytyy paljon keskimmäisemme mieleen olevia juttuja. Ne kaikista "tyttömäisimmät", mekot ja hameet, ovat jääneet vielä kauppaan, niiden perään ei ole kyselty. Mutta jos joku pojistani haluaisi mekon, saattaisin hyvinkin suostua siihen. 

alexessentials

Hiustenkin suhteen on olemassa omat sukupuolistereotypiansa - tytöillä kuuluu olla pitkät hiukset ja pojilla lyhyet. Tämäkään ei onneksi ole enää niin ehdotonta, vaan hiustyylitkin ovat monipuolisempia nykyään kummallekin sukupuolelle. Alex ei halua leikata hiuksiaan ja on oikein tyytyväinen päältä pitkään ja sivuilta lyhyeen kampaukseen. Tässä jokunen aika sitten tukka kasvoi kuitenkin niin pitkäksi, että se oli silmissä koko ajan. Siltikään sitä ei saanut leikata. Kuin ihmeen kaupalla lapsi sattuikin juuri löytämään pihalta hylätyn hiuspinnin, jonka kanssa marssi luokseni ja pyysi saada sen päähänsä. Tästä syntyi hiustenlaitto-innostus. Koska kyllästyin lainaamaan Alexille omia ponnareitani niiden aina kadotessa, ostin hänelle omia pinnejä ja ponnareita. Ollaankin tässä kuukausien mittaan harjoiteltu ja testailtu ties mitä erilaisia kampauksia!

IMG_20170412_144715_453

Vaikka joskus olinkin turhan nihkeä itsekin ajattelemaan tiettyjen värien tai tiettyjen asioiden olevan tytöille tai pojille olen iloinen että heräsin siitä harhakuvitelmasta. Mikäs sen ihanampaa, kuin antaa lapsen pukeutua kuten haluaa ja tehdä asioita mistä tykkää. Oli se sitten pinkkejä mekkoja, hiuspinnejä ja lettejä pojalla, tai vaikkapa mustia batmanjuttuja, pääkalloja ja sotaleikkejä tytöllä. Koko tyttöjen ja poikien jaottelu ei ole enää nykyaikaa. En tiedä väittämän todenperäisyyttä, mutta eräs lukijani kommentoi, että koko tyttöjen ja poikien värit-käsite on vaateteollisuuden keksimä hömpötys nostamaan myyntiä 2000-luvun alussa, eli kuitenkin aika uusi juttu. Onneksi se tuntuu olevan yhtä pian ohi kuin alkoikin, sillä ihmiset pitävät jaottelua yhä enemmän turhanpäiväisenä.

Mitä mieltä te olette asioiden jaottelusta "tyttöjen" ja "poikien" juttuihin?

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, että lapsesi saa olla oma itsensä! Hänelle nuo "tyttömäiset" asiat ovat kyllä selvästi tärkeitä, koska ilmeisesti muut lapsenne eivät ole niistä kiinnostuneita.
    Ja todella ihailtavaa, että kyseenalaistit omat ajatusmallisi, kaikki eivät siihen pysty!
    Suurin osa lapsista vaikuttaa olevan keskimäärin kiinnostuneempia niistä "oman sukupuolensa" jutuista, minkä takia jotkut tuntuvat ajattelevan, että aina jos lapsi haluaa ei-stereotyyppisiä leluja tai vaatteita, niin se on sukupuolineutraalin vanhemman painostusta. Sen takia on tosi tärkeää huomata ne lapset, jotka aidosti tykkäävät "toisen sukupuolen" jutuista, kuten sinä olet onneksi tehnyt.

    Minulla on tyttö ja poika, ja olen pyrkinyt siihen, että molemmat saisivat ilman painostusta kasvaa juuri omaksi itsekseen. En tiedä, miten hyvin olen onnistunut, päiväkodissa ryhmäpaine ohjaa väkisinkin jonkin verran, mutta ainakin molemmat leikkivät mielellään sekä tyttöjen että poikien kanssa, ja kaikenlaisia leikkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista ja rohkaisevista sanoista! :) Sulla on kyllä fiksuja ajatuksia aiheesta! Jokaisen lapsen tulisi saada kasvaa omana itsenään omine mieltymyksineen oli ne sitten stereotyyppisiä tyttöjen tai poikien juttuja vai jotain muuta <3

      Poista
  2. Meillä kaikki kolme tyttöä on "tyttöjä".
    Ei kelpaa poikien värit, poikien jutut on ällöttäviä :D

    Oon välillä kysellyt että eikös sukat tai joku esim kengät voisi olla vaikka tummat mutta ei.
    Ne on poikien juttuja, ei tyttöjen.
    No koululainen sentäs valitsi keltaisen repun kouluun, kuulemma se käy tytölle ja pojalle :)

    Mulle se on se ja sama mitä muut miettivät että jos poika pukeutuu mekkoon yms.
    Aikuisena se voisi olla vähän outoa mutta ei lapselle :)

    Kaikki omalla tyylillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ihania neitejä teillä :')

      Eikä siinäkään ole mitään väärää, jos poika on poikamainen tai tyttö tyttömäinen. Pääasia on se, että saa olla sellainen kuin haluaa <3

      Poista
  3. Eikös se oo ihan hauskaa päästä lakkaamaan kynsiä ja laittamaan kampauksia ja muita tyttömäisiä juttuja jonkun kanssa kun ei tyttölasta ole :D Hienoa että annat hänen olla oma itsensä! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!