Kaksplus.fi

3. huhtikuuta 2017

Pissatikun tunteiden kirjo

Muutama päivä sitten koitti jännittävä hetki. Sellainen hetki, joita vain naiset voivat kokea ja jonka aikana nainen käy lävitse varmaan koko tunteiden kirjon ilosta ahdistukseen, pelosta innostuneisuuteen ja kaikkeen siltä väliltä. Kun huomaa muuten niin säännöllisten kuukautisten olevan muutaman päivän myöhässä, on raskaustestin aika.

rtp

Taustaksi kerrottakoon lyhyesti, että emme suunnittele perheenlisäystä ja ehkäisyasiatkin ovat kunnossa. Joskus kuitenkin näistä seikoista huolimatta saattaa löytää itsensä tilanteesta, että uskoo olevansa raskaana. Edes selibaatti ei ole 100% varma ehkäisy, jos on uskomista kansantarinaan jossa naisen suuhun hypännyt puolukka siitti hänelle lapsen, heh. No, koska olen sellainen ihminen, joka ajattelee ja analysoin kaiken alusta loppuun asti, kerkesin tuon raskausepäilyn ja tikkuun pissaamisen välillä jo ajatella läpi koko elämäni tulevat vuodet.

Mitä kaikkea tämä mahdollinen vauva "pilaisi"? Ollaan juuri päästy sellaiseen elämänvaiheeseen, että lapset ovat suhteellisen omatoimisia ja enää ei jonnekin lähtiessä tarvitse hirveästi miettiä ja valmistella. Lapsilla on seuraa toisistaan ja he viihtyvät myös yksikseen, eli jatkuvasti ei tarvitse olla viihdyttämässä ja hoivaamassa heitä. 

Mitä kaikkea minulta menisi raskauden aikana ohi? Kaikki ne kesän juhlat, joissa joutuisin kiittämään ei skumppalasille. Ei terassilla vietettyjä kesäiltoja kavereiden kanssa eikä varsinkaan festareiden ihmispaljoutta ison mahan kanssa. Mitä kävisi vastaleikatuille rinnoille, kun kroppa yhtäkkiä taas muuttuu raskauden aikana? Entäs nämä kuukausien jumpat, jotta kroppa tuntuisi terveemmältä ja näyttäisi paremmalta? Silkkaa ajan tuhlausta, tervetuloa raskauskilot ja vastasynnyttäneen äidin pehmeä keho sekä maitoa tursuava etumus.

Mitä asialle voisi tehdä? Abortti olisi itsekkäistä syistä kaikista helpoin vaihtoehto. Vauvaa ei ole suunniteltu eikä se oikeastaan myöskään sopisi tähän elämäntilanteeseen. Tätä ennen en ole elämässäni koskaan edes harkinnut aborttia. Oikeastaan en harkinnut nytkään, mutta se kävi mielessä vahvempana kuin koskaan ennen. En kuitenkaan usko pystyväni sellaista toimenpidettä läpikäymään. Millaisia mielenterveydellisiä häiriöitä saisin tuollaisen asian jälkeen? Miettisinkö loppuelämäni ajan, kuinka vanha lapsi olisi nyt, miltä hän näyttäisi, olisiko hän tyttö vai poika?

Entäs ne muutamat siiderit ja viinilasilliset, jotka olen juonut tässä viime aikoina? Olenko aiheuttanut lapselleni jotain terveydellisiä haittoja tai jopa pitkävaikutteisia ongelmia käyttäytymiseni takia, koska en ole suunnitellut raskautta enkä tiennyt raskaudesta? Ehkä alkiolle ei vielä tässä vaiheessa ole kerennyt käydä mitään, onhan maailmassa muitakin jotka käyttävät päihteitä tai raskausaikana kiellettyjä ruoka-aineita ennen positiivista raskaustestiä ja silti saavat terveitä lapsia. Olenhan itsekin raskaudesta tietämättömänä tehnyt näin edellisten lasteni kohdalla.

Ääääk, me saadaan vauva! En ole vieläkään täysin osannut sulkea ovea neljännen lapsen edestä.  En halua lisää lapsia, mutta jossain tuolla takaraivossa kutkuttaa vieläkin ajatus perheenlisästä. Viisikin lasta kuulostaa ihmeen hyvältä korvissani. Ehkä tämä vahinko oli tarkoitettu tapahtuvaksi? Ehkä me teimme päätöksen olla haluamatta lisää lapsia liian aikaisin, ja tämä on merkki siitä ettei perheemme ole vielä lopullisessa koossa?

Miten mahtuisimme asumaan? Entäs auto, mehän tarvitsemme jonkun älyttömän kokoisen perhebussin. Vastahan mä olen lahjoittanut pois kaikki vauvatarvikkeet, vaatteet ja muut. Koko hankintaurakka pitäisi aloittaa alusta! Miten isoveljet ottaisivat vastaan uutisen uudesta vauvasta? Entä sukulaiset? Minun vanhemmat varsinkin kauhistelevat jo pelkkää aiheesta vitsailua. Olisiko vauva tervetullut, vaikkei me vanhemmatkaan olla ihan varmoja asiasta?

Screenshot 2017-04-03 14.33.57r3er

Laskettua aikaakin kerkesin jo nettilaskureilla tutkailla, sehän on ensimmäinen asia mitä raskausepäilyn jälkeen pitää tehdä. Joulukuun alussa meille syntyisi pienokainen. Kuinkas sattuikaan, sillä talvivauvasta joskus haaveilinkin. Monennellako raskausviikolla olen, mitä kehossani tapahtuu juuri nyt? Ihana jouluvauva, millaiseen söpöön tonttupukuun voisinkaan pukea hänet! Hetkinen, enhän minä edes tiedä vielä onko se vauva siellä vai ei. 

On oikeastaan samantekevää, toivooko raskaustestin näyttävän positiivista tai negatiivista. Nämä kaikki tunteet kerkeää silti käydä läpi sen minuutin aikana, kun odottaa pissatikun tulosta. Voin toki puhua vain itseni osalta, mutta joka kerta olen tuntenut jonkun sortin pettymyksen tunteita negatiivisen testituloksen nähtyäni. Jopa tällä kertaa, vaikka se olikin juuri se toivottu tulos. Se sama ajatus kutkutti edelleen tuolla päässä, että kerta kuukautisia ei näy, on mahdollisuus vielä olemassa. No sitten ne menkat onneksi alkoivatkin.

Jes, ei vauvaa! Nyyh, ei vauvaa...

2 kommenttia:

  1. Mullakin tulee tämmöisiä ja kyllä, ostan raskaustestin salaisesti kun tunnen että olisin raskaana tai menkat on myöhässä.
    Ja kyllä, ehkäisy on kunnossa ja en kyllä haluaisi enempää lapsia kun kolme on jo ja nuorin täyttää kohta jo neljä.
    En jaksaisi enää vaippa rumbaa.
    Ja unettomia öitä :D
    Autotkin pitäisi vaihtaa isompiin ja taloa emme myy joten pitäisi pärjää kolmella makkarilla sitten.
    En tiedä..
    Pettyy juu kun tulee negatiivinen tikkuun mut sitten taas huokaisee helpotuksesta.
    Kummia tuntemuksia :D

    VastaaPoista
  2. Siis huhhuh!! Mikä tunteiden vuoristorata! Istuin monttu auki, että mitäää, siis wow, eihän, onko, joo! Näen 2-3-4-5-6-7+lasta uskomattomana rikkautena ja ilontuojina, silti meillä on vain yksi tyllerö ja tunne siitä, että lapsiluku oli tässä, on vahva. Tuttua stressailua täälläkin, vaikka meillä ehkäisy kunnossa. E-pillerithän monesti tekee kepposet ja saa kehon ikään kuin luulemaan että paksuna ollaan, tai siis minut ainakin luulemaan..

    Tuossa on toki "vaarana" se, että kun nyt kävit tän tunnemyrskyhässäkän läpi, niin ovi jäi auki tuolle mhdollisuudelle :p Naurattaa ihan kun vertaa, ei näitä voi verrata, mutta jos meille kävisi yllätys, niin jouduttaisiin hommaamaan autokin - kyllä, yhdellä mukulalla vielä pärjää ilman autoa. Jotenkuten. Laitettiin myös kaikki vauvajutut jo pois. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, ehkä 1,2,3 vuoden päästä.. Ja se auto.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!