Kaksplus.fi

6. huhtikuuta 2017

Äiti oot tyhmä, en tykkää susta!

"Mamma sä oot tyhmä! Sun kanssa ei oo ikinä kivaa! Iskä on paras, tykkään iskästä tosi paljon! Mamma on tyhmä, en tykkää susta! En oo enään ikinä sun kaveri!" 

Tällaisia hetkiä meidän perheessämme ollaan koettu viime aikoina yllättävän paljon. Kuusi vuotta täyttävä uhmaa ja osaa pukea pettymyksensä sanoiksi. Ilkeiksi sellaisiksi, minuun kohdistettuina. En tahdo totella, tahdon määrätä. Minä päätän. Mikään ei ole kivaa, koska mamma on tyhmä. Kaks ja puol vee seuraa perässä ja hokee "dumma mamma" jos kiellän häntä heittämästä ruokaa lattialle. Neljävuotias sentään lohduttaa ja sanoo, että tykkää mammasta. Toistaiseksi. 

_DSC0762_1

Kyllähän minä tiesin, että vanhemmuuteen kuuluu näitä vaiheita. Jos ei jo aiemmin, niin viimeistään sitten teini-iässä. Itse olen osannut pahimmassa teinimyllerryksessäkin kunnioittaa vanhempiani, enkä koskaan esimerkiksi kehdannut huutaa heille niitä dramaattisia "MÄ VIHAAN SUA!" -sanoja. En kehdannut, vaikka joskus ehkä mieli tekikin. Ne sanat olivat liian rumia, liian voimakkaita, valheita. Silloin tällöin yritin uhmata itseäni sekä vanhempiani ja aloitin huutavan lauseen "Mä vihaan...." mutta lopetin sen aina sanomalla "kun sä teet noin" tai "kun mä en saa..". Ja hyvä niin.

No tiesinpä kuitenkin, että näitä vaiheita tulee minun äitiyteni aikana tulemaan, näitä vaiheita kun äiti ei olekaan se kaikista kivoin kaveri. Sitä en tiennyt, kuinka paljon ne lapsen sanomat asiat voivat satuttaa. Viime perjantaina itkin, koska lapseni haukkui minua. Eilen en enää itkenyt, vaan totesin kylmän viileästi että on aivan sama tykkäätkö minusta vai et, mutta vanhempia on toteltava ja selitys miksi. Sen jälkeen keskusteltiin pitkä tovi siitä, miten vanhemmilleen, veljilleen sekä muille ihmisille puhutaan. Miltä itsestä tuntuisi, jos joku sanoisi jotain ilkeää. Miten haluaisi muiden kohtelevan itseään? Tunteiden näyttäminen on täysin sallittua, mutta rumien puhuminen ei.

_DSC0695_1

Vanhempien tarkoitus ei ole olla lasten kavereita, vaikka se olisi paljon kivempaa ja varmasti helpompaa. En pidä itseäni kovin tiukkana kasvattajana, mutta tietyissä asioissa olen hyvinkin ehdoton. Monissa asioissa lepsuilen taas turhankin paljon. Mutta ikävää on silti kuulla lapseltaan, ettei hän tykkää minusta tai ettei hän koskaan enää aio olla minun kaverini. Se satuttaa, vaikka en usko lapsen täysin tajuavan mitä sanoo tai tarkoittavan sitä. Ei siinä voi muuta kuin todeta, että mamma rakastaa riippumatta siitä tykkäätkö minusta vai et ja mamma rakastaa aina, vaikkei aina pidäkään siitä mitä teet tai miten käyttäydyt. 

Oletteko te lastenne mielestä joskus tyhmiä, paskoja, ärsyttäviä? 
Miten toimitte tällaisissa tilanteissa?

8 kommenttia:

  1. Sain just omalta eskarilaiseltani kirjeen, jossa luki "Olet rakas äiti rakastan sinua vaika sanon sinua tyhmäksi"

    VastaaPoista
  2. Kiukuttelua tulee ja menee mutta vanhempia ei saa haukkua. Mä oon tosi ehdoton tämän suhteen. Samoin lapselle pitää muotoilla niin että teko on tyhmä/ärsyttävä/väärä jne. eikä se lapsi. Eihän se lapsi pienenä sitä tosissaan tarkoita, mutta tietty ehdottomuus kannattaa koska teini-iässä on myöhäistä kuroa menetetty kunnioitus takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, pidän itse myös tärkeänä että muotoillaan asia niin, että tykkää aina lapsesta muttei välttämättä hänen käytöksestä/teoista. :)

      Poista
    2. Noissa on kyllä tärkeä ero. Samaa mieltä! :)

      Poista
  3. Inhottavaa kyllä. Tunnen itsekin pahaa mieltä kun lapsi haukkuu ja puhuu rumasti, vaikka ei sitä tarkoitakaan. Saanko kysyä miksi jaat nämä postaukset useissa eri ryhmissä? Toki, saat useamman ihmisen kokemukset mutta fb seinällä huvittaa kun joka ryhmässä mihin menen on sama blogiteksti linkattu xD saatko klikkauksista rahaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, on se inhottavaa vaikkei lapsi sitä välttämättä tarkoitakkaan :/

      No tietenkin bloggaajat haluavat teksteilleen mahdollisimman ison yleisön :) ihan normaalia se on bloggaajien keskuudessa jaella juttuja eri ryhmiin ja herättää keskustelua kirjoittamastaan aiheesta. En saa klikkauksista rahaa :D

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta. Meillä kohta 5v tyttö on myös keksinyt tämän äidin tyhmittelyn ja muun haukkumisen. Uhkailee myös muuttavansa pois kotoa koska äiti on (mitä milloinkin...). Olen myös pysynyt samalla linjalla kuin sinä, äiti rakastaa joka tapauksessa - aina, vaikka mitä sattuisi. Äidin ja vanhempien ei tosiaan kuulu olla kavereita, vaan turvallisia kasvattajia, luovia yhdessä lapsen kanssa niissä tuulissa ja aallokoissa ja suunnata eteenpäin, vaikka välilla karahtaisikin karille. Olet hyvä äiti lapsillesi! Ja sinulla on hyvä blogi. Myös juttu lasten aamuheräämisestä oli niin tuttua :) Meilläkin on lapset käännytetty vielä seitsemältä takaisin nukkumaan. Nykyään kun kolmas lapsi, 3kk vauva nukkuu usein aamusta vieressä ja rinnalla, en enää nouse patistamaan keskimmäistä 2v takaisin sänkyyn aamulla. Hän nousee hiljaa, laittaa lastenhuoneen oven kiinni että isosisko saa vielä nukkua ja menee ruokapöydän ääreen tekemään hiljaa palapelejä - se hänelle suotakoon kun ei häiritse ketään :) Aurinkoa ja iloa teidän kevääseen! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!