Kaksplus.fi

13. maaliskuuta 2017

Kehopositiivisuutta

_DSC0422_1

Eksyin aamulla lukemaan vanhoja postauksiani synnytyksistä ja etenkin synnytyksistä palautumisesta ja vartalon muutoksista raskauden aikana ja sen jälkeen. Hieman ehdin jopa järkyttyä millaista tekstiä olen suoltanut itsestäni ja kuinka paljon itseinhoa ja hyväksymättömyyttä olen kokenut kehoani kohtaan. On yleisestikin ikävää, miten moni ihminen kokee negatiivisia ajatuksia itsestään ja kehostaan, mutta etenkin vasta synnyttäneet naiset ja äidit tuntuvat olevan todella kriittisiä itselleen. Synnytyksestä pitäisi palautua hetkessä ja kilojen tulisi karista jo ennen synnytyslaitokselta kotiutumista. Vatsanahat ei saisi roikkua enää ristiäisten aikoihin ja vanhat farkut on vedettävä jalkaan vaikka väkisin heti jälkivuodon loputtua. Synnytyksestä palautuminen on yksilöllistä ja joku saattaa ollakin omissa mitoissaan jo lyhyen aikaa synnytyksen jälkeen, osalla kestää pidempään  ja osalla raskauskilot löytävät paikkansa kehossa lopullisesti. 

_DSC0427_1

Itse karistin 11 kiloa raskauspainoa parissa viikossa esikoisen synnyttyä ja kiloja lähti vielä ylimääräisiäkin ensimmäisinä kuukausina, seuraavien lasten kohdalla palautuminen taas oli paljon hitaampaa. Ei sekään siis ole tae, että palautuu nopeasti jokaisen lapsen jälkeen jos niin on käynyt kerran. En tiedä johtuuko äitien paineet palautua entisiin mittoihinsa enemmän yhteiskunnan painostuksesta olla tietynlainen tai tietyn nköinen, vai vertaillaanko vain itseään aina niihin kanssaäiteihin ja heidän palautumiseensa. Jokainen varmasti tietää, että raskausaika ja sen jälkeinen palautuminen on yksilöllistä, mutta silti he kasaavat itselleen paineita. Vaikka tiedostavat, ettei siihen kovin paljoa voi vaikuttaa. Netti ja neuvolan ilmoitustaulut ovat täynnä äiti-vauvajumppamainoksia ja raskauskilojen pudotusdieetti-vinkkejä. Blogikirjoituksissa ihmiset hehkuttavat nopeaa palautumista ja instagramissa sekä julkkikset että tavikset näyttävät upeilta heti synnytystä seuraavana päivänä. Ei ihme, että muillekin tulee suorituspaineita. En kuitenkaan tarkoita, etteikö tällaisia juttuja saisi jakaa, ettei kukaan vaan pahoittaisi mieltään. Pitää kuitenkin muistaa katsojana olla kriittinen ja realistinen sitä kohtaan, ettei kaikkien kehot käyttäydy samalla tavalla. 

_DSC0444_1

Olen tällä hetkellä 2-3 kiloa painavampi, kuin "kevyimmilläni" sitten lastensaannin. Painan kuitenkin 3-4 kiloa vähemmän kuin aikana ennen lapsia. Ihoni on löysää etenkin vatsan alueella ja tiedostan, että se tuskin tulee ikinä palautumaan täysin. Treenien myötä vatsalihaksia on tullut ihan kiitettävästi, mutta mahdollinen sikspäkki jäänee lopullisesti piiloon löysän ihon alle. Ja tarkennuksena, tiedän kyllä että kaikilla ihmisillä on nahkaa joka tietyissä asennoissa menee makkaralle. Tarkoitan tässä selkeästi ylimääräistä löysää nahkaa. 

Vaikka olenkin löysempinahkainen kuin aiemmin, hieman "laihaläski" ja arpisempi kuin ennen, olen myös huikean paljon tyytyväisempi itseeni. Rintaleikkaus kohotti itsetuntoani huimasti ja olen muutenkin oppinut olemaan itselleni paljon armollisempi kuin aiemmin. Enää en tutkiskele jokaista pientä vikaa ja yritä piilotella niitä toivoen olevani jotain muuta kuin olen, vaan keskityn ihailemaan ja korostamaan hyviä puoliani. Positiivisuus on huikean voimaannuttavaa!

Henkisen hyväksymistyöskentelyn lisäksi tietenkin fyysinen työskentely on edesauttanut positiivisuuttani itseäni kohtaan. Siis muutenkin kuin lihaskasvun ja kiinteytyksen osalta. Kun treenaan, voin paremmin, jaksan enemmän ja kehoni tuntuu vahvemmalta. En ole niin väsynyt, heiveröinen ja heikko, vaan olen terveempi. Uskallan väittää, että olen terveempi kuin vuosiin, sekä henkisesti että fyysisesti.

Rakastakaa itseänne! Riippumatta siitä onko teillä ylimääräisiä kiloja, löysää nahkaa, arpia tai vaikka väärän muotoinen nenä ja liian leveät hartiat. Keskittykää niin positiivisiin puoliin itsessänne, niin huomaatte yhtäkkiä peilikuvannekin hymyilevän!

2 kommenttia:

  1. Viime aikoina oon miettinyt itse samaa. En oo oikein koskaan ymmärtäny sitä miks äidit ensimmäisenä ajattelee niitä raskauskilojaan vaikka vierellä tuhisee pieni kullanmuru. Mä en oo jotenkin osannut ottaa niistä yhtään paineita:D Toki joskus haluan olla paremmassa kunnossa ihan oman terveyden takia, mutta ajan kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, ettet oo ottanut paineita. Olishan sitä tosiaan paljon tärkeämpääkin ajateltavaa juuri synnyttäneenä, mutta silti harmittavan monilla pyörii mielessä myös ne kilot ja niistä eroon pääseminen :(

      Poista

Kiitos kommentista!