Kun minä olin lapsi, meidän perheessä oli tapana kysyä lupa heräämiseen aamuisin. Kyllä. Tämä toimintaperiaate oli käytössä muistaakseni silloin, kun emme vielä osanneet kelloa. Tuolloin hiivimme herättyämme vanhempiemme sängyn viereen ja kysyimme "Saadaanko herätä?". Kelloa katsottuaan vanhemmat päättivät, saiko herätä vai pitikö mennä takaisin nukkumaan. Siis olimmehan me jo hereillä ja ollaankin naurettu tuota sanavalintaa myöhemmin. Ehkä olisi ollut fiksumpaa kysyä saako jo nousta.
Tullessani itse äidiksi aloin huomaamatta itsekin käyttää samaa toimintamallia. En alkuun sitä edes tajunnut, mutta kauhistelin silti perheitä, joissa lapset heräävät joskus jopa viideltä aamuisin ja äitien päivittelevän tätä somessa väsynein hymiöin. Ei meillä ole koskaan ollut tuollaista, ajattelin. Paitsi että on. Ainoana eroavaisuutena on se, että olen aina passittanut lapset takaisin sänkyyn, jos he ovat heränneet liian aikaisin. Vauvoina otin lapset viereeni, isompina he ovat saaneet kömpiä takaisin omiin sänkyihinsä. Ja siellä on maattava suhteellisen hiljaa, pimeässä, ilman leluja. Yleensä lapset nukahtavat helposti uudelleen, koska ovat selkeästi heränneet liian aikaisin. Muissa tapauksissa he saattavat leikkiä hiljaa unileluillaan, mutta pääasia on että sängyssä pysytään eikä samassa huoneessa nukkuvien veljien unta häiritä. Jos uni ei tule, vaikka aamu on alkanut liian aikaisin, sen kyllä huomaa päivän mittaan väsymyskiukkuna. Sen takia pidämmekin tärkeänä, että sängyssä köllötellään jotta lapset saisivat edes lepoa jos uni ei enää tule.

Meillä lapset heräävät yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä. Kahdeksalta on kuitenkin "virallinen" heräämisaika, mutta ei me ihan aina sinne asti odotella. Se riippuu siitä, miten yö on sujunut, ja myös hieman itsekkään äidin omasta vireystilasta ja jaksamisesta. Jos lapset ovat nukkuneet hyvin ja minä olen pirteä, saatamme nousta jo puoli kahdeksan jälkeen. Ennen puoli kahdeksaa ei kuitenkaan ole mitään asiaa pois sängyistä. Nykyään lapset ovat jo niin isoja, että he voivat leikkiä keskenään huoneessaan tai hipsiä olohuoneen sohvalle katselemaan lastenohjelmia aamulla, jotta me aikuiset saamme aamupala-aikaan asti köllötellä sängyssä. Lapset joutuvat kuitenkin edelleen kysymään lupaa siihen, eli ihan kukonlaulun aikaan ei vieläkään ole asiaa pois sängyistä, vaikka kuinka osaisi hiljaa kömpiä Netflixin ääreen. Jos huomataan, että joku on salaa noussut liian aikaisin, on hänen mentävä takaisin petiin.
Tässä taannoin aloinkin miettimään, että onko tällainen pakkonukuttaminen ihan ok? Eiväthän lapset nuku, joten nukuttamisesta ei ehkä voi puhua, mutta sängyssä olemiseen pakottaminen? Itse en koe saaneeni mitään traumoja tai ärsytyksen aiheita omasta lapsuudestani tästä aiheesta, joten uskon ettei minunkaan lapset sellaisia koe. Tietenkin ärsytti, jos vanhemmat passittivat meidät takaisin sänkyihimme vaikka olimme jo ihan pirteitä, mutta en muistele sitä pahalla. Enemmänkin muistelen pahalla sitä, kuinka käskyä uhmaten herätin samassa huoneessa nukkuneen siskoni aivan liian aikaisin eräänä joulukuisena aamuna laittamalla valot päälle ja kaivelemalla tontun tuomia ylläreitä joulusukasta. Rangaistuksena tästä jouduin antamaan oman pienen yllärini siskolleni. Olen siis katkera itselleni siitä, etten mennytkään kiltisti takaisin nukkumaan kuten olisi pitänyt.

En kuitenkaan vieläkään tajua sellaisia vanhempia, jotka vain toteavat suck it up ja pakottavat itsensä ylös samana hetkenä, kun lapsi avaa silmänsä ensimmäistä kertaa oli se sitten aamuviideltä tai vasta yhdeksältä. En sano, että tämä olisi väärä tapa tehdä, mutta en vain itse sellaista koskaan tekisi.
Millaiset heräämisrutiinit teidän perheissä on?