Kaksplus.fi

27. helmikuuta 2017

Silikonit ovat vain tyrkkyjä varten

Kun puhutaan plastiikkakirurgiasta ja etenkin silikonirinnoista, monilla tuntuu edelleen tänä päivänä olevan käsitys siitä, että niitä ottaa vain huomionhakuiset, tyrkyt Seiskan lööppeihin haluavat bimbot sekä aikuisviihdetähdet. Tai sitten uskotaan, että halutaan vain miellyttää miehiä, koska "kaikki miehethän tykkäävät isoista tisseistä". Todellisuus on kuitenkin, että hyvin monet rintaleikkaukseen hakeutuvat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Naisia, jotka eivät ole tyytyväisiä rintavarustukseensa syystä tai toisesta, äitejä, joiden imetystaipaleet ovat surkastuttaneet rinnat, naisia, jotka eivät ole työstämisestä huolimatta oppineet hyväksymään itseään sellaisena kuin ovat. Joukossa on rintasyövän tai muun takia rintansa menettäneitä naisia ja varmasti osa on myöskin niitä, jotka haluavat vain olla näyttäviä isoine rintoineen. 

En voi sanoa, etteikö rintaleikkaukset olisi yhtään pinnallisia, ovathan ne. Mutta se ei tarkoita, että kaikki haluaisivat megasuuret melonit vain saadakseen tyrkyttää niitä kanssaihmisille paljastavin paidoin ja vähissä vaatteissa. Kun kerroin blogissani ajatuksistani mennä rintojensuurennukseen ja myöhemmin fiiliksiä rintaleikkauksen jälkeen, sain paljon kommentteja siitä, kuinka olen niin pinnallinen ja turhamainen. En ajattele itsestäni näin, mutta toki muilla on oikeus eriäviin mielipiteisiinsä. Jos joku minut tuntematon henkilö pitää minua pinnallisena bimbona, niin pitäkööt. Uskallan väittää, että lähipiirissäni kukaan ei ajattele minusta näin. 

_DSC0227_1

Erityisesti kahdesta syystä en pidä itseäni pinnallisena tissityrkkynä, vaikka rintani ovatkin feikit. 

Rintani ovat paljon pienemmät, kuin monien luomurinnat. Koska olen luonnostani melkoisen hoikka, kehooni ei sopisi jättisuuret rinnat. Mulla ei myöskään ole tissivakoa, koska rintakehäni on rakenteeltaan sellainen, että rintalasta on niin leveä ettei isoillakaan tisseillä saisi vakoa aikaiseksi. Rinnat ovat kaukana toisistaan eikä siis ole vakoa jota herutella. Epäröin edelleen näytellä rintojani paljastavissa vaatteissa, koska pelkään ihmisten ajattelevan silloin juurikin niin, että olen ottanut rinnat päästäkseni esittelemään niitä maailmalle. Halusin kehooni suhteellisen luonnollisen näköiset, sopivan kokoiset rinnat. Myönnän joskus miettiväni, että olisipa sittenkin vielä isommat tissit, mutta tiedän että se näyttäisi luonnottomalta kehooni suhteutettuna. Jotenkin kuitenkin tuntuu. että rintojen koko on toisarvoinen ja ihmiset paheksuvat nimenomaan niitä implantteja. Vaikka omaa kokemusta minulla ei ole, niin tuntuu että harvemmin niitä luomutissejään tyrkyttäviä ihmisiä paheksutaan, mutta heti jos tyrkyllä on feikkitissit niin asia nähdäänkin paheksuttavana ja pinnallisena huomionhakuisuutena. Luomut tai ei, jos joku haluaa kuvissa esitellä rintojaan, niin siitä vaan! Ei se muiden asia ole.

Vaatteet päällä eroa entiseen ei juurikaan näy. Jos kukaan ei tietäisi minun käyneen rintaleikkauksessa, uskon ettei kovin moni sitä päältäpäin arvaisi. Ennen leikkaukseen menoa pohdin paljon sitä, kuinka kaikki vaatteeni tulevat menemään pieniksi enkä mahtuisi niihin enää uusien tissieni ansiosta. Totuus kuitenkin on, että rintaliivit ja bikinit poissulkien, ainoastaan yksi mekko jäi rintojen ansiosta pieneksi. Kieltämättä tuntuu hieman hassulta, että AA-kuppi vaihtui D/E-kuppiin eikä eroa juurikaan huomaa vaatteiden alla. Toki käytin ennen leikkausta hieman topattuja liivejä, mutta en nyt sentään noin paksusti! Ero entiseen on vain se, että toppaukset sijaitsevat nyt ihon alla eikä rintaliiveissä. Kun vaatteet riisutaan, on toki aika selvää etteivät rinnat ole aidot. Omaa rintakudosta minulla ei ole ollenkaan, joten implantit näkyät kyllä aika selkeinä "palloina" ihon alla. Jos kumarrun, implantit rypistyvät ja ne rypyt saattavat myös näkyä ihon läpi. Tilanteet, jossa olen alasti muiden katseiden alla ovat kuitenkin niin harvassa ettei sillä ole mitään väliä miltä rinnat näyttävät vaatteiden alla. Jos joku haluaa uimahallissa tai kylpylässä tuijotella tissejäni niin tuijotelkoot. 

_DSC0230_1

Miehiä miellyttääkseni en todellakaan rintaleikkauspäätöstä tehnyt. Oman puolisoni mielipide on ainoa, jolle annan arvoa ja hän teki hyvin selväksi jo alusta asti että pitää vanhoistakin rinnoistani, mutta kelpuuttaa tietenkin myös feikkitissit. Hänen takiaan en leikkaukseen mennyt, vaan oman itseni takia. Mieheni on tukenut päätöstäni, sillä hän on nähnyt kaiken sen epävarmuuden, jonka koin yrittäessäni vuosien ajan opettelemaan hyväksymään rintani. Rinnat ovat tehneet hyvin tärkeää työtä imettäessään lapsiamme enkä ole katkera tai pettynyt siihen, miten ne raskauksien ja imetyksien myötä ovat muuttuneet. Se kuuluu elämään ja naisen kehon muutokset kuuluvat lastensaantiin. 

Olen kuitenkin iloinen, että on olemassa mahdollisuuksia ihmisille, joilla on vaikeaa hyväksyä itsensä. Elämme tässä maailmassa vain kerran ja on todella ikävää, jos koko sen elämän ajan kokee tyytymättömyyttä ja epävarmuutta itseensä ja joutuu taistelemaan huonon itsetunnon kanssa. Elämästähän pitäisi nauttia! Tietenkin omastakin mielestäni veitsen alle hakeutumista tärkeämpää olisi tehdä henkistä työtä itsetuntonsa ja itsensä hyväksymisen kanssa. Onhan se aina terveempi, turvallisempi ja parempi vaihtoehto. Omasta kokemuksestani kuitenkin tiedän, ettei se henkinen työskentely aina riitä vaikka kuinka yrittäisi. 

_DSC0225_1

Jos ihminen kokee elämänlaatunsa paranevan kauneusleikkausten myötä, kokee saavansa niistä vähänkin iloa irti, niin sittenhän se on heille ainoastaan hyväksi. Riippumatta siitä, mitä muut asiasta ajattelevat. Haluaisin sanoa, että vaikka huono itsetunto ei ole sairaus, on se kuitenkin suhteellisen iso psyykkinen vajavaisuus. Siinä missä moni plastiikkakirurgiaa vastustava ihminen tuntuu hyväksyvän asian, kun kyseessä on sairaus kuten rintasyöpä ja siitä seurannut fyysinen poikkeavuus kehossa. Henkisen tason ongelma ei tietenkään ole läheskään verrattavissa vakavaan sairauteen, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Kaikki eivät myöskään halua uutta rintaa syövälle menetetyn tilalle ja sekin on täysin ok. Pääasia on se, miten omasta itsestään ajattelee. Olit sitten yksirintainen, pienirintainen, kyhmynenäinen, leikelty, luomu, aina ilman meikkiä kulkeva tai naama contourattu lähes tunnistamattomaksi. Tai mitä tahansa muuta. Jos olet tyytyväinen itseesi katsoessasi peiliin, silloin olet juuri oikeanlainen.

6 kommenttia:

  1. Ihana ja rohkaiseva kirjoitus! Olet upea 😙❤

    VastaaPoista
  2. Tosi rohkeaa tekstiä, hatunnoston paikka! Itse olen 80E kokoa, ja kyllä mä olen ajatellut, että jos omat tissit jonain päivänä alkavat häiritsemään, voisin harkita niiden kiristämistä tai pienentämistä kirurgisesti.

    Pidemmän aikaan mua inhotti omat rinnat, ja siksi olen niin onnellinen, että parin viimeisen vuoden aikana naiset ovat avautuneet omista rinnoisstaan somessa enemmän kuin ennen. Kuvia eri kokoisista ja näköisistä rintavarustuksista on vihdoin saatavilla, eikä vain niitä kiillotettuja mallitissejä. Maailma rullaa oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Tuo on niin hassua, että isorintaiset haaveilee pienennyksistä ja pienirintaiset suurennuksista, ikinä ei oo hyvä. Toki ymmärränn varsinkin sellaiset, joilla on terveyshaittoja kuten selkäsärkyä yms suurista rinnoista. Pienirintaisilla harvemmin on terveydellisiä haittoja pienistä rinnoistaan.

      Minusta on myös hyvä, että ihmiset puhuu aiheesta avoimemmin kuin ennen! :)

      Poista

Kiitos kommentista!