Kaksplus.fi

7. tammikuuta 2017

Yksin kotona, eiku kaksin ulkona

Meidän kotipiha on melkoisen suojaisa alue. Pihaa ympyröi metsä, kaksi parkkipaikkaa sekä kallio, mutta sanoisin piha-aluetta silti turvalliseksi. Parkkipaikka on tietenkin potentiaalinen vaara-alue lapsille, mutta yleensä mielenkiintoa lähteä tutkimaan autoja ei ole. Kallio on liukkaita jääkelejä lukuun ottamatta kiva ja turvallinen leikkipaikka, metsä taas on talon takana eikä sinne eksy ellei oikaise naapureiden pihan poikki. Lapsille on opetettu ja kerrattu pihan rajoja jo vauvasta asti ja he tietävät kyllä minne saa ja ei saa mennä. Olen epäröinyt päästää lapsia keskenään pihalle, sillä vaikka säännöt ja rajat ovat tiedossa en koskaan osaa olla varma etteivätkö lapset saisi ajattelemattomia päähänpistoja. Hugo on tietenkin vielä kaksivuotiaana aivan liian pieni ollakseen isoveljien vastuulla ulkona, mutta uskallan aivan hyvin käydä esimerkiksi vessassa kotona jättäen Hugon veljiensä kanssa ulos siksi aikaa. Hugo on etenkin talvisin aikamoinen sisähiiri. Usein ulkoilut kestävät hänen kanssaan vain lyhyitä hetkiä, joka saattaa harmittaa isoveljiä. Jos uskaltaisin jättää isommat keskenään ulos voisin mennä Hugon kanssa sisälle värjöttelemään eivätkä isoveljet joutuisi aina tulemaan heti sisälle. Joel ja Alex ovat kuitenkin pian jo 6- ja 5-vuotiaita, joten heidät voisi varmasti hiljalleen totuttaa ulkona olemiseen ilman vanhempia. 

DSCN4089_1 DSCN4127_1

Olen satunnaisesti antanut isompien poikien jäädä hetkeksi ulos keskenään, esimerkiksi siksi aikaa kun lämmitän ruokaa. Näen heidät kuitenkin keittiön ikkunasta koko ajan ja kuulenkin heidän äänensä välioven läpi, jos jätän ulko-oven auki. Tässä kohtaa voi sanoa, että onneksi ovat varsin kovaäänisiä lapsia - heidät kuulee sisälle asti ongelmitta. Toistaiseksi kaikki itsenäiset ulkoilut ovat sujuneet hyvin ja on leikitty juuri siellä missä pitääkin. Jopa lelut on siivottu omatoimisesti pois leikin jälkeen, vaikka siitä jaksetaan kiukutella lähes aina ollessamme yhdessä ulkona. Sisälle on tultu reippaasti heti kun olen pyytänyt, tai jo ennen sitä. Itsenäiseen ulkoiluun totuttaminen pienissä erissä on varmasti hyvä juttu, vaikka uskon että suurin ahdistus tässä on minulla, ei lapsilla. Ajatuskin siitä, että puolentoista vuoden päästä esikoisemme voisi tai joutuisi kulkemaan koulumatkat itsekseen, kauhistuttaa niin etten halua edes ajatella sitä. Eivät lapseni saa koskaan kasvaa isoiksi! Totuus kuitenkin on, että ne lapset kavsvavat halusin tai en, joten on vain totuteltava siihen ja riisuttava heidän ympärilleen käärityt pumpulit kerros kerrokselta, kunnes he ovat jo ihan itsenäisiä. Nyyh. 

DSCN4136_1 DSCN4151_1

Tänään oli tarkoitus Samin ja Hugon ollessa päiväunilla opettaa pojille itsenäistä ulkoilua, mutten sitten taaskaan raaskinut. Ensin tein lumityöt ja kaivoin auton esille lumpeitteen alta. Sitten vähän valokuvasin ja liityin poikien leikkeihin. Lakaisin oven edustan ja kertasin yksin olemisen sääntöjä poikien kanssa. Kun vihdoin maltoin lähteä itse sisälle, olivat pojat olleet jo riittävän kauan ulkona. Alex malttoi jäädä ulos ehkä viideksi minuutiksi ja Joelkin tuli sisälle pari minuuttia myöhemmin. No, ensi kerralla ehkä onnistuu jo hieman pidemmän aikaa. 

Minkä ikäisinä te olette opettaneet lapset ulkoilemaan itsenäisesti?

6 kommenttia:

  1. Meillä pojat ovat aloittaneet harjoittelun itsenäiseen ulkoiluun eskari-iässä ja ainoastaan omalla kerrostalopihalla on saanut olla. Tämä onkin aina sujunut hyvin, eivät ole lähteneet minnekään, mitä olen pelännyt. Esikoinen oli ensin esim. vartin verran itsekseen, kunnes minä ja kuopus tultiin perästä. Kuopus taas on nyt eskari-ikäisenä käytännössä hyvin harvoin yksin, aina siinä on isoveli ja muut koululaiset mukana turvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla teidän kokemuksia! Mekin harjoitellaan pieniä hetkiä kerrallaan ja ihan hyvin on sujunut. En kyllä uskaltaisi edes ajatella päästäväni, jos näkyvyys kodista pihalle olisi yhtään huonompi kuin se on :D

      Poista
  2. Onpa Alexilla hienot silmälasit! Kivaa, että lastenkin laseissa saa nykyään olla väriä :)

    VastaaPoista
  3. Meillä varmaan on hieman eriasia, kun oma aidattu piha ja kaks äärimmäisen valpasta vahtia, jos yrittää mennä portista itsekseen ulos... meillä on lyhyitä aikoja saanut Teinimonsteri olla yksinään omalla pihalla jo 4-5 vuotiaana. Mutta sehän on sama kuin olisi omassa huoneessaan... mutta eipä se tyttö siellä pahemmin yksin viihtynyt. Läheiseen puistoon on saanut mennä kaverin kanssa keskenään ekan kerran sinä kesänä kun oli menossa ekalle. Ja puisto tosiaan n. 200m päässä. Ja silloinkin vain puhelin mukana ja taisin vielä vakoilla koirien kanssa ulkoilun sujumista. Ässän kohdalla tämä ei ole mitenkään ajankohtainen. Ässä on puistoillut ja ulkoillut isosiskon kanssa kahdestaan tänä viime kesänä ahkerasti. Mutta ethän sä sitä kysynyt... 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aidatulle pihalle on varmasti helpompi laittaa pienempikin lapsi :) Jotenkin pelottavaa, kun lapset kasvaa ja niille pitää antaa enemmän vastuuta olla ja kulkea yksin :o Hienoa että ässä saa siskoltaan ulkoiluseuraa tarpeen tullen :) Meilläkään tämä yksin ulkoilu ei ole ollenkaan ajankohtaista Hugon kanssa, eikä noin pienet isoveljet voisikaan sitä vielä hoitaa :D

      Poista

Kiitos kommentista!