Kaksplus.fi

31. tammikuuta 2017

Silmälasit lapsella

Alex täytti kesällä neljä vuotta. Kesäkiireiden ja kaikkien muiden aivojumien takia neljävuotisneuvola unohtui kokonaan, kunnes syyskuussa Hugon neuvolaa varatessani tajusin sen. Pääsimme vihdoin 4-vuotisneuvolaan lokakuun loppupuolella. Sami oli syksyn mittaan pistänyt merkille, että Alex on jatkuvasti tv:tä katsoessaan naama kiinni ruudussa ja hieman epätoivoisen näköisenä myös luki kirjoja ja muuta. Itse lähinnä naureskelin, kuinka lapsi ei muka voi nähdä mitään. Siis esimerkiksi pään kokoisia pehmoleluja suoraan nenänsä edessä. En osannut ajatella asiaa siltä kantilta, että lapsella olisi oikeasti silmissä vikaa. Kaikkihan sen tietää, kun lapselta kysyy että haepa tuo pipo tuolta nurkasta, että vastaus on "En mä näe mitään pipoa, en mä löydä, äitiiii autaaa!". Ja yhtä lailla perheen muut lapset tapittavat lastenohjelmia nenä kiinni ruudussa, joten sekään ei ollut poikkeavaa käytöstä. 

Neuvolatarkastuksessa kuitenkin isänsä epäluulot saivat vahvistuksen, kun näkötutkimukset eivät sujuneet kovin hyvin. Saimme ajan tarkistuskäynnille muutaman viikon päähän. Näkötarkastus sujui ihan yhtä huonosti ja sieltä poistuimmekin silmälääkärin lähete kainalossa. Saimme lääkäriajan hieman ennen joulua, joka tuntui olevan nopealla aikataululla. Koska en itse tiedä silmälaseista juuri mitään, en tajunnut myöskään lääkärin arvioista mitään. Molemmissa silmissä oli plussaa ja miinusta, aika reippaastikin. Hajataittoakin oli vissiin jonkun verran, kaksiteholinssejä ei tarvittu. Vahvuuksiensa ansiosta linssit tulevat olemaan aika paksut, mutta tämän ikäisellä näkö muuttuu nopeasti ja tarkastuskäynnille olisi hyvä tulla jo muutaman kuukauden päästä.

rillit

Silmälääkärin palvelu oli tehokasta ja ripeää, lääkäri osasi todellakin olla lapselle hienotunteinen ja selitti asiat hyvin sekä äidille että pojalle. Alex otti silmätipat kiltisti ja oli kiinnostunut miksi piti katsella erilaisia tuubeja ja mitä kaikkea silmälääkäri oikein aikoi hänestä tutkia. Olimme myös hieman puhuneet Alexin kanssa etukäteen erityisesti silmätippojen laitosta, joten hän oli hieman jo varautunut siihen, mitä tapahtuisi. Uskon, että lapsen valmistaminen puhumalla tutkimuksesta etukäteen auttaa olemaan niin kovin jännittämättä tilannetta. Heti lääkärin arvion jälkeen pääsimme Alexin kanssa testailemaan kehyksiä ja poika löysikin lopulta valikoimasta mieleiset pokat, jotka myöskin sopivat tuleviin linsseihin sekä istuivat päähän mukavasti. Löysimme oikeastaan yhdet lempikehykset, joihin rakastuimme molemmat, mutta jotka eivät malliltaan sopineet vielä Alexin päähän. Päätimme, että ostamme ne sitten myöhemmin, kun pää on kasvanut hieman. Optikko arvioi, että kyseiset kehykset olisivat sopivat vuoden-puolentoista kuluttua. No, Alex kuitenkin ihastui myös näihin räväköihin oranssi-punaisiin laseihin ja pistimme niihin linssit tilaukseen. Joulupyhistä huolimatta lasit olivat valmiit noudettavaksi jo puolentoista viikon päästä, vaikka ensin luvattiin vasta vuodenvaihteen jälkeen.

IMG_20161230_202557_1
Kuva: Instagram @jenskujne

Alkuun lasit tuntuivat kaikkien mielestä hieman hassuilta. Kuka tuo söpö rillipää oikein on? Alex tottui kuitenkin todella nopeasti lasien pitämiseen ja mekin totuimme hänen uuteen ulkonäköönsä. Oikeastaan näin kuukauden jälkeen on jo niin tottunut lasipäiseen poikaan, että hän näyttää hieman vieraalta ilman laseja. Ensin pelkäsimme, että Alexilla kestäisi pidempään tottua laseihin ja ettei hän suostuisi pitämään niitä koko aikaa, Luulen kuitenkin, että ratkaiseva asia on se, että hän oikeasti näkee huomattavasti paremmin lasit päässä! Uusi maailma avartuu parantuneen näön myötä, joten tottakai sitä haluaakin pitää lasit päässä. 

Pelkäsimme myös hieman sitä, kuinka usein saisi olla vaihtamassa rillejä uusiin, koska silmälasit eivät välttämättä kestä yhtä paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, painimatseja ja riehumista kuin mihin Alex on tottunut. Tähän asti, koputan puuta, on ainakin sujunut ihan mallikkaasti. Alex on tarkka laittamaan lasit koteloon yöksi ja pitää niistä hyvää huolta. Aika usein linssejä saa toki olla putsaamassa ja pesemässä, koska sormet tahrivat linsseihin helposti isoja klähmäjälkiä. Sangatkin olivat kyllä aika vinot jo muutaman viikon jälkeen, mutta onneksi on helppoa ja vaivatonta käydä optikolla korjauttamassa istuvuutta ja kiristämässä ruuveja. Näköjään silmälasit kestävät yllättävän hyvin tuota riehumistakin ottamatta isompia osumia. Jos poika on yhtään isäänsä tullut, niin laseja saa varmasti uusia tuon tuosta. Sami, joka on saanut ensimmäiset silmälasinsa kolmevuotiaana on kuulemani mukaan rikkonut niitä ison pinon elämänsä aikana. 

Onko teillä lapsia, jotka ovat saaneet silmälasit nuorena? 
Onko lapsen näkö parantunut vai huonontunut ajan myötä?

8 kommenttia:

  1. Ihana pikkutyyppi! Meillä ei lapsilla ole vielä laseja, mutta minullekin ne tuli nuorena, eiköhän lapsillekin. Varmasti pikkutyyppien lasien kanssa tulee olemaan vauhdikkaita tilanteita, mutta onneksi nykyään silmälasien hinnat ovat pudonneet roimasti! Voi siis ostaa tarvittaessa uudet (ellei mene vakuutukseen) ja tyyliäkin voi vaihtaa useammin kuin kymmenenvuoden välein ;) Tsemppiä, kyllä se vaan on ihanaa nähdä maailma terävänä ja kirkkaissa väreissä (miinus klähmät, mutta sitä on meidän aikuistenkin laseissa ;))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä ne lasit on solmussa aika ajoin :D Onhan se varmasti lapselle kiva nähdä reippaasti paremmin, ihan kuin uusi maailma avautuu silmien eteen kun näkee jotain!

      Poista
  2. Niin söpö! Varmaan itsekin huomasi, miten maailma kirkastui.

    VastaaPoista
  3. Meillä kuopus sai lasit reilun kahden vuoden iässä ja täytyy myöntää, että se oli kova paikka. Ei niinkään lapselle, vaan äitille. Kun silmäpolilta +7 linssimääräyksen kanssa kotiin lähdettiin, ei ollut itku kaukana, ja kotona sitten itkin koko illan ja vielä monena päivänä sen jälkeen. Itkin myös, kun laseja käytiin testaamassa ja silloin, kun ne saapuivat. Mutta, lapsi otti ne omikseen heti, todella mielellään niitä pitänyt ja suurin ongelma on ollut saada ne illalla pois päästä, kun niistä ei haluttaisi luopua :) eli satavarmasti lapsi näkee ja myös ymmärtää näkevänsä niillä paremmin! Se on saanut minun lukuisat itkut tuntumaan ihan tyhmiltä, mutta ne oli siinä hetkessä se suru, joka on muuttunut iloksi, kun huomaa lapsen näkevän paremmin. Hassua tämä vanhemmuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ikävää että sulle oli niin rankkaa lapsen lasien saaminen. Onneksi lapsi tykkäsi, niin varmasti sulle itsellekin tuli parempi mieli ja vähän helpompi käsitellä asiaa :) Eihän sitä aina voi vaikuttaa omiin tunteisiinsa ja miten eri asioihin reagoi!

      Poista
  4. Moikka, meillä on aika samanlainen tilanne ollut. 4v tyttö ja kovin on läheltä katsonut telkkaria, mutta muutoin en ollut huomannut etteikö näkisi. piirtää ja askartelee paljon pikku tarkkoja juttuja. 4v neuvolasta saatiin lähete silmälääkärille, lääkärikäynti oli aika kauhea, en ollut osannut kertoa etukäteen riittävästi, kun ei oikein ollut itselläkään tietoa näistä silmälääkärikäynneistä. no nyt on viikon verran ollut myös vahvat pluslasit ja kolmen kuukauden kuluttua on kontrolliaika. Tyttö on iloinen laseistaan ja pitää niitä tosi mielellään, ovat hänelle kovin tärkeät. Itse oli lääkärikäynnin jälkeen järkyttynyt ja kuten edellä kommentoijakin, itkeä vollotin yhden illan silmät tomaateiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon vissiin ottanut asian aika iisisti, kun en oo itkenyt ollenkaan. Muuten oon kyllä aikamoinen itkupilli ja vollotan milloin mistäkin :DD Kiva, että teilläkin on otettu lasit hyvin vastaan ja onhan se aivan varmasti lapselle kiva, kun näkee jotain! :)

      Poista

Kiitos kommentista!