Alex täytti kesällä neljä vuotta. Kesäkiireiden ja kaikkien muiden aivojumien takia neljävuotisneuvola unohtui kokonaan, kunnes syyskuussa Hugon neuvolaa varatessani tajusin sen. Pääsimme vihdoin 4-vuotisneuvolaan lokakuun loppupuolella. Sami oli syksyn mittaan pistänyt merkille, että Alex on jatkuvasti tv:tä katsoessaan naama kiinni ruudussa ja hieman epätoivoisen näköisenä myös luki kirjoja ja muuta. Itse lähinnä naureskelin, kuinka lapsi ei muka voi nähdä mitään. Siis esimerkiksi pään kokoisia pehmoleluja suoraan nenänsä edessä. En osannut ajatella asiaa siltä kantilta, että lapsella olisi oikeasti silmissä vikaa. Kaikkihan sen tietää, kun lapselta kysyy että haepa tuo pipo tuolta nurkasta, että vastaus on "En mä näe mitään pipoa, en mä löydä, äitiiii autaaa!". Ja yhtä lailla perheen muut lapset tapittavat lastenohjelmia nenä kiinni ruudussa, joten sekään ei ollut poikkeavaa käytöstä.
Neuvolatarkastuksessa kuitenkin isänsä epäluulot saivat vahvistuksen, kun näkötutkimukset eivät sujuneet kovin hyvin. Saimme ajan tarkistuskäynnille muutaman viikon päähän. Näkötarkastus sujui ihan yhtä huonosti ja sieltä poistuimmekin silmälääkärin lähete kainalossa. Saimme lääkäriajan hieman ennen joulua, joka tuntui olevan nopealla aikataululla. Koska en itse tiedä silmälaseista juuri mitään, en tajunnut myöskään lääkärin arvioista mitään. Molemmissa silmissä oli plussaa ja miinusta, aika reippaastikin. Hajataittoakin oli vissiin jonkun verran, kaksiteholinssejä ei tarvittu. Vahvuuksiensa ansiosta linssit tulevat olemaan aika paksut, mutta tämän ikäisellä näkö muuttuu nopeasti ja tarkastuskäynnille olisi hyvä tulla jo muutaman kuukauden päästä.

Silmälääkärin palvelu oli tehokasta ja ripeää, lääkäri osasi todellakin olla lapselle hienotunteinen ja selitti asiat hyvin sekä äidille että pojalle. Alex otti silmätipat kiltisti ja oli kiinnostunut miksi piti katsella erilaisia tuubeja ja mitä kaikkea silmälääkäri oikein aikoi hänestä tutkia. Olimme myös hieman puhuneet Alexin kanssa etukäteen erityisesti silmätippojen laitosta, joten hän oli hieman jo varautunut siihen, mitä tapahtuisi. Uskon, että lapsen valmistaminen puhumalla tutkimuksesta etukäteen auttaa olemaan niin kovin jännittämättä tilannetta. Heti lääkärin arvion jälkeen pääsimme Alexin kanssa testailemaan kehyksiä ja poika löysikin lopulta valikoimasta mieleiset pokat, jotka myöskin sopivat tuleviin linsseihin sekä istuivat päähän mukavasti. Löysimme oikeastaan yhdet lempikehykset, joihin rakastuimme molemmat, mutta jotka eivät malliltaan sopineet vielä Alexin päähän. Päätimme, että ostamme ne sitten myöhemmin, kun pää on kasvanut hieman. Optikko arvioi, että kyseiset kehykset olisivat sopivat vuoden-puolentoista kuluttua. No, Alex kuitenkin ihastui myös näihin räväköihin oranssi-punaisiin laseihin ja pistimme niihin linssit tilaukseen. Joulupyhistä huolimatta lasit olivat valmiit noudettavaksi jo puolentoista viikon päästä, vaikka ensin luvattiin vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Kuva: Instagram @jenskujne
Alkuun lasit tuntuivat kaikkien mielestä hieman hassuilta. Kuka tuo söpö rillipää oikein on? Alex tottui kuitenkin todella nopeasti lasien pitämiseen ja mekin totuimme hänen uuteen ulkonäköönsä. Oikeastaan näin kuukauden jälkeen on jo niin tottunut lasipäiseen poikaan, että hän näyttää hieman vieraalta ilman laseja. Ensin pelkäsimme, että Alexilla kestäisi pidempään tottua laseihin ja ettei hän suostuisi pitämään niitä koko aikaa, Luulen kuitenkin, että ratkaiseva asia on se, että hän oikeasti näkee huomattavasti paremmin lasit päässä! Uusi maailma avartuu parantuneen näön myötä, joten tottakai sitä haluaakin pitää lasit päässä.
Alkuun lasit tuntuivat kaikkien mielestä hieman hassuilta. Kuka tuo söpö rillipää oikein on? Alex tottui kuitenkin todella nopeasti lasien pitämiseen ja mekin totuimme hänen uuteen ulkonäköönsä. Oikeastaan näin kuukauden jälkeen on jo niin tottunut lasipäiseen poikaan, että hän näyttää hieman vieraalta ilman laseja. Ensin pelkäsimme, että Alexilla kestäisi pidempään tottua laseihin ja ettei hän suostuisi pitämään niitä koko aikaa, Luulen kuitenkin, että ratkaiseva asia on se, että hän oikeasti näkee huomattavasti paremmin lasit päässä! Uusi maailma avartuu parantuneen näön myötä, joten tottakai sitä haluaakin pitää lasit päässä.
Pelkäsimme myös hieman sitä, kuinka usein saisi olla vaihtamassa rillejä uusiin, koska silmälasit eivät välttämättä kestä yhtä paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, painimatseja ja riehumista kuin mihin Alex on tottunut. Tähän asti, koputan puuta, on ainakin sujunut ihan mallikkaasti. Alex on tarkka laittamaan lasit koteloon yöksi ja pitää niistä hyvää huolta. Aika usein linssejä saa toki olla putsaamassa ja pesemässä, koska sormet tahrivat linsseihin helposti isoja klähmäjälkiä. Sangatkin olivat kyllä aika vinot jo muutaman viikon jälkeen, mutta onneksi on helppoa ja vaivatonta käydä optikolla korjauttamassa istuvuutta ja kiristämässä ruuveja. Näköjään silmälasit kestävät yllättävän hyvin tuota riehumistakin ottamatta isompia osumia. Jos poika on yhtään isäänsä tullut, niin laseja saa varmasti uusia tuon tuosta. Sami, joka on saanut ensimmäiset silmälasinsa kolmevuotiaana on kuulemani mukaan rikkonut niitä ison pinon elämänsä aikana.
Onko teillä lapsia, jotka ovat saaneet silmälasit nuorena?
Onko lapsen näkö parantunut vai huonontunut ajan myötä?