Kaksplus.fi

5. joulukuuta 2016

Pieni ikäero villitsee lapsia

Meidän perheeseen on syntynyt kolme lasta 3,5 vuodessa. Esikoisen ja keskimmäisen ikäero on vuosi ja kaksi kuukautta, keskimmäisen ja nuorimman välillä taas on kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Kaikki poikamme ovat suhteellisen vilkkaita lapsia, eli virtaa riittää ja arki on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ollessaan erillään pojat ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin ryhmässä. Tietenkin yksin leikkiminen on varmasti erilaista, kuin kaverin tai sisaruksen kanssa leikkiminen, koska vuorovaikutusta ei ole ja lapsi saa itse päättää leikin kulun ja tahdin. Ei tule riitoja juuri siitä tietystä lemppariautosta tai siitä, mikä legopalikka kuuluu rakennelmassa mihinkin. Meidän pojat ovat yksikseen rauhallisia ja yhdessä täystuhoavia tornadoja.

_DSC0304_1

Veljesten kesken Hugo on "liian nuori" moneen leikkiin ja usein käykin niin, että Hugo leikkii enemmän itsekseen isoveljien touhutessa yhdessä jotain muuta. Hugon leikit ovat pääosin rauhallisia, lelujen järjestelyä ja taaperon tapoihin kuuluvaa ei-niin-systemaattista touhuamista. Joelilla ja Alexilla taas leikit ovat johdonmukaisia ja niissä on aina joku tarina pohjana. Tällä hetkellä poliisi-rosvoleikit ovat kovaa huutoa niin duplojen, pikkulegojen kuin roolileikkien parissa. Hugon kanssa pojat leikkivät usein kassaa, jonka idea on jotakuinkin tämä: Täpötäysi laatikollinen tavaroita järjestellään tv-tasolle ja sitten ajetaan kuin kassahihnan läpi takaisin laatikkoon. Ja vähän heitellään. 

Yksittäin pojat osaavat olla tosi rauhallisia ja keskittyä siihen mitä tekevät. Joel tekee mieluusti vaikeitakin palapelejä ja jaksaa lukea kirjoja tuntikausia. Alex taas leikkii nätisti pikkulegoilla, mutta on yksinkin huomattavasti levottomampi kuin molemmat veljensä. Koska jokainen pojista taitaa myös keskittymisen jalon taidon ja osaavat olla rauhallisia, en jaksa uskoa että kenelläkään heillä olisi minkäänlaista diagnosoitavaa ylivilkkautta. Toki olen sitäkin joskus pohtinut seuratessani tätä hullunmyllyä. Monesti tuntuu, että pojille tulee niitä villitsemisvaiheita aivan liian usein. Leikit unohtuvat ja tilalle tulee kilpailut kuka juoksee nopeiten ja kuka osaa kiljua korkeimmalta. Juostaan lastenhuoneesta olohuoneeseen ja törmäillään päin seiniä täysillä ja ihan tahallaan. Kikatellaan, huudetaan, riehutaan, kaadutan, kiipeillään, kiljutaan ja kaikkea muuta mahdollisimman kovaäänistä riehumista. Silloin meno on totaalisen päätöntä ja mamma voi vain huokaista syvään.

_DSC0326_1

En tiedä millaista olisi, jos lapsillamme olisi isommat ikäerot. Todennäköisesti kiinnostuksen kohteet olisivat niin eri tasolla, että yhteisleikkiä olisi vähemmän ja sitä kautta myös riehumista olisi vähemmän. Ikäerot vaikuttavat tietenkin suuresti siihen, kuinka paljon ja erityisesti minkälaista yhteistä sisaruksilla on. Tietenkin lasten luonteetkin vaikuttavat paljon siihen sisarusten väliseen vuorovaikutukseen, joten pelkkä ikäero ei ole mittari sille, kuinka villejä leikkejä lapset keskenään harrastavat. Meidän perheessä on kuitenkin aika selkeää, että pieni ikäero ja sen kautta tiivis yhdessäolo vaikuttaa poikiin villitsevästi. On hetkiä, jolloin lapset leikkivät nätisti ja rauhallisesti, lukevat yhdessä kirjoja tai pelaavat. Ja sitten on paljon niitä hetkiä, kun kotona on maailmanlopun meininki.

On helppo huomata jo vuodenkin isomman ikäeron vaikutukset sisarussuhteisiin. Joelin ja Alexin reilun vuoden ikäerossa hyvät puolet ovat, että he ovat tiiviisti yhdessä kuin paita ja peppu. He leikkivät yhdessä ja kiinnostuksen kohteet sekä ikätasoinen kehitys kulkevat hyvin lähellä toisiaan. Huono puoli on se, että riitoja tuntuu syntyvän hyvin helposti. Alexin ja Hugon välillä olevat kaksi vuotta on meidän eri ikäerokombinaatioista ehkä huonoin. Isoveli kiusaa pienempää paljon ja yhteisessä tekemisessä isompi turhautuu helposti pienempään, joka ei osaa eikä ymmärrä isoveljen vaatimuksia leikissä tai sen toteuttamisessa. Joelin ja Hugon välinen kolmen ja puolen vuoden ikäero on muihin verrattuna hyvin erilainen. Heidän välinen suhde on selkeästi eniten sisarusmainen, eikä niinkään kaverillinen. Joel opettaa, kertoo, ohjeistaa ja neuvoo Hugoa paljon. Isoveli auttaa pienempää ja pienempi seuraa haukan tavoin mitä isoveli tekee. Tämä pätee tosin kyllä myös nuoremman isoveljen kohdalla, eli molemmat isoveljet ovat kyllä Hugolle esikuvia ja ihailun kohteita. 

_DSC0309_1

Jos näistä kolmesta ikäeroista (vuosi, kaksi vuotta tai kolme vuotta) pitäisi valita se optimaalisin, en kyllä osaisi päättää vuoden ja kolmen vuoden väliltä. Kahden vuoden ikäero voi toimia jollain muulla tosi hyvin, mutta meidän perheessä se tosiaan on kaikista kombinaatioista hankalin. Vuoden ikäerossa suhde on selkeästi kaverillinen, kolme vuotta taas on jo sen verran isompi, ettei samanlaista tiivistä kaverisuhdetta synny veljesten välille yhtä helposti. Kahden vuoden ikäero putoaa siihen väliin eikä siitä tule oikein kumpaakaan. Voihan se ajan kanssa muuttua ja kaikkien veljesten väliset suhteet kehittyvät eri suuntiin, mutta toistaiseksi asia näyttää äidin näkökulmasta tältä. Pieni ikäero taapero- ja leikki-iässä tekee sisaruksista selkeästi villimpiä.

Millaisia ikäeroja teidän lapsilla on? Miten se ikäero on vaikuttanut lasten vuorovaikutukseen tai suhteeseen? Ovatko lapsenne erilaisia yksin kuin yhdessä?

6 kommenttia:

  1. Apua! Ei olisi pitänyt lukea tuota lopputulosta... 🙈 Meidän lapsille on tulossa se 2v3kk ikäeroa. Toiveena olisi, että tulisi parhaat kaverukset. 😊 Jospa meillä toimisi?

    VastaaPoista
  2. Meillä kolme lasta 2,5 vuoden sisään. 🙈 Esikoisen ja keskimmäisen ikäero 1v5kk ja ovat kuin paita ja peppu. Keskimmäisen ja kuopuksen ikäero 1v1kk ja heillä on joku keskinäinen yhteys jota me muut ei ymmärretä 🙈 Vanhimman ja nuorimman välillä ei ole vielä kehittynyt sellaista yhteyttä. Isosisko mielellään hoitaa ja komentaa pikkusiskoa mutta yhteisiä leikkejä heillä ei vielä ole.

    Jokainen lapsi on yksinollessaan kovin rauhallinen ja kiltti. Kun he ovat yhdessä on se kuin hullujenhuoneella. Esikoinen ei kestä nuorimman säätämistä jaloissa, eikä keskimmäisen häsläämistä.

    Mutta kaikin puolin ainutlaatuinen trio, jotka varmasti parin vuoden päästä jo leikkivät sulassa sovussa 😏

    VastaaPoista
  3. Meillä on pojilla 2v 3kk ikäeroa. Ja ainakin nyt ovat hyviä kavereita. (Vanhempi on 2v9kk ja nuorempi 6kk.) Meillä ei ole mustasukkaisuutta ollut ilmassa yhtään, päinvastoin. Päiväkodista hakiessa isoveli juoksee pikkuveljen luo eikä nää äitiä lainkaan. :)

    VastaaPoista
  4. Esikoisen ja toisen lapsen kohdalla on ikäeroa reilu kolme vuotta.
    Toisen ja kolmannen kohdalla on ikäeroa viisi vuotta.
    Hyvin on toiminut nuo ikäerot.
    Ei ole ollut kun yksi vaippaikäinen kerrallaan ja leikit on sujuneet aika rauhallisesti.
    Isommat osaa ottaa pienemmän mukaan kuitenkin leikkeihin ja auttavat yms.
    Tottakai välillä on kinaa ja tappelua mutta ei mitään suurempaa.
    Tytöt taitaa muutenkin olla rauhallisempia kun pojat.
    Ainakin meidän tytöt on :)

    Kyllä se siitä sitten rauhoittuu jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  5. Meillä on esikoisen ja kaksosten välinen ikäero 1v8kk ja ovat olleet todella tiivis kolmikko. Nyt kun esikoinen on viisi ja miettii eskarijuttuja on hänen leikkinsä rauhoittunut kun kiinnostus on siirtynyt kirjoittamiseen ja tarkkaan piirtämiseen. Kaksoset leikkivät yhteisleikkiä ja sanaton yhteys toiseen on.
    Neljäs syntyy keväällä ja jännityksellä odotan jääkö hän yksinäiseksi sudeksi kolmen rinnalla vai otetaanko pikkusisko/veli leikkeihin mukaan kun sen aika koittaa.

    VastaaPoista
  6. Mulla on vain yksi lapsi, mutta olen aina ajatellut, että haluaisin lapsille vähintään 3 vuoden ikäeron. Esikoiseni on nyt 4-vuotias ja hän on siinä iässä, että pikkusisarus olisi kiva lisä elämään eikä hän joutuisi jakamaan pikkulapsiaikaansa. Ajattelen tätä asiaa siis ihan puhtaasti omasta näkökulmastani ja siitä, miten minä jaksaisin. Olen huono kestämään meteliä ja riehumista, ja meillä onkin kotona tosi rauhallista. Eron kyllä huomaa kun on kavereita kylässä, silloin desibelit nousee ja riehuminenkin alkaa :D mutta kuitenkin, olen ajatellut niin että esikoisen pitää olla omatoiminen, osata puhua, pukea ja syödä jne ennen kuin toista lasta voidaan edes ajatella. Pelkäisin liikaa muuttuvani hermoraunioksi, jos olisi kaksi (saati kolme!) pikkuista, joita kaikkia täytyy auttaa kaikessa. Hatunnosto sulle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!