Kaksplus.fi

5. marraskuuta 2016

Terapian tarpeessa

Me ollaan syksyn aikana käyty Samin kanssa parisuhdeterapiassa. Yleinen mielikuva taitaa olla, että terapiaan hakeudutaan vihoviimeisenä keinona ennen eroa, eli silloin kun asiat ovat jo täysin pielessä ja paisuneet ison luokan ongelmaksi. Meidän parisuhteessa asiat ovat pääosin hyvin, vaikka joskus suhteen tielle osuukin mutkia, kuten varmaan jokaisessa parisuhteessa. Riidan hetkellä tuntuu, että yhden huonon asian takia ne miljoonat hyvät asiat joutuvat unholaan, vaikka riidan aihe olisi kuinka pieni ja mitätön. Uskon, että ruuhkavuosien pyörteessä kiireellisen lapsiperhearjen ja työstressin keskellä nämä tunteet ovat monille muillekin vanhemmille tuttuja. Ja yhtä hyvin lapsettomatkin pariskunnat voivat samaistua niihin ajatuksiin.

_DSC0679_1

En muista mistä lopullinen päätös terapiaan hakeutumisesta tuli, mutta se on käynyt mielessä silloin tällöin. Olen itse käynyt vuosien varrella vaikka minkälaisissa erilaisissa terapioissa ja vaikken ole välttämättä siinä hetkessä ole kokenut olevani sellaisen tarpeessa, ovat ne kuitenkin auttaneet ja hyödyttäneet minua. Muutama päivä sitten pohdittiin Saminkin kanssa, ettei meillä välttämättä olisi ollut edes tarvetta terapialle. Meillä ei ole ollut uhkaa eroamisesta, ei varsinaisia konflikteja kasvatusasioissa ja tavoitteemme elämässä sekä elämänarvomme ovat pääosin samanlaisia. Mitä nyt kinastellaan pitääkö lapsella olla karkkipäivä vai ei, tai saako lapsi viikkorahaa mieluummin kuin korvausta kotitöissä auttamisesta. Onko terapiasta hyötyä, jos ei ole isoja ongelmia? Jokaisessa suhteessahan on joskus niitä vaikeampiakin aikoja, eikä läheskään kaikki pariskunnat käy terapiassa. Kuitenkaan ei voi vähätellä omia tarpeitaan ajatellen, että maailmassa on varmaan muita joilla on isompia ongelmia.

Koska meillä ei ollut mitään tiettyä syytä hakeutua terapiaan, keskustelutkin vaihtelivat aiheissa suuresti. Puhuimme mm. kasvatusasioista, rakkaudesta, itsetunto-ongelmista ja työasioista. Pohdiskelimme miten riitelemme ja millä tavalla riitatilanteissa voisi käyttäytyä järkevämmin minimoidakseen haitat. Meille terapia opetti eniten puhumista. Minä olen avoin ja puhun yleensä kaikki asiat puhki ja halki ja analysoin niitä vielä viikkotolkulla aiheen ajankohtaisuuden jälkeenkin. Sami on enemmänkin tyypillinen suomalainen mies - hän ei oikein osaa sanoittaa ajatuksiaan tai tunteitaan. Terapiakäyntien jälkeen ollaan kuitenkin saatu aikaiseksi hyviä keskusteluja rakentavassa hengessä. Todennäköisesti ollaan myös vältetty monet riidat vain panostamalla hieman siihen rationaaliseen keskustelemiseen sen sijaan, että oltaisiin kiihtyneinä tiuskineet mitä sylki suuhun tuo. Tuntuu, että vahvana ja yhtenäisenä jo aiemmin tuntunut parisuhde on vahvistunut entisestään, kuin olisimme löytäneet vielä syvemmän yhteyden toistemme välille. Olemme oppineet toisistamme uusia asioita, vaikka välillä sitä on luullutkin tuntevansa toisen läpikotaisin. Kuusi vuotta on loppupeleissä lyhyt aika ihmisen elämässä. 

_DSC0680_1

Sitä kai sanotaan, että jokainen ihminen hyötyisi terapiasta, vaikkei varsinaisia ongelmia olisikaan. Uskon, että tämä pätee myös parisuhteeseen. En tarkoita, että kaikkien pariskuntien tulisi käydä terapiassa, mutta tuskin siitä haittaakaan olisi. Jos kuitenkin on vaikeassa elämäntilanteessa joko lasten kanssa, puolison kanssa tai ihan itsensä kanssa ja pohtii mahdollista terapian tarvetta, voin sanoa että ehdottomasti kannattaa hakea apua! Vaikka ne omat ongelmat tuntuisivatkin mitättömiltä maailman kauheuksien keskellä. Avun tarpeen myöntäminen ja avun hakeminen tuntuu olevan erittäin häpeällistä edelleen, vaikka siitä on puhuttu medioissa ja muualla vaikka kuinka paljon. Et ole huono, jos haet apua pieniltäkin tuntuviin asioihin. Ei ole heikkoutta hakea apua, päin vastoin! On hyvä asia myöntää tarvitsevansa apua ja tehdä asialle jotain. Ongelmiensa väheksyminen tai niiden kanssa sinnitteleminen hyvinvointinsa tai perheensä hyvinvoinnin kustannuksella on isompi haitta. Terapiat, perheneuvolat ja tukipuhelimet ovat olemassa juuri sitä varten, että me saisimme niistä apua ja tukea mieliämme askarruttaviin asioihin.

Onko joku teistä käynyt parisuhdeterapiassa? Koitteko terapian hyödylliseksi?

12 kommenttia:

  1. Olipa sopivasti ajankohtanen juttu, parisuhdeterapian mahdollisuutta pyöritelly mielessä paljon viime aikoina. Mutta kun "eihän me eroamassa olla niin mitä met sillä..." Ehkäpä jos sittenkin =)
    pst. Sami näyttii ekassa kuvassa ihan Orlando Bloomilta... ^_^
    -Eve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, ei siinä mitään häviä! :) Eikä tosiaan haittaa vaikkei olisi mitään maailmanlopun suuruisia ongelmia :D Hahha, melkein sukua julkkikselle XD

      Poista
  2. Me olemme käyneet miehen kanssa useilla erilaisilla parisuhdekursseilla ja leireillä. Kerran olemme olleet itsekin puhumassa muille pariskunnille. Voin ehdottomasti suositella. Samoista asioista noilla kursseillakin on puhuttu kuin mitä kirjoitit terapiasta. Ja siellä ei tarvitse puhua kuin oman parin kanssa. Ei siis mitään AA-kerho tyyppistä avautumista: "olen Minna ja minulla on parisuhdeongelma".. Ja todellakin terapiaan tai kurssille kannattaa hakeutua vaikka ei olisi mitään ongelmia. Hyvääkin parisuhdetta voi parantaa ja huolletaanhan autotallin säännöllisesti, miksi ei siis myös parisuhdetta. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksistanne :) Mukavaa syys/talven jatkoa sinulle Minna!

      Poista
  3. Hieno kirjoitus! Oot ihanan avoin, kiitos siitä!

    VastaaPoista
  4. Ihanan avointa tekstiä! Tuo on kyllä varmasti totta, että jokainen ihminen ja pariskunta hyötyisi terapiasta. Itse haaveilen joskus yksilöterapiasta. Olisi todella vapauttavaa saada keskustella ulkopuolisen kanssa omasta elämästään ja itsestään. Terapian voisi ottaa ihan itsetutkiskelun kannalta ja oppia ymmärtämään paremmin kuka on ja miksi toimii niin kuin toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon käynyt ties kuinka monissa eri terapioissa ja tosiaan kuten kirjoitin, niin hyötyä niistä on kyllä ollut, jos ei nyt ehkä silloin angstaavana teininä siltä tuntunut. :D

      Poista
  5. Ihanan avointa tekstiä! Tuo on kyllä varmasti totta, että jokainen ihminen ja pariskunta hyötyisi terapiasta. Itse haaveilen joskus yksilöterapiasta. Olisi todella vapauttavaa saada keskustella ulkopuolisen kanssa omasta elämästään ja itsestään. Terapian voisi ottaa ihan itsetutkiskelun kannalta ja oppia ymmärtämään paremmin kuka on ja miksi toimii niin kuin toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Neilikki! :) Olen ihan samaa mieltä, itsetutkiskelua parhaimmillaan!

      Poista
  6. Olisiko teidän pitänyt puhua siitä, miten toivotte toisianne huomioitavan äitien- ja isänpäivänä, ja miltä tuntuu kun toinen aina vesittää suureelliset ennakkopuheensa? :O

    Kun anteeks mut mä en oo vieläkään päässyt yli siitä sun äitienpäiväpostauksesta, en ymmärrä miten joku voi olla yhdessä miehen kanssa joka aiheuttaa vuosittain niin suuren pettymyksen mitä asia vaikuttaa sulle olevan (ja miten se mies ei tajua muuttua jos asiasta on keskusteltu useasti), ja sun blogista mulle tulee aina mieleen se postaus :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan puhuttiin kyllä siitäkin, oikeastaan kaikenlaisten lupausten rikkomisista. Toi on kyllä hankala juttu, kun mies ei vaan tajua tai opi virheistään. Tuossa äitienpäiväjutussa olisi todellakin parantamisen varaa! Vaikka en mäkään täydellinen ole ;)

      Poista

Kiitos kommentista!