Kaksplus.fi

31. lokakuuta 2016

Pakkomielteet lapsella

Meidän esikoinen on kova laulamaan. Hän katselee mieluusti videoita youtubesta ja hoilottelee niiden mukana. Hän säveltää ja sanoittaa omia biisejä ja väittää niiden olevan lempiartistiensa musiikkia. Yksi esimerkki on "Cheekin" biisi joka menee näin: Kuka räplää puhelinta, kuka räplää puhelinta! Niin tosissaan hän esitti asiansa, että mun oli pakko googlettaa Cheekin biisejä, mutta mitään ei löytynyt. Poika on myös Jurassic World -fani ja odottaa kuin kuuta nousevaa sitä, että on tarpeeksi ikää katsoa Jurassic Park ja Jurassic World-leffat. Kuulemma niitä on kolmaskin, Jurassic Spino. Ehkä lapsestamme tulee säveltäjän lisäksi myös elokuvakäsikirjoittaja!

musiikki_1

Minusta on tietenkin mukavaa, että lapsi on kiinnostunut musiikista, laulamisesta ja soittamisesta. Hän viihtyy muskarissa hyvin ja iloitsee kotona kuunnellessaan musiikkia ja laulaessaan. Ongelma on, että laulamiselle ei tule loppua. Se alkaa heti aamusta ja loppuu hädin tuskin illalla nukkumaan mennessä. Tätä jatkuvaa laulamista on kestänyt pitkään, muistaakseni ainakin vuoden verran. Se ei ole mitään sievää lastenlaulujen hyräilyä, vaan se on kovaäänistä mölyämistä siansaksalla (eli "englannilla"). Woo tshu dee ou nou my waawou aa wii tabooo ja muuta sellaista. Cheek on väistynyt ykkösidolin paikalta ja lempibiiseiksi suomiräpin tilalle on tullut Alan Walkerin Sing Me To Sleep, Charlie Puthin We Don't Talk Anymore ja Justin Bieberin eebii laav juu, eli Let Me Love You. Youtubesta taas kuunnellaan jenkkiräppiä, joiden videoissa on välkkyvät leijonansilmät. 

On hyvä, että lapsi on todella kiinnostunut tietyistä asioista. Mutta liika on liikaa. Yrität selittää lapselle, että aamuseitsemältä veljien, vanhempien ja naapureiden nukkuessa ei saa hoilotella. Kerrot, kuinka päiväkodissakin on tullut jo sanomista siitä, etteivät muut lapset saa päivälevolla levättyä koska laulamisestasi ei tule taukoa. Kotona ei nyt sinäänsä haittaa, vaikka lapsi hoilaisi aamusta iltaan, vaikka metelin keskellä ne kaikki ylimääräiset ärsykkeet haluaisikin karsia pois. Mutta, ennakoivasti ajateltuna päiväkodissa mölyäminen ei todellakaan ole viisivuotiaalle hyvä juttu. Koulutaival alkaa pian eikä siellä voi tunneilla touhuilla mitä huvittaa, pitää osata olla hiljaa ja kunnioittaa luokkakavereiden työrauhaa. Ei auta mainita, että voisitko olla hetken laulamatta. Se hetki todellakin tarkoittaa lapsen mielessä vain hetkeä, eli noin 2-36 sekuntia. Saa olla koko ajan huomauttamassa, että pyysin sinua olemaan nyt hetken hiljaa. Että saat laulaa sitten kun on parempi hetki laulamiselle, muskarissa tai päiväkodin laulutuokiossa, tai vähän myöhemmin kuin nyt kesken pukemisen, kun on vähän kiirekin.

musiikki_2

Pikkuveljelläni oli aikanaan samantapaisia ongelmia, joskin kyse oli laulamisen sijaan rummuttamisesta. Hän soitti rumpuja kotona ja aina kun hän ei ollut rumpusetin ääressä hän paukutti mitä tahansa muuta. Pöydänreunat, seinät, kynät, purkit, vispilät ja kehon osat saivat rytmikyytiä kaksneljäseitsemän. Polvirummut olivat niin kovassa käytössä, että ihmetellä piti, ettei housut kuluneet reisistä puhki tai kämmeniin tullut hiertymähaavoja. Muistaakseni liiallisesta rummutuksesta tuli aika isokin juttu sekä koulussa että kotona ja siitä sai toden teolla harjoitella irti. Olen huolestunut, että ollaan pian Joelin kanssa samanlaisen vieroituksen ääressä. En nyt tiedä ihan lukeutuuko tällaiset laulamis- ja rummutusongelmat pakkomielteiksi, mutta ihan selkeästi se on ongelma jos pyynnöistä huolimatta ei osaa lopettaa tavaksi tullutta tekemistä. Että se laulaminen tai muu toiminta vain jatkuu ja jatkuu lopettamiskehoituksista huolimatta, tai että hetken hiljaisuuden jälkeen automaattisesti ja huomaamatta jatkaa sitä taas.

Onko jollain kokemuksia vastaavista jutuista? Miten häiritsevä käytös on saatu kitkettyä lapsesta?

6 kommenttia:

  1. Oletko kysynyt neuvolan suunnalta neuvoja?
    Meidän pulma on vähän toisenlainen.
    Tytöllä, nyt eskarissa, on jatkuvasti elämää rajoittavia pelkoja. Välillä voimakkaampia, välillä lievempiä. Kun yksi unohtuu, toinen tulee. Ja pelko syntyy hyvin pienestä.
    Pelkäsi mm, että pissaisi housuun ja vaikka niin tapahtuisi ulkona, niin joku suuttuu. Eikä pissiongelmia silloin ollut. Ei voinut mm kyläillä.
    Pelkäsi myrkkyjä eli kaikkea mikä saattoi olla "myrkkyä". Ei voinut olla samassa huoneessa...
    Nyt pelkää lukkojen taa jäämistä. Kiire aamuna oli raahattava väkisin mummon autoon.
    Ensimmäisen pelon jälkeen kävi neuvolasta kotona keskustelemassa, mutta lapsi ei osannut selittää pelkoaan.
    Koulunkäyntiä ei onneksi, vielä ainakaan, ole pelot haitanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa neuvolalta avun pyytäminen ei oo käynyt mielessäkään! Neuvolassa käydään niin harvoin, että jotenkin unohtuu se, että sinne voisi muutenkin kuin vuositarkastuksissa olla yhteydessä.
      Ikävä kuulla teidän tytön peloista. Tuo on varmasti raskasta sekä lapselle että vanhemmillekin. Toivottavasti helpottaisi pian, tai että tyttö oppisi edes jokseenkin kertomaan, mistä pelot johtuvat.

      Poista
  2. Onko päiväkodissa puututtu tähän jotenkin ts. mitä keinoja käyttävät siellä? Lähtisin päiväkodin kanssa yhteistyössä miettimään, mitä asialle voisi tehdä. Jos teillä kotona on asiaan kiinnitetty huomiota ja käytös häiritsee päiväkodissa toisten lasten olemista (lepohetket ym.), olisi juttua varmasti ihan hyvä miettiä yhdessä. Konsultoiva erityislastentarhanopettaja ja perheneuvola voivat varmasti tukea myös tässä asiassa. Tiedostatte itsekin hyvin, miten ko. käytös voi haitata tulevaa (esi)koulutaivalta. Asiaan kannattaa siis puuttua nyt mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyisi varmaan kysellä lisää. Kertoivat siis asian sillä lailla, että totesi viime päivien päiväunien sujuneen paremmin, koska aiemmin oli ollut ongelmaa hiljaa olemisen kanssa. Eivät siis heti kertoneet ongelmasta, vaan vasta sitten kun oli mennyt hieman paremmin.
      Totta, että mitä nopeammin asiaan puuttuu sen parempi. Kiitos neuvoista :)

      Poista
  3. Anteeksi mutta mua alkoi naurattaa. Kerrassaan ihana nuorimies! Ymmärsin kyllä, että liika on liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin kyllä usein naurattaa kuunnella noita lauluja, onhan se luovaa toimintaa! :D

      Poista

Kiitos kommentista!