Kaksplus.fi

17. lokakuuta 2016

Maanantai, surkeuden huipentuma

Sami on viettänyt viiden viikon sairaslomaa murtuneen ranteen kanssa ja palasi tänään töihin. Arkeen paluu meni juuri niin kuin pitääkin, eli suoraan sanottuna päin mäntyä. Koko loman aikana hieman ennen kahdeksaa heränneistä lapsista kaksi kolmesta olivat tänään pystyssä jo reippaasti ennen seitsemää. Jugurttilusikat lentelivät aamupalapöydässä Tero Pitkämäen keihään tavoin ja kukaan ei halunnut pukea ulkovaatteita. Hugo kiukutteli koko matkan päiväkodille ja kerholle, häntä sai siis kantaa niska-perseotteella huutoa kuunnellen. Itselläni meni vielä niskassa joku hermo niin jumiin että silmissä pimenee päätä kääntäessä ja koko oikea käsi on tunnoton sormenpäihin asti. Ah, mikä ihana maanantai. Tällaisena aamuna ymmärrän varsin hyvin maanantaiviha-memejä somessa jakavia ihmisiä. Onhan tää nyt ihan älytön tapa aloittaa uusi viikko.

baddayquote

Aamupäivällä oli tarkoitus lähteä Hugon kanssa leivontakauppaan hakemaan tarvikkeita huomisia halloween-juhlia varten. No, isäni soitti että hänen autonsa akku on loppu joten kierrettiin sitä kautta auttamassa auton käynnistyksessä ja ehdittiin juuri ja juuri ajoissa hakemaan Alex kerhosta. Käytiin sitten kolmeen pekkaan kaupassa kerhon jälkeen mutta se ylimääräinen kymmenen minuuttia riitti siihen, ettei Hugo jaksanut hereillä kotiin asti. Nukkuvaa lasta sisälle kantaessani jätin jalan oven väliin ja sain kipeän haavan nilkkaan. Hetken aikaa luulin päivän muuttuneen paremmaksi, kun rakenneltiin poikien kanssa legoilla pitkä tovi sulassa sovussa. Mutta sitten oli välipala-aika ja avasin jääkaapin oven pudottaen tölkillisen maitoa päälleni sekä pitkin lattiaa. Jotain kirottua tässä päivässä taitaa olla, saa nähdä mitä kaikkea ehtii vielä loppupäivänä tapahtua...

_DSC0493_1

Arki jatkuu uudenlaisena tästäkin eteenpäin. Samin työt vievät suurimman osan päivästä ja minä olen taas lähes täyspäiväisesti kotona. Lopetin sen työn, josta täällä blogissa aiemmin kirjoittelinkin. Lopetuspäätöksen takana oli minun viihtymättömyyden lisäksi myös se fakta, että Samin tienatessa alle viikossa enemmän kuin minä kuukaudessa, minun ei olisi järkevää jatkaa työssä. Minun työpäivieni takia Samin olisi pitänyt lähteä töistä etuajassa kolmena päivänä viikossa ja rahallisesti Samin palkassa näkyvä ero olisi ollut minun palkkani hyötyä suurempi. Minulla tosiaan oli tuossa elo-syyskuussa kaksi osa-aikaista työtä päällekäin kotiäitiyden lisäksi ja jatkan edelleen yhdessä työssä. Tämä kyseinen työ on huomattavasti paremmalla palkalla kuin se, josta irtisanouduin, mutta töitä on viikko- ja kuukausitasolla paljon vähemmän. Vähäinenkin työ on kuitenkin parempi kuin ei työtä ollenkaan.

_DSC0526_1

Kovasti täällä mietitään myös ensi syksyä, jolloin Hugo täyttää kolme vuotta ja oikeutemme kotihoidontukeen loppuu. Jatkanko kotiäitinä, vaikken siitä tukia saa, jotta Hugokin pääsee kerhoon ja Alex voi pysyä tutussa kerhossa esikoulun aloitukseen asti? Teenkö ilta- ja viikonlopputöitä jotta voin olla päivät kotona? Haenko kokopäiväisesti töitä tai opiskelupaikkaa? Mitä edes tahtoisin opiskella? Pitääkö minun hakea pojille varmuuden vuoksi päiväkotipaikkoja? Ajatukseni ovat ihan sekaisin koko tulevaisuudesta. Ainoa varma asia on, että Joel aloittaa esikoulun. Kaikki muu on toistaiseksi avoinna ja se todellakin ahdistaa tällaista suunnittelua rakastavaa ihmistä.

Mukavampaa maanantaita lukijoille! Vai oletteko tekin maanantai-vihaajia?

11 kommenttia:

  1. Kyllä sunkin kannattaa jo opiskelemaan edes hakea :)
    Jos oot kotona hoitanut lapsia niin eiköhän sun kannata jo jotain muutakin tehdä ja miettiä itseäsi myös, tottakai monet ajattelee lapsia ensin :)
    Etenkään jos et ole ammattia vielä opiskellut ja kyllähän kolme vuotias jo hoidossa pärjää.

    En siis pahalla kirjoita.
    Toisethan tykk olla kotona, toisilla taas alkaa tökkii kotona jo oleminen ja haluaa tehdä muutakin kun olla vaan kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, suurin ongelmahan tässä on keksiä mitä ihmettä sitä haluaisi tehdä. Koska motivaatio kärsii jos opiskelee jotain mikä ei kiinnosta ollenkaan ja tavallaan ei haluaisi "tuhlata" aikaa opiskella jotain ja myöhemmin vaihtaa alaaa ja aloittaa opiskelut sitten uudelleen. :/

      Ehtiihän sitä onneksi vielä hetken miettiä :)

      Poista
    2. Eikö sulla oo yhtään mitään aavistusta millä alalla voisit viihtyä? Mistä aloista oot ennen haaveillut ja miksi oot ne ajatukset hylännyt? Voisitko tehdä vaikka netissä semmoisen ammatinvalintatestin ja katsoa että mitkä niistä tuloksista olisi sellaisia mitä voisi edes harkita? Tai miettiä ihan siltä kannalta, että mitä kouluja teidän lähellä on niin että niissä sun olisi helppo käydä? Oiskohan noista kysymyksistä mitään apua... Mä itsekin löysin oman alani vähän niinkuin sattumalta, ei kannata luopua toivosta :) t. eri anonyymi kuin aiempi :D

      Poista
    3. Mun ongelmana on se että innostun jostain ja kyllästyn yhtä nopeasti :D kävin taannoin taksikoulun ja totesin etten sittenkään halua taksikuskiksi. Sit menin kirjanpitokurssille mut ei sekään enää kurssin jälkeen kiinnostanut. Näitä esimerkkejä on monia. Mut ei oo mitään hajua mitä jaksaisin tehdä ns loppuelämän duunina... Mut joo, täytyis varmaan tehdä niitä testejä ja pohtia! :)

      Poista
  2. Tiedän kyllä tunteen kun ei tiedä mitä tekisi tai opiskelee.
    Kannattaa mennä työkkäriin juttelee,sieltä saa myös apua ammatin/opiskelun kanssa :)
    Suosittelen että käyt etukäteen siellä kyselemässä ja juttelemassa,he kyllä auttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, täytyy varmaan varata aika työkkäriin että sais vähän mietittyä vaihtoehtoja :)

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, täytyy varmaan varata aika työkkäriin että sais vähän mietittyä vaihtoehtoja :)

      Poista
  3. Minä itse haaveilen kotiäidin ammatista, tai eihän se ammatti ole mutta elämän tapa. Nykyaikana sen sanominen ääneen on kuitenkin kiellettyä jopa halveksittavaa. Olemme silti miehen kanssa puhuneet että saan olla kotiäiti niin kauan kjn haluan. Me pärjäämme hönen tuloilla ihan ok ja hänkin nauttii kun kotityöt on jo tehty ja illan saa keskittyä lapsiin täysin. Tätä ei kuitenkaan olla kehdattu sanoa sukulaisille, se on jotenkin noloa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kummallista, miten radikaalisti kotiäitejä väheksytään. Samalla taas koti-isät ovat jotain jumalten kaltaisia superihmisiä! :D Musta kotiäitinä olemisessa ei oo mitään noloa, päin vastoin! Hienoa, että omistautuu hoitamaan lapsensa ja olemaan läsnä lasten tärkeinä ensimmäisinä elinvuosina. En kuitenkaan sano, että työssäkäyvät äidit olisivat yhtään sen huonompaa. Se on jokaisen oma valinta mitä tekee ja varmasti perheen parhaaksi :)

      Poista
  4. Entäs perhepäivähoitaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkin vois miettii, mut kun noita omien lasten kuskaamisia on niin paljon (eskarit, kerhot sun muut) niin ei varmaan ois hoitolapselle kivaa istua puol päivää autossa :D

      Poista

Kiitos kommentista!