Kaksplus.fi

24. syyskuuta 2016

Kunhan kukaan ei nyt pahoittaisi mieltään...

On helppoa sanoa, ettei välitä muiden mielipiteistä. Ihminen varmaan haluaisi kuvitella olevansa oman itsensä herra eikä niin helposti muiden vietävässä. Ei taida olla kovin uskottavaa, jos ihmisellä muuttuu mielipiteet hetkessä muiden mukaan ja ajatukset sopeutuvat siihen mitä muut ajattelevat. Siinä herää lähinnä kysymys, onko tuolla ihmisellä mitään omia mielipiteitä, ajatuksia? Terapeuttiani lainatakseni, se tekee ihmisestä harmaan ja vähän mitäänsanomattoman. Minä tiedän kyllä, että pistän joskus turhankin isosti arvoa muiden ihmisten mielipiteille ja pohdin usein, mitä muut minusta ajattelee. Silti koen, etten juurikaan välitä mitä muut on mieltä. Ristiriitaista, eikö?

_DSC0344_1

Otetaan alkuun esimerkki lasten pukemista rikkinäisiin vaatteisiin. Postaus sai aikaan paljon keskustelua puolin ja toisin sekä blogissa että muualla somessa. Seison sanojeni takana enkä edelleenkään koe ongelmaksi jos lapsillani on joskus tahrainen paita tai polvista hajonneet housut päällään julkisesti. Huomaan silti useammin kuin ennen toteavani rikkinäisen housuparin kodalla että puenpas lapselle sittenkin jotkut toiset housut. Koska en nyt ehkä kuitenkaan halua välttämättä antaa ulkomaailmalle kuvaa itsestäni välinpitämättömänä vanhempana tai perheestäni köyhänä ongelmaperheenä, jossa lapsilla ei ole ehjää ja puhdasta puettavaa. 

Minulle on aika hankalaa sanoa ihmisille ei. Riippumatta siitä onko kyse kalsareita kauppaavasta puhelimyyjästä tai kaverista. Se varmaan pohjautuu juurikin tähän miellyttämistarpeeseen, silllä etenkin epävarmana teininä ajattelin usein että mikäli kieltäydyin jostain kaverit eivät enää haluaisi olla kanssani, että he eivät enää pitäisi minusta. Sen pelossa tulikin tehtyä kaikkea pöhköä, vaikka tietty raja niissäkin asioissa oli. En nyt sentään olisi kaverin painostuksesta kaivoon hypännyt. Mitä läheisempi ihminen, sen helpompi sanoa ei. Siinä vaiheessa uskaltaa jo luottaa siihen, ettei kieltäytymisestä joudu hylätyksi. En ole myöskään kovin ehdoton milipiteineni, vaikka joskus mustavalkoisesti ajattelenkin. Ajaudun helposti samaistumaan vastapuolen kanssa ja vakuuttelen etten tuomitse toista vaihtoehtoa, vaikka se olisikin eriävä omasta mielipiteestäni. Ettei vaan kenenkään mieli pahoitu. Empaattisuus on minulle tärkeä piirre ihmisissä muutenkin, että osaa ottaa huomioon kanssaihmisensä ja hyväksyä heidän erilaisuutensa. Jokainen ihminen on saman arvoinen vaikka mielipiteet ja arvomaailmat olisivat kuinka radikaalisti toisistaan eriäviä.

_DSC0325_1

En tietoisesti tee mitään miellyttääkseen muita. En esitä mitään, mitä en ole, enkä perusta mielipiteitäni siihen, mitä muut ovat mieltä. Saatan kuitenkin olla tuomatta omaa mielipidettäni esille tai olla osallistumatta keskusteluun, jossa joutuisin vastakkain toisen kanssa. Useimmiten pyrin välttämään konfliktitilanteita ja sanaharkkoihin johtavia erimielisyyksiä. Joskus olen kuitenkin melkeinpä tahallani riidanhaluinen, jos niin voi sanoa tulematta väärinymmärretyksi. Oikeastaan kuten ei-sanan kohdallakin, siitä tietää, että ihminen on minulle oikeasti läheinen ja tärkeä. Siis siitä, että "uskallan" riidellä, näyttää tunteeni aidosti enkä hissutella niitä. Kerran aloitin ystävieni whatsapp-ryhmässä keskustelun kysymällä "Mistäs provosoivasta aiheesta juteltaisiin, tekisi mieli vähän riidellä" ja saatiin siitä lopulta mielenkiintoinen keskustelu aikaiseksi kauneusleikkauksista ja oman ulkonäkönsä muokkauksesta. Ei riitaa, mutta sopivan kärkästä ja silti asiallista keskustelua puolin ja toisin.

_DSC0347_1

Yläasteella ja lukiossa kaveriporukassamme oli tyttö josta tiesin ettei hän tykkää minusta. En tiedä miksi, mutta ei vaan tykännyt. Hengailtiin silti usein yhdessä ja mulla oli hirveä tarve todistella hänelle käytökselläni ja puheillani ja kaikella, että oon ihan kelpo tyyppi. Ahdisti ajatuskin siitä, että joku ei tykkää minusta. Mikä minussa on vikana? Miksi hän vihaa minua vaikkei minua kovin hyvin edes tunne? Ei hän minulle näyttänyt sitä suoraan, vaan käyttäytyi minua kohtaan ihan normaalisti, mutta asia oli yleisesti tiedossa. Itsetunto-ongelmat ovat seuranneet mua koko elämäni ajan koska ajattelen liikaa muita enkä itseäni. Vuosia myöhemmin viettäessämme aikaa muutaman ystävän kanssa ja tämä kyseinen Jenni-vihaaja oli myös siellä, sanoi hän silloiselle parhaalle ystävälleni illan lopuksi, että eihän se Jenni niin paha olekaan. Sen kuuleminen tuntui jonkun sortin isolta voitolta, vaikken koskaan saanutkaan tietä miksi tämä ihminen ei minusta alunperin tykännyt. Ehkä se oli jonkinlaista ennakkoluuloa, jonka takia kunnolla tutustuminen jäi pois.

_DSC0327_1

Mitä vanhemmaksi tulen sen vähemmän ihan oikeasti mietin mitä muut ajattelee. Toki otan edelleen huomioon muiden mielipiteet ja voin jopa arvioida omani uudelleen jos toinen osaa perustella asiansa hyvin. En siltikään tee mitään ainoastaan miellyttääkseni jotain toista, vaan pyrin ajattelemaan asiat itseni kannalta. Joissain asioissa olen edelleen todella epävarma, mutta parempaan päin mennään! Kaikkia ei nyt vain voi miellyttää. Jos koko elämänsä ajan miettii asiat muiden kannalta niin hukkaa itsensä kokonaan. Sananvapaus, mielipiteen vapaus ja uskonvapaus on jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Joskus on kuitenkin syytä miettiä, miten ne tuo esille, mitä tahansa ei voi siihen vedoten suustaan päästellä. Pitää osata ottaa kanssaihmiset ja heidän mielipiteensä huomioon edes jollain tasolla. Liika miellyttäminen ja toisen huomioon ottamisen puute ovat molemmat melko huonoja ääripäitä. Tai no, oikeastaan kaikki ääripäät ovat huonoja - liika miellyttäminen johtaa itsensä kadotukseen ja liian mustavalkoisesta ajattelusta empaattisuus jää valitettavasti lähes automaattisesti pois.

Elämässä tärkeintä on miellyttää itseään, eikä muita. Silloin oma elämänlaatu on parhaimmillaan. 

9 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus!
    Ää mistä toi mekko?? Mäki haluuun! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Inka ❤ toi mekko on gina tricotista! Vähän vanhempi malli mut löytyy vielä kaupoista, on myös vaaleenharmaa. Metsästin kissojen ja koirien kanssa xs kokoista eikä löytyny enää, mut ei tää s oo oikeastaan yhtään huono mulle 👍

      Poista
  2. Hyvä postaus! 😊 Fiksua pohdintaa. Mä oon ollut samanlainen nuorempana. Edelleen opettelen sanomaan ei. Helposti tulee jätettyä mielipide sanomatta ettei vaan kukaan siitä ny loukkaantuisi. Ja mites nuo sun jalat..ne jatkuujatkuujatkuuuu 💕👌🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan tutulta kuulostaa :D Hahaha nääkö nyt on sellaiset kilometrisääret XD

      Poista
  3. Toi on kyllä tosi outo tilanne, kun huomaa, että joku ei tykkää itsestä. Mutta minkäs teet, ei kai kaikkia voi miellyttää. Tosi kiva asu muuten! Sun sääret näyttää superpitkiltä :)

    maailmameilleavoinna.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pitäisi vaan oppia sisäistämään se, ettei kaikkia vaan voi miellyttää :) Kiitos <3

      Poista
  4. Toi on kyllä tosi outo tilanne, kun huomaa, että joku ei tykkää itsestä. Mutta minkäs teet, ei kai kaikkia voi miellyttää. Tosi kiva asu muuten! Sun sääret näyttää superpitkiltä :)

    maailmameilleavoinna.blogspot.com

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!