Kaksplus.fi

28. syyskuuta 2016

Kun et viihdykään juuri aloittamassasi työpaikassa

Aloitin osa-aikaisen työssäkäynnin reilu kuukausi sitten. Töihinmenon tarkoitus oli löytää minulle itselleni jotain muuta, kuin pelkkää kotiäitiyttä. Lisätienestitkin olisivat tervetulleita, vaikkei olisikaan kyse kuin muutamasta satasesta. Työpaikan saaminen ei ole nyky-yhteiskunnassa kaikista helpointa. Tuntuu, että pitäisi olla kiitollinen työstään ja pitää siitä kynsin hampain kiinni, sillä Suomessa on niin monta työtöntä jotka eivät pääse töihin vaikka haluaisivatkin. Mutta entäs jos ei viihdy työssään?

mammajoel

Alkuun viihdyin työpaikalla ja koin työtehtävät mukaviksi. Olin ilmeisesti aika hyväkin siinä mitä teen. Silti, mitä useamman työpäivän teen sen vähemmän pidän työstäni. Palkka on oikeasti aika huono eikä se motivoi tarpeeksi. Omalla tavallaan rankka työ vaatisi vähintään hyvän korvauksen, jotta siihen jaksaisi panostaa. Töihin lähtö ahdistaa ja töissä lasken minuutteja työpäivän loppumiseen. En viihdy ollenkaan ja koen koko töissäolon turhaksi. Työsopimukseeni on kirjattu koeaika, jonka aikana kumpikin osapuoli saa irtisanoa työsuhteen ilman perusteita. Ei tarvitsisi selitellä mitään, sanoa vaan että ei kiinnosta enää tulla töihin. Silti en irtisanoudu, miksi?

Muutama postaus taaksepäin kirjoitin miellyttämisen tarpeestani sekä empatiasta. Tässäkin asiassa se on vahvoilla. Lähipiiristäni kaikki ovat sanoneet minulle, että minulla ei ole mitään velvoitteita työnantajaani kohtaan, varsinkaan näin koeajalla. Silti oman hyvinvointini kustannuksella kärvistelen töissä, koska en kehtaa sanoa työnantajalle ettei tämä ole minua varten. Hoidan työni täysillä ja kunnialla, mutta ikävöin kotiin joka hetki. Pieni rahallinen korvaus ei ole tarpeeksi kattamaan sitä, mitä työpäiväni aikana menetän. 

mammaalex

En näe esikoistani kuin aamuisin kolmena päivänä viikossa. Päiväkodin aloitus oli iso muutos viisi vuotta kotihoidossa olleelle lapselle ja myös äidille. Työpäivinäni näen lastani aamuisin ennen päiväkotia, töihin lähden jo ennen pojan kotiintuloa ja töistä pääsen nukkumaanmenon jälkeen. Kaksivuotiaani itkeskelee nukkumaanmenoaikoina minun ollessa kotona, eikä tahdo päästää hyvänyönhalauksesta irti. Hänkin tietää, että äiti on paljon vähemmän kotona kuin aiemmin. Menetän tärkeää aikaa lasteni kanssa tekemällä turhaa työtä huonolla korvauksella.

Arki läpsystä vaihtoon-tyylillä on rankkaa. Mies kiirehtii omasta työstään kotiin jotta minä kerkeäisin ajoissa omiin töihin. Lapsille on outoa, että äiti on poissa kotoa. Äidille on rankkaa töissä ja isälle uutta olla useita iltoja yksin kotona. Oli minun itsekäs päätökseni hakeutua töihin, jotta saisin jotain omaa. Nyt en sitten kehtaa tehdä toista itsekästä päätöstä ja palata takaisin siihen parempaan vaihtoehtoon, eli täyspäiväiseen kotona oloon. Tietenkin työssäkäyminen täyspäiväisesti on edessä vielä minullakin vielä vuosien ajan, mutta toistaiseksi se ei ole välttämätöntä ja silloin on tyhmää kuluttaa aikaansa paikassa, jossa ei viihdy, tekemällä asioita joista hyöty on haittoja pienempi.

mammahugo

Jotenkin silti tuntuu, että olen monille pettymys, mikäli lopetan työt vain reilun kuukauden jälkeen. En halua näyttää työnantajan silmissä epäonnistuneelta, työstä kiiittämättömältä ja laiskalta. Haluaisin olla osallisena perheen elättämiseen, vaikkei pieni palkkani suurta eroa taloudellisesti teekään. Olisin kuitenkin osallisena elätykseen muutenkin, kuin kelan maksamilla tuilla. Viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen nolottaa, että käytännössä ensimmäinen työpaikka ei kelpaakaan. Vain lukion käyneenä työkokemuksettomana nuorena pitäisi kai olla kiitollinen mistä tahansa työstä?

Joka päivä töihin lähtiessäni koen turhautumista jo valmiiksi. Joka päivä mietin, joko tänään uskaltaisin sanoa, etten tahdo enää jatkaa. Joka päivä mietin työnantajan reaktiota. Ja joka päivä kärvistelen työpäiväni loppuun ja lupaan tulla takaisin huomenna. Kotimatkalla mietin, että huomenna saa olla viimeinen päivä, huomenna lopetan. Silti vaan löydän itseni takaisin töihin ja suppisuuna välttelen irtisanoutumista omalla kustannuksellani. 

31 kommenttia:

  1. Sä ehdit olla töissä vielä vuosikymmeniä, kun lapset ovat isompia. Jos viihdyt kotona, taloudellisesti ei ole pakko mennä töihin ja lapsetkin tykkää kotihoidosta, niin nyt kuulostaisi hyvältä tilaisuudelta antaa vielä aikaa lapsille ja yhteiselle arjelle. Ja mikäpä estää sitä, ettet kotona ollessa etsi jotain mieleisempää työtä, joka antaisi sullekin enemmän ja josta nautit todella?

    Tsemppiä rohkeuteen irtisanoutua! Työnantaja saattaa olla ärtynyt tai pettynyt, mutta mieti, mitä muuta, tärkeämpää saat sen lisäksi: ehkäpä lasten iloa yhteisestä ajasta ja perheen onnea rauhallisemmasta arjesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja hyvistä ajatuksista! :)

      Poista
  2. Lapset on vaan kerran pieniä. Itse palaisin kotiin jos kerran kodinhoitotuella on vielä mahdollisuus olla tai sitten työ mikä on vain 2-3pv viikossa. Saatteko muuten kotihoidontuen täytenä,kun olet töissä?
    Olen myös kotona ja tiukkaahan se on,mutta säästöönkin jää kun pitää budjetin super tiukkana..Tsemppiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saan Hugosta koko hoitorahan ja Alexista sisaruskorotuksen, kuntalisä taas jäi pois Joelin mennessä päiväkotiin, koska sen saa vain jos kaikki alle kouluikäiset on kotihoidossa. Sen saan kuitenkin harkinnanvaraisena koska päiväkoti on tukitoimena kehitykselle. Hoitolisää ei saada, ei siis edes haettu sitä mutta tuskin oltaisiin tulojen perusteella edes oikeutettuja siihen.

      Ja siis tämä työ on 15h viikossa mutta sekin tuntuu jo liian paljolta. Kai se on rohkaistuttava ja irtisanouduttava :) kiitos kommentista!

      Poista
  3. Jenni mulla on ollut kaksi kertaa toi sama tilanne, irtisanoutuminen periaatteessa hyvästä työpaikasta ilman itselleni kelpaavaa syytä. Molemmilla kerroilla kuitenkin irtisanouduin, parhaita päätöksiä ikinä, en katunut ollenkaan. Tee mitä sydän sanoo <3

    VastaaPoista
  4. Mä oon kerran irtisanoutunut koeajalla. Työ ei ollut juurikaan sitä mitä oli luvattu ja työmäärät oli ihan valtavat. Lisäksi meitä työntekijöitä pompoteltiin pomojen toimesta ihan miten sattui, ja lopulta läheisten kannustamana vaan ilmoitin, että tää oli nyt tässä :D Ihan paras päätös, vaikka vähän hävetti ja tuntu että täyty hirveesti selitellä muille ihmisille sitä. Mut ei oikeesti omaa mielenterveyttään kannata riskeerata jonkun duunipaikan takia.

    Mut ymmärrän kyllä sua niin hyvin, mua jännitti ihan kamalasti kertoa pomolle siitä irtisanoutumisesta, varsinkin siksi koska tiesin niiden joutuvan entistä suurempaan pulaan kun ne vähäisetkin työntekijät vähenee entisestään :f Mut sulla on niin hyvät syyt, ettei kyllä tarvi tuntea mitään tunnontuskia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, tossa tilanteessa kyllä selkeästi paras ratkaisu oli irtisanoutua! :) Jos itse voi huonosti niin kyllä täytyy miettiä työn jatkamisen tai työn lopetuksen vaikutuksia siihen omaan mieleen

      Poista
  5. Juuri tuon takia irtisanouduin vaikka en töissä käynytkään kun satunnaisesti. Pelkästään ajatus sinne menemisestä ahdisti ja työ oli kuluttavaa kohtalaisen pienelle palkalla. Enää ei ahdista. 😊 Aloitan varmaan keväällä jonkun osa-aikaisen/keikkatyön kunhan löydän työn jossa viihdyn. Jos ei löydy niin kotona on hyvä. Nyt kun sinne ei ole mikään pakko vielä mennä..😊 Palaa kotiin jos sydän sinne huutaa. ❤️

    VastaaPoista
  6. Kotiin vain kun kerran se mahdollisuus on! :) ymmärrän sun tilanteen kuitenkin hyvin. Itse hakeuduin viime syksynä vuoden kestävään koulutukseen juurikin koska tarvitsin jotain omaa ja elämä rullasi vain paikoillaan ja lapsi meni osa-aikaisena perhepäivähoitoon. No, kuukauden "kestin" ja loppuvuoden kärvistelinkin niin, että hoidin lapsen kotona ja päälle vielä opintoja saaden todistuksen juuri ja juuri... :D tuon rupeaman jälkeen sitä on ollut kuitenkin enemmän kuin iloinen tästä oikeudesta kasvattaa omaa lasta kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna :) Mahdollisuus olla kotiäitinä on kyllä hieno asia! Ei sitä kannata heittää kaivoon tehdäkseen jotain epämieluista. Ellei tietenkään ole rahallisesti IHAN pakko, mutta aika paljon pystyy joustamaan kyllä budjettia suunnittelemalla :)

      Poista
  7. Kotiin vain kun kerran se mahdollisuus on! :) ymmärrän sun tilanteen kuitenkin hyvin. Itse hakeuduin viime syksynä vuoden kestävään koulutukseen juurikin koska tarvitsin jotain omaa ja elämä rullasi vain paikoillaan ja lapsi meni osa-aikaisena perhepäivähoitoon. No, kuukauden "kestin" ja loppuvuoden kärvistelinkin niin, että hoidin lapsen kotona ja päälle vielä opintoja saaden todistuksen juuri ja juuri... :D tuon rupeaman jälkeen sitä on ollut kuitenkin enemmän kuin iloinen tästä oikeudesta kasvattaa omaa lasta kotona.

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa ihan samalta mitä itsellä.. aluksi pidin työstäni kovin mutta nyt siitä on tullut hankalampaa päivä päivältä.. Teen enimmäkseen iltatyötä mutta on päiviä jolloin näen lastani vain aamulla ennen kuin lähden. Kun käyn kotona syömässä, hän on päiväunilla. Kun tulen illalla kotiin, hän on mennyt nukkumaan.
    Parasta tässä on että sain juuri kyseisestä paikasta vakituisen työsopimuksen. Palkka elättää perheemme koska mies ei käy töissä. En uskalla irtisanoutua enkä tehdä muuta kuin jatkaa työssäni.. toivon että tämä tästä ajankanssa parantuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sulla helpottaa! :) Omaan tilanteeseeni verraten, niin sinä ainakin pystyt elättämään perheesi palkallasi, eli palkka lienee ilmeisen hyvä. Mun muutamat sataset kuukaudessa pisti vain suoraan sanoen vituttamaan, kuinka raskaasta duunista sai niin mitättömän korvauksen. Tsemppiä <3

      Poista
  9. Ehdottomasti jää kotiin jos on mahdollista! �� mieti myös että tämä työ saattaa olla jollekin toiselle aidosti se henkireikä/tarvittava lisätienesti, jonka joku muu saa jos jätät paikan :)

    VastaaPoista
  10. 15h on kyllä älyttömän pieni aika, mutta jos koko tuo aika on yhtä pakkopullaa niin eihän se lyhyeltä edes tunnu! Toki katsottaisiinhan sitä tulevissä työpaikoissa hyvällä, jos olisit ollut jossain työsuhteess pidempään kuin kuukauden verran, mutta jos työ ei tunnu yhtään hyvältä niin en tiedä onko se sen arvoista. Lapsille tämä on ainakin pehmeä lasku työelämään siirrossa, kun töitä on noinkin pieni määrä. Verraten siihen että jotkut aloittavat heti 8h/pvä 5pvä/vko. Eli täydellä työviikolla. Näin lapset ainakin tottuvat pikkuhiljaa siihen että jossain vaiheessa sinun on siirryttävä työelämään kokopäiväisesti. Tai enhän minä sitä tiedä onko, jos teillä on niin hyvät tulot niin ehkä sinun ei tarvitse tehdä töitä :D Joka tapauksessa pointtina se että älä aiheuta itsellesi turhaa stressiä ja pahaa mieltä 15h takia! Jos et todella halua mennä töihin niin älä välitä muiden mielipiteistä! Tee irtisanominen kuitenkin huolella ja hyvin, jott työnantajalle jäisi edes jonkinmoinen positiivinen kuva sinusta. Nykypäivänä on tärkeää ettei jätä itsestään huonoa kuvaa sillä sana liikkuu ja muut paikat saavat helposti tietää jos asenteesi tai käytöksesi on ollut työsuhteen lopettamistilanteessa huono :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitäpä, kolme 5 tunnin päivää on pieni aika viikossa, mutta hemmetti kun laskee minuutteja kotiinpääsyyn jo ennen työpäivän alkua :( Osa-aikainen työ on kyllä lapsille pehmeämpi lasku, siinä olet oikeassa!

      Kiitos vinkeistä ja mielipiteistä :)

      Poista
  11. Mitä jos jäisit kotiin sitten.
    Aloitat vaikka myöhemmin sitten opiskelemaan jos sinulla ei ammattia vielä ole.
    Vaikkapa sitten kun hugo täyttää sen kolme.
    Itse olen hakeutunut kouluun, nuorin täyttää kohta kolme, isommat jo koulussa.
    Pärjätään hyvin helmikuun alkuun miehen palkalla,silloin siis alkaa tämä koulutus josta saan sitten työmarkkina korvauksen :)
    9kk opiskelua ja ammatti käteen.
    Jospa sitten pääsisi työelämään vihdoinkin ja elättämään perhettä kunnolla.
    Nykyään kun se on miehen palkalla melkeinpä tehty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sulla on hyvä suunnitelma tulevaisuuden suhteen. Mullakin on tosiaan hiljalleen edessä se oikea töihin- kouluunmeno, kun Hugo kasvaa isommaksi :) Pitäisi varmaan nauttia täysillä tästä viimeisestä hetkestä olla kotona :)

      Poista
  12. Jos sä olet jo 25, etkä päivääkään tehnyt ennen töitä tai kouluttautunut, niin pidä ihmeessä kiinni työpaikastasi. Lapset pärjäävät kyllä 15h viikossa ilman äitiä, jos kerran isäkin on vain kotona. Et tule olemaan haluttua työvoimaa muutenkin jo niin ahtailla työmarkkinoilla ja kouluttuatuminen on vuosi vuodelta vain vaikeampaa niin kuin myös töihin paluu noin monen poissaolo vuoden jälkeen. Vaikuttaa, että olet laiska ja annat itsellesi sen anteeksi vedoten lapsiisi. Palkka ei koskaan ensimmäisessä työpaikassa ole hyvä, koska sinulla ei ole siitä kokemusta. Yritä löytää positiivinen suhtautuminen työhön. Toivon, että tiedostat myös, millaista esimerkkiä näytät lapsillesi. Arvot ja tavat, koulutustausta ja köyhyys ihan oikeasti periytyy. Voit lukea lisää tästä: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130918/urn_nbn_fi_uef-20130918.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki lapset pärjäävät, vaikka ovatkin jo hieman reagoineet minun poissaoloon. Toki heidän täytyy siihenkin joskus tottua :) En nyt ihan ymmärtänyt kommenttiasi, siitä että "isäkin on vain kotona". Sami paiskii hirveät määrät töitä. Enkä edes voisi mennä töihin ellei hän olisi iltoja kotona. Ei olisi mitään järkeä laittaa lapsia jonnekin vuoropäiväkotiin klo 16-21 välillä ja ne hoitomaksut tosiaan veisivät koko palkkani ellei enemmänkin, eli hyöty mitätön. Haluttua työvoimaa en välttämättä ole, jos mietitään kokemattomuuttani työelämässä, mutta uskon taas että olen tietyissä asioissa enemmän haluttu kuin esim saman ikäinen lapseton, jolla on vielä kaikki äitiyslomat ja hoitovapaat tulossa = työnantajan kannalta ehkä huono juttu nuo pitkät poissaolot. Kaikilla on puolensa :)

      En tiedä miksi nyt puhut periytyvästä köyhyydestä, arvoista ja tavoista. Kyllä meidän perheessä näytetään hyvää esimerkkiä työnteosta lapsille. Mieheni painaa parhaimmillaan aamusta iltaan töitä. Minäkin tein hetkittäin kotihoidon lisäksi kahta työtä päällekäin, josta tosiaan nyt yhdestä irtisanouduin. Köyhiä emme ole. Jos olisimme köyhiä, emme pärjäisi yhden aikuisen palkalla vaan minun olisi PAKKO mennä töihin.

      Toki ajatuksillasi on perää, siitä olen samaa mieltä. Ne eivät vain sovi meidän tilanteeseen ollenkaan, ja siks mietin miksi otit asiat esille. Toivottavasti en ole antanut itsestäni sellaista kuvaa, että olen kotona lusmuava työtä vieroksuva laiska köyhä. Olen kyllä töitä tehnyt 14-vuotiaasta asti. Mutta minulle on tärkeää olla lasteni kanssa kotona ensimmäiset vuodet :)

      Poista
  13. Mulla oli ihan sama fiilis kun aloitin työt osarina usean kotiäitivuoden jälkeen ja laitoin lapset hoitoon. Voin sanoa että pari kuukautta vaati että oma fiilis helpotti. Ei se aina edelleenkään oo herkkua mennä töihin mutta siellä ollessa on kuitenkin mukavaa etenkin on päässyt porukkaan mukaan. Nyt se työnteko tuntuu jo omalta ajalta ja ajalta jolloin olen oma erillinen yksilö,en pelkästään äiti :) tsemppiä päätökseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sinun kokemuksiasi vastaavasta tilanteesta :)

      Poista
  14. Tuttu tunne... Pitää punnita mikä tuntuu tässä hetkessä oikealta ja se mikä tulee tulevaisuudessa olemaan hyödyllinen valinta. Esim jatkamalla työpaikassa näyttää hyvältä CVssä, toki riippuen mikä työpaikka se on... Tästä sit on hyötyä tulevaisuudessa mutta jaksatko duunia niin kauan että se näyttää hyvältä CVssä? Kunhan perustelet valintasi itsellesi hyvin. Koeajalla eroamista ei kannata hävetä.

    VastaaPoista
  15. Sanoisin, että älä ihan vielä lopeta :) Totuttelu uuteen arkeen kotonaolon jälkeen sekä vanhemmalle että lapsille vie luonnostaan oman aikansa. Kuukausi on lyhyt aika ja monelle kotona olleelle tulee varmasti mieluisassakin työpaikassa hyvänkin alun jälkeen epävarma fiilis, että en halua sittenkään. Muutamien kuukausien aikana koko perhe tottuu uuteen arkeen ja vasta sitten näkee mikä on oikeasti se tunne työpaikasta ja työn tekemisestä, eikä tee totutteluvaiheen tunnemylleryksessä vääriä johtopäätöksiä. Jos nyt lopettaa vääristä syistä, työhön palaamisesta ja kotoa lähtemisestä voi jäädä mielen perukoille peikko. Kynnys lähteä kokeilemaan seuraavaa paikkaa voi olla taas korkeampi ja entistä hankalampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielipiteistäsi, fiksuja ajatuksia! :)

      Poista
  16. Koeaika on juuri sitä varten, että kumpikin osapuoli, niin työnantaja kuin työntekijä, voi irtisanoa työsuhteen. Esimerkiksi juuri tilanteessa kun työntekijä huomaa että työ ei ollut itseään varten. Sydämesi tietää kyllä mitä tehdä :) Unohda edellisen kommentin puheet että olisit muka laiska! Et vaikuta laiskalta ihmiseltä, vaan lapsistasi välittävältä! Ja myös äidin, eli sinun hyvinvointisi on tärkeää. Itse olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, ja päätin jäädä vielä kotiin hoitovapaalle. Kyllä siinä "miellyttäjä-tyyppinä" oli pieni oppikoulu miten on vain laitettava omat ja perheen etu etusijalle. En ole katunut päätöstäni yhtään. Ja olet vielä nuori, ehdit vaikka opiskella tai hakea mieleisempää työtä jos jossain vaiheessa työelämään haluat palata. Tsemppiä päätökseen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Irtisanouduin tosiaan työstäni ja voin sanoa, että oli helpotus! Mutta vaikka olisinkin viihtynyt töissä paremmin niin minun olisi ollut pakkko lopettaa. Koska työni on/oli minulle ns. "harrastus", menee Samin hyväpalkkainen työ minun surkeapalkkaisen työn edelle. Samilla alkaa iso projekti jonka takia hän ei millään olisi voinut tulla kolmesti viikossa kotiin töistä ajoissa.

      Uskon, että löydän vielä oman tieni työelämässä tulevaisuudessa - lapset ovat vain hetken aikaa pieniä ja haluan nauttia siitä täysillä! Töitä kerkeää tosiaan tehdä vielä vaikka kuinka paljon, ja niin kauan kun ei ole taloudellista pakkoa mennä töihin niin on kyllä oikeus nauttia kotonaolosta :)

      Poista

Kiitos kommentista!