Kaksplus.fi

15. elokuuta 2016

Kasvattavatko nettikiusaajat koulukiusaajia?

Kiusaaminen on esillä jokapäiväisessä elämässämme aivan liian paljon. Työpaikkakiusaaminen on yllättävän yleistä. Nettikiusaaminen on räjähtänyt käsistä kokonaan. Asiat jotka aiemmin ehkä uskalsi kirjoittaa anonyymin nimimerkin takaa keskustelupalstoilla puhutaan nyt omilla kasvoillaan Facebookissa ja muualla somessa. Enää ei tarvitse edes piilotella nimimerkin takaa, kun rumat ja törkeät puheensa voi kuitata "sananvapaudella". Suurin osa ottavat hiljaisen hyväksyjän roolin tässäkin asiassa. Jos uskallat sanoa vastaan, puolustella kiusattua tai pyytää kiusaajia lopettamaan törkyisten kommenttien kirjoittamisen, saat osaksesi suvakkihuorittelua, lisää kiusaamista, kukkahattutädin leiman ja vittuilua. Oksettavaa käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Pienet lapsenne imevät itseensä käytösmallinne ja kasvaa jälleen uusi sukupolvi entistä ilkeämpiä ja röyhkeämpiä kiusaajia.

_DSC0240_2

Yhä nuoremmat ja nuoremmat lapset osaavat olla todella julmia toisilleen. Poikieni koulujen aloituksen lähestyessä vuosi vuodelta minua on alkanut pelottaa, että lapsiani tullaan kiusaamaan. Pelkään, että lapseni joutuvat syystä tai toisesta kiusaamisen kohteeksi, vaikka mikään syy maailmassa ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. En tiedä miten osaisin suhtautua sellaiseen asiaan, haluaisin suojella lapsiani kaikelta pahalta, kuten äidit yleensäkin. Minua ei niinkään pelota, että lapsistani kasvaa kiusaajia. Uskon osaavani puuttua siihen vakavasti jo ennen sen alkua tekemällä parhaani kasvattaakseni lapsistani ymmärtäväisiä ja suvaitsevaisia kanssaihmisiä kohtaan ja arvostamaan kaikkia tasavertaisesti. Toivon tietenkin, etten ikinä tarvitsisi huomata lapseni kiusaavan muita, mutta jos näin joskus käy en aio olla omaa lastani vähättelevä tai kiusaamisen uhria vähättelevä. "Meidän Liisa-Lasse on kyllä niin kiltti, että ei hän ketään kiusaa, teidän Anni-Mikko on varmaan kuvitellut koko jutun". Meidänkin perheessä on jouduttu puuttumaan kiusaamiseen. Veljekset kiusaavat toisiaan, kai se sisarusten välinen kinailu kuuluu asiaan, mutta ei sitäkään saa hyväksyä. Tottakai puutumme siihen ja ohjeistamme oikeanlaiseen käytökseen. Uskon kuitenkin, ettei sisarusten keskeiset kiusaamiset välttämättä tarkoita, että lapset alkaisivat kiusaamaan muitakin lapsia. Sisarussuhteet ovat kuitekin niin erilaisia kuin kaverisuhteet koulussa tai päiväkodissa. 

Tuntuu, että kiusaajia vähätellään, suojellaan ja samalla hiljaisesti hyväksytään kiusaamista. Rajuimmissa tapauksissa kiusattu joutuu esim vaihtamaan koulua päästäkseen kiusaamista pakoon. Tämä viestii, ettei kiusaaja ole tehnyt mitään väärää ja että hänen käytös on hyväksyttävää. Kiusaajan tulisi ehdottomasti olla se, joka koulua vaihtaa rangaistukseksi, ellei tilannetta saa muuten kitkettyä. Kiusaajan tulisi saada tuntuva rangaistus, vaikkapa pakollista terapiaa ja lastensuojelun puuttumista. Monesti syytetään kiusaajien vanhempia siitä, että lapsesta tulee kiusaaja. En usko kenenkään vanhemman haluavan lapsestaan kiusaajaa, mutta uskallan väittää, että vanhemmilla on varmasti osuutensa kiusaajalasten käytökseen. Vanhemmat antavat käytöksellään esimerkin lapselle, joka imee vaikutteita jokaiseen asiaan. Rasistiset, homofobiset tai vaikka muiden ulkonäköä kriitisesti arvostelevat ihmiset opettavat joskus tietoisesti, joskus tiedostamatta lapsilleen ajatusmaailman, jossa joku on vähempiarvoinen kuin toinen. Kiusaaminen voi kuitenkin liittyä paljon muuhunkin. Niin lapset kuin aikuisetkin keksivät kiusata toisiaan mistä vaan, valitettavasti. 

_DSC0249_1

Huonommissa kotioloissa lapsen tekemisiä ei ehkä niinkään seurailla tai edes välitetä mitä se lapsi tekee. Ei jakseta puuttua lapsen käytökseen, annetaan huonon käytöksen jatkua, koska on helpompaa katsoa sormien välistä kuin puuttua. En silti sano, että kotiolot vaikuttaisivat siihen tuleeko lapsesta kiusaaja vai ei, mutta se voi kyllä vaikuttaa siihen, miten kiusaamiseen puututaan. Kuitenkin valitettavan usein, kotioloista riippumatta, vanhemmat eivät edes tiedä ovatko heidän lapsensa kiusaajia vai ei. Käyttäytyminen kotona voi olla ihan erilaista kuin koulussa. Opettajien edessäkin lapsi voi olla kiltti ja mukava, mutta kiusaa aikuisen silmän välttäessä. Edelleen liian moni ei uskalla kertoa aikuiselle olevansa kiusattu, jolloin tilannetta ei saa selvitettyä. Toisinaan minua pelottaa myös se, osaanko käsitellä asiaa, jos lapsiani kiusataan. Olen aika nynny luonteeltani enkä kovin helposti uskalla tai viitsi sanoa ihmisille vastaan. Minua hävettää, että olen todistanut kiusaamista ja esittänyt tietämätöntä. Hyväksynyt kiusaamisen, koska en uskaltanut puuttua. Tämä on todella ikävä piirre itsessäni ja yritänkin työstää asiaa, jotta osaisin käyttäytyä sellaisissa tilanteissa oikein. On tärkeää, että osaa puuttua tilanteeseen heti. Ei se auta, että esittää tietämätöntä tai lähtee tilanteesta pois. 

_DSC0252_1

Kuten varmaan suurinta osaa ihmisistä, minuakin on joskus kiusattu. Kiusaaminen oli vähäistä, mutta kiusa se on pienikin kiusa ja tietenkin se tuntui ikävältä. Yläasteen ensimmäisenä vuotena meillä oli todella huono ryhmähenki luokassamme. Osa jakautui kiusaajiin, osa kiusattuihin. Kaikki, minä mukaanlukien, syyllistyivät hiljaiseen hyväksyntään katsellessa ja kuunnellessa luokkalaisten kiusaavan toisiaan. Lukuvuoden jälkeen meidän luokkamme jakautui erilleen ja uudessa luokassani oli mitä mahtavin yhteishenki. En tiedä kuinka kamalia yläastevuodet olisivat olleet, jos olisin jatkanut tuolla "kiusaajaluokalla". Eihän se kiusaaminen tietenkään siihen loppunut, että oppilaat jaettiin uusille luokille. Omalla kohdallani se kuitenkin auttoi, kun sain etäisyyttä ilkeisiin luokkalaisiin enkä nähnyt heitä enää kuin koulun käytävillä eikä tarvinnut sietää heitä enää samassa luokkahuoneessa.

Älä ole kiusaaja, älä kasvata lapsestasi kiusaajaa. Älä ole hiljainen hyväksyjä. 

2 kommenttia:

  1. En osaa nyt muotoilla mun ajatuksia järkeviksi joten pitää vain todeta että hyvä teksti ja tosi tärkeä aihe! Kunpa vain omat lapset uskaltaisivat kotona kertoa jos heitä kiusataan tai näkevät ystävänsä kiusaamista. Silloin tuo tilanteesta poistuminen on hyvä vaihtoehto, jos tilanne kuitenkin kantautuu vanhemmille ja sitä kautta myös opettajille. ( tästä tietenkin juorukellon leima, harmillisesti )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon, että mikäli lapseni ovat kiusaamisen kohteena tai näkevät kiusaamista, että he kertoisivat siitä aikuiselle. Totta, että tietyissä tilanteissa poistuminen paikalta on fiksu veto :)

      Poista

Kiitos kommentista!