Kaksplus.fi

17. elokuuta 2016

Bussista (melkein) kadonnut lapsi

Olipa kerran kahdeksanvuotias tyttö, joka oli lähdössä ensimmäistä kertaa yksin kyläilemään isovanhempiensa luokse. Tytön äitiä jännitti, koska tytöllä ei ollut omaa puhelinta. Bussimatka kestäisi vain 15 minuuttia ja isoäiti tulisi tyttöä vastaan bussipysäkille. Äiti mietti, antaisiko tytölle hänen isosiskonsa puhelimen lainaan matkan ajaksi, mutta päätyi saattamaan tytön pysäkille ja lähettämään hänet matkaan ilman puhelinta. 

Tytön matka sujui hyvin. Hän tarkkaili reittiä ja osasi jäädä pois oikealla pysäkillä, mutta vastassa ei ollutkaan isoäitiä. Tyttö ajatteli isoäidin olevan myöhässä ja päätti reippaasti kävellä yksin pysäkiltä isovanhempien talolle, koska tunsi reitin hyvin. Oven takana tyttö sai kuitenkin huomata, ettei kukaan ollut kotona. Tyttö mietti hetken, mitä nyt tekisi. Hän päätti lähteä kävelemään takaisin bussipysäkin suuntaan jos vaikka saisi läheisestä kiinalaisesta ravintolasta lainata puhelinta soittaakseen äidilleen. Ravintolan työntekijät eivät antaneet tytön lainata puhelinta, joten hän käveli takaisin isovanhempiensa luokse odottelemaan josko joku ilmestyisi sinne. 

Hetken aikaa pihalla istuttuaan tyttö huomasi isovanhempiensa auton tulevan pihaan. Huolestunut ja huojentunut isoisä syleili häntä huomatessaan kaiken olevan kunnossa. Isoisä kertoi isoäidin katsoneen bussin ajavan pysäkiltä ohi ja ajatelleen tytön epähuomiossa jatkaneen matkaa bussin mukana eteenpäin. Isoäiti kipitti kiireen vilkkaan kotiin hakeakseen isoisän ja auton lähteäkseen bussin perään metsästämään eksynyttä tyttöä, mutta tyttöä ei bussista tai mistään lähipysäkeiltä löytynyt. Kotiinpäin ajaessaan isoäiti oli jäänyt kyydistä tarkistaakseen pysäkin uudestaan ja kyselläkseen havaintoja kiinalaisen ravintolan henkilökunnalta. 

Tyttö ja isovanhemmat olivat menneet ristiin kodin ja pysäkin välissä. Isoäiti oli nähnyt aikaisemman vuoron bussin, jota lähtivät isoisän kanssa seuraamaan. Sillä aikaa tyttöä kuljettava bussi saapui perille ja tyttö aloitti seikkailunsa bussipysäkin, isovanhempien kodin ja kiinalaisen ravintolan välillä. Kaikki meni lopulta hyvin, tyttö pärjäsi mainiosti parista muuttujasta huolimatta ja isovanhemmatkin selvisivät säikähdyksestä, joka toki olisi ollut vältettävissä mikäli tytölle olisi annettu puhelin matkaan. Puhelinsoitto tytölle olisi riittänyt selvittämään, että tyttö oli edelleen bussissa matkalla, eikä pysäkin ohitse ajaneessa bussissa. 

Välikohtauksen jälkeen tyttö pääsi isoisänsä mukaan kauppaan ja sai valita sieltä itselleen Nalle Puh-aiheisen värityskirjan palkinnoksi reippaasta käytöksestä. Ei mennyt pitkään, kun tytölle ostettiin ihan oma kännykkä.

jjenski

Tämä on tarina lapsuudestani, tosi tarina 17 vuoden takaa. Tuolloin hyvin harvoilla lapsilla oli omat puhelimet. Koulusta kotiin tullessa piti soittaa lankapuhelimesta vanhemmalle kertoakseen, että on päässyt kotiin. Kyläreissut kavereiden luokse piti sopia etukäteen, koska vanhemmilta ei voinut kysyä lupaa koulupäivän aikana tai sen jälkeen, ellei mennyt kotiin soittamaan. Nykyajan lapsilla on omat puhelimet yhä nuorempana, eikä se aina ole hyvä asia. Luulen kuitenkin, että omille lapsillemme hankitaan puhelimet kouluun mennessä, jotta he tarvittaessa saavat yhteyden vanhempiinsa päivän aikana liikkuessaan yksin tai kavereiden kanssa. Minua kauhistuttaa muutenkin ajatus siitä, että seitsemänvuotiaani kulkisi kouluun ja koulusta kotiin itsekseen. Vielä enemmän kauhistuttaisi ajatus siitä, ettei hän voisi soittaa tai häneen saisi yhteyttä, jos jotain tapahtuisi. Nettiä tai muita hienouksia ei kuitenkaan taideta seitsemänvuotiaan puhelimeen hankkia.

Minkä ikäiselle lapselle voi mielestänne ostaa oman puhelimen?

16 kommenttia:

  1. Mä kuvittelen nyt, että ekalle luokalle mentäessä, mut saa nähä tuleeko se jo aikaisemmin. tuntuu et jo eskarissa ja ties kui paljo aikaisemmin kaikilla on nykyään ne puhelimet. 🤔😄 eikä riitä Motorola.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niimpä, aika nuorilla niitä luureja jo tuntuu olevan eikä mikään perusmalli kelpaa :D Saa nähdä miten käy!

      Poista
  2. Meillä lapsi sai 5v iässä puhelimen että oppii sitä tarvittaessa käyttämään. Ja netti oli aika oleellinen whatsappin ja pelien kannalta. Puhelin kiinnosti ekat kuukaudet mutta vuoden jälkeen ei enää. Eskarissa ei vielä ole mukana, koska viedään ja haetaan itse :)

    Mä sain 98 vuonna lainata kouluun äidin puhelinta. Oman sain vasta 01/02 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs muuten ajatellut, että esim whatsappi tosiaan tarvitsisi myös sen netin lapsen puhelimeen. :D Hyvä kuulla, ettei lapsi ihan puhelinriippuvaiseksi rupea vaikka oman saisikin :)

      Poista
  3. Itse ajattelen että ekaluokkalaiselle ostaisin puhelimen, just että saa tarvittaessa yhteyden lapseen kun alkaa itsekseen kulkemaan.

    Mä oon saman ikäinen kuin sä ja sain oman puhelimen joskus ala-asteen loppupuolella. Monesti nykyään kyllä kauhistelee sitä kuinka ollaan kavereiden kanssa vaan menty pitkin kyliä keskenämme ilman mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä vanhempiin/soittaa hätänumeroon/tms jos jotain olis sattunut... Varsinkin kun ne leikit ja seikkailut ei aina ollu mitään turvallisimpia mahdollisia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä, ihan hassua miten silloin kun me oltiin nuoria, vaikkei siitä niin kovin kauan ole, selvittiin ilman puhelimia vaikka kuinka hyvin. Kuitenkin vaikka me ollaan pärjätty, niin haluan vanhempana pelata varman päälle oman lapseni kanssa enkä päästää häntä yksin vaeltelemaan vailla puhelinta :D

      Poista
  4. Aiotaan hankkia tytölle puhelin kun menee ekalle luokalle. Puhelin on hyödyllinen olla, mutta sitten tulee eteen nämä netin käytön asiat, joita on myös tärkeää pohtia ja ottaa selvää millaisia vaihtoehtoja ja esim. "lapsilukko" mahdollisuuksia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilukko-jutut ja rajoitukset ovat varmasti joo tärkeitä kun lapselle hankkii puhelimen. :) Aika samoilla linjoilla täällä tuntuu ihmiset olevan puhelimen hankintaiän suhteen :)

      Poista
  5. Meillä meni juurikin ekalle luokalle niin sai puhelimen ja liittymän.
    Ensin tuli postissa joku dna aloituspaketti juuri ekaluokkalaiselle mainoksena,no se käytettiin ensin ja sitten siirryttiin samaan saunalahteen mikä minulla oli silloin :)

    Oli kyllä meillä kätevä kun joskus saattoi olla hetken yksinkin,jos mies tai minä ei oltu ehditty vielä tulla kotiin niin soitettiin toisillemme että hän on kotona ja minä olen tulossa tai jos hätä tulee niin soita sitten heti yms.
    Tiesi ettei ollut ihan yksin kun sai puhelimella yhteyden koko ajan :)
    Ja opetteli myös koulumatkaa yksin silloin niin piti vaan luottaa että soittaa sitten jos joku tulee liikenteessä eteen,joku ongelma/pulma yms.
    Jotenkin koulumatkakin tuntui turvallisemmalta kun oli se puhelin koko ajan siinä mukana.
    Sitten jos saatettiin/olimme kotona itse niin ei ottanut puhelinta ollenkaan mukaan kouluun.
    Menin myös silloin vastaan kun koulupäivä päättyi niin ei tarvinnut puhelinta mihinkään.
    Sitten tulikin kaverit,niille pystyi soittamaan ja kysymään voiko joku olla yms.
    Silloin ei ollut nettiä,ei tarvinnut sitä ja oli sellainen puhelinkin mihin ei nettiä saannutkaan laitettua,oli se kyllä hyvä niin.

    Nyt on kuudennella jo ja puhelin on vaihtanut monet kerrat,ilman puhelinta ei voisi enää elää vissiin :D
    On kaverit,whatsup,instagram sun muut pokemon pelit kovassa käytössä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksia puhelinasiaa jo läpikäyneeltä. Hyviä pointteja, kiitos niistä :)

      Poista
  6. Ekaluokkalaiselle ollaan ajateltu puhelinta. Itseäni kauhistuttaa samat asiat, joita postauksessasi listaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Ulla. Taitaa olla tuttuja ajatuksia monelle vanhemmalle :)

      Poista
  7. Meillä ostettiin kun meni ekalle.

    Kyllä sitä ihan hyvin pärjäsi ilman puhelinta. Silloin kun kännykät tulivat kaikkien saataville olin jo yläasteella. Ja puhelin koitui oikeaksi riippakiveksi... Tosi kivaa, kun se isä sitten oikeesti sai aina kiinni... 🙈😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, mäkin pärjäsin ihan hyvin ilman puhelinta, kun ei kellään semmoisia ollut. Haha, hyvä pointti tuokin, ilman puhelinta sai olla rauhassa kyttääviltä vanhemmilta :D

      Poista

Kiitos kommentista!